State of Hockey naiskiekkoilijan silmin

Muut Sarjat / Haastattelu
Tea Villilä pelaa neljättä vuottaan Minnesota-Duluthin yliopistossa.
Kuva © Brett Groehler / UMD
Tea Villilä on yksi suomalaisista jääkiekon naispelaajista, joka lähti aikanaan rapakon taakse kokeilemaan onneaan. Sotšin olympialaisissakin Suomea edustanut puolustaja pelaa Minnesota-Duluthin yliopistossa neljättä vuottaan ja opinnot alkavat olla loppusuoralla. Kokenut Villilä tietää mistä puhuu, kun aiheena on yliopistokiekkoilu.

Eletään 1990-luvun alkua, kun vasta 3-vuotias Tea tutustuu ensimmäistä kertaa luistelemisen kiehtovaan maailmaan. Isä pukee tyttärelleen luistimet ja pieni tyttö hakee tuntumaa jäällä. Taival Suomen maajoukkueen runkopelaajaksi ja olympiakävijäksi on alkanut.

Kauaa ei kulunut, kun Tea löysi itsensä jäältä kilpailumielessä.

Jääkiekkoilijana.

Kohti kaukaista Minnesotaa

− Viiden vanhana aloitin jo pelaamisen poikien kanssa, ja tätä jatkui pitkään, sillä pelasin 18-vuotiaaksi asti poikien joukkueessa Hyvinkään Jää-Ahmoissa. Viimeiset kolme vuotta noista ajoista pelasin sekä poikien että naisten joukkueessa kaksoisedustuksella, Villilä kertoo.

Yliopistokiekkoilun mahdollisuus tuli ajankohtaiseksi, kun Villilä halusi kokea uusia haasteita kotimaan ulkopuolelta. Villilä oli kuullut yliopistokiekon kovasta tasosta ja ajatus siellä pelaamisesta alkoi kiehtoa aina vain enemmän.

Askel kohti haaveen konkretisoitumista lähti kuitenkin jonkun muun kuin Villilän aloitteesta. Minnesota-Duluthin yliopiston joukkueen valmentaja Shannon Miller näki Villilän pelaamista U18-ikäisten MM-kisoissa ja kiinnostus nuorta puolustajaa kohtaan heräsi.

− He näkivät pelaamistani ja kiinnostuivat. Siitä alkoi tiivis yhteydenotto kahden osapuolen välillä. He kertoivat minulle kaiken tarvittavan yliopistossa pelaamisen suhteen, Villilä muistelee.

− Lopullisen rohkaistumisen sain, kun Saara Niemi soitti minulle. Hän oli itse aikanaan pelannut juuri Minnesota-Duluthissa ja kertoi omia kokemuksiaan pelaajan näkökulmasta. Sain vastauksia kysymyksiini pelaamisen, opiskelun ja käytännön asioiden suhteen. Tuo puhelu vakuutti minut lopullisesti.

Aivan itsestäänselvä vaihtoehto Minnesota-Duluth ei ollut, sillä toinenkin yliopisto otti Villilään yhteyttä.

− Ohiosta lähetettiin minulle myös muutama sähköposti, mutta Duluthin toiminta, yhteydenpidon aktiivisuus ja kuulemani positiiviset jutut heistä käänsivät vaa'an sinne, Villilä avaa hakuvaihtojaan.

Uudesta maasta ja kulttuurista tulee arkea

Yliopistossa pääaineenaan Public Health & Promotionia opiskeleva Villilä kertoo, ettei sopeutuminen yliopistomaailmaan ollut vaikeaa. Alkuajat olivat hieman hakemista, kun monet asiat piti opetella vieraalla kielellä, mutta muita hankaluuksia ei pahemmin ollut.

− Sopeutumistani uuteen maahan ja ympäristöön auttoi huomattavasti se, että ensimmäisenä vuotenani yliopistossa oli lisäkseni kaksi suomalaista kiekkoilijaa, Mariia Posa ja Noora Jaakkola, jotka auttoivat minut hyvin alkuun kaikessa. Sanoisin, että muutaman kuukauden jälkeen tunsin olevani jo kuin kotonani, Villilä kertoo.

− Varsinkin viimeiset pari vuotta olen tykännyt olostani erittäin paljon. Opettajat ovat joustavia, kun haetaan sopivaa tasapainoa opintojen ja jääkiekon kesken. Ymmärrystä löytyy yliopistopelien sovittamisen lisäksi hyvin myös maajoukkuekomennuksilleni, joita aina kausien aikana jonkin verran kertyy. Suuri kiitos viihtymisestäni kuuluu myös loistaville valmentajillemme. En usko, että heitä parempia tulen koskaan urallani löytämään, Villilä kiittelee.

Kolmen tunnin ajomatkan päässä Kanadan rajasta sijaitseva satamakaupunki Duluth on ollut Villilälle muutenkin mieluisa paikka elää ja pelata. Maailman suurimpiin järviin kuuluvan Yläjärven rannikolla sijaitsevasta Duluthista löytyy kaikki tarvittava. Villilän tyytyväisyys omaan elämäntilanteeseen paistaa läpi kaikesta.

− Duluth on minun makuuni täydellinen kaupunki. Ei liian iso, ei liian pieni, ja vielä järven ympärille rakennettu. Kaupungissa asuvat ihmiset ovat todella ystävällisiä ja apua saa mihin vain asiaan, kun vain kysyy, Villilä kehuu nykyistä asuinpaikkaansa.

Minnesota tunnetaan jääkiekkopiireissä laajalti nimellä "State of hockey". Nimi juontaa juurensa osavaltion intohimoisesta suhtautumisesta jääkiekkoon. Minnesotan osavaltiossa sijaitsee myös maailmankuulu sisäoppilaitos Shattuck-Saint Mary's, jonka tiukasta, mutta palkitsevasta jääkiekkojärjestelmästä on miesten puolella kuoriutunut monia NHL:n huippupelaajia.

"State of hockey" -teema näkyy myös Villilän kiekkoarjessa.

− Minnesotassa jääkiekko näyttelee todella isoa roolia. Osavaltion pääkaupungista tuleva Minnesota Golden Gophersin joukkue on meidän verivihollisemme. Heitä vastaan on aina hyvä pelata ja kohtaamiset ovat erittäin tiukkoja, Villilä kuvailee lempivastustajaansa.

Villilä on tehnyt tällä kaudella 12 otteluun tehot 1+4.
Kuva © Brett Groehler / UMD

Tulevaisuus maajoukkueessa kirkkaana mielessä

Villilä pitää viime helmikuisia Sotšin olympialaisia toistaiseksi uransa kohokohtana. Seuraavat olympialaiset pidetään Etelä-Koreassa vuonna 2018. Villilä tiedostaa tulevaisuudessa mahdollisesti odottavan huippuhetken, muttei ajattele vielä niin pitkälle.

− Olympialaiset ovat kokemuksena olleet urani ehdoton kohokohta ja nälkää seuraaviinkin on ehdottomasti. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Olen ihminen ja pelaaja, joka keskittyy kausi kerrallaan, joten ei kiirehditä. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Villilä toppuuttelee.

Villilä on pelaajana nähnyt maajoukkueen toimintaa läheltä. Paljon hyvää on tehty, mutta selkeitä parannuskohteita löytyy, mikäli Suomi haluaa tulevaisuudessa lähemmäs Kanadan ja Yhdysvaltojen tasoa.

− Valmennuksen tulisi olla kokopäiväistä tai valmentajille pitäisi pystyä kehittämään enemmän aikaa maajoukkueelle ja pelaajien kehittämiseen. Pelaajien kehittämisen suhteen on tehty hienoja asioita ruohonjuuritasolla ja uusien, nuorien pelaajien määrä on kasvanut, mikä on hieno juttu jatkuvuuden kannalta.

− SM-sarjaa tulisi myös kehittää, sillä suurin osa valmentajista valmentaa siviilityönsä ohella. On mahtavaa, että heiltä löytyy intohimoa ja välittämistä, mutta arjessa ne askeleet eteenpäin otetaan ja seuravalmentajilla on tässä asiassa iso vaikutus, Villilä pohtii kehitysmahdollisuuksia.

Tulevaisuus, tuo avoin kartta

Pelihaluja Villilällä on, eikä jääkiekon jääminen taka-alalle ole ensimmäisenä mielessä, kun Villilä pohtii lähitulevaisuuttaan.

− Kaikki riippuu siitä, missä pelaan. Niin kauan, kun voin vähänkin mennä jääkiekon ehdoilla, niin sen haluan myös tehdä. Naisjääkiekkoilijan ura ei ole ehkä niin pitkä kuin miesjääkiekkoilijoiden, joten tästä haluaa ottaa kaiken irti niin kauan, kun intohimoa löytyy.

Paluu kotimaahan Suomeen vai ehkä asettuminen Minnesotaan?

− Paluu Suomeen on mahdollinen. Kuten sanoin, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

− Kausi kerrallaan, Villilä sanoo jättäen pelivaraa tulevaisuuden suhteen.

» Lähetä palautetta toimitukselle