Tero Paappanen veljessodan uusin värittäjä

LIIGA / Haastattelu
Tero Paappanen oli vielä puoli vuotta sitten melkoisen tuntematon suuruus satakuntalaiselle kiekkoyleisölle. Kesän aikana mies on noussut puskista samaisen väen keskuudessa isoksi puheenaiheeksi. Onko se osoitus ainoastaan tyhjäkäynnillä toimineista siirtomarkkinoista, vai ovatko paikilliset kiekkofriikit omiensa saamattomuuteen turhautuneena kokeneet lopullisen tärähtämisen? Vai onko Tero Paappasessa oikean kulttipelaajan aineksia?

Kaikki alkoi keväällä, kun Lukko värväsi Venäjällä käyneen Paappasen takalinjoilleen. Porilaisten parrat alkoivat päristä, kun siirtomarkkinoilla viime vuosina isännän ottein porvaroinut naapuri löysikin Janne Niskalan korvaajaksi vain jonkun Paappasen. Eikä toki raumalaisetkaan asiaa aivan purematta nielleet.

Koitti aika Pitsiturnauksen. Huurteisten ohessa ässäkannattajat huomasivat myhäillä äänekkäästikin Lukon uuden puolustajan hivenen haparoiville otteille kettupaidassa.

Tapaus Paappanen olisi kenties hiljalleen hiipunut vähälle huomiolle. Toki miehen otteet olisivat olleet ainakin alkukauden pienessä erityisseurannassa, ja porilaiset olisivat varmasti tarvittaessa jaksaneet hieman kettuilla. Tai sitten päinvastoin.

Seurat pitivät kuitenkin miehen huomion keskipisteessä lähtiessään sopivasti maustamaan jo hieman kulahtaneeksi muuttunutta Paappas-soppaa. Lukko passitti miehen kesken kiivaimman harjoituskauden pihalle vähintäänkin epäselvissä olosuhteissa. Muuten niin maltillisen rauhallisesti elellyt ja joukkuettaan rakentanut Ässät puolestaan pani tuulemaan ja pelasti hylätyn nuoren miehen pikavauhtia siipiensä suojaan. Parrat alkoivat jälleen päristä, nyt vain päinvastaisella äänensävyllä.

Siinäpä sitä lähtökohtaa 25-vuotiaalle puolustajalle, joka hakee vauhdikkaan vuoden jälkeen uralleen seesteisempää ja nousujohteisempaa vaihetta.

Lukon toiminta yhä mysteeri

Paappanen itse suhtautuu ympärillään vallinneeseen kohuun rauhallisesti. Tilanteiden nopea vaihtuminen toki hämmentää, ja Lukon toiminnasta on yhä paha maku suussa.

- Olin kipeänä, kun sain ihan yllättäen agentin kautta kuulla, että pitäisi etsiä uusi seura. En osannut yhtään odottaa tuollaista, enkä saanut mitään perusteluja miksi näin kävi. Vieläkään ei ole mitään hajua asiasta.

Lukon puolelta kaikki hoidettiin Paappasen agentin kautta. Sekin kismittää miestä.

- Olisi asian varmaan voinut toisellakin tavalla hoitaa. Luulisi, että joku olisi edes voinut tulla kertomaan asioista henkilökohtaisesti, mies lähettää terveisensä Raumalle.

Lukon valmentaja Jarmo Tolvanen on tarjonnut selitykseksi sitä, ettei Paappanen sopinut hänelle kaavailtuun rooliin. Pelaajan itse ei oikein hyväksy sitäkään selitystä.

- Siinä vaiheessa, kun tein sopimuksen, Tolvanen oli kuitenkin jo itse mukana rakentamassa joukkuetta. Kai hän suunnilleen tiesi millainen pelaaja olen, eikä minua sinne siis ainakaan ilman valmentajan halua tai hyväksymistä hankittu.

Kahden vuoden sopimuksesta Lukon kanssa on toistaiseksi purettu vain nyt alkava kausi. Toisen vuoden osalta sopimus Raumalle on yhä voimassa, eikä Paappanen halua vaivata sen suhteen päätään.

- Agentti hoitaa, mies toteaa, eikä myönnä tietävänsä tässä vaiheessa mitään myöskään mahdollisista sopimuksen purusta tulevista korvauksista.

Ehkä Rauman mysteerikin selviää aikanaan, mutta nyt Järvenpäästä kotoisin oleva puolustaja keskittyy vain antamaan riittäviä näyttöjä Ässien valmentajalle Mika Toivolalle. Siirto Poriin tapahtui yhtä nopeasti kuin lähtö Raumalta.

- Ässät kysyi pikaisesti, ja pari muutakin vaihtoehtoa ehti tulla. Valinnan tein oikeastaan peliajan kautta. Uskon, että täällä on mahdollisuus sitä saada ja sitä kautta myös itseluottamusta, Paappanen kertoo patapaitaan tulonsa taustoja.

- Kaiken tämän jälkeen ei tämä varmasti helpoin paikka ole tulla pelaamaan. Nyt täytyy vain päästä mukaan Ässien kuvioihin. Olisihan se kieltämättä hienoa näyttää Lukollekin juuri Ässien paidassa.

Paappasen mukaan Porista oltiin häneen yhteydessä jo keväällä. Asioiden pyörittelyt eivät kuitenkaan siinä vaiheessa johtaneet sopimukseen Lukon halutessa miehen kokoonpanoonsa.

Villi Venäjä

Kaudella 2002-03 Paappanen pelasi uransa toistaiseksi parhaan liigakautensa Lahden Pelicansissa. 49 ottelussa syntyi kelvolliset tehot 7+6=13. Paappanen solmi lahtelaisten kansssa kahden vuoden jatkosopimuksen, ja odotukset olivat korkealla.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Tämä kahden vuoden sopimus sentään kantoi pidemmälle kuin Raumalla, mutta loppuun asti Paappanen ei Lahdessakaan pelannut. Jumbosijaan päättynyt tuskainen kausi käynnisti Lahdessa ison myllerryksen, ja joukkue meni uusiksi. Myös Paappanen sai luvan lähteä.

Puolustaja lähti yhdessä maalivahti Tero Leinosen kanssa keväällä try outille Venäjän pääsarjasta pudonneen Amur Habarovskin riveihin. Leinonen ei sopimusta saanut, mutta sen sijaan Paappanen solmi pestin yhdessä Lahdesta tutun maalivahdin Mikko Rämön kanssa.

- Se oli villi mahdollisuus. Lähinnä kokemuksien perässä sinne lähdin, Paappanen perustelee.

Venäjälle siirtymistä perustellaan nykyään usein myös kovilla palkoilla. Paappanen ei kuitenkaan myönnä nähneensä saati saaneensa paksuja pinoja dollareita tai mitään muutakaan valuuttaa.

- No, vähän enemmän siellä maksettiin kuin Suomessa. Mutta ei minun tasoisille mitään isoja rahoja ollut tarjolla.

Paappanen pääsi näkemään Venäjällä lopulta niin divarin kuin huippunimiä vilisseen pääsarjankin arkea, kun mies siirtyi kesken kauden Habarovskiksta Salavet Julajeviin. Kaupungeissa ei miehen mielestä suurta eroa ollut, mutta muuten divari oli kotipaikan suhteen jopa miellyttävämpi ympäristö.

- Habarovskissa oli paremmat olosuhteet. Kotihallikin oli uusi. Sen sijaan vierasmatkoilla näki välillä aika villejä paikkoja.

Superliigassa mies pääsi puolestaan testaamaan taitojaan kovia nimiä vastaan, kun työsulussa olleet NHL-pelaajat kansoittivat Venäjän pääsarjan. Suurimman vaikutuksen Paappaseen teki Moskovan Dynamossa pelannut Pavel Datsjuk.

- Paljon näki mielenkiintoisia isoja nimiä. Kyllähän niillekin silti pärjää. Ja täällä ei nyt varmaan tule ainakaan kovempia pelaajia vastaan, Paappanen naurahtaa.

Vuosi riitti

Niukasti pudotuspelien ulkopuolelle jääneessä Salavet Julajevissa ei NHL-ammattilaisia näkynyt. Valmentaja vahvisti joukkuetta mieluummin Paappasen kaltaisilla pelureilla kuin taalamiljonääreillä.

- Siellä oli nuori jengi, johon valmentaja ei suostunut ottamaan yhtään NHL-pelaajaa. Niinpä niitä ei käynyt siellä edes kokeilemassa.

Kaiken kaikkiaan Paappanen pitää Venäjän kokemustaan hienona, mutta raskaana. Raskaus painaa hienoutta enemmän, sillä vuosi itänaapurissa riitti miehelle. Tuo mahdollisuus ei häntä enää kiehdo.

- No, ei tietysti pidä sanoa ei koskaan. Mutta oli se turhan raskasta. Se oli vähän niin kuin armeijaa. Pelimatkat olivat pitkiä, eikä oikein pystynyt juttelemaankaan kenenkään kanssa

Yksinäisyys oli siis yksi syy, miksi taitavaksi puolustajaksi mainostettu Paappanen halusi takaisin kotimaahan. Ässissä mies hamuaa ennen kaikkea peliaikaa ja kehitystä.

- Peliajan kautta saisi lisää sitä itseluottamusta. Niitä täältä haen. Kiekollisen puolustajan rooli on se mieluisin, toivoittavasti saisin pelata juuri sitä peliä, hän heittää toivomuksensa uudelle valmentajalleen.

Siihen Mika Toivola antaa Paappaselle varmasti myös mahdollisuuden. Puolustaja kun on valmentajalle tuttu jo juniorivuosilta, ja Toivola haluaakin kaivaa Paappasesta esiin juuri ne avut, mitä hän pelaajassa silloin näki.

- Kun valmensin JYPin junnuja, Paappanen oli Jokereissa yksi sarjan parhaista puolustajista. Aika hyvin tiedän, mitä hänessä saamme. Paappanen on juuri sitä, mitä tähän viimeisen puolustajan paikalle etsimmekin. Hän tuo lisää taitoa ja liikkuvuutta puolustukseemme, Toivola uskoo.

Tulevat kuukaudet näyttävät, miten käy. Toistaiseksi Paappanen on tuonut mukavaa lisäväriä Pori-Rauma-asetelmaan, mutta tuskinpä hänestä lopulta ihan oikeaksi kulttipelaajaksi on.

Ässien puolustuksessa Paappasella on kuitenkin kiistatta otettavissa merkittävä rooli. Ja ehkä paikka on lopulta helpompi kuin Raumalla olisi ollut, koska täytettävissä ei ole Janne Niskalan suuria saappaita. Porissa hänelle riittää, kunhan onnistuu edes hivenen näpäyttämään rakkaita naapureita. Ja kunhan pelaa paremmin kuin Aki Heino viime kaudella.

» Lähetä palautetta toimitukselle