Viime keväänä puolustaja Juuso Akkanen ilmoitti lopettavansa pelaajauransa 498 pelatun ottelun jälkeen. "Aikansa kutakin" kuvastaa Akkasen urakehitystä.
− Sain kesällä työpaikkatarjouksen siviilissä. Siitä se ajatus sitten lähti, että ehkä olisi aika siirtyä muihin hommiin, vaikka alun perin ajatuksena olikin pelata kausi jos toinenkin.
− Perhetilannekin on tällä hetkellä sellainen, että kihlattuni opiskelee Joensuussa, joten siviilityö täältä asetti tilanteet ihan yksi yhteen, Akkanen kertaa.
Akkanen toimii tällä hetkellä henkilöstövuokrausfirman yhteyspäällikkönä. Vaikka työ onkin hyvää vastapainoa jääkiekolle, yksi asia yhdistää molempia hommia.
− Ei siinäkään työssä mikään tule ilmaiseksi. Töitä täytyy tehdä joka päivä.
− Työ on ollut hyvin mielenkiintoista, kun on tullut uusia haasteita, Akkanen kertoo.
Pitkään näytti siltä, ettei puolustaja aiokaan havitella massiivista 500 ottelun rajaa, mutta syksyn kynnyksellä kiinnostus heräsi uudelleen.
− Syksyllä kun jätkät menivät jäälle ja kausi alkoi, tuli minullekin ajatus, että 500 pelin maaginen raja on tosiaan vain kahden pelin päässä, Akkanen toteaa.
Eikä kulunut aikaakaan, kun keskustelut aloitettiin ja paluu saatiin lyötyä lukkoon.
− Kävimme seurajohdon kanssa keskustelua siitä, olisiko paluuni mahdollista toteuttaa jossain välissä ja pääsimme siitä yhteisymmärrykseen.
− Revanssiviikonloppu osoittautui parhaaksi tilaisuudeksi, kun on kaksi peräkkäistä peliä ja toinen vielä kotipeli. Siinä saa hieno ura vielä hienon päätöksenkin, puolustaja tuumaa.
Vaikka Akkanen ottaakin hokkarit vielä kerran pois naulasta ja vetää pelipaidan päälleen, ei päätös uran lopettamisesta isossa kuvassa kuitenkaan horju.
− Olin varma päätöksestäni koko ajan. Mestis-pelaajan arki on sen verran haastavaa, ja nyt kun työpaikkakin järjestyi, olen tyytyväinen päätökseeni.
− Olen viime aikoina tosin harjoitellut aika lailla niin kuin Mestis-kiekkoilijat harjoittelee, mutta ei siltikään ole tullut sen suurempaa hinkua takasin peleihin, puolustaja kertoo.
Rajapyykin saavuttaminen herättää Akkasessa ennen kaikkea kiitollisuutta.
− Viime kausi loppui hieman lyhyeen, enkä siinä vaiheessa ollut vielä henkisesti valmistautunut siihen, että pelaajaura loppuisi niihin pudotuspeleihin. Tämä oli hieno ele seuralta, että saan vielä tämän yhden rajapyykin täyteen, Akkanen kiittelee.
Pelaajana ansaittu vastuu vei valmennustielle
Kun täyteen tulee 500 ottelua, voi jo sanoa uran olevan mittava. Akkasen uran varrelle mahtuu kaikenlaista, mutta erityisesti yksi aikakausi nousee miehen mieleen varsin nopeasti.
− Onnistumisista päällimmäisenä tulee mieleen aika Jukureissa oikeastaan kauttaaltaan. Saavutin siellä kuitenkin kaksi mestaruutta ja toisella mestaruuskaudella sain olla vielä kapteeninakin.
− Koko se matka, jonka joukkueen kanssa kuljimme, oli hieno. Siihen kruununa vielä ratkaisevan finaalin jatkoaikavoitto kotihallissa. Se fiilis muistuu mieleen edelleen, Akkanen muistelee.
Mitään suuria vastoinkäymisiä puolustajakonkari ei osaa nimetä, vaikka turhauttavia loukkaantumisia hänenkin kohdalleen on sattunut. Vastoinkäymiset kuitenkin kuuluvat asiaan, sillä niillä on taipumus kasvattaa.
− Pieniä vastoinkäymisiä on koko ajan: pientä loukkaantumista ja pientä vaivaa. Se on varmasti kaikille jääkiekkoilijoille tuttua, että koko ajan johonkin koskee ja kolottaa.
Kokemusta korkeammalta sarjatasolta Akkaselle on uransa aikana kertynyt muutaman kauden verran Lukosta, TPS:stä ja Ilveksestä. Mestis on kuitenkin aina tuntunut miehen mielestä omalta sarjalta.
− Nuorempana liiga oli suurena tavoitteena, ja sinne lopulta pääsinkin. Liigauran olisin varmasti pelannut, jos olisin silloin ollut parempi, Akkanen tuumaa.
− Toisaalta Mestis-puolella olen saanut paljon vastuuta, paljon peliaikaa ja sellaisen roolin kuin halusinkin. Se on isoin syy siihen, miksi Mestiksessä olen pelannut näinkin monta peliä.
Jääkiekko ei kuitenkaan täysin lähtenyt Akkasen elämästä. Pelaajan rooli vaihtui valmentajan rooliin, kun hänelle tarjottiin paikkaa Jokipoikien C2-junioreiden valmentajana. Ajatus valmentajanhommista oli Akkaselle tuttu.
− Kahden viimeisimmän kauden aikana ajatus valmentajan hommista alkoi pikkuhiljaa nousemaan. Viimeisinä pelaajavuosinani roolini oli sen verran iso, että pääsin osallistumaan hieman myös valmennustehtäviin, Akkanen kertaa.
− Pidän itse lajin pohtimisesta ja tykkään miettiä sitä, miten tilanteet pelataan. Siinä mielessä valmentajahommat tulivat automaattisesti.
Valmentajan roolissa Akkasta kiinnostaa uudet haasteet, mutta myös se, että pääsee itse päättämään asioista.
− Kun pääsen itse kehittymään valmentajana, minulla on mahdollista kehittää samalla nuoria poikia pelaajina. Siinä hommassa on omat haasteensa eikä se aina ole niin helppoa.
− Olen 15 vuotta mennyt niin, että minulle on kerrottu mitä kuuluu tehdä. Nyt minä kerron muille mitä kuuluu tehdä.
Kaukalon ulkopuolinen arki vielä vierasta
Lyhyen paluunsa myötä Akkanen ei ole vielä ehtinyt tottua arkeen pelielämän ulkopuolella. Paluuta on nimittäin tullut treenattua jo reilusti kuukauden verran.
− Vapaa-aikaa ei tällä hetkellä ole ollut paljoakaan, sillä olen ensin ollut töissä, sitten harjoittelemassa ja sen jälkeen vielä valmentamassa, Akkanen naurahtaa.
Kuitenkin jo tässä vaiheessa puolustaja tietää, että aikaa tulee jäämään paljon enemmän. Myös säännöllisempi viikkorytmi on Akkasen mieleen.
− Ehkä kuitenkin tällä hetkellä nautin eniten siitä, että viikonloput saa olla ihan rauhassa ja saa viettää aikaa kotona.
− Varmaan se oikea arki näyttäytyy sitten, kun käyn vain valmentamassa enkä enää harjoittele. Aikaa jää varmasti enemmän käteen ja sitä voi käyttää muihinkin asioihin.
Viimeiset pelinsä Akkanen pääsee pelaamaan IPK:ta vastaan ensin Iisalmessa ja sitten Mehtimäellä. Luonnollisesti edustusjoukkueen otteita on tullut seurattua.
− Muutama tappio kun on alla, koen että tämä viikonloppu on hyvä mahdollisuus palata takaisin voittojen tielle. Helpolla se ei kuitenkaan tule.
− Etenkin perjantain vierasottelusta tulee haastava, kun vierashalliin joutuu tappiot niskassa. Mutta jos kotiotteluun lauantaina saadaan halli täyteen, se varmasti sytyttää joukkueen, Akkanen tuumaa.