"Pitkä vaihto" ja paimiolaisten kaunis tarina filmillä

Muut Sarjat / Haastattelu
Dokumentti kuvaa pelaajia monia muita medioita lähempää.
Kuva © Hyperfocus avoin yhtiö
"Pitkä vaihto"-dokumentissa seurataan II-divisioonassa pelaavan paimiolaisen Haka Hockeyn kautta. Dokumentin painopiste on kuitenkin joukkueessa olevat erilaiset ihmiset, heidän tarinansa ja unelmansa. Tekijät lupaavat mielenkiintoista katseltavaa sekä innokkaille kiekko-faneille että heille, jotka eivät jääkiekkoa ole seuranneet.

Jatkoaika haastatteli "Pitkä vaihto" -dokumentin tekijöitä, tuottaja Valtteri Munkkia ja ohjaaja-käsikirjoittaja Otto Heikolaa dokumentin tekoprosessista ja sisällöstä. Ensimmäiset ajatukset Haka Hockeyta kuvaavasta videosta syntyivät vuonna 2012, kun seura perustettiin ja se pelasi III-divisioonassa.

¬ Siellä jo ekalla kaudella syntyi vähän sellaista jääkiekkobuumia kaupunkiin, ja katsojamäärät ylitti jopa joidenkin Mestis-joukkueiden katsojamääriä. Halli oli tietysti pieni, mutta paikalla oli jopa 500 katsojaa. Heillä oli aika hauskantuntuinen projekti käynnissä, ja siitä käytiin jotain keskusteluja, että olisiko paikka tehdä joku video tähän liittyen.

Idea jäi taka-alalle ja nousi uudelleen esille noin vuosi sitten Helsingissä Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaaleilla, kun Munkki ja Heikola elokuvien katsomisen lomassa pohtivat, mikä olisi heidän seuraava projektinsa.

– Mietimme, että alkaisimmeko tehdä jotain isompaa omaa projektia pitkästä aikaa. Meidän tausta on kuitenkin lyhytelokuvien tekemisessä. Jotenkin siinä tuli esille tämä Haka Hockeyn tarina. Sitä lähdimme viemään eteenpäin, ja ekat kuvaukset meillä oli marraskuussa. Aivan kauden alusta emme siis aloittaneet.

Ainutlaatuista dokumentointia

Tekijät halusivat näyttää eri puolta jääkiekosta kuin mitä kuullaan haastatteluissa erätauoilla ja otteluiden jälkeen. He halusivat myös näyttää toisenlaisia tarinoita, mitä on ollut esillä tuoreissa suomalaisissa urheiludokumenteissa. Eli "Sel8nne"- ja "Kuningas Litmanen" -dokumentit, jotka esittelivät urallaan kaiken saavuttaneita huipputähtiä.

– Me kuvasimme aika paljon esimerkiksi pukukopissa ja joukkueen bussissa, mitkä ovat olleet pyhiä paikkoja, eikä sinne päästetä muita kuin joukkue. Siitä välillä joukkueen kanssa keskusteltiinkin, että tulemmeko sinne kuvaamaan.

Joukkueen lähelle ja joukkueelle tärkeisiin paikkoihin pääsy ei muodostunut ongelmaksi.

– Joukkue otti tosi innoissaan tämän projektin. Meidät otettiin avosylin vastaan ja toivotettiin tervetulleeksi sekä pukukoppiin että bussiin. Saatiin tehdä ihan hyviä erikoisjuttujakin. Meillä oli yhdessä pelissä kypäräkamera Marko Mäkisen kypärässä yhden erän ajan. Siihen saatiin lupa Jääkiekkoliitolta, ja sekin onnistui ihan hienosti.

Joitain myönnytyksiä kuitenkin piti tehdä.

– Joukkueen kapteeniston ja valmentajan kanssa sovimme, että pudotuspeleissä ei laiteta ketään ylimääräistä henkilöä pukukoppiin. Siellä oli vain kamera ja mikrofoni esiasennettuna. Ennen peliä ja pelin jälkeen pääsimme pudotuspeleissä kuvaamaan itse, mutta erätauoilla pääsy pukukoppiin oli kielletty. Runkosarjassa pääsimme erätauoillakin itse kuvaamaan koppiin.

Pukukoppielämän dokumentointi on Suomessa harvinaista. Pohjois-Amerikassa vastaavaa on nähty ainakin Road to Winter Classic -sarjoissa. Pukukopista nähtynä pelaajien tunteiden vuoristorata tulee paremmin esille.

– Välillä tunnelma on tosi riehakas. Juttu lentää ja kaikilla on hauskaa. Sitten kun joukkueella ei mene hyvin, niin tunnelma on tosi kuollut. Silloin näkee, että jätkät haluaisivat vaan lähteä kotiin. Pääpaino tässä dokumentissa on kuitenkin siinä, että varsinkin kokeneemmat pelaajat pelaavat ammattiuransa jälkeen edelleen kiekkoa, koska pelaaminen on mukavaa, esitteli ohjaaja Heikola pukukoppimateriaalia.

– Totta kai siellä on paljon sisäpiirin juttuja kuten on kaikissa joukkueissa ja joukkuelajeissa. Paljon siellä on myös sellaista, mitä voimme välittää. Sopivasti kun leikataan, niin katsojakin pääsee siitä kärryille, jatkoi tuottaja Munkki.

Tarinoita ja unelmia

Kuvaamisprosessin aikana dokumentin sanoma tarkentui ottelutapahtumien ohella kuvaamaan joukkueen jäsenten tarinoita painottuen erityisesti unelmiin.

– Yksi lähtökohta oli, että Haka Hockeyn tarina ylipäätään on kiinnostava. Tähän liittyi pelaajien erilaisuus ja erilaiset taustat. Näistä lähtökohdista ohjasimme kohti unelmia ja siihen ajatukseen, että näytämme sitä arkea, mikä ei näy otsikoissa tai ole suuren yleisön tiedossa. Keskeinen aihe mitä tässä käsittelemme, ovat unelmat, joita pelaajalla jääkiekosta on ollut ja miten niistä on mahdollisesti joutunut luopumaan.

– Hyvä esimerkki on Marko Mäkinen, jolla on kaksi suomenmestaruutta, NHL-varaus ja yli 500 peliä SM-liigassa. Kuitenkin se kirkkain tähti eli NHL-unelma jäi puuttumaan, vaikka häntä pidetään menestyneenä huippu-urheilijana.

Haka Hockeyn kokoonpano on kirjava, ja pelaajilla on hyvin erilaisia taustoja ja elämäntilanteita. Dokumentin tekijät haluavat esitellä katsojalle, millaisia ajatuksia ja unelmia jääkiekkoon liittyen on esimerkiksi 18-vuotiaalla lukiolaisella tai koulun rehtorilla, joka ehti jo kertaalleen lopettaa pelaamisen.

– Joukkueessa on niitä, jotka vielä tavoittelevat pelipaikkaa esimerkiksi Mestiksestä. Toisaalta taas moni joukkueen pelaaja kokee, että II-divisioona on heille oikea paikka. Se ei vaadi jokapäiväistä sitoutumista, mutta on kuitenkin kilpasarja.

– Kuvasimme myös haastateltavien arkea ja puhuimme haastateltavien muustakin kuin jääkiekosta kuten kuinka prioriteetit ovat muuttuneet perheenlisäyksen myötä. Marko Mäkinen esimerkiksi rakensi omakotitaloa, mikä oli hyvä symboli sille, kun huippu-urheilija on lopettanut uransa ja asettumassa aloilleen ja eri tavalla keskittymässä siihen perhe-elämään, kuin on uransa aikana pystynyt.

Tuottaja Munkki näkee huippu-urheilun taustalla olevat tarinat mielenkiinnon kannalta oleellisina.

– Mielestäni urheilussa on kyse tarinoista. Itseäni ei niin kiinnosta ne lättysyötöt ja hienot maalit suorituksina, vaan haluan nähdä taustalla olevan tarinan, jolloin yksittäinen hetki muodostuu ison tarinan isommaksi osaksi, kuin elokuvan juonenkäänne. Tästä dokumentista on senkin, joka ei ole kiinnostunut urheilusta, mahdollista nähdä, että siellä taustalla on tarina. Toivon, että se on yksi tämän dokumentin ansio. 

Kaksinkertainen suomenmestari Marko Mäkinen talonrakennuspuuhissa.
Kuva © Hyperfocus avoin yhtiö

" Useampi tv-kanava on ilmaissut kiinnostuksensa"

Tekijät ovat saaneet dokumentin trailerista hyvää palautetta. Pelaajien lisäksi tekijöiden lähipiirissä olevat ihmiset, jotka eivät ole seuranneet jääkiekkoa, ovat ilmaisseet kiinnostuksensa dokumenttia kohtaan.

– Päävalmentajan vaimolta tuli palaute, että onko ihan pakko kiroilla noin paljon.

Dokumentin ensi-ilta on alustavasti marraskuussa. Muista julkaisu- ja esityskanavista käydään keskusteluja.

– Elokuvateatteriesityksen lisäksi isoimmat kotimaiset tv-tahot ovat olleet kiinnostuneita. Olemme käyneet keskusteluja myös erilaisista video on demand-palveluista ja ainakin tässä vaiheessa on ajatuksena tuoda dokumentti myös dvd:nä ja blu-rayna ainakin rajoitetusti myyntiin.

– Olemme pitäneet sosiaalisessa mediassa meteliä itsestämme, niin TPS:n suunnalta tuli ehdotus, että joukkueen kotiareenalla voitaisiin järjestää yksi esitys. Myös Jääkiekkoliitto on ilmaissut kiinnostuksensa näyttää dokumenttia omissa tapahtumissaan.

Tallennettua materiaalia on kasassa kymmeniä tunteja. Valmiin dokumentin kestoksi on suunniteltu noin tunti.

– Olemme miettineet, että haluaisimmeko julkaista jotain lisämateriaalia. Esimerkiksi joitakin irrallisia tarinoita, jotka eivät sopineet kokonaisuuteen tai tukeneet keskeisiä teemoja, mutta jotka voisivat kiinnostaa isompaakin yleisöä. Se on kuitenkin vielä harkinnassa.

Paluu juurille

Haka Hockeyn tarina on pähkinänkuoressa se, että kaksi liigauraa tavoitellutta pelimiestä Lasse Lintula ja Ossipekka Lehtonen halusivat palata juurilleen Paimioon ja perustaa sinne jääkiekkojoukkueen. "Pitkä vaihto"-dokumentti oli tekijöilleen samanlainen paluu juurille.

– "Pitkä vaihto" tehtiin ajatuksella omasta ilosta ja omista lähtökohdista, vastapainona useille asiakasprojekteille.

Tulevaisuuden suhteen tekijöillä on monenlaisia suunnitelmia.

– Tuotantoyhtiöllämme on käynnissä toinen dokumenttiprojekti, joka ei ole urheiluaiheinen.

– Mielessä on muutamia urheiluunkin liittyviä ideoita, mutta juuri nyt kiinnostaisi palata fiktiivisen lyhytelokuvan pariin tai kokeilla kykyjään musiikkivideoiden saralla.

» Lähetä palautetta toimitukselle