Tapio Laakso & Timo Salo – Taistelutoverit

MESTIS / Haastattelu
TuTon nuori tutkapari esittää saumatonta yhteispeliä niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Joukkuetoverit eivät aivan syyttä kutsu kaksikkoa veljeksiksi.
ajankohtaista

Tutkapari lupaa TuTon taistelevan mestaruudesta
[lue lisää]



TuTon syyssävelet analyysissa
[lue lisää]

Mestis-katsojat ovat parin kauden ajan saaneet seurata TuTon riveissä viilettävää lupaavaa parivaljakkoa. Monelle ovat saattaneet nimetkin jäädä muistiin, siinä määrin komeasti Tapio Laakson Timo Salon yhteistyö sujuu parhaimmillaan.

Yhteispelin sujumisella on syynsä. Salo ja Laakso ovat pelanneet lähes koko kiekkouransa ajan yhdessä. Molemmat TuTon pukukopin taukotilaan istutetuista nuorukaisista ovat vakuuttunut, että toisen läsnäolo tekee toisesta paremman jääkiekkoilijan.

- Ehdottomasti, Timo tekee kaikista pelaajista kentällä parempia, tekee varmaan mustakin vähän nopeamman näköisen. Täydennetään toisiamme, Timo osaa ainakin tehdä maaleja, mulla se on vähän vaikeampaa, kuvailee pelintekijä Laakso vauhdikasta laitahyökkääjäänsä.

- Sen tietää, missä toinen menee, siihen voi luottaa. Me tehdään toisistamme vähän nerokkaamman näköisiä, täydentää Salo partnerinsa ajatuksen.

Ketjutovereiden pelillinen kemia on sitä luokkaa, ettei se selity pelkästään sitkeällä harjoittelulla tai ”pikkukikkojen” etukäteen sopimisella. Osittain toistensa päälle puhuen pojat naurahtavat, että ajatukset käyvät yksiin pelikentän ulkopuolellakin.

- Ollaan pienestä pitäen paljon oltu yhdessä. Muutaman kerran viikossa nähdään muutenkin, välillä ehkä liikaakin, virnistää Laakso, Salon todetessa, että seinän takana pukukopissa heitä kutsutaan toisinaan veljeksiksi.

- Siinä mielessä tuntuu, että Timo on kuin velipoika, kun tulee tapeltuakin samalla tavalla.

Kuparivuoren kasvatit

Kaverusten yhteisen taipaleen alkupiste ajoittuu 1990-luvun alun Naantaliin. Kumpikin aloitti kiekko-opintonsa VG-62:n kiekkokoulussa. Lähes legendaarisessa Kuparivuoren vanhassa pressupeitteisessä ”jäähallissa” oli talviaikaan useimmiten vain hieman kylmempi kuin ulkoilmassa.

- Silloin kun mä aloitin, niin asuin vielä Rymättylässä. Sieltä lähdettiin sunnuntai-aamuna kaikki varusteet päällä ja kypärä päässä kohti rättihallia ja sinne kylmään treenaamaan. Kyllä sieltä on hyvät muistot, muistelee 8-vuotiaana kiekkoilun aloittanut Laakso.

Saman ikäinen Timo Salo oli tässä vaiheessa ennättänyt harjoitella vauhdikasta luisteluaan jo kolmen vuoden ajan. Luistelukoulusta kaverusten tie vei seuraaviksi vuosiksi naantalilaisseuran juniorijoukkueisiin. Ensimmäisen kerran kaksikko joutui toisistaan eroon urallaan C-junioreissa, kun Laakso siirtyi TuTon paitaan. Salo seurasi samaa reittiä vuotta myöhemmin.

Toinen vieroitusjakso osui miehistymisen kynnykselle, kun 17-vuotias Laakso onnistui murtautumaan TuTon Mestis-miehistöön B-juniori-ikäisenä. Tuttu ketjukaveri seurasi jälleen perästä seuraavalla kaudella.

- Pelasin yhden kauden vielä junnuissa, kun ”Tapsa” oli Mestiksessä, mutta sitten ollaan taas kolme kautta pelattu yhdessä, kertaa Salo.

Turkulaisittain mielenkiintoinen kysymys on luonnollisesti se, miksi nuorukaiset valitsivat seurakseen TuTon. Molemmat painottavat, että pikkuseuran kasvateille tärkeää oli päästä pelaamaan riittävän paljon. TPS:n juniorimyllyssä takeita tästä ei olisi ollut. Kumpikaan ei ole ratkaisuaan katunut.

- Jälkeenpäin olen miettinyt, että se oli hyvä valinta. On aina päässyt paljon pelaamaan ja kaikki hommat on toiminut, niin junnuissa kuin edustuksessakin, toteaa kaksikosta kolme viikkoa nuorempi Laakso.

Pikavauhtia Mestikseen

Lahjakkaan 85-syntyneiden ikäluokan helmet ovat tärkeässä roolissa nykyisessä TuTon miehistössä.Laakso onnistui valtaamaan vakituisen pelipaikan edustusjoukkueesta juniori-ikäisenä, kun kauden 2003-04 ryhmä oli hänen sanojensa mukaan aiempia ja myöhempiä heikompi. Tästä paikasta hän ei miesten pelien makuun päästyään luopunut.

Salo taas kertoo hyötyneensä tutkaparinsa tasoittamasta tiestä.

- B-junnujen silloinen valmentaja Virran Pekka (nyk. KalPa) pisti mut ja Tapsan samaan ketjuun ja huomasi, että meillä peli kulkee. Kun Virta tuli edustuksen valmentajaksi, niin pääsi sielläkin pelaamaan, liukas laituri muistelee seuran kannalta murheellista kevättä, jolloin TuTo joutui karsimaan sarjapaikastaan.

Ismo Lehkosen tultua päävalmentajaksi sekä seuran että nuorukaisten kurssi on ollut nouseva. Joukkue on napannut kahdelta edelliseltä kaudelta Mestis-pronssin. Jälkimmäisessä maistui jo lievä pettymyksen sivumaku. Laakso ja Salo ovat Lehkosen alaisuudessa kasvaneet raakileista osaksi joukkueen vankkaa selkärankaa.

- Siitä olen tyytyväinen, että joka kausi olen mennyt tasaisesti mennyt eteenpäin, ei ole mitään suuria heittelyjä tullut. Odotukset ovat olleet korkealla, mutta kyllä mä ihan tyytyväinen olen, pohtii TuTon kakkosketjua nykyisellään johtava Laakso.

Kakkosketjun laitamies muistaa jakaa osan kunniasta myös nuoria pitkäjänteisesti koulivalle valmentajalle.

- Ei multa varmaan niin hirveästi odotettu, mutta eka kausi meni ihan nappiin. ”Ika” peluutti meitä, vaikka välillä meni huonostikin, siinä oppi paljon, kertaa Salo.

Kova työnteko palkitsee

TuTon joukkueen erityispiirteitä on valmentajan ryhmäänsä iskostama vankka fyysinen iskukyky. Ismo Lehkonen ei SM-liigasta Mestikseen siirtyessään madaltanut vaatimustasoa harjoittelun suhteen. Nuorille, urallaan ylöspäin pyrkiville pelaajille laadukkaan työnteon merkitys on suuri.

- Kyllä me sitä ollaan puhuttu, että varmaan treenataan kovempaa kuin monet Mestis-joukkueet. Täältä on tasaisin väliajoin noussut kavereita liigaan, se treenaaminen näkyy siinäkin, huomauttaa Laakso.

- Jos ajattelee treenejä, mitä on Turkuhallissa nähnyt Tepsin vetävän, niin kyllä se tuntuu siltä, että mekin kovaa vedetään. Tietenkin se jäällä välillä ottaa aivoon, komppaa Salo pieni virne suupielissään.

Haastattelu keskeytyy toviksi Kapteeni Laakson sopiessa joukkuetovereiden kanssa joulualusviikon ylimääräisen lenkin aikatauluista. Kuluvan kauden peliohjelma Mestiksessä on haaveissa siintävien liigakarsintojen vuoksi poikkeuksellisen tiivis. Tämä on jouduttu huomioimaan myös harjoittelussa.

- Päätettiin sarjan alkaessa, että keskitytään peleihin eikä treenata hirveästi varastoon. Nyt on aiempia vuosia enemmän treenattu pelejä varten, mutta kyllä me tauoilla mennään kovaa, Laakso summaa.

Vastuu ei paina hartioita

Kasvaneen roolin myötä myös odotukset kaksikon edesottamuksia kohtaan ovat kasvaneet. Vaikka Salolla ja Laaksolla on ikää vasta 21 vuotta, he ovat jo kokeneita Mestis-pelaajia, joiden edellytetään kantavan vastuuta joukkueen menestymisestä. Lisäksi pelaajan omatkin odotukset kolkuttavat takaraivossa.

- Tietysti (muiden odotuksia) tulee välillä mietittyä pimeinä syysiltoina, mutta mahdollisimman vähän niitä koettaa ajatella. Itsellä on ihan tarpeeksi kovat odotukset, niissäkin on kestämistä, Laakso pohtii.

Tero Forsellin johtama TuTon ykkösnyrkki on sarjan kovimpia, mutta joukkue tarvitsee pärjätäkseen tehoja muiltakin. Kakkosketjun miehet tiedostavat vastuunsa.

- Monet joukkueet ottavat meidän ykköstä pois. Siihen on pyritty, että pystyttäisiin aina täydentämään, kun niitä pelataan tarkemmin tai on huono ilta. Meidän pitää pystyä pelaamaan hyvin etenkin silloin, kuvailee Salo ketjunsa roolia.

Tapio Laaksolla on pelillisen roolin lisäksi toinen velvoittava rooli. Hänestä tuli syksyllä Mestis-joukkueen kapteeni. Vankasti nuoren suojattinsa kykyihin luottava Ismo Lehkonen totesi nimityksen yhteydessä, että Laakson on aika kantaa isoa vastuuta joukkueesta. Vastuu ei tunnu liiaksi painavan kapteenin harteita.

- Hyvältä se maistuu, en ottanut siitä mitään suuria paineita, olen yrittänyt jatkaa samalla lailla kuin ennenkin.

- Ehkä voisi vieläkin ottaa enemmän vastuuta. Mutta en viitsinyt tehdä itsestäni mitään pelleä, samojen jätkien kanssa ollaan oltu pari, kolme vuotta. Ei yhdessä yössä voi erilaiseksi ihmiseksi muuttua, sama Tapsa olen edelleen, kippari pohtii ja saa saatteeksi vierustoverin kehut esimerkillisestä johtajuudesta.

Uudet juniorit jo koulittavina

Timo Salo puolestaan keräsi odotuksia niskoilleen pelaamalla vahvan debyyttikauden (2004-05), jonka jälkeen hänet valittiin Mestiksen vuoden tulokkaaksi. Turhia paineita ei hänkään asiasta ottanut.

- Se oli sellainen juttu, mitä on kiva muistella sitten myöhemmin. Kun oli eka kausi, eikä odottanut itsekään mitään, niin se oli tosi hyvä plussa siihen, voitettiin vielä pronssia.

Toinen Mestis-kausi ei aivan vastannut ainakaan Salon omia odotuksia, mutta tänä syksynä on löytynyt tehokas tahti, kuten vieressä olevalle keskushyökkääjällekin. Laakso ohitti oman piste-ennätyksensä yhdellä jo ennen joulutaukoa ja kuusi ottelua loukkaantumisen vuoksi sivussa ollut Salokin on tehnyt oman maaliennätyksensä.

- Tietysti vähän tuli sellainen pysähdys, kun kuukauden joutui huilimaan, mutta pelit ovat sen jälkeen lähteneet rullaamaan ihan hyvin. Vähän se polvi on vihoitellut, mutta se tulee siellä mukana, Salo kertaa syksyään.

Salon ja Laakson kokemukselle on TuTossa käyttöä, sillä heillä on uudenlainen rooli myös pukukopissa. Nuorukaiset eivät enää ole porukan junnuja, kun valmennus koulii jo seuraavia ikäluokkia Mestis-vauhtiin. Kuin Salon ja Laakson jalanjäljissä TuTon tämän kauden miehistöön ovat hiljalleen murtautuneet B-juniori-ikäiset Anton Kokkonen ja Teemu Mäki.

- Meidän oli niin helppo tulla tähän silloin, kaikki tukivat hyvin. Koetetaan nyt itse olla vähän avuksi, kun tietää sen tilanteen suunnilleen, missä he ovat, kapteeni Laakso toteaa.

- Just sitä miettii itse, kun tuli tänne B-junnuna, niin oli niin poikanen kuin vaan voi olla. He ovat tosi hyvin kentällä ja kopissa mukana, ovat istuneet hyvin tähän ryhmään, kehaisee Salo 17-vuotiaita Mäkeä ja Kokkosta.

Uusien tulokkaiden vielä haistellessa meininkiä kakkosketjun uurastajat valmistautuvat vähitellen ottamaan seuraavia askeleita urallaan. Se vaatii kuitenkin vielä rutkasti työntekoa. ”Veljekset” menkööt siis haastattelun jälkeiselle lenkille.

» Lähetä palautetta toimitukselle