Perhonen jätti jääharjoittelun korjatakseen juniorivuosien sekametelisopan − "En ymmärtänyt vaatimustasoa"

LIIGA / Haastattelu
Kuva © Timo Savela
Samu Perhonen on varattu NHL:ään, mutta loukkaantumiset ovat sotkeneet 25-vuotiaan uraa pahasti. Maalivahti ei käynyt viime kesänä jäällä kertaakaan, sillä hän aikoo kiriä fysiikkaansa takamatkan ja pelata Liigaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Oli kesä 2014. NHL:ään varattu Samu Perhonen oli käynyt kokeilemassa siipiään Pohjois-Amerikassa USHL:ssä Indiana Icen riveissä. Reissu oli loukkaantumisten sävyttämä, sillä Perhonen torjui ainoastaan kahdeksan ottelua ja oli puolet valtameren takana vietetystä ajasta loukkaantuneena. Kausi päättyi lopulta HIFK:n A-nuorten riveissä.

Nuori maalivahti oli kärsinyt loukkaantumisesta usealla edellisellä kaudella. Kunto ei ollut hyvä, mutta kesällä onni kääntyi.

KalPa ilmoitti hankkineensa tuolloin 21-vuotiaan Perhosen. Jämsänkoskelaisella ei ollut tuolloin lainkaan kokemusta liigatasolta.

Sopimus KalPan kanssa oli Perhoselle suuri onnenpotku.

− Ei ollut itsestäänselvyys, että pääsisin liigatasolle. Viimeiset pari kautta olivat vammojen värittämiä, enkä ollut kauhean hyvässä kunnossakaan. Jenkeissä maalivahtivalmentajat halusivat erilaisia asioita, joten pelini oli KalPaan tullessa melkoista sekamelskaa, hän muistelee.

− YRITÄN PYSYÄ MAALIVAHDIN ALUEELLA, MUTTA SILLÄ ALUEELLA MENNÄÄN MILJOONAA.

Kuopiossa riitti kirittäjiä, sillä virkaveljinä olivat Eero Kilpeläinen ja kaksi vuotta nuorempi Tuukka Smura. Isoimman torjuntavastuun kantoi Kilpeläinen, jolle pelejä kertyi runkosarjassa 30. Perhosen siivu kakusta oli 17 ottelua.

Saman vuoden syyskuussa Liigassa debytoinut Perhonen piti tiukkaa kilpailutilannetta vain hyvänä asiana. Kilpeläisen tekemisen seuraaminen oli nuorelle veskarille hedelmällistä.

− Oli onni, etten pelannut niin paljon, vaan keskityin harjoittelemiseen. Pääsin seuraamaan ja harjoittelemaan oikeasti ammattiseuran kanssa. 

Seuraavalla kaudella tilanne oli kuitenkin toinen. Perhoselle kertyi KalPassa ainoastaan viisi ottelua, Kilpeläinen puolestaan seisoi kiekkojen tiellä huimat 56 kertaa.

Oli aika vaihtaa maisemat Savosta Hämeenlinnaan.

Ei ainuttakaan jääharjoitusta

HPK oli lopulta syy siihen, miksi Perhonen aloittaa syksyllä kolmannen kautensa KooKoon riveissä. Kiekko-Susien kasvatti tutustui Hämeenlinnassa maalivahtivalmentaja Kari Lehtoseen, jonka kanssa kemiat ja ajatukset pelistä osuvat hyvin yhteen.

Lehtonen painottaa terävyyttä ja nopeutta, mutta myös pelinlukutaitoa. Perhosella on omalla paikalla pukukopissa lista, josta tärkeimmät prinsiipit löytyvät.

− Pelinlukuni on kehittynyt paljon, koska olen rauhoittunut maalilla. En enää ampaise vain vastaan. Yritän pysyä maalivahdin alueella, mutta sillä alueella mennään miljoonaa.

Yhteistyö Lehtosen kanssa on kääntänyt myös 25-vuotiaan harjoittelun päälaelleen. Maalivahti oli ennen suuna päänä menossa jäälle, eikä lihaskunnon kehittäminen ollut aina mielessä.

Viime kesänä Perhonen ei käynyt kertaakaan jäällä.

− Olimme joukkueen kanssa kaksi viikkoa Kuusankoskella, mutta muuten en koskenutkaan pelikamoihin. Fysiikka kuntoon, niin tekeminenkin paranee.

Kari Lehtonen on iso syy Perhosen jatkosopimukseen KooKoossa.
Kuva © Jarno Hietanen

Maalivahtihautomosta kohti NHL:ää

Perhonen siirtyi Jämsänkoskelta JYPin juniorijoukkueisiin jo nuorena. Jyväskylässä kasvatettiin tulevia liigavahteja, sillä pukuhuoneen jakoivat vuosien varrella muun muassa Eetu Laurikainen, Antti Lehtonen ja Sami Rajaniemi.

Perhosen mukaan maalivahdin piti olla jatkuvasti hereillä pitääkseen pelipaikan. Kollegoiden pelin seuraaminen ja laadukas valmennus opettivat paljon.

− Veskarikoutsit olivat nuoresta asti hyviä, kun tulin Jämsästä JYPiin. Siihen panostettiin. Se näkyy nyt tuloksissa, kun miettii, kuinka moni maalivahti on JYPin junioreista lähtöisin.

Perhonen murtautui B-junioreiden I-divisioonasta A-nuoriin kaudella 2010-11. Samalla puhelin alkoi soida ja posti toi kirjeitä valtameren takaa.

Kykyjenetsijät kiinnostuivat isokokoisesta veskarista jo kauden alussa.

− OLIN ÄKKIPIKAINEN JA ÄKÄINEN PERSOONA.

− Oli sellainen olo, että mitä täällä tapahtuu, hän muistelee.

JYPin A-nuorten kausi huipentui keväällä mestaruuteen. 29 ottelua pelannut Perhonen päästi kaudella 2,44 maalia ottelua kohden, mikä oli nuorten SM-liigan kauden paras lukema.

Samana kesänä napsahti myös NHL-varaus. Edmonton Oilers nappasi Perhosen kolmannella kierroksella numerolla 62. Maalivahti kävi muutaman kerran seuran järjestämällä nuorten lupausten leirillä, mutta unelma ei edennyt pidemmälle.

Loukkaantumiset sotkivat suunnitelmia, eikä nuori pelaaja ollut vielä valmis.

− En ymmärtänyt vaatimustasoa, jota ammatti vaatii. Olin äkkipikainen ja äkäinen persoona. Jos peli ei kulkenut, keskityin vääriin asioihin. Sätin itseäni, enkä keskittynyt siihen, mitä olisi pitänyt tehdä.

Perhonen keskittyy myös tulevana kesänä pelkästään fysiikkaan.
Kuva © Vesa Pöppönen www.facebook.com/VesaPhoto

Takamatkalta ykköstorjujaksi?

Perhonen kävi vielä kesällä 2016 Los Angeles Kingsin järjestämällä nuorten lupausten leirillä, mutta pelipaikka on pysynyt ainakin toistaiseksi Suomessa.

196-senttinen torjuja aloittaa syksyllä kolmannen kautensa KooKoossa. Ensimmäisellä kaudella pelejä kertyi 17, sitä seuraavalla 23. Kuluneella kaudella Perhonen torjui 91,1 prosentin varmuudella.

Syyskausi oli kuitenkin vaikea, sillä 25-vuotias loukkaantui lokakuun alussa joukkuetoverin kaaduttua harjoitusten pienpelissä Perhosen päälle. Maalivahti palasi kentälle vasta joulukuun loppupuolella.

Vuodenvaihteen jälkeen tarjolla olikin roimasti vastuuta, sillä ykkösvahdin viitan ottanut Juha Järvenpää oli kuukauden päivät sivussa.

− ONNEKSI EN OLE VIELÄ IKÄLOPPU, VAAN PYSTYN KIRIMÄÄN SITÄ TAKAISIN, MISSÄ OLEN JÄÄNYT JÄLKEEN.

− Olin onneksi päässyt jo pelaamaan, kun Järvenpäälle tuli vammaa. Olin pitkään sivussa, joten oli hyvä, että sain pelejä alle ennen sitä. Vastuu tuntui tietenkin hyvältä.

KooKoo kärsi mittavista loukkaantumisista, ja sijoitus kärkikymmenikössä karkasi lopullisesti helmikuussa. Joukkue avasi kioskin ja myi Jake Newtonin, Michael Keräsen sekä Patrick Bjorkstrandin.

Kausi päättyi 11 ottelun tappioputkeen.

− Ei pitäisi jossitella, mutta meillä oli järkyttävä määrä loukkaantumisia. Se meni välillä jo koomisen puolelle. Tulimme koppiin ja katsoimme, että porukkaa oli enemmän loukkaantuneiden kuin pelaavien listalla. Se oli ikävää hommaa, Perhonen sanoo.

− Pelasimme ihan hyvää lätkää, joten tilanne harmittaa.

Loukkaantumisista huolimatta veskari on kuitenkin tyytyväinen omaan kauteensa. Perhonen uskoo saaneensa paljon tasaisuutta peliinsä.

Kehitystä on tapahtunut viime vuosina myös muilla osa-alueilla, sillä torjuja kertoo päässeensä äkäisyydestä rauhallisuuteen. Myös fysiikka on kehittynyt, vaikka vammat ovat vaikuttaneet kuntoon vuosien varrella paljon.

− Luotan itseeni, että saan kiekkoa kiinni. Fyysisesti matkaa on vielä paljon edessä. Onneksi en ole vielä ikäloppu, vaan pystyn kirimään sitä takaisin, missä olen jäänyt jälkeen.

Perhonen aloittaa syksyllä kolmannen kautensa KooKoossa tutun aisaparin, Juha Järvenpään, kanssa. Jämsänkoskelainen uskoo, että veskarit lähtevät tulevaan kauteen hyvinkin tasaisissa merkeissä.

− Lähdetään tappelemaan siitä, kumpi pelaa. Tavoitteeni on pelata enemmän pelejä kuin ikinä aikaisemmin Liigassa ja yrittää ryöstää mahdollisimman paljon peliaikaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle