Rosendahl: ”Peli ei ole kirja, jonka on jo kerran lukenut”

LIIGA / Haastattelu
Rosendahlilla on työmaallaan sekä kokemusta että nuoruutta.
Kuva © Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi
Porin Ässien synkässä alkutalvessa on pieniä ilonaiheitakin. Rasmus Rinteestä kehittyy luotettava Liiga-tason maalivahti nopeammin kuin moni olisi arvannut. Valmentaja Jaakko Rosendahl kertoo maalivahtien kuulumisista työpäivän päätteeksi A-nuorten TPS-voiton jälkeen.

Matemaattinen laskutoimitus tuottaa Rasmus Rinteelle aika maireat tilastolukemat. Haastattelua edeltävät kuusi ottelua Rinne on torjunut 91,85 prosentin varmuudella, ja päästettyjen maalien keskiarvo on 2,54. Aavistuksen verran surullinen Blues-peli heikentää lukemia, mutta joka tapauksessa normaalisti näillä luvuilla joukkue taistelee voitosta illasta toiseen.

− Kun otetaan paljon turpaan, maalivahti yleensä nousee esiin. Näyttää siltä, että hän ainakin yrittää, kertoo Ässien maalivahtivalmentaja Jaakko Rosendahl.

− Me emme voi vetää huonosti omana yksikkönämme, vaikka joukkue kuinka häviäisi.

Miten maalivahdin kanssa käsitellään se fakta, että huippupelikään harvoin näkyy pistekertymässä?

− Isoa ongelmaa ei ole ollut, psyykkeen nostaminen on ollut helppoa. Rinne on itsekriittinen kaveri. Tappion jälkeen ei tuuletella hyvääkään peliä, mutta videolta aina nähdään hyviä juttuja ja tietysti kehitettävääkin.

− Arvostan sitä, kun Rinne toteaa Hämeenlinnan harjoitusottelun helpon maalin jälkeen, ettei vain voi pilata yhden heikon suorituksen tähden koko joukkueen peliä. Se on hämmentävän kypsä toteamus.

Hyvinkääläislähtöisen maalivahdin nousu vastuunkantajaksi on ollut nopea. Kehitystä on tapahtunut jo ensimmäisen kesän ja syksyn aikana valtavasti.

− Rinteellä on hirveä himo kehittyä, ehkä hän on jo kyntänyt alasarjoissa riittävästi. Kesään verrattuna painoa on ainakin kuusi kiloa vähemmän. Olemusta yritetään valmentaa. Kuusi kiloa vähemmän saattaa merkitä vaikkapa 30 kiloa räjähtävässä liikkeessä.

− Liigajoukkueen mukana harjoitteleminen kehittää joka tapauksessa. Siinä ehkä minunkaan läsnäoloni ei ole se tärkein juttu.

Roolijakoja

Jokainen maalivahti on oma persoonansa, ja usein roolia kuvataan yksilöurheiluksi joukkuelajin sisällä. Nykyistä kaksikkoa on turha verrata edellisiin koulutettaviin.

− Kilpailutilanne on erilainen. Ajatuksen tasolla budjetoidaan tietty määrä pelejä molemmille maalivahdeille. Peluutuksen muuttuvissa tilanteissa en ole nähnyt täällä Porissa kenenkään kanssa mitään ongelmaa.

− Vahdeista nuorempi haluaa kasvattaa rooliaan, kun taas vanhempi haluaa pysyä vähintään budjetoidussa ottelumäärässä. Kilpailu on kuitenkin tervehenkistä ja tapahtuu kehittymisen kautta.

Juuso Riksman kannatteli Ässiä alkukaudella, jolloin ainakin kotona peli kulki ja voittoja kertyi. Viime aikoina vastuu on kuitenkin siirtynyt Rinteen harteille.

− Kun Riksman pelasi, Rinteen kanssa harjoittelimme entistä enemmän. Nyt asetelma on toisinpäin.

Porilaiset muistavat kyllä Riksmanin parhaat ominaisuudet, ja Riksman varmasti muistaa, kuinka mukavaa Porissa pelaaminen voi parhaimmillaan olla.

− Yleisöstä on kuitenkin vähän irti, kun on joukkueen mukana. Mutta onhan tämä yleisö parhaimmillaan aivan käsittämättömän hyvä tuki, miettii Rosendahl.

Kehityksen mallia Etelä-Amerikasta?

Ässien maalivahtien hyvistä otteista huolimatta kehityskohteitakin löytyy vielä.

− Riksmanin pelaamisesta yritän poistaa sitä, että hän tietää jo, mitä seuraavaksi tapahtuu. Peli ei ole kuin kirja, jonka on jo kerran lukenut. Reagoinnin täytyy olla pelitapahtumien mukaista.

− Rinteen kanssa on tehty työtä laitakaistojen peittämisessä. Hän on myös kiertänyt monessa joukkueessa, ja silloin ohjeistus on saattanut olla erilaista.

Radio Porin haastattelusta löytyy Rosendahlin maininta, että maalivahdin ihannemalli olisi brasiliaisen naisen vartalo.

− Tasapainoa haetaan kroppaan. Lantion seudun lihaksia ja siitä alaspäin on harjoiteltava.

Ässien maalivahtivalmentaja palvelee myös A-juniorijoukkuetta.

− Kaikki pikku ryökäleet ovat minun vastuullani. Niklas Kekin kanssa olen tehnyt yhteistyötä nuoremmasta C-juniorijoukkueesta asti, joten hänen kanssaan voin puhua ihan suoraan. Tunnemme toisemme jo hyvin. Paljon on päällekkäisyyksiä, en ehdi olla mukana niin usein kuin haluaisin.

− Ja olihan se mukavaa, kun vuonna 2003 syntyneet alkoivat kerran huudella kannustusta ja kysellä, milloin ehdin maalivahtijäille. Totesin Jere Härkälälle, että eivät tainneet tunnistaa sinua tällä kerralla, naurahtaa ässävalmentaja.

Organisaation maalivahtivalmennus kuitenkin toimii.

− Olemme puheväleissä. Ennen kauden alkua sovimme junioripuolen kanssa yhteiset teemat. Kauden aikana nuorilla maalivahdeilla ilmenee väsymyksestä johtuvaa oireilua, jolloin pyrin keskustelemaan heidän kanssaan. Kaikesta kuulee kyllä, jos on jotain asioita käsiteltävänä.

» Lähetä palautetta toimitukselle