Punkalaitumella syntynyt ja Forssassa kiekko-oppinsa saanut Anssi Rantanen oli keväällä 2007 uuden tilanteen edessä. Kotikaupungin kiekkoylpeys FPS oli pudonnut heikon kauden päätteeksi Suomi-sarjaan, ja edessä oli uuden seuran etsintä. Rantanen solmi liigaseura Ässien kanssa syyskuun loppuun asti kestävän try-out-sopimuksen, mutta testijakso ei lopulta johtanut sopimukseen.
– Forssassa kauden 2006–07 valmentaneella Karri Kivellä oli hyvät suhteet Hokin silloiseen valmentajaan Kai Suikkaseen. Kun liigapaikka ei silloin auennut, niin Hokki oli luonteva valinta, Rantanen muistelee.
Kajaanissa Rantanen nousi luottopuolustajien joukkoon, ja heti seuraavalla kaudella hän teki todellisen läpimurron Mestiksen huipulle, kun 26 ottelussa syntyi tehot 10+7. Hän ei kuitenkaan pitänyt onnistumisia sattumana.
– Ei se mikään suonenvetokausi ollut. Taustalla oli paljon oikein tehtyjä asioita, ja palaset loksahtivat kohdalleen. Myös ylivoimalla maskipelaajan rooliin pääseminen edesauttoi hyvien tehojen syntymistä.
Rantasen vahvat otteet huomioitiin myös SM-liigassa ja tuloksena oli siirtyminen kesken kauden Rauman Lukon riveihin. Keväällä 2011 hän voitti Lukon väreissä SM-pronssia.
Paluu Kajaaniin oli helppo valinta
Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin Rantanen oli suunnitellut. Erityisesti viime kausi oli Rantaselle raskas, sillä hän pelasi yhteensä neljässä eri joukkueessa. Alkukaudella Lukossa minimaaliselle vastuulle jäänyt Rantanen haki pelituntumaa Mestiksestä sekä LeKin sekä Hokin riveistä, ja loppukaudeksi puolustaja suuntasi Aurajoen rannoille TPS:n riveihin.
– Itselle viime kausi oli pitkä ja raskas, kun mentiin paikasta toiseen. Sen huomasi erityisesti loppukaudesta. Tuli sinne väliin hyviäkin jaksoja, kun pääsin pelaamaan Kajaanissa isoja minuutteja ja Turun visiitin alkupuolella peli kulki todella hyvin. Tietenkin TPS:ssä kävi hyvissä ajoin selväksi, että pudotuspeleihin ei ole enää asiaa, joka omalla tavallaan vaikeutti pelaamista ja itsestä oli vaikea saada kaikkea irti.
Vajaan viiden kauden aikana Rantanen ehti pelata SM-liigassa 158 ottelua. Nyt hänellä on kuitenkin alkamassa ensimmäinen kausi Mestiksessä sitten syksyn 2008.
– Ei tullut Liigasta mitään konkreettisia sopimustarjouksia. Jotain neuvotteluita käytiin muuallekin, mutta ei siellä sitten ollut mitään semmoista mikä olisi itseä niin paljon kiinnostanut. Hokki osoitti heti, että he ovat kiinnostuneita minusta. Kun seura haluaa minut ja minä seuran, niin valinta oli loppujen lopuksi helppo, muotoilee Rantanen.
Viime kaudella sekä SM-liigaa että Mestistä pelannut Rantanen näkee, että sarjojen välillä on vielä selkeä tasoero.
– Mestiksen kärkipelien osalta vauhti on aika samaa luokkaa, mutta muuten Liiga on selvästi kaikilla osa-alueilla Mestistä edellä. Ovathan sen edellisvuosien liigakarsinnatkin osoittaneet.
Tavoitteet edelleen korkealla
Viime elokuussa 31 vuotta täyttänyt Rantanen kuvailee itseään vahvana puolustavana puolustajana.
– Vahvuudet ovat siellä hyvässä oman alueen pelaamisessa, erityisesti alivoimalla. Pitää vain yrittää pelata omilla vahvuuksilla. Iso mies kun on kyseessä, niin siinä on aina se dilemma, että jalat eivät liiku niin vikkelästi kuin pienemmillä kavereilla. Vaikka kiekollisesti on menty viime vuosina eteenpäin, niin myös sieltä löytyvät ne suurimmat kehitettävät alueet.
Erityisesti fyysisestä pelitavasta tunnettu Rantanen ei kuitenkaan pidä itseään erityisenä pelotteena.
– Vastustajan pelaajat kuitenkin tuntevat minut, ja vaikka semmoista poliisin mainetta onkin tässä jossain vaiheessa tullut, en pidä itseäni minään uhkana enkä mitään tappeluita lähde hakemaan. Mutta jos sellainen tilanne tulee vastaan, niin ei siitä sitten missään nimessä paeta, vaan vastataan niin kuin mies miehelle.
Vaikka Rantanen ei tulevalle kaudella liigapaikkaa saanutkaan, niin hän ei tullut siitä huolimatta Mestikseen jäähdyttelemään.
– Tavoite on aina ylöspäin niin kauan kuin täällä pelataan. Olisi myös hienoa päästä kokemaan vielä joku ulkomaalainen sarja.
Liigassa varsin pienelle peliajalle jäänyt Rantanen tulee olemaan ensi kaudella Hokin puolustuksen kulmakiviä. Peliminuutteja FPS-kasvatille on luvassa paljon.
– Tällä kaudella on tavoite päästä pelaamaan joka roolia ja pystyä sitä kautta auttamaan joukkuetta. Mitään pistetavoitteita on turha asettaa. Sitten kun joukkueen tavoitteet selkeytyvät, niin voi asettaa itsellekin jotakin pieniä tavoitteita.
"Hokki-kiekko" kerää kiitosta
Pelaamisen ohella myös kajaanilaisessa metallialan yrityksessä työskentelevä Rantanen kuuluu tulevalla kaudella linnapaitojen kokeneeseen kaartiin. Hän näkee joukkueessa potentiaalia menestyä kevään tärkeissä otteluissa.
– Meillä on joukkueessa hyvää nuorta porukkaa ja nyt olemme myös saaneet mukaan kokeneita pelaajia, jotka pystyvät auttamaan silloin kun joukkueelle tulee vaikeita hetkiä. Meillä on varmasti hyvät mahdollisuudet mennä pitkälle.
Mielenkiintoisen mausteen tulevan kauden joukkueeseen tuo ranskalaisduo Teddy Da Costa – Anthony Guttig. Rantasen mukaan Ranskan maajoukkuehyökkääjät ovat Hokille kovia vahvistuksia.
– Sain Raumalla seurata läheltä ranskalaisen Charles Bertrandin edesottamuksia, ja jos kaverit ovat vähänkään samantasoisia pelimiehiä, niin he tekevät varmasti kovaa jälkeä Mestiksessä.
Paluu Kajaaniin ei tuottane Rantaselle suuria ongelmia, sillä valmennuskaksikko Petri Mattila – Jukka Kuusivuori on hänelle ennestään tuttu. Rantanen pelasi viime kaudella muutaman ottelun lainalla Mattilan alaisuudessa Kajaanissa, ja lisäksi nykyisin puolustajien peluutuksesta vastaava Kuusivuori pelasi Rantasen kanssa samaan aikaan Forssassa kaudella 2006–07.
– Kyllä meillä on hyvä valmennustiimi kasassa. Ei varmasti anneta silläkään osa-alueella yhtään tasoitusta, uskoo Rantanen.
Erityisesti joukkueen pelitapa kerää kiitosta Rantaselta.
– Täällä pelataan aina sitä samaa "Hokki-kiekkoa", mistä minä tykkään. Se onkin ainut ja oikea tapa pelata täällä.