Kaksi eri lajia, yksi henkilö.
Susanna Tapani on ikäisekseen saavuttanut paljon ja vieläpä kahdessa eri lajissa. Ringetestä löytyy MM-kultaa vuodelta 2010 ja jääkiekon puolella palkintokaappia komistavat nuorten- ja naisten MM-pronssit vuodelta 2011.
Ringette oli lajeista kuitenkin se, joka tuli kuvaan huomattavasti aikaisemmin. Laji oli iso osa Tapanin elämää heti pienestä pitäen.
− Ringette on kuulunut elämääni niin kauan kuin muistan ja olen oikeastaan ollut mukana pelissä jo ennen kuin synnyin, sillä äitini pelasi maalivahtina aina siihen saakka, kunnes sai minut. Laji siirtyi siis äidiltä tyttärelle, Tapani avaa taustoja.
Tapani pelasi Laitilan Jyskeessä aina B-junnuihin saakka. Sitten nuori urheilija suuntasi urheilulukioon ja edessä oli muutto Turkuun. Samalla hän siirtyi RNK:n riveihin pelaamaan naisten SM-sarjaa, jossa hän pelaa vieläkin.
− Tulen aina olemaan Jyskeen kasvatti, mutta sinikeltaiseen RNK:hon tunnen kuuluvani nykyään. Siellä olen viettänyt pelivuoteni juniorivuosieni jälkeen ja olen saavuttanut sinä aikana paljon, Tapani kertoo.
Kiekko tuli mukaan renkaan rinnalle
Jääkiekko tuli Tapanin elämään mukaan vasta yläasteikäisenä. Laji oli kyllä hyvinkin tuttu oman isän ja veljen kautta, mutta omia kokemuksia hänellä oli lähinnä perinteisistä pihapeleistä.
− Vuotta nuorempien poikien valmentaja kysyi, että haluaisinko mennä kokeilemaan pelaamista heidän kanssaan. Ringettetaustani ansiosta pärjäsin luistelussa kyllä hyvin, mutta lajitaidot olivat suoraan sanottuna olemattomat, Tapani muistelee.
− Olen aina ollut melko nopea oppimaan uutta. Opin jokaisessa treenissä hieman lisää ja ehkä siitä syntyi sitä kipinää, joka sai minut jatkamaan lajia. Muutaman vuoden päästä meitä oli jo viisi tyttöä joukkueessa ja pelasin myös muutaman vuoden ajan samassa joukkueessa veljeni kanssa.
Tie maajoukkuepeleihin kävi Tapanilla suhteellisen nopeasti. Vuosina 2009−2011 lahjakas hyökkääjä pelasi kolme alle 18-vuotiaiden MM-turnausta ja nousu naisten maajoukkueeseen tapahtui suoraan sen jälkeen, kun hän kasvoi ikänsä puolesta ulos tyttöjen maajoukkueesta. Sotšin olympialaiset talvella 2014 olivat hänen uransa ensimmäiset olympialaiset.
Tasapainoilua kahden lajin kanssa
Tapani pelasi viime kaudella jääkiekkoa North Dakotan yliopistossa. Kyseessä oli vuoden mittainen ajanjakso, jonka tarkoituksena oli varmistaa parhaat mahdolliset olosuhteet Sotšin olympialaisia varten. Hän oli ennen lähtöään päättänyt visiitin kestävän vain vuoden, mutta elämä Pohjois-Amerikassa alkoi maistua myös mukavalta.
Lopulta, pitkällisen pohdinnan jälkeen, päätti hän palata Suomeen.
Ringettepelit jatkuvat RNK:n paidassa, jääkiekon puolella joukkueeksi valikoitui SM-sarjassa pelaava HPK. Ringeten puolella tutussa joukkueessa jatkaminen oli selviö, mutta jääkiekossa joukkuevaihtoehtoja oli.
− Kyselyitä tuli jonkun verran, mutta päädyin kuitenkin menemään HPK:hon. Joukkue oli ennalta tuttu ja myös sopiva välimatka Turkuun vaikutti päätökseeni. Espoo Bluesiin meneminen esimerkiksi ei motivoinut, koska joukkue on voittanut jo muutaman mestaruuden putkeen. Ajattelin että HPK:ssa tulee olemaan enemmän haasteita, Tapani kertoo valinnastaan.
Tällä kaudella Tapani on pelannut tasaisesti molempia lajeja. Pelien suhteen tehtävissä päätöksissä mennään aina viikko kerrallaan. Omasta mielestään hän on saanut tasapainotettua hyvin koulussa opiskelemansa urheilumarkkinoinnin- ja johtamisen opinnot ja kahden eri lajin tuomat vaatimukset keskenään.
− Pelit molemmissa lajeissa ovat menneet aika tasan alkukaudesta, mikä oli tarkoituskin kauteen lähdettäessä. Loppukautta koskevat valinnat ovat vielä edessä, ja siihen vaikuttaa monia asia. Molempien lajien arvokisat houkuttelevat ehdottomasti.
Ringeten puolella naisten pääsarja on ollut tasaisempi kuin moneen vuoteen. Ottelumäärä on suhteellisen pieni, mikä johtuu joukkueiden vähäisestä määrästä. Tapani on tasaisen sarjan ehdottomia tähtiä, sillä maalitykki on viimeistellyt kuuteen otteluun käsittämättömät 25 maalia. Hän nauttii edelleen pelaamisesta täysillä, vaikka maaleja syntyykin liukuhihnalta.
− Olen nauttinut tällä kaudella pelaamisesta vielä ihan uudella tasolla välivuoden jälkeen. Tehoja on tullut alkukauteen ihan mukavasti, mutta tunnen että minulla on vielä paljon kehitettävää myös henkilökohtaisella tasolla.
Tulevaisuus avoinna, mutta tavoitteita täynnä
Tapanilla on nykyistä kouluaan jäljellä vielä reilun vuoden verran ja jatko-opiskelut kiinnostavat kovasti. Ulkomailla asuminen, opiskelu ja myös pelaaminen ovat tulevaisuudessa kaikki kiinnostavia vaihtoehtoja. Nykyhetkikin tarjoaa tosin jo itsessään paljon haasteita, sen suuremmin tulevaisuutta vielä pitemmälle miettimättä.
− Ringetessä Suomen mestaruus on selvä tavoitteemme tällä kaudella ja tietysti se kruunaisi kauden. Viimeisestä ja toistaiseksi ainoasta mestaruudestamme on jo neljä vuotta, joten nyt olisi aika mennä loppuun saakka, hän linjaa painokkaasti.
Vuoden 2015 ringeten MM-kisat pelataan Suomessa ja Suomi lähtee hakemaan peräti viidettä peräkkäistä maailmanmestaruuttaan. Tapani ei ole vielä ympyröinyt MM-kisapäiviä kalenteristaan, mutta on sanomattakin selvää, että kisat kiinnostavat.
− Ensimmäiset MM-kisani olivat juurikin Suomessa ja vuosi oli 2010. Vuoden 2013 MM-kisat jäivät välistä jääkiekon olympiavuoden kiireisen aikataulun vuoksi. Kisat järjestetään yleensä vain joka kolmas vuosi, joten ne ovat harvinaista herkkua ringeten pelaajalle, varsinkin, kun kyseessä ei ole olympialaji. Olisihan se taas hienoa pelata kotiyleisön edessä monen vuoden tauon jälkeen, Tapani maalailee mielikuvia mielessään.
Jääkiekossa tavoitteita ja kunnianhimoa löytyy. Suomen joukkue lähti Sotšin olympialaisiin kovin tavoittein, mutta kohtalona oli tippuminen puolivälierissä Ruotsia vastaan. Tapani suuntaa katseet jo eteenpäin.
− Olympialaiset olivat suuri haaveeni, mutta harmittavasti emme saaneet kisoista sitä mitä sieltä lähdimme hakemaan. Nälkää jäi kuitenkin erittäin paljon ja kaiken osuessa kohdalleen olen mukana taistelemassa olympiamitalista Etelä-Koreassa vuonna 2018. Sitä ennen on kuitenkin vielä kolmet MM-kisat, joissa lähdetään palauttamaan Suomea mitalikantaan muutaman vuoden tauon jälkeen.
− Viiden vuoden päästä en tiedä mitä elämässäni teen tai missä päin olen, mutta sen tiedän että urheilu ja erityisesti jäälajit tulevat kuulumaan elämääni aina jollakin tapaa, hän toteaa.
Tapani on nuori urheilija, jolta löytyy taitoa, järkeä ja kunnianhimoa, mutta asiat sujuvat niiden omalla painollaan, eikä stressi ota valtaa.
− Päivä kerrallaan, hän toteaa tyylilleen uskollisena.