Suomen valmennusjohto on ennen kisojen starttia ollut varovainen tavoitteissaan. Kisajoukkueen julkistamisen yhteydessä päävalmentaja Harri Laurila totesi liiton tavoitteeksi, ettei Raumalle tarvitsisi enää avauspelin jälkeen palata. Se tarkoittaisi siis vähintään paikkaa puolivälierissä.
Joukkue asettaa itse omat tavoitteensa viimeistelyleirillä, mutta ainakin tamperelaishyökkääjä Antti Ropolle tavoitteet ovat selvillä.
– Mahdollisimman pitkälle pyritään menemään. Lähdetään tavoittelemaan sitä, että mennään loppuun asti, Roppo toteaa.
– Meillä on tasainen joukkue. Tshekillä tai Venäjällä on kovia yksilöitä, mutta he voivat sortua niihin yksilöihin. Meidän mahdollisuus pärjätä on joukkueena pelaamisessa.
Ilveksen A-nuorissa 39 ottelussa 26 tehopistettä tehneellä Ropolla on myös henkilökohtaisia tavoitteita kisoista.
– Pelata tasaisen hyvät kisat. Saada vastuuta paljon ja sitä kautta onnistumisia ja auttaa joukkuetta kaikin tavoin. Hyvää peliä.
Huonosta kenraalista kohti viimeistä valmistautumista
Suomi aloitti viimeisen valmistautumisleirinsä pitkäperjantaina ja kohtasi pääsiäissunnuntaina USA:n Raumalla pelatussa harjoitusottelussa. Se päättyi 4-4 tasapeliin. Roppo viimeisteli Suomen viimeisen osuman.
Sitä ennen Suomi leireili Latviassa. Siellä pelatut ottelut B-lohkossa pelaavaa Latviaa vastaan eivät sujuneet täysin onnellisten tähtien alla. Suomi hävisi avausottelun skandaalimaisesti 7-2. Isännät voittivat päätöserän puhtaasti 7-0.
– Olin katsomossa sen pelin ajan ja tuntui, että se oli vielä hirveämpää kuin kaukalossa. Näytti siltä kuin ei oltaisi lainkaan oltu yhdessä aiemmin. Latvia sai kotiyleisön edessä hirveän hurmoksen päälle.
Jälkimmäisessä ottelussa Suomi ryhdistäytyi. Se kuittasi edellispäivän tappion puhtaalla 5-0-voitolla.
– Suurin ero edelliseeen peliin oli, että nyt koko joukkue taisteli. Saatiin paljon lopussa jäähyjä, mutta heittäydyttiin kiekon eteen, taisteltiin ja autettiin maalivahtia, muistelee Roppo, joka teki ottelussa kaksi maalia ja antoi yhden maalisyötön.
– Taisi olla vielä pari tolppaakin sen lisäksi.
Aiemmin Roppo on pelannut Tampere-ketjussa yhdessä Tapparan Nestori Lähteen ja Niclas Luceniuksen kanssa. Latvia-ottelussa vierelle tulivat kuitenkin Eetu Pöysti ja Lassi Kokkala.
– Kummatkin ketjut ovat toimineet ihan hyvin. Latviassa tässä uudessa ketjussa toimi yhteispeli hyvin. Paikkoja olisi ollut useampaankin kuin kolmeen maalin.
Kausi Ilveksessä pettymys
Tehopisteiden valossa Ropon ensimmäinen kausi Ilveksen A-nuorissa oli varsin kelvollinen. Koko joukkueelta runkosarja sujui erinomaisesti, sillä Ilves sijoittui runkosarjassa sijalle kaksi.
Pudotuspeleissä noutaja tuli kuitenkin jo ensimmäisellä kierroksella. Ennakolta selvänä altavastaajana lähtenyt paikallisvastustaja Tappara näytti Ilvekselle kaapin paikan ja eteni välieriin. Kokonaisuudessaan ottelusarja venyi viiteen otteluun.
– Meidän pelin taso laski ja oli selvästi heikompaa kun esimerkiksi vähän ennen joulua. Liike ja taistelu, ne olivat aivan kateissa, Roppo harmittelee.
– Tappara luisteli meidät kumoon ja nimenomaan liikkeen piti olla selkeästi meidän vahvuus! Totta kai me tiedettiin, että Tappara on meille pahin mahdollinen vastus, ainahan ne ollut tiukkoja pelejä, mutta olisi se silti pitänyt pystyä voittamaan.
Tuolloin Ilveksen kumoon torjui tässäkin joukkueessa kiekkoja torjuva Harri Säteri, joka on paikallisvastustaja-asetelmasta huolimatta Ropon hyvä kaveri.
– Kaukalon ulkopuolella hyvä kaveri, ollaan samassa koulussa ja vietetään muutenkin aikaa yhdessä. Mukava kaveri.
Maaleja odotetaan
Keskushyökkääjänä aiemmat juniorivuodet pelannut Roppo sai vasta B-nuorissa siirron laitaan. Ilveksen valmentajan Ilkka Pakarisen oivallus tuotti tulosta, sillä Roppo oli ratkaisevassa roolissa, kun seuran B-nuoret juhlivat mestaruutta keväällä 2006.
– Ei minulla mitään sellaista ole, että olisi pakko päästä laitaan, mutta kun sinne on istutettu ja se on tuntunut ihan hyvältä.
Nuorukainen itse pitää vahvuutenaan laukausta, joten on luonnollista, että häneltä odotetaan myös onnistumisia nimenomaan maalien saralta. Vastuuta on tullut ylivoimassa, myös viivamiehen paikalla.
– Joo, kyllä minulta varmasti odotetaan maaleja. Ylivoima-aikaa on tullut ja sillai. Ja sitä kautta niitä sitten pitäisi tullakin, pisteitä.
Kausi on maajoukkueleireineen, A-nuorten SM-liigan runkosarja ja pudotuspelit mukaan luettuna ollut todella pitkä. Rasitus ei vielä näy otteissa, sillä nyt luvassa on kauden ja uran tähänastinen kruunu.
– On saanut olla koko ajan terveenä. Maajoukkueturnaukset on aina A-nuorten taukojen aikana, joten paljoa ei ole lepoa tullut, mutta väsymystä ei tunnu. Pelaaminen on hauskaa, ei siinä ala väsyttämään, Roppo vakuuttaa.
– Uran kohokohtahan tämä tähän asti on, vaikka on B-nuorten mestaruus ja sen sellaista. Kotiyleisön edessä pääsee pelaamaan.
Ero A-nuorten kamppailujen ja maajoukkuepelien välillä on selkeä.
– A:ssa ehkä pelataan peliä sillai rauhallisemmin, 18-vuotiaiden kansainvälisissä peleissä on vauhtia ehkä enemmän. A:ssa rauhoitetaan enemmän. Kyllähän A on ihan kovatasainen sarja, ei siinä mitään.
Seuraava askel uralla on looginen. Toivottavasti hyvin menevien kisojen jälkeen suuntana on aikuisten SM-liiga.
– Totta kai olis hyvä päästä siihen rinkiin ainakin. Jotain pelejäkin saada siihen sitten, niin näkee vähän sitäkin touhua.
