Sointu lähti maailmalle

LIIGA / Haastattelu
Matias Soinnun uusi koti on Varsinais-Suomessa.
Kuva © Jaakko Stenroos - http://jaskan.kuvat.fi/
Matias Sointu pelaa kaksi seuraavaa kautta Turussa, missä kainona toiveena on karsintakurimuksen muuttuminen uran toiseksi pudotuspelikevääksi.

Matias Sointu ei hyvästele Tamperetta ensimmäistä kertaa. Vuonna 2009 silloinen A-nuori suuntasi Kanadaan yhden kauden mittaiselle OHL-komennukselle. Seuraavana kautena aukesi ovi Ilveksen liigajoukkueeseen.

Paluusta kotikaupunkiin on nyt kolme vuotta. Se riittää Soinnulle, joka kokee kolme vuotta ja 160 ottelua kissapaidassa tarpeeksi pitkäksi putkeksi.

- On tätä asiaa nyt pyöritelty. Oikeastaan joulun maissa aloin miettiä, että nyt on tullut oltua kolme vuotta samassa seurassa ja seuraavaksi voisi olla aika etsiä uusia kuvioita, Sointu miettii.

- Hyvässä hengessä sain lähteä. Ilveskin ymmärsi, että kolme vuotta samassa paikassa on jo melko pitkä jakso. Siinä pystyi käymään harjoituksissa unissaankin, kun kaikki tuli niin takaraivosta. Pelaajan näkökulmasta on ihan hyvä saada välillä vaihtelua.

Uudet kuviot löytyivät aavistuksen etelämpää, kuitenkin atlaksen samasta ruudusta. Sointu valitsi väreikseen mustan ja valkoisen ja allekirjoitti kahden vuoden sopimuksen TPS:n kanssa.

- Halusin uusia harjoittelutapoja, uuden ympäristön ja keinon ottaa seuraava askel. Haluan päästä eteenpäin. Varsinainen päätös tuli lopulta aika nopeasti.

Takana on selkeä läpimurtokausi. Laituri lähes tuplasi kahden edellisen talven pistesaldonsa ja teki 14 maalia vuosien 2010-2012 13:n jatkeeksi. Näyttöjä kertyi myös uuden työnantajan kustannuksella, kun Sointu kirjautti neljässä TPS-ottelussa pisteet 2+2=4.

Pelkkää voittokulkua kausi ei silti ollut. Pistetilastossa näkyy notkahdus vuodenvaihteen jälkeen ja sesongin 32:sta pisteestä vain 11 syntyi vuoden 2013 puolella.

Sointu tietää epäkohdan.

- Olin Ilveksessä kultakypärä, mutta se sama taso pitäisi jatkossa pystyä pitämään yllä illasta toiseen auttamalla joukkuetta. Maalit eivät siinä niin hirveästi merkitse.

TPS:n verkkoa Sointu heilutti tammikuun 8. päivä, sen jälkeen edessä oli yhdeksän ottelun putki ilman ensimmäistäkään osumaa ja koko loppukaudenkin aikana maaleja tuli vaivaiset kaksi.

- Tasaisen hyvä pelaaminen on seuraava askel, Sointu toivoo.

Rasmus Ristolainen löytyy jatkossa entistäkin lähempää.
Rasmus Ristolainen löytyy jatkossa entistäkin lähempää.
Kuva © Timo Savela

Kehitystään avittamaan Sointu saa Kai Suikkasen. Se, että pilli roikkuu kolmen viime vuoden aikana kaksissa SM-finaaleissa valmentaneen Suikkasen kaulassa ei kuitenkaan liiemmin painanut seuravalinnassa.

- Ehkä se vähän vaikutti. Mulle kuitenkin riittää, että on hyvä valmentaja. En mä valmentajan perässä minnekään juokse, eikä Suikkanen tässä mikään pääsyy ollut. Hyvä asia se kuitenkin on, että hän haluaa liikkuvan joukkueen ja oma vahvuuteni on luistelupuolella.

Suikkanen on aiemmin linjannut, että TPS:n tavoitteet ovat vain ja ainoastaan pudotuspeleissä. Soinnun ajatuksissakaan ei ole sijaa muille mahdollisuuksille, sillä Tampereella pitkä kevät on tarkoittanut muuta kuin mitalisijojen hamuamista.

Kolmesta Ilves-kaudesta kaksi viimeistä päättyivät liigakarsintoihin. Sitä ei tule ikävä.

- Kyllähän parit peräkkäiset karsinnat ovat tuntuneet todella raskailta, varsinkin näin Ilves-kasvattina. Se näkyy ihan vaikka kaupungilla kulkiessakin. Ei tämä vaihto kuitenkaan siitä ollut kiinni.

Turussa Sointu toivoo paluuta pudotuspeleihin. Vastapainoksi Hakametsän joukkueet saavat ainutlaatuisen kokemuksen, joka menee Soinnulta sivu suun.

Ilveksen oma poika haluaisi nähdä Ratinan joulukuisen ulkoilmaottelun, vaikka sitten sivusta.

- Kunpa pääsisi edes katsomaan, Sointu virnistää.

» Lähetä palautetta toimitukselle