26-vuotiasta Olli-Matti Järvelää kutsutaan nimellä "Piraija" ärhäkän pelityylinsä vuoksi. Lempinimen keksi Harri Pälve jo B-junioreissa, kun Järvelän on aina ollut saatava osuma vastustajaan, kuten piraijat repivät saaliinsa palasiksi. Mutta millainen mies on omin sanoin?
− Olen sellainen rento ja ihan hauskakin kaveri, mutta en välttämättä se puheliain. Kyllä juttua saa aikaiseksi, kun mulle alkaa juttelemaan. Aika rauhallisena persoonana pidän itseäni siviilipuolella.
− Kopissa tulee tyhmiä juttuja ja välillä olen aika kova piikittelijä, en kovimpia, mutta sopivan sauman tullen. Jäällä on sitten kaikki irti eikä armoa tunneta. Vaihtoaitiossa tulee itseä sätittyä ja joskus velipoikaa (Antti Järvelä).
"Jäällä on sitten kaikki irti eikä armoa tunneta"
Helsingissä syntynyt Järvelä muutti perheensä kanssa Ouluun hänen ollessaan vasta 2-vuotias. Oulusta perhe lopulta muutti Kempeleseen koulun alkaessa. Jääkiekon harrastamisen Järvelä aloitti 8-vuotiaana.
− Kaveri pelasi silloin, niin lähdin katsomaan mitä se on ja siitä kiinnostuin. Ensimmäisistä treeneistä muistan, etten saanut pelata, kun minulla oli jääpallokypärä, jossa ei ollut ristikkoa. Toisissa oli ja sain pelatakin.
Muitakin lajeja on tullut kokeiltua. Yhden kesän Järvelä pelasi vain jalkapalloa, jättäen jääkiekkotreenit kokonaan pois.
− Jalkapallo on aina kiinnostanut, mutta jossain vaiheessa piti päättää kumpaa pelaa.
− Kävin kokeilemassa pesäpalloakin, mutta niihin yksiin treeneihin jäi. Ei se sitten kiinnostanut, vaikka onhan se ihan mukavaa, mutta ei se nyt niin mukavaa ole, että treeneissä jaksaisi käydä, Järvelä naurahtaa.
Jääkiekko vie seurasta toiseen
Jääkiekon viedessä Järvelän kasvattajaseuraksi tuli Kiekko-Ketut, jota ei enää ole. Tilalle tuli vuonna 2005 Laser HT, joka yhdistyi edustusjoukkueiden osalta Kiekko-Oulun kanssa muodostaen Kiekko-Laserin.
− Laser HT:ssa pelasin C-junioreiden SM-sarjaan asti. Mikke (Mikael Granlund) pelasi silloin samassa joukkueessa. Se oli kyllä mukavaa aikaa.
Tästä Järvelä siirtyi Oulun Kärppien B-junioreihin, jossa toisena vuonna (2007-2008) joukkue eteni pronssiotteluun häviten Espoon Bluesille. Suomenmestaruus tuli lopulta kaudella 2009-2010.
− A-junioreissa sitten toisena vuonna voitettiin mestaruus. Taisi olla Kärppien edellisestä lähemmäs 20 vuotta. (Toim. huom. edellinen mestaruus vuonna 1985.)
− Oli hienoa päättää omat juniorivuodet mestaruuteen. Tähän mennessä uran mieleenpainuvin kohokohta, kun oli nuori poika ja aikalailla samojen poikien kanssa pelattu neljä vuotta. Kyllä sitä sitten juhlistettiinkin sen viikon verran.
Juniorivuosien jälkeen Järvelä haki Kiekko-Laserin Mestis-joukkueeseen, mutta ei mahtunut kokoonpanoon päätyen pelaamaan Raahe-Kiekon Suomi-sarja-joukkueeseen.
− Raahesta tulin ensimmäiselle visiitille tänne RoKiin. Tilanne oikeastaan ajoi siihen, kun tammikuussa tulin suorittamaan armeijapalvelusta Rovaniemelle. Pelasin loppukauden täällä ja voitettiin Suomi-sarjan mestaruus. Sitä mestaruutta varjosti armeija, kun seuraavana päivänä piti olla jo takaisin pakkasessa seisoskelemassa.
Armeijan päätyttyä Järvelä palasi Ouluun ja jälleen haki Kiekko-Laserin edustukseen, mutta ei päässyt mukaan.
− En taaskaan saanut sopimusta, niin tilanne pakotti hakeutumaan töihin. Samalla sitten pelasin Haukiputaan Ahmoissa kaksi kautta.
Rovaniemi tarjoaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla
Rovaniemelle Järvelän toivat takaisin liiketalouden opinnot Lapin Ammattikorkeakoulussa. Tavoitteena olisi valmistua ensi jouluna, mutta pelaaminen aiheuttaa omat haasteensa.
− Tämä syksy on ollut vähän laiskempi. Keväällä joutuu sitten paiskomaan hommia pitkään, että pysyy tahdissa. Onhan siinä paljon hommaa, kun pelaa samalla. Saan kiittää opettajia joustamisesta ja ymmärtämisestä.
Järvelän suunnitelmissa ja toiveissa on pelata jääkiekkoa vielä pitkään, mutta opintojen avulla hän tähtää talouspuolen töihin sen jälkeen.
− Toivottavasti ei tarvitse vielä ihan heti lopettaa. Kymmenen vuotta voisi ainakin vielä pelata.
RoKissa Järvelällä on nyt neljäs täysi kausi menossa ja sinä aikana rovaniemeläisryhmä on noussut Suomi-sarjasta Mestikseen.
"jännitti ihan pirusti"
− Muistan, kun oli ensimmäinen Mestis-ottelu Kokkolassa, niin jännitti ihan pirusti, että pysyykö vauhdissa mukana, mutta olihan se Hermeskin nousija.
− On se aika iso hyppäys vauhdin ja taktisuuden kannalta. Esimerkiksi, kun viime kaudella jouduttiin karsimaan ja vastaan tuli Suomi-sarjan ylivoimainen kärki, niin voitettiin ottelusarja puhtaasti 4-0.
Pärjääminen on nostanut itseluottamusta ja tällä kaudella Järvelä on jo ohittanut tehopisteissä koko edellisen kauden määrän.
− Se on aika hyvin, mutta koskaan ei saa olla tyytyväinen. Aina pitää pyrkiä parempaan ja sitä kohti ollaan nyt menossa. Saa nähdä mitä loppukausi tuo tullessaan, mutta joukkue edellä mennään.
Kova treenikesä, hyvä syksy. Ja se kaamos!
Palataanpa vielä kauden alkuun ja kesään, jolloin jääkiekkoilijat tekevät kovan pohjatyön tulevaa kautta ajatellen.
− Kesä on ollut aina aika kova, ettei siinä montaa huilipäivää tule. Vähintään kolme kertaa viikossa käyn puntilla ja lisäksi pelaan kaikkia mahdollisia pelejä, kuten tennistä ja kössiä (squash). Salibandyä käydään hyvällä porukalla pelaamassa Oulussa.
Kova kesä on näkynyt talven mittaan kyvyssä pysyä vauhdissa mukana. Puoliammattilaisena Järvelä tekee kesäisin muitakin töitä.
− Alkukesän olin muuttofirmassa kantamassa tavaroita. Loppukesän sitten Oulun Kaupungilla talouspuolella tekemässä oman opintoalan hommia. Se oli mukavaa vaihtelua. Siinä kylläkin tuli selkä kipeäksi, kun ei ole tottunut istumaan. Piti välillä seisoskella koneen äärellä, Järvelä kertoo huvittuneena.
Syksy lähti joukkueella hyvin liikkeelle, kun voittoja tuli hyvällä tahdilla. Järvelällä syksy alkoi myös hyvin ja ensimmäisestä ottelusta hän kirjasi maalin ja syötön.
− Ihan okei meni. Meillä koko kentällä lähti hyvin liikkeelle ja kemiat kohtasivat. Juhani Tamminen syötteli ja me pidettiin Jussi Pelto-Arvon kanssa vauhtia laidoilla.
− Koko syksyn jatkui hyvänä tekeminen siihen tappioputkeen saakka.
Tappioputki alkoi maajoukkuetauolla ja kesti joulutaukoon asti. Samoin kuin edellisellä kaudella.
− Meidän peli oli aika hengetöntä. Varmasti olisi voinut niin joukkue kuin itsekin tehdä asialle jotain, mutta ei sitä enää saa muutettua.
Maalintekoa peli kerrallaan
Järvelä myöntää olevansa erittäin ankara itselleen ja sättivänsä itseään lähes jokaisesta ohi menneestä tilaisuudesta tehdä maali.
− En tiedä milloin olisin ollut tyytyväinen omaan peliin. Tuntuu, että aina pitäisi tehdä se maali, vaikka eihän se ole mahdollista.
Parhaina puolina pelaajana Järvelä pitää itsessään maaliahneutta ja luistelunopeutta. Luonteen puolesta esiin nousee periksiantamattomuus ja taisteluhalukkuus, jotka sopii hyökkäyspelaamiseen.
− Osaan haistaa maalipaikat kohtalaisen hyvin. En välttämättä itse luo niitä, mutta haistelen syöttöjä ja ripareita. Tykkään maalinteosta.
Kehitettävääkin löytyy, kuten aina kaikista. Järvelä toteaa, että kaikkia osa-alueita on kehitettävä, jos haluaa vielä joku päivä Liigassa pelata. Sen eteen hän tekee töitä.
− Haluan kehittää kaikkea, että saisin mahdollisuuksia Liigaan, mutta puolustuspelissä en ole parhaimmillani. Kun aina menee hyökkäyspää edellä, niin puolustus jää.
Kevättä kohti mennessä tavoitteena Järvelällä on parantaa omaa peliä ja tehdä joukkueensa eteen parhaansa.
− Parhaimmillani pitää olla, vähempää en voi vaatia itseltä. En saa olla yhtään peliä varjojen mailla vaeltamassa, vaan täysin pelin sisällä. Pitää luoda maalipaikkoja, puolustaa ja tehdä tulosta. Sitä odotan itseltäni.
Tulevia pelejä Järvelä ei kuitenkaan turhaan mieti, eikä sen puoleen vastustajiakaan.
− Keskityn tulevaan peli kerrallaan. Ei kiinnosta katsella sarjataulukkoa tai miettiä ketä on tulossa. Kyllä sitä suurin piirtein tietää, kun TUTO vastassa, että siellä on Aki Keinänen ja kumppanit.
Useita vuosia jo pelanneena eri joukkueista löytyy tuttujakin, vaikkakin Järvelän omasta mielestä niitä ei ole loppujen lopuksi paljon. Erityiskohteluakaan Järvelä ei myönnä tutuille antavansa.
− Pelissä ei kerkeä miettimään kuka on vastassa, vaan kovaa pelaan vaikka olisi kaveri. Harvemmin, jos tulee tehtyä ruma temppu, niin käyn pelin jälkeen pyytämässä anteeksi.
Pelaajilla on usein paineita, mutta Järvelä ei stressaa turhia tuloksentekemisestä, vaikka hänen kentällään on tulostavoitteet tehtynä.
− Ehkä hetken mietiskelen, mutta en ota älyttömästi paineita niin, että paniikkiin menisin. Keskityn ennen peliä siihen, mitä pitää tehdä ja mitä voin tehdä.
− Enkä kiukuttele muille kuin itselle, kun ei onnistu vaikka omasta mielestä pitäisi. Siitä olenkin saanut palautetta, että vähän rauhallisemmin pitäisi ottaa. Tietenkin velipojalle voin sanoa, mutta en muille.
Parhaat asiat vs. huonoimmat
Parhaana asiana jääkiekkoilussa Järvelä kokee sen, että saa tehdä sitä mistä tykkää ja jota on aina halunnut tehdä.
− Mikäs sen mukavampaa kuin olla täällä jätkien kanssa, joiden kanssa tulee hyvin juttuun. Pelit ja pelireissut on mukavia. Pelireissut meillä ovat aika pitkiä, mutta siihen on tottunut ja niissä tulee paljon yhdessäoloa.
− Kyllä vieläkin jääkiekon valitsisin jalkapallon sijaan. Tässä on vauhtia ja kamppailua. Saa ottaa kontaktia ja tehdä taklauksia, siitä tykkään. Varmaan parhaita asioita jääkiekossa.
Kysyttäessä mistä hän ei tykkää, vastaus oli urheilijalle tyypillinen. Häviäminen. Yllättäen toinen asia olivat erätauot.
− En ole koskaan tykännyt häviämisestä. Äitikin jouluna muistutti, että jo ala-asteella tuli koulusta lappuja, että teidän poika ei osaa hävitä. Aina ei voi voittaa, mutta mieluummin voitan, Järvelä nauraa.
− Ja erätauot. Ne ovat niin pitkiä, eikä ole tekemistä. Välillä joutuu vaihtamaan koppia siviilikoppiin katsomaan televisiota, jos ei muuta keksi. Kymmenen minuuttia riittäisi helposti, että saisi hengähtää hetken.
− Ajatellaan yleisöäkin sitten, Järvelä naurahtaa muistutettaessa, ettei yleisö ehtisi saada kahviaan välissä.
Rovaniemellä mies on viihtynyt hyvin. Viihtymiseen on vaikuttanut, kun joukkueessa ovat Pälve ja Mikko Väänänen A-junioreista ja talvikin on kunnon talvi lumineen.
− Mukavahan täällä on olla, kun lunta riittää, vaikka onhan sitä Oulussakin. Eivätkä pakkasetkaan haittaa.