Suomen ammattivalmentajat ry:n väistyvä puheenjohtaja, A-maajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund otti Yleisradion teksti-tv:ssä kantaa SM-liigassa viime aikoina annettuihin potkuihin. Westerlundin mielestä seurat toimivat liian hätäisesti eivätkä sitoudu valmentajavalintoihinsa.
Maajoukkueen edellisen päävalmentajan Raimo Summasen mielestä tilanne ei ole niin yksiulotteinen. Seurat ottavat mallia ylempää. Jos ylhäällä tehdään valintoja väärin, alempana on helppo seurata.
– Maajoukkueen päävalmentajan valintaprosessit nyt ja vuonna 2004 antavat vääränlaisen viestin. Esimerkki antaa kovemman vaikutuksen kuin sanat, Summanen lataa.
– Tämänsyksyinen valintaprosessi osoitti, että valintoja tekevät ihmiset, jotka eivät ymmärrä valmentamista. Ainoa tapa rakentaa toimiva prosessi on tuntea valmentamista. Tärkeää olisi saada prosessi kuntoon, sitä kautta pystyy rakentamaan tukiverkoston valmentajalle myös vaikeissa tilanteissa. Aito tuki syntyy valmennuksen syvällisestä ymmärtämisestä. Kokemuksista pitää oppia.
Erityisen huolissaan Summanen on tavasta, jolla Doug Shedden valittiin maajoukkueen päävalmentajaksi. Syyttävä sormi osoittaa liiton nokkamieheen Kalervo Kummolaan. Myöskään Jari Kurri ei säästy.
– Kummola myönsi tehneensä ratkaisun itse ja hän ei ymmärrä valmentamista. Intuitio ei voi olla ainoa peruste valita valmentajaa.
– Kurrin rooli on puhtaasti seremoniallinen.
Summanen peräänkuuluttaa toimia jääkiekkoväeltä.
– Jääkiekkoihmisten pitäisi tehdä stoppi tästä Kummeli… anteeksi... Kummola-showsta.
Westerlund liian monella postilla
Maajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund ei ole Summasen mielestä oikea ihminen kommentoimaan valmentajien potkuja.
– Epälojaalisuus on valttia jääkiekossa tällä hetkellä. Maajoukkueen nykyistä johtoporrasta ei sitonut edes sopimus, muistuttaa Summanen syksyn 2004 tapahtumista, jolloin Westerlund otti maajoukkueen päävalmentajuuden kontolleen vastoin Summasen kanssa tekemäänsä sopimusta.
– Westerlund istuu liian monella pallilla. Ei voi samaan aikaan olla maajoukkueen päävalmentaja ja valmentajayhdistyksen puheenjohtaja. On vaikea johtaa keskustelua puhtaalta pöydältä vuoden 2004 tapahtumien jälkeen. Huoli ei ole aito. Lähtökohta koko keskustelulle on epäselvä.
– Miten Westerlund voi olla yhtä aikaa valmentajajärjestön puheenjohtaja, jääkiekkoliiton omistaman Vierumäen rehtori ja A-maajoukkueen päävalmentaja, Summanen hämmästelee.
Tänä syksynä potkut ovat kohdanneet KalPan Mika Pieniniemeä, Ässien Juha Pajuojaa ja Ilveksen Kari Elorantaa. KalPan ja Ässien kohdalla kyse on myös siitä, että joukkueen materiaali ei ole kovin kummoinen. KalPa ei vahvistanut joukkuetta edellisen kauden mahalaskun jälkeen riittävästi, ja Ässien joukkue oli selvästi viime kauden ryhmää heikompi.
Kyse on tietysti rahasta. Seurajohto yrittää aina kiristää vyötä, kun valmentaja haluaisi parantaa ryhmäänsä. Aina näitä asioita ei saada balanssiin tai seurajohdon toiveet ovat ylirealistisia. Silloin valmentaja saa usein lähteä. Koko joukkuetta on vaikea vaihtaa.
– Markkinointikoneisto puhuu menestyksestä, mutta onko menestysmahdollisuudet analysoitu oikein, Summanen kysyy.
Laajempi vaikutus?
Valmentajan asema urheilussa ei ole mikään vähäpätöinen asia. Kokenut valmentaja, kuten esimerkiksi Kari Eloranta, saa aina töitä, mutta nuorille ja nouseville valmentajille tie voi olla pitkä ja kivinen. Mika Pieniniemi ja Juha Pajuoja saavat uralleen ikävän särön.
Hyvänä esimerkkinä käy myös Tapparasta aikanaan potkut saanut Mika Saarinen. Saarisessa oli heikkoutensa, mies ei ollut täydellinen liigavalmentaja, mutta aikana ennen ja jälkeen Saarisen kirvesrinnat panostivat joukkueeseensa selvästi enemmän. Saarinen jäi mestaruuskrapulavaiheen välimalliksi.
Vanha sanonta sanoo, että on olemassa kahdenlaisia valmentajia. Niitä, jotka ovat jo saaneet potkut ja niitä, jotka saavat potkut tulevaisuudessa. On kuitenkin väärin, että valmentaja saa potkut väärin perustein.
– Ammattivalmentajan asema huononee koko ajan, ainakin jääkiekossa, sanoo Summanen.
Summasen mukaan kyse on laajemmista asioista kuin pelkästään yksittäisistä tapauksista.
– Tähän pitäisi ottaa olympiakomiteankin kantaa. Muutokset valmentajien työolosuhteissa vaikeuttavat meidän olympiaprojektejammekin. Jääkiekkoliitto on yksi suurimmista olympiakomitean lajiliitoista.
– Milloin tullaan siihen tilanteeseen, että urheiluihmiset päättää urheilusta, talousihmiset päättävät taloudesta ja ne saadaan nivoutumaan?
Summanen korostaa, että keskustelua ei pidä lopettaa. Kyse on siitä, ketkä sitä käyvät ja miten. Jääkiekkovalmentajien yhdistys ja sen puheenjohtaja Jukka Jalonen ei ole ottanut potkuihin lainkaan kantaa.
– Järjestöpolitiikka sanelee nykypäivänä liikaa. Se on aika kaukana valmentajan arkitodellisuudesta. Tämä kertoo myös siitä, että valmentajakunta on aika hajanainen, hän toteaa.
– On vaikea toimia valmentajajärjestössä, jos samaan aikaan saa palkkaa liitosta, joka toimii moraalittomasti. Aktiivivalmentajat eivät voi edustaa valmentajajärjestöjä, vaan se pitäisi olla sellaisten valmentajien homma, jotka eivät ole aktiivisesti mukana valmennustyössä.
