SaiPan oma kasvatti Matti Hana aloitti liigauransa kolme vuotta sitten sputnik-paidassa ja otteluita on takana kaikkiaan 121. Maali huutaa vielä syntyään, mutta maalinteko ei olekaan hänen roolinsakaan.
– Rooli on enemmänkin puolustavaa hommaa ja alivoiman pelaamista, Hana kertoo.
– Hyökkäyspään nousuja ei ole tietty kielletty, kyllä noustakin saa. Oikea-aikaisia nousuja pitäisi pystyä tekemään, ei niitä oo kielletty.
Puolustavan puolustajan alkukausi ei ole mennyt täysin putkeen ainakaan suuren yleisön mielestä. Kisapuistossa ja jopa Jatkoajan keskustelussakin fanit jaksavat huutaa ja ilkkua jokaisen virheen jälkeen, mutta hyvät otteet tuntuvat katoavan maan alle. Tai ainakaan niitä ei tuoda esiin lähellekään samassa mittakaavassa.
– Omasta mielestä alkukausi ei oo mennyt niin hyvin kuin olisi pitänyt mennä. Tehopisteitä ei oo tullut ja ei omankaan pään peli oo ollut huipussaan. En ole tosissaan tyytyväinen, Matti analysoi alkukauttaan.
– Kyllä tässä kovasti hommia on tehty ja sitä täytyy jatkaa. Siihen täytyy lääke löytyä sen tien kautta, että töitä tekee vaan enemmän ja enemmän ja keskittyy omaan hommaan ja jokaiseen reeniin täysillä.
Viime kautta muistellessa tulee väistämättä mieleen, että vähän samanlaisia oireita oli viime syksynäkin. Kevättä kohti otteet kuitenkin paranivat ja loppukaudella Hana oli yksi joukkueen parhaista puolustajista. Tämän muistaa pelaaja itsekin.
– Viime kaudella kevät-kausi oli paljon parempi. Siihen täytyy nytkin uskoa, että sieltä ne paikat ja hyvät pelit tulee. On tuossa nytkin ollut muutamia hyviä pelejä mutta sitten huonojakin. Täytyy uskoa että keväällä menee paremmin, Hana miettii ja muistelee viime kautta.
Puolustuksen työnjako
Nykypäivänä roolipelaaminen tuntuu olevan maaginen sana jääkiekon yhteydessä. Puhutaan miten joukkueita ja pelaajia on roolitettu eri muotteihin ja siinä sitten pelataan tietyissä rajoissa. SaiPan puolustuksessa ei kuitenkaan ole jaettu mitään ihmeellisempiä rooleja.
– Ei meidän puolustusta mitenkään erityisesti oo roolitettu. Kaikki tietää muutenkin missä se oma vahvin osaamisalue on. Toiset pelaa enemmän ylivoimaa ja toiset alivoimaa, toiset fyysisemmin ja toiset kiekollisemmin. Jokainen tietää itse missä on hyvä ja missä ei, Hantta valottaa puolustuksen saloja.
– Pakkipareihinkaan ei sen kummempaa roolitusta oo haettu. Pakkiparien pitää vaan löytää hyvä kemia keskenään. Pekkalan kanssa on löytynyt aika hyvä kemia, siinä on ihan hyvä pelata.
Joskus on ainakin minulle tullut mieleen, että eikö ole vaikea pelata seitsemällä puolustajalla, kun pari vaihtuu vierellä vähän väliä. Hana on osittain samaa mieltä, mutta näkee myös hyötyä seitsemän pakin käytöstä.
– Seitsemällä pakilla on ihan hyvä pelata. Kuudellakin on hyvä pelata, koska silloin on kolme vakituista pakkiparia. Mutta on hyvä kun on seitsemän pakkia, jos tulee pitkiä vaihtoja niin saa vähän pidempään levätä.
– Tietyt pakit pelaa pelkästään toista laitaa ja me nuoremmat mennään aina sinne kokeneemman pakin toiselle puolelle, vaikka se ei oma laita olisikaan.
Puolustus on ollut tällä kaudella SaiPan Akilleen kantapää. Monet ovat epäilleet riittääkö tuo materiaali playoffs-paikkaan ja vahvistuksia on huudeltu.
– Se on vaikea sanoa tarvitaanko vahvistusta. Periaatteessa olisi hyvä jos löytyisi joku vanhempi ja kokeneempi pakki. Mutta jos ei löydy niin kyllä näilläkin mennään playoffseihin. Luottamus on täysin kunnossa, Hana vakuuttaa.
Heikot otteet on valmentaja Petri Skrikon mukaan hiljentänyt pukukopin tunnelmaa selkeästi. Hana kuitenkin kiistää tämän asian.
– Ei tunnelma kopissa oo muuttunut, hymyssä suin ollaan menty ja tehty töitä kunnolla. Tappiot tietysti vetää vähän mieltä maahan mutta se kuuluu tähän hommaan ja sen tietää jokainen.
– Joissakin peleissä saattaa välillä olla hiljasempaa jos ei löydy ketään nostamaan henkeä. Timo Hirvonen, Pasi Nielikäinen, Jarmo Myllys ja kapteenit on niitä pääasiallisimpia tunnelman nostajia ja ne pitää sitten enemmän ääntä kopissa, Hana kertoo pukukopin hengestä.
Kovaa peliä
Aikaisemmin oli puhetta siitä, että jokainen tietää omat vahvuutensa. Mitkä Hanan mielestä ovat omat vahvuudet ja heikkoudet?
– Parhaat puolet on justiinsa siellä oman pään pelaamisessa ja heikompia puolia on tuo kiekollinen peli. Sitä pitäisi reenata enemmän, hän vastaa.
– Vanhemmilta pelaajilta tulee vinkkejä miten pitäisi pelata eri tilanteissa. Pieniä tärkeitä vinkkejä on jäänyt korvan taakse varsinkin oman pään pelaamisessa ja sijoittautumisessa.
Hanalla kun on kokoa, voimaa ja luonnetta niin pitääkö hän sitten itseään ilkeänä ja ikävänä vastustajana kohdata kaukalossa?
– No, ilkeä ja ilkeä... Kyllähän sitä pyrkii pelaamaan sellaista kovempaa peliä ettei vastustajan olisi kiva tulla meiän alueelle ja olla siellä.
– Skriko koko ajan haluaisi ja sanoo, että pitäisi olla ilkeämpi ja maalin edessä vetää niitä äijiä pois siitä.
Kovaa peliä pelaavat pelaajat joutuvat helposti maksamaan teoistaan joskus vaikka nyrkkien kautta. Hana ei vielä tässä vaiheessa ollut koskaan tapellut SM-liigassa, mutta piti sitä mahdollisena.
– Varmasti lähden tappelemaan jos joku kaveri pudottaa hanskat tai ite käyn niin hiilenä. Jos on kaksi halukasta ja rehti tappelu niin se ihan ok, Hana kertoo suhtautumisestaan kaukalossa tapahtuviin tappeluihin.
Haastattelu tehtiin ennen viime perjantain Jokerit-peliä, jossa tästä tulikin jo osoitus, kun Hana otti yhteen ilman hanskoja Helsingissä Tomek Valtosen kanssa.
– Ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Ihan puhdas nyrkkitappelu, hän sanoo tyynesti.
”SE” maali
Ei kai Hanaa voi haastatella kysymättä siitä maalista ja milloin se tulee. Turhia paineita hän ei kuitenkaan siitä ota.
– Välillä tulee joukkuekavereiltakin pientä kuittia siitä maalista, mutta kyllä luotan, että sieltä se tulee. Jaksaa vaan ampua kiekkoa maalille ja hyviä nousuja kun tekee niin kyllä se sieltä tulee.
– En oo mitään ihmeellisiä paineita asiasta ottanut. Totta kai välillä tulee mieleen, että olisihan ihan kiva tehdä se maalikin. Ei niin paineita oo, kun ei ole kuitenkaan miun homma tehdä niitä.
Niinpä. Maalintekovastuun kantavat ihan muut miehet.
