Aleksei Ponikarovski on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä ukrainalaiskiekkoilijoista. Nyt 33-vuotias hyökkääjä lähti kotimaastaan aikanaan 15-vuotiaana kauas Moskovaan tavoittelemaan unelmaansa.
- Kun Neuvostoliitto kaatui, romahti samalla koko ukrainalainen jääkiekkojärjestelmä. Valmentajille ei enää maksettu rahaa ja seuroja jouduttiin lopettamaan, Ponikarovski kertoo.
- Lähdin 15-vuotiaana try-outille Moskovan Dinamoon. Totta kai se oli iso päätös ja riski, mutta se oli monta vuotta ainoa keino nuorille ukrainalaisjääkiekkoilijoille kehittyä urallaan.
Olihan se raskasta, kun joukkue vaihtui pahimmillaan pari kertaa vuodessa.
Moskovassa vierähti viisi vuotta. Läpimurto Venäjän silloiseen Superliigaan jäi tekemättä, mutta NHL-varaus legendaariseen Toronto Maple Leafsiin tarttui taskunpohjalle.
- Totta kai lähdin heti kun tuli mahdollisuus, NHL oli ollut unelmani siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran siitä kuulin.
Pohjois-Amerikassa vierähti lopulta peräti 13 vuotta, joista yhdeksän Maple Leafsissa. Toronton vuosia seurasi neljän vuoden pätkä kiertolaisena, jona aikana Ponikarovski ehti pelata kuudessa eri NHL-joukkueessa.
- Olihan se raskasta, kun joukkue vaihtui pahimmillaan pari kertaa vuodessa. Perheeni asui koko ajan Floridassa, joten jouduin olemaan pitkiä aikoja erossa heistä, Ponikarovski sanoo.
Jatkuva joukkueen vaihtaminen sai ukrainalaisen harkitsemaan Eurooppaan palaamista.
- Pelasin Ukrainassa viime syksynä työsulun ajan. Jääkiekon taso KHL:ssä oli hyvää, ja kun sopimukseni NHL:ään kauden jälkeen päättyi, piti harkita vakavasti eri vaihtoehtoja.
- Sain muutamia tarjouksia NHL:stäkin, mutta lopulta päädyin tarttumaan SKA:n tarjoukseen. Sain heiltä juuri sellaisen sopimuksen kuin halusinkin.
Ilja Kovaltšukin siirtyminen samaan seuraan ei vaikuttanut Ponikarovskin päätökseen ainakaan negatiivisesti.
- No, me olemme kavereita. Olemme asuneet kesät lähellä toisiamme Floridassa ja treenanneet yhdessä. Totta kai puhuin hänen kanssaan ennen päätöstä.
- Olihan siitä hyötyä, tiesin oikeastaan kaiken seurasta, valmentajasta ja pelaajista, koska Ilja piti minut hyvin ajan tasalla. Meillä pitäisi olla todella vahva joukkue, jollaisessa on aina mukava pelata, Ponikarovski pohtii.
Fyysisyys aseena myös Venäjällä
Isokokoinen, yli 190-senttinen ja 100-kiloinen Ponikarovski tunnettiin NHL:ssä kovaa pelaavana voimahyökkääjänä. Miehen taklausluvut olivat usein korkeita.
- Minusta on puhuttu fyysisenä pelaajana, mutta en pidä itseäni sellaisena. Olen isokokoinen, vahva ja nopea, joten ehkä minua voisi kuvailla voimahyökkääjäksi, Ponikarovski luonnehtii.
- En kuitenkaan pelaa erityisen kovaa peliä. NHL:ssä vain peli on fyysistä ja koska olen iso ja nopea, valmentajat halusivat, että taklaan paljon.
KHL:n maine on nimenomaan päinvastainen.
- Kyllä sitä samaa peliä pystyy pelaamaan täälläkin. Sillä voi jopa vähän yllättää vastustajia, kun ajaa taklaukset voimalla loppuun. Tietenkin kaukalo on paljon isompi, joten pitää varoa, ettei aja itseään ulos tilanteista.
Ponikarovski ei suostu vertaamaan liigojen tasoa toisiinsa suoraan.
- Kaukalot ovat niin eri kokoisia ja joissakin säännöissäkin on eroja. Kaikki NHL-pelaajat eivät olisi hyviä täällä eivätkä kaikki eurooppalaiset tähtipelaajat pärjää Pohjois-Amerikassa.
- Totta kai NHL on fyysisempi sarja ja siellä vaaditaan siltä osin kovempia ominaisuuksia. Ja koska kaukalon pienempi, on päätökset tehtävä usein sekuntin murto-osissa. En kuitenkaan sanoisi KHL:n olevan helpompi sarja pelata. Täällä tarvitsee luistella paljon enemmän ja puolustaminen on paljon vaikeampaa, koska sijoittumisella on paljon enemmän merkitystä, Ponikarovski analysoi.
Sillä voi jopa vähän yllättää vastustajia, kun ajaa taklaukset voimalla loppuun.
Ukrainalainen jääkiekko nousee
Ukrainalainen jääkiekko on Neuvostoliiton romahtamisesta lähtien mennyt jatkuvaa alamäkeä. Miesten maajoukkue pysyi neuvostoaikaan koulutettujen pelaajien myötä pitkään A-sarjatasolla, mutta nuorten maajoukkue on valahtanut jo kolmanneksi korkeimmalle tasolle.
- Ukrainassa unohdettiin jääkiekkoileva nuoriso kokonaan. Viisitoista vuotta meni täysin hukkaan, Ponikarovski sanoo.
Parin viime vuoden aikana kehitys on kuitenkin alkanut kulkea päinvastaiseen suuntaan. Ukrainan viidenneksi suurimpaan kaupunkiin Donetskiin perustettiin vuonna 2005 jääkiekkojoukkue Donbass, joka liittyi KHL:ään kaudeksi 2012-2013.
- Vähitellen jääkiekon kiinnostus nousee Ukrainassa, ei vähiten Donbassin takia. Olemme rakentaneet monia uusia jäähalleja, ja palkanneet Venäjältä juniorivalmentajia.
- Nyt lahjakkaiden nuorten ei tarvitse enää lähteä pois kotoaan ja kauas vanhemmistaan Venäjälle harjoittelemaan. Ukrainassa on useampia akatemioita vain jääkiekkoilua varten. Olen kuullut, että valmennus siellä on todella laadukasta. On hienoa, että joku välittää, toivottavasti näemme Ukrainan maajoukkueen nousun lähivuosina.