Lahdessa syntynyt ja siellä koko ikänsä asunut Petteri Hirvonen on ollut jääkiekon parissa pienestä pitäen. Hänen isänsä muuan muuassa pelasi TBK:ssa ja on Tapparan perustajajäsen. Lahteen perhe Hirvonen muutti, kun lahtelainen Upon Pallo osti Tampereelta pelaajia ja valmentajia. Lahdessa perheeseen myös syntyi kolmas lapsi, Petteri.
Kouluaikoinaan Petteri harrasti jääkiekkoa ja jalkapalloa, mutta lopulta jääkiekko vei voiton, varmasti suurilta osin isän ansiosta. Opiskelut eivät suuremmin kiinnostaneet ja niinpä opinnot jäivätkin peruskouluun.
Kaikilla juniorikiekkoilijoilla on esikuvia, mutta omia pelaajaidoleitaan Hirvonen ei enää tahdo muistaa.
- Jokaisella pikkupojallahan on jotain idoleita, mutta en mä enää muista. Siitä on niin kauan, kun mä olin pikkupoika iän puolesta, henkisestihän mä olen sitä vieläkin.
Omalla pelaajaurallaan Petteri Hirvonen pelasi keskushyökkääjänä Reipas Lahdessa ja Heinolan Kiekossa. Hän kuvailee itseään pelaajana kolmella sanalla: taitava, lahjakas ja laiska. Mistäkö laiskuus sitten johtui?
- Kai se on jonkinlainen luonteenpiirre. Mä olen perustanut tämän aika paljon myöskin siihen, että mä väitän, että ihminen on 16-21-vuotiaana elämässään viisaimmillaan. Tai luulee olevansa. Meistä toiset on sellaisia, että siinä iässä on turha kenenkään vanhemman ihmisen tai kenenkään auktoriteetin tulla kertomaan elämän totuuksia. Sen ikäinen ihminenhän tietää kaiken. Ja mä olin sellainen ihminen siihen ikäluokkaan, että mä tiesin kaiken, vastaa Hirvonen kysymykseen.
Laiska ja "viisas" pelaaja tajusi myöhemmin oman hölmöytensä, ja siinä onkin yksi sysäys valmentajan uralle.
- Mä huomasin, kun sain vähän enemmän ikää, että miten hölmö mä olen ollut ja miten paljon viisaita ihmisiä puhui viisaita asioita. Tuli ehkä jossain välissä sellainen mieleen, että voi kun pystyisi edes yhden tai kaksi pelastamaan siltä viisaudelta, jonka sain itse kokea siinä iässä.
Yksistään viisastuminen ei kuitenkaan ole ainut syy jääkiekon parissa pysymiseen.
- Tämä peli vaan kiehtoo niin äärettömästi. Kyllä se on se oma palava halu olla tämän lajin parissa. Tietysti se luulo, että sulla on jotain annettavaa tälle lajille, se pitää myöskin mukana.
Pelaajasta valmentajaksi siirtyminen ei käy helposti, sillä myös oman ajattelutavan on muututtava.
- Pakko sen on muuttua. Pelaajana sun ei tarvitse vastata kuin itsestäsi. Valmentajana sun on saatava 25 miehestä se paras irti ja ajateltava jokaista pelaajaa siinä joukkueessa.
Jääkiekossa on kaiken lisäksi ajateltava yksilöitä, vaikka joukkueurheilusta onkin kyse.
- Se tämän mielenkiintoiseksi tekeekin. Meillä jokaisella on hyviä ja huonoja päiviä. Erilaisia persoonia toi joukkue täynnä. Kaikkien kukkien pitäisi antaa kukkia, mutta tiettyjen sääntöjen sisällä. Se antaa kyllä paljon.
Hirvosella itsellään on pelaajatausta, mutta se ei hänen mielestään ole edellytys valmentajalle.
- Se on vähän sama, että pitäisikö lääkärin olla lääkäriperheestä. Kyllä siitä varmaan hyötyä on, jos sä olet ollut lajin parissa. Sä ehkä tunnet paremmin lajikulttuuria ja näitä pinttyneitä tapoja mitä pelaajilla on, mutta ei se välttämätöntä ole, onhan kaikki opiskeltavissa. Sitten se ehkä vaatii enemmän kokemusta siltä valmentajauralta. Kyllä siitä pelaajaurasta varmaan apua on.
Hirvosen oman valmentajauran ajalta tilastoista löytyy vielä yksi merkintä pelaajanakin, sillä kaudella 1995-96 hän joutui pelaamaan yhden ottelun valmentamansa Lahden Mustangsin riveissä.
- Mä olin joukkueessa valmentajana, oltiin Vaasassa ja oli vähän pelaajia, niin piti ottaa kamat mukaan, että saatiin neljäs pakki kentälle. Ei muuta kuin homma toimimaan. Peli tuli Vaasassa pelattua.
A-junnuista liigaan
Ennen päävalmentajan pestiä Hirvonen ehti toimia kolmen kauden ajan Pelicansin kakkosvalmentajana Kari Elorannan apuna.
- Mä olin kolme vuotta Pelicansin A-junioreissa ennen liigapestiä. Sitten Eloranta kysyi, että kiinnostaisiko lähteä hänen kaveriksi. Ei siihen sen kummempaa tarvittu.
Kaudelle 2002-03 Hirvonen nostettiin päävalmentajaksi. Seuraavallakin kaudella hän aloitti samoissa tehtävissä, mutta jo ennen joulutaukoa sai lähtöpassit. Mitään katkeruutta miehestä ei näy, vaikka potkujen syy ei aivan selvä olekaan.
- Mä en itse itselleni antanut potkuja, enkä sanonut itseäni irti. Erilaisia selityksiähän aina pyörii, mutta selittelyt on selittelyitä. Potkut tuli ja sillä selvä. Musta on jälkikäteen turha käydä kähmimään, mistä johtui ja mitä tapahtui ja niin pois päin. Se ei johda mihinkään ja siitä ei saa kukaan mitään muuta kuin pahan mielen.
Potkujen jälkeen Hirvonen ei ole töitä tehnyt ennen pestiään Vantaalle.
- En ole tehnyt mitään. Olen antanut aikaa itselleni, alkanut pelata golfia, laihduttanut 10 kiloa ja pannut elämän taas oikeille raiteille. En ole kytännyt mitään paikkaa ja hylkäsin työtarjouksia matkalla ihan sen takia, että tajusin missä oravanpyörässä olen ollut. Tuli mahdollisuus olla vuosi selällään, ja se oli taloudellisesti mahdollista, niin otin niin kuin vinkistä vaarin mitä moni sanoo. Se on tietynlainen riski näissä töissä, mutta teki hyvää. Mä sanoin jollekin aikaisemmin, että mua hävettää olla onnellinen, että mä olen työtön, mutta näin siinä vain kävi.
Mestistä Hirvonen ei ole aikaisemmin suuremmin seurannut.
- Olen mä sitä seurannut, mutta en mä voi sanoo, että olisin sitä paljon seurannut. Pääasiallisesti aikaisemmin Pelicans-aikana käytiin katsomassa jotain tiettyjä pelaajia kenestä olisi voinut olla käyttöä liigaan ja niin poispäin. Koko sarjaa en ole seurannut, tiettyjä pelaajia olen seurannut ja nähnyt pelejä jonkun 15, ei sen enempää varmaankaan.
Vaikka Hirvosella ei ole vielä juurikaan minkäänlaista käsitystä Mestiksestä, kuului hän silti Pitsiturnauksessa Mestis-maajoukkueen valmennusjohtoon.
- Arvosen Pasi siinä oli päävalmentajana ja mä olin Pasin mukana. Ei mulla ollut käsitystä Mestis-pelaajista, mutta täytyy sanoa, että se oli valaiseva kokemus. Mulle jäi positiivinen kuva Mestis-pelaajista sen turnauksen perusteella.
Hirvonen asuu edelleen Lahdessa, mutta ei pidä sitä ongelmana vaikka työpaikka nykyään löytyykin Vantaalta.
- Ainakin tähän asti se on vaikuttanut hyvältä. Ei ole mitään ongelmia. Ehtii hyvin valmistautua päivään ja sitten taas ehtii hyvin päivän purkaa tuossa ajaessa. Ei se ole kuin tunti suuntaansa, se on ihan laatuaikaa itselle.
