ILV - IFK
LUK - HPK
SAI - JUK
SPO - PEL
WSH - SJS 2.00
OTT - ARI 2.30
CHI - NYI 3.30
CGY - CAR 4.00
EDM - DET 4.00

Petri Lammassaaren piruetit purevat

LIIGA / Haastattelu
Yksi Lukon alkukauden positiivisimmista ilmiöistä on ollut nuoren Petri Lammassaaren pirteä peli. Nuorten maajoukkueisiin tämä polkukone ei ole viime vuosina kelvannut, mutta syksyn mittaan pelipaikka on löytynyt Lukon nimekkäimpien hyökkääjien rinnalta.

Raumalainen kiekkoväki on ilolla seurannut Lammassaaren, Ville-Vesa Vainiolan ja Markus Nordlundin nousua liigajoukkueeseen. Upean kauden A-nuorissa pelanneelta Vainiolalta odotettiin ehkä eniten murtautumista miesten tasolle, mutta suurimmat peliminuutit onkin kerännyt 176-senttinen ja 76-kiloinen vauhtikone.

"Pete on ehkä koko ikäluokkansa taitavin suomalaiskiekkoilija, mutta maajoukkueissa hän ei ole valitettavasti päässyt näyttämään taitojaan kuin satunnaisesti."
-Asko Tanhuanpää Kiekkolehdessä

Lammassaaressa Lukko on saanut riveihinsä persoonan, jollaisia takavuosien taiturit ovat peräänkuuluttaneet. Suomalaiset jääkiekkoilijat tuntuvat profiloituneen viimeisen vuosikymmenen sisällä tunnollisesti joukkueen eteen pelaaviksi vahvoiksi jässiköiksi. Lammassaari on ennen kaikkea taitopelaaja, joka tekee jäällä piruetteja kuin legendaarinen Lukko-hyökkääjä Matti "Mölli" Keinonen aikanaan.

Nopeiden jalkojen lisäksi tällä vuonna 1985 syntyneellä väkkärällä on myös ilmiömäiset kädet. Eräs pitkän linjan Lukko-kannattaja ehti jo ilmoittaa, että Lammassaaren kaltaista rystymiestä ei sinikeltaisissa väreissä ole nähty sitten Jarkko Varvion päivien.

"Lapijoen Lemieux"

Lammassaaresta on julkisuudessa käytetty lempinimeä Lapijoen Lemieux. Pienessä Lapijoen kylässä Rauman ja Eurajoen välimaastossa kasvanut laitahyökkääjä ei ole itsekään täysin selvillä lempinimensä alkuperästä.

- Se on Rafael Eerolan keksimä nimi. Sitä pitää kysyä häneltä, että mistä se tulee. Haluaisin kyllä itsekin tietää, Lammassaari hymyilee.

- Olettaisin sen olevan peruja yhdestä harjoitusottelusta viime syksyltä, kun pelasimme erästä ruotsalaista joukkuetta vastaan. Vedin kärkiharhautuksen, jolla niputin kolme äijää, pääsin läpi ja tein maalin. Onneksi kaverit eivät sentään vielä käytä sitä.

Armeija haittasi valmistautumista kauteen

Viime kaudella Lammassaari muodosti hyvän ystävänsä Ville-Vesa Vainiolan kanssa tutkaparin, joka terrorisoi vastustajien puolustuksia A-nuorten SM-liigassa. Lammassaari iski kiekon vastustajan verkkoon 29 kertaa, vaikka tammikuussa hän joutui keskittämään energiaansa kansalaisvelvollisuutensa suorittamiseen armeijan harmaissa.

Puoli vuotta Porin Prikaatissa ei ollut kokemus, jota Lammassaari muistelisi lämmöllä.

- Se oli hemmetin vaikeaa aikaa, sillä siellä ei toiminut mikään. Treenaamiseen ei voinut keskittyä lainkaan, kun urheiluvapaille pääsi siten, että ennen treenejä jäi vartin verran aikaa laittaa kamat päälle ja painua jäälle. Treenien jälkeen oli puolitoista tuntia aikaa ottaa vehkeet pois ja ajaa takaisin, Lammassaari puhisee.

- Pääsimme parhaimmillaankin vain kolme kertaa viikossa pois sieltä, ja esimerkiksi jos keskiviikkona oli peli, ei välttämättä päässyt maanantain harjoituksiin. Tammikuun jälkeen oli vain yksi ehjä treeniviikko. Eikä silläkään ollut mitään merkitystä, oliko liigaringissä tai junnuissa.

- Ei siellä oikein tajuta, miten tärkeää nuorelle eteenpäin pyrkivälle kiekkoilijalle on treenata kesällä kunnolla.

Ylimääräisistä harjoituksista vauhtia syksyyn

"Petsu on ollut kyllä valtava apu, niitten käsien ansiosta on tullut kyllä muutama syöttöpiste. Ja jalkojen."
-Ville-Vesa Vainiola

Nopeat jalat ovat Lammassaaren valtteina kaukalossa, joten maallikkokatsoja ei osaa ajatella polkukoneen olevan huonossa kunnossa, kun vastustajan pakit jäävät joka tapauksessa kuin seisomaan. Mies itse on kuitenkin kriittinen omalle suorituskyvylleen.

- Alkukaudesta pelaaminen oli tosi vaikeaa, nyt alkaa pikkuhiljaa päästä taas kuntoon. Uraman Raulin kanssa olen vetänyt paljon ekstratreenejä syksyn mittaan, Lammassaari paljastaa.

Lammassaari esiintyi jo syksyn harjoitusotteluissa energisesti, mutta otteista paistoi selvästi hätäily ja liika yrittäminen. Maalipaikan avautuessa kiekko alkoi polttaa lavassa. Ensimmäisillä liigakierroksilla hänen osanaan olikin seurata muiden peliesityksiä katsomosta tai vaihtopenkin päästä.

SaiPaa vastaan pelatun kotiottelun toisessa erässä valmentaja Jarmo Tolvanen viltitti Ville Snellmanin ja päästi Lammassaaren ensimmäistä kertaa kunnolla irti. Nuori mies ei todellakaan nöyristellyt vastustajiaan vaan tiesi näyttöpaikan olevan käsillä. Heti kättelyssä Lammassaari jysäytti kovalla vauhdilla päin kaksimetristä SaiPa-puolustaja Kristian Kudrocia. Vähäisestä varrestaan huolimatta nuorukainen pyrkii pirteän liikkeensä lisäksi myös taklaamaan vastustajia.

Avausmaali Askeyn taakse

Ensimmäisen SM-liigaosumansa Lammassaari pääsi upottamaan HIFK:n Tom Askeyn selän taakse petopaitojen vierailtua Raumalla. Tilanteessa Joni Yli-Torkko pääsi katkoon keskialueella, ja Lammassaari karkasi Jarkko Kauvosaaren kanssa ylivoimahyökkäykseen. Kauvosaari tarjoili takanurkalle, ja Lammassaari laukoi kiekon maalin kattoon.

- Ei siitä ensimmäisestä maalista kerinnyt kauhean isoa apinaa tulemaan selkään. En ehtinyt kovin monta peliä kunnolla pelata, eikä ensimmäisellä liigakaudella voi muutenkaan ruveta kasaamaan itselle kovin suuria paineita maalinteosta, Lammassaari järkeilee.

Maalintekijäksi viime talvena juniorijoukkueessa profiloitunut pienikokoinen laitahyökkääjä ei joutunut kovin pitkään kärvistelemään nelosketjussa.

- Nyt on saanut pelata hyvien äijien kanssa, joten saisi niitä maaleja ruveta tulemaan kunnolla. Enää ei riitä, että pääsee paikoille, nyt täytyisi pikkuhiljaa alkaa laittaa sisäänkin.

Peli natsaa Wrightin kanssa

Turussa pelattua TPS-ottelua edeltävien aamuharjoitusten alla Lammassaaren luistimet olivat mennä väärin jalkoihin, kun Jarmo Tolvanen alkoi kirjoitella ketjukoostumuksia taululle. Lammassaari luistelisi jäälle avauskentälliseen kanadalaishyökkääjä Jamie Wrightin ja sentterikokelas Ondrej Steinerin kanssa.

- Kieltämättä hämmennyin, mutta Wrightin kanssa rupesi heti aamujäällä natsaamaan hyvin yhteen, ja hän tsemppasi koko päivän, että pelaa vaan sitä omaa peliäsi. Itseluottamus kasvoi koko ajan, ja pelin lopussa uskalsi jo pistää Kimmo Erosta jalkakikalla, Lammassaari muistelee.

Wright ja Lammassaari ovat pelanneet tuon ottelun jälkeenkin paljon yhdessä. Kärppiä vastaan kaksikon välissä sentterin tontilla pelasi myös joukkueen kultakypärä Shayne Toporowski.

- Sellaisten äijien kanssa kun saisi pelata koko ajan. "Topo" kaivaa hyvin kiekkoja kulmista ja voittaa kaksinkamppailut. Jamie puolestaan luistelee pirun hyvin ja hakee koko ajan hyvin paikkaa. Vahva äijä, Lammassaari kertoo.

- Jamie on muutenkin iloinen ja hyväntuulinen kaveri. Hän kannustaa yrittämään omia kikkojani jäällä. Saarelan Pasi on toinen todella tärkeä kaveri kopissa, hän jaksaa tsempata muita ja lietsoa mua että "vie niitä".

Kikat peräisin ulkojäiltä

"Kun Pete teki ensimmäisen maalinsa, pomppasin korkealle ilmaan katsomossa. Tuntui melkein yhtä hyvältä kuin olisi itse tehnyt maalin."
-Juhani Jasu, Lukon A

Ja "Petehän" vie. Ässien Matt Nickerson ei taida vieläkään tietää, mistä Lammassaari tuli ja mihin suuntaan hyrrämäinen terrieri oli menossa ryövättyään ensin kiekon. Lammassaari saa nopeilla suunnanmuutoksillaan aikaan tilaa kankeiden puolustajien keskellä, kun kaiken lisäksi kiekkokin pysyy lavassa.

Lisääntynyt itseluottamus huokuu nuorukaisen pelistä. Hän uskaltaa jo tehdä jäällä omia ratkaisuja. Kiekkoa ei ole enää pakko heittää tiukassa paikassa päätyyn, vaan takataskusta voi kaivaa jonkun takapihan ulkojäällä pimeinä pakkasiltoina selkärankaan uponneista kikoista.

Lapijoen kaukalo sijaitsee kirjaimellisesti Lammassaarien takapihalla, ja kaukalon jäädytyksestä on vastannut Petrin isä.

- Odotan edelleen, että meidän isä jäädyttää sen, että pääsisi sinne hiukan höntsäilemään ja kikkailemaan. Junnuna se oli aina siten, että kattelin Don Cherryn Rock’Em Shock’Em –videoista Pavel Buren ja Jaromir Jagrin kikkoja ja painuin saman tien takapihan kaukalolle niitä kopioimaan, Lammassaari muistelee.

Selkävamma pilasi yhden kauden

Vaikka kuluva syksy on alkuvaikeuksien jälkeen ollut rajua nostetta Lammassaaren uralla, urheilijan uran raadollisemmat puolet ovat vielä hyvässä muistissa. Pari talvea sitten kausi päättyi kesken, kun selästä löytyi murtuma.

- Silloin tuli huilattua useampi kuukausi. Viime kaudellakin huomasin selkäkipuja alkukaudesta ja otin kuukauden verran rauhallisesti. En joutunut kuitenkaan olemaan pois kuin yhdestä junnujen runkosarjapelistä. Nyt on onneksi saanut olla ehjänä, Lammassaari huokaa ja käärii samalla teippiä pois Pelicans-ottelussa loukkaantuneesta ranteesta, joka esti laukomisen pari päivää tällin jälkeen.

Urheilija ei nähtävästi tervettä päivää näe.

Vielä kaksi vuotta sitten Petri Lammassaaren nimi ei sanonut hieman keskivertoa innokkaammallekaan kiekkojännärille mitään. Vasta viime kaudella hän alkoi nousta otsikoihin edes junioritasolla.

- Ensimmäisellä visiirikaudella ei ollut niin kovin suurta roolia, mutta tuli silloinkin 11 maalia tehtyä. Viime kaudella sitten sai pelata niin sairaasti. Kyllä ensimmäinen kesä liigaringissä vei todella paljon eteenpäin, Lammassaari kiittelee Jukka Rautakorven koulua kesällä 2004, jossa luotiin pohja viime talven koville tehoille.

Erityiskiitos menee kuitenkin toiseen osoitteeseen.

- Pakko kiittää Elon Timoa siitä, että olen nyt tässä. Hän on jaksanut potkia eteenpäin ja on antanut vastuuta, Lammassaari kumartaa Lukon A-nuorten monivuotisen valmentajan suuntaan.

Luistimet vielä tukevasti jäässä

Pirteät otteet ovat saaneet paikalliset mediat kiinnostumaan Lammassaaresta, mutta mies itse ei lähde maalailemaan pilvilinnoja. Hän tietää, että vaikka tällä hetkellä jalka on liigajoukkueen oven välissä, mitään ei ole vielä saavutettu.

- Oikeastaan olen naureskellut, kun noita juttuja olen lukenut. Aika yllättäen tämä kohu on tullut, kun olen vasta yhden maalin tehnyt, Lammassaari sanoo.

- Olen yrittänyt koko ajan muistuttaa itselleni, että koko ajan täytyy tehdä todella paljon hommia, että pysyy pelaavassa kokoonpanossa. Ei se paikka ainakaan mulle itselleni ole mitenkään itsestään selvyys. Kyllä tuolta tullaan lujaa alas, jos nyt rupeaa velttoilemaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle