− Kiinnostus heräsi nuorena penkkiurheilun kautta, kun lahjakkuus ei riittänyt pelihommiin. Jälkikäteen ajateltuna olen edennyt hyvin systemaattisesti media-alan opintojen kautta, ja toistaiseksi töitä on ollut.
Pian 32 vuotta täyttävällä Teppo Laaksosella on tälläkin hetkellä käynnissä kiivas työrupeama. Urheiluselostuksia ammatikseen tekevä helsinkiläinen ja nykyisin Espoossa asuva Laaksonen on yksi C Moren MM-kisatiimin selostajista. Laaksosen tehtävänä on olla äänessä Kölnin A-lohkon otteluissa.
− Pomo jakaa pelit. Perussysteemi on yksinkertainen: Kölnin-lohkossa on kaksi selostajaa, ja kahden matsin päivinä jako on selkeä, sillä molemmat selostavat yhden ottelun. Kolmen matsin päivinä jommallekummalle tulee toinenkin peli.
Suomi pelaa Pariisissa B-lohkossa, joten Laaksosen ääni ei ole välttämättä kaikille MM-kiekkoa seuraaville tuttu. Suomen peleissä ovat yleensä äänessä Antero Mertaranta ja Mika Saukkonen, joten vaikka Laaksonen on tehnyt kisaselostuksia muutaman vuoden, ovat pelit olleet muiden maiden otteluita.
− Mitään sellaista ei ole, että joku tekisi selvästi enemmän tiettyjä joukkueita tai kovempia otteluita. Itse en ole ikinä etukäteen pyytänyt, että saisin selostaa jonkun joukkueen pelejä MM-kisoissa, vaan kaikki kelpaa, taustoittaa Laaksonen eri selostusten jakautumista.
Parin kuukauden valmistautuminen kahden ja puolen viikon turnaukseen
Laaksosen tunnistaa rauhallisesta ja asiallisesta tyylistä. Selostuksesta huokuu asiantuntemus, sillä kokenutkaan kisaseuraaja ei havaitse faktatiedoissa virheitä. Yli parin viikon rutistus vaatii kuitenkin paljon huolellista valmistautumista − selostamoon ei sovi hypätä puutteellisin tiedoin.
LAAKSOSEN ILMAISUTAPAA EI VOI KUVAILLA YLITSEVUOTAVAKSI HEHKUTUKSEKSI.
− Prosessi on kaikilla varmasti erilainen. Minulla on jonkinlaiset pohjat kolmen edellisen miesten MM-turnauksen selostamisesta, eli niistä on konkreettista materiaalia ja asioita, joita on jäänyt mieleen, kertoo Laaksonen ja jatkaa.
− Tuttuja pelaajia ja joukkueita on paljon vuosien varrelta, mikä tietysti helpottaa. Siinä mielessä olen ollut viime vuodet onnellisessa asemassa, että jääkiekon seuraaminen ja selostaminen on ollut päätyöni.
Moni kiekkointoilija havahtuu MM-turnauksen lähestymiseen vasta Liigan pudotuspelien päätyttyä huhtikuun lopulla. Vapun lähestyessä kisahuuma alkaa nousta, mutta media-alalla työskentelevät ovat tehneet pidempään taustatöitä. Laaksosen varhainen perehtyminen saattaa silti yllättää.
− MM-kisojen osalta valmistautumiseni alkaa yleensä joskus helmi-maaliskuussa, jolloin alan päivittää materiaalipankkia. Silloin tulee ensi kertaa hieman katsottua, millaiset lohkot kisoissa on.
Maajoukkueturnauksessa tulee kuitenkin muutoksia ja tilanteet vaihtelevat, mikä luo oman haasteensa selostajan valmentautumiseen.
− Kokoonpanojen osalta työtä ei pysty kovin paljon etukäteen tekemään. Nykyisellään joukkueiden lopulliset rosterit varmistuvat vain muutama päivä ennen kisojen alkua.
Erityisesti MM-kilpailujen kärkijoukkueet tulee omaksua vasta aivan ensimmäisten kamppailujen kynnyksellä.
− Esimerkiksi Norjalla NHL-pelaajien määrä on pieni ja ylipäätään materiaali kapeahko, joten joukkueen lopullinen kokoonpano on ennakoitavissa. Kanadasta on aina mahdoton sanoa, millainen jengi heille lopulta muodostuu, sanoo Laaksonen.
Sosiaalinen media on vilkkain palautekanava
Jokaisella on työssään vahvuuksia ja heikkouksia. Omaa toimintaa on joskus vaikea arvioida, mutta pidempään ammattiaan harjoittaneena selostaja pystyy analysoimaan omaa tekemistään.
− Minulle numeroiden opettelu on pitkään ollut helpoin osa, ja maajoukkueissa useat pelaavat samoilla pelinumeroilla vuodesta toiseen.
− Eniten työtä aiheuttaa joukkueiden iso määrä. Kölnin-lohkon selostuksia varten pitää laittaa kasaan bukkerit eli selostuksessa käytettävät taustapaperit kahdeksasta eri joukkueesta, valaisee Laaksonen.
Mediamaisema on kokenut murroksen 2000-luvulla, kun sosiaalinen media on tullut ihmisten arkeen ja vakiintunut osaksi viestintää. Osallistumisen kulttuuri on muokannut median käyttäjän roolia, ja nykyisin vuorovaikutus myös median sisällöntuottajan ja vastaanottajan välillä on helpottunut.
"ESIMERKIKSI SUOMEN MM-PELIEN SELOSTAMISEEN EI OLE MITÄÄN PAKOLLISTA TARVETTA."
− Nuorena selostin Suomen pelejä EHT:llä ja nuorten MM-kilpailuissa. Niistä tuli välillä palautetta, mutta ei mitään arvosteluryöppyjä. Sosiaalinen media ei onneksi ollut vielä tuolloin samalla lailla käytössä. Virallisten palautekanavien kautta palautteen määrä on aina ollut varsin olematon.
Facebookin, Twitterin ja muiden sosiaalisen median kanavien kautta palautteen antaminen on suhteellisen helppoa, mutta vaivattomuudella on myös huonot puolensa. Palaute on usein sisällötöntä, kun perustelut puuttuvat ja nopea tunnereaktio on kirjoitettavissa ja lähetettävissä käden käänteessä.
− Otan palautteen aina nöyränä vastaan, mutta tietysti siinä täytyy olla joku oikea sisältö. "Selostaja on paska" ei ole hyödyllinen palaute, vaan mieluummin sitä kuulisi, että mikä ei ole miellyttänyt, pohtii Laaksonen jatkaen ajatustaan.
− Onko vika faktatiedossa, tuleeko asiavirheitä, eikö tunnista pelaajia vai onko niin, että ääni ja tyyli eivät miellytä? Viimeksi mainittuihin on vain vähän tehtävissä. Eivät ihmiset voi eikä heidän pidäkään tykätä kaikista. On rikkaus, että meillä on Kölnin-peleissä kaksi mielestäni eri tyylien selostajaa, eli minä ja Julius Sorjonen.
Eremenko, Jeremenko vai Jerjomenko?
MM-kilpailujen aikaan selostajat saavat usein kritiikkiä pelaajien nimien lausumisesta. Osallistujamaiden diversiteetti aiheuttaa monelle hankaluuksia, sillä esimerkiksi ranskankieliset nimet eivät mene yksi yhteen suomalaisten töppösten kanssa.
− Nimien ääntämys on asia, johon jotkut kiinnittävät ilmeisesti paljon huomiota. Myönnän, etten itse sitä juuri ajattele — kun vastaan tulee uusi pelaaja, niin mietin, miten nimi sopii omaan suuhun lausuttavaksi — niin, että se on kuitenkin tunnistettavissa.
Laaksonen mainitsee yhdeksi myönnytyksekseen aiemmin Venäjän maajoukkueessa pelanneen maalivahdin Aleksandr Jerjomenkon. Jalkapallon puolella suomalaiset puhuvat Eremenkon futisperheestä, joten Jerjomenkon ääntäminen niin sanottuna jeremenkkona on luontevampaa.
− Nimethän kuulostavat täysin erilaisilta, jos niitä yrittää lausua amerikkalaisittain tai slaavilaisella nuotilla. Se ei ole mielestäni homman pointti. Pyrin löytämään kompromisseja, joissa pääidea olisi, että kaikki tietävät kenestä on kyse.
"MYÖNNÄN, ETTEN ITSE JUURI AJATTELE NIMIEN ÄÄNTÄMYSTÄ."
Seuraavaksi on tiedusteltava ikimuistoisimmasta selostuksesta. Huippuhetkiä on oltava, sillä Laaksonen on nähnyt yhtä sun toista.
− Paha kysymys, koska rehellisesti sanottuna niitä on vaikea eritellä — kaikki ottelut ovat omalla tavallaan hienoja pienoisnäytelmiä. En suoraan muista, mikä oli esimerkiksi ensimmäinen miesten MM-selostukseni, koska pelejä oli jo ennen sitä vyöllä paljon.
Pienen pähkäilyn päätteeksi Laaksonen pystyy kuitenkin erittelemään joitain kohokohtia.
− Tietysti jollain lailla odottamattomat tulokset ovat aina mieleenpainuvimpia, kuten Ranskan hienot pelit Minskin MM-kilpailuissa 2014 ja Tanskan nousu pudotuspeleihin vuonna 2016 vaikeiden pelien jälkeen.
Käynnissä olevassa turnauksessa on valmisteilla monia tarinoita. Jää nähtäväksi, mitä niistä kerrotaan vuosien päästä, mutta pelejä seuranneella Laaksosella on oma näkemyksensä kokonaistarinan kulusta.
− Kölnin-joukkueista Venäjällä on parhaat edellytykset mestaruuteen loistavan hyökkäysarsenaalin ansiosta, vaikka puolustus ei ole samaa tasoa. Ruotsi ei ole vielä vakuuttanut, mutta ehtii parantaa ennen ratkaisupelejä. Yhdysvallat on jokerikortti, mutta tuskin etenee mestariksi.
"TÄRKEIMPÄNÄ OHJENUORANA MINULLA ON OLLUT, ETTÄ JOKAINEN PELI ON YHTÄ TÄRKEÄ."
B-lohkon Suomea, Sveitsiä ja Tšekkiä selostaja ei pidä kultaan saakka yltävinä ryhminä, vaikka nämä ovat olleet 2010-luvulla MM-finaalissa.
− Pariisissa pelattuja pelejä en ole pystynyt tarkalla silmällä seuraamaan, mutta Kanada on tehnyt vakuuttavaa jälkeä ja on myös paperilla hyvä. Mestarin nimi on näiden mainitsemieni neljän joukossa.
Kuten suurin osa todennäköisistä mestarijoukkueista, myös kisojen pirteimmän suorittajan Laaksonen nostaa selostamastaan A-lohkosta.
− Latvia on ollut positiivinen yllätys, sillä on kaikki mahdollisuudet mennä pitkän tauon jälkeen puolivälieriin.
Mihin tie vie?
Maailmanmestaruuskisoissa jotkut joukkueet tavoittelevat menestystä, ja joillekin riittää säilyminen pääsarjassa. Omat tavoitteensa on itse kullakin. Selostaja ei MM-kultaa voi voittaa, mutta onko Laaksosella unelmana selostaa jokin nimenomainen ottelu tai turnaus?
− Itse asiassa ei. Tärkeimpänä ohjenuorana minulla on ollut, että jokainen peli on yhtä tärkeä. Tavoitteena olisi tehdä tasalaatuista tavaraa, eli selostamani viisitoista alkulohkopeliä eivät eroaisi laadullisesti selostuksina toisistaan.
Laaksosen ilmaisutapaa ei voi kuvailla ylitsevuotavaksi hehkutukseksi, sillä puhe on hillitympää ja intonaatio lähtee nousuun lähinnä maalien ja muiden käänteentekevien pelitapahtumien kohdalla. Selostaja vaikuttaa objektiiviselta ja tasapuoliselta, olivat kaukalossa mitkä joukkueet tahansa.
− Esimerkiksi Suomen MM-pelien selostamiseen ei ole mitään pakollista tarvetta. Voi olla, että tyylillisesti en ole ihan sitä, mitä niin sanotulta Leijonat-selostajalta jossain määrin halutaan.
Selosti Laaksonen joskus Suomen MM-kisapelejä tai ei, myös monet muut haasteet odottavat jossain tulevaisuudessa.
− Isoista kiekkojutuista oikeastaan vain olympialaiset ja NHL ovat kokematta, mutta olympiakisat eivät ole tällä hetkellä ajankohtaiset, ja NHL-pelien suhteen olen liian huono valvomaan yöllä. Kokemuksena MM-kotikisojen selostus kiinnostaisi, se voisi olla realististakin.
Suomi hakee tiettävästi vuoden 2021 MM-kilpailuja, ja jos se ei niitä saa, on kevät 2022 todennäköinen. Kenties siis kuulemme Teppo Laaksosen tekemässä unelmatyötään uuden vuosikymmenen alun MM-kotiturnauksessa.