Pelicansin jääharjoitukset maanantai-iltapäivänä. Joukkue on rutistanut tiukat aamutreenit, joten pelaajat eivät purista hampaat irvessä ja harjoittelun on tempo hitaanlainen.
Ilkka Kaarna antoi harjoituksien vetämisvastuun kahdelle Pasille ja hänen itsensä piti toimia vastuuvalmentajana pelien tiimellyksessä. Asetelma on kuitenkin muuttunut. Pasi Räsänen, joka on valmennusjohdosta parhaiten kiekkovalmennuksen ajan hermoilla, johtaa joukkuetta harjoituksien lisäksi myös tositoimissa.
- Molemmat pakit vierekkäin keskellä! Leveemmäksi, leveemmäksi! hän huutaa havaitessaan puolustajien uinailun harjoituspelaamisen aikana.
Kaiken kaikkiaan Räsänen meuhkaa vähän. Äkkiseltään hän ei vaikuta suurten otsikoiden mieheltä, vaan leiviskänsä hoitavalta ammattilaiselta. Suuri yleisö tuskin tuntee häntä ollenkaan, eikä häntä vielä Lahdessakaan moni tunnista.
Aravirtaa odottavan aika on pitkä. Tilapäiseksi avuksi Räsäsen matalaprofiilinen ihmistyyppi vaikuttaa Pelicansin kannalta oikealta.
Nopea harppaus
Räsäsen siirtyminen Pelicansin A-junioreiden luotsin pallilta edustusjoukkueen valmennusryhmään tapahtui nopealla aikataululla ja ilman valmisteluja.
- Kahdeksan aikaan aamulla soi puhelin, olin silloin Savonlinnassa. Sanottiin, että pitäisi tulla tänne ja katsella näitä hommia. Ihan puskista tuli, Räsänen kertaa edellisen valmentajakaksikon erottamispäivää.
Silloin seura ilmoitti, että Pasien päätehtävä olisi harjoitusten vetäminen ja Räsänen toimisi ehkä pelien aikana muualla kuin pelaaja-aitiossa. Nurmisen ja Kaarnan oli määrä hoitaa pelinjohtaminen kaksin.
Hierarkia kuitenkin muuttui äkkiä. Pelicans-valmennusta aikalisien aikana tarkkailleet katsojat saattoivat huomata pelin hengen. Räsänen jakoi ohjeita kiivaasti, Kaarna ja Nurminen kuuntelivat ja yrittivät ammentaa oppia kollegaltaan.
- No, näinhän taitaa olla… Pelitaktiset kuviot ovat pääsääntöisesti minun harteillani, Räsänen myöntää.
Maaottelutauon aikana valmennusryhmä pohtii, onko Kaarnan syytä jatkaa penkin takana huseeraamista. Toimitusjohtajalla on omaakin työsarkaa riittävästi ja valmennusprojekti on syrjähyppy omalta maaperältä. Paseilla taas on palava halu kehittyä valmentajana.
Vähin muutoksin
Räsänen ei ole kaavaillut Pelicansin pelitapaan radikaaleja muutoksia, vaikka sarjataulukko puhuu korutonta kieltä reseptin toimimattomuudesta. Uuden nousun kulmakivi ei ole valmennusfilosofian muuttaminen, vaan virheiden välttämiseen tähtäävä opetus. Korjattava epäkohta numero yksi on esiintynyt kokeneidenkin pelaajien otteissa luvattoman usein: itsensä ajaminen ulos tilanteista.
- Olemme yrittäneet lähteä tekemään peliä vähän varovaisemmin. Tulisi selkeämmäksi se, milloin mennään aktiivisesti päälle, milloin meillä on mahdollisuus voittaa irtokiekko. Ettei tulisi sitä, että mennään sinne, vaikka meillä ei ole mitään mahdollisuuksia saada kiekkoa.
- Ehkä vähän myös tuota keskialueen nopeaa kääntöpeliä, mitä juuri tänään treenasimme, Räsänen miettii perusteesejään.
Uusi valmennusjohto ehti olla ruorissa reilun viikon ennen maaottelutaukoa. Aluksi joukkue vaikutti piristyvän muutoksesta, mutta lopulta peli näytti tuskastuttavan tutulta ja henki oli kateissa kuten aiemminkin.
- Kerkesimme tehdä siinä kolme neljä harjoitusta yhdessä. Pelien ohessa se on enemmänkin palauttavaa harjoittelua. Nyt tämän kahden viikon aikana on aikaa harjoitella muitakin asioita, jotta niitä voi myös vaatia.
Uusiutunut palapeli rakentuu maltilla ja hitaasti. Poppakonsteja ei ole. Räsäselle tärkeintä ja haastavinta on yrittää palauttaa pelaajille itseluottamus sarjatauon aikana.
Pelicansin tilanne on samankaltainen kuin Suomen jalkapallomaajoukkueella. Eväitä on parempaan, mutta sateentekijä-valmentajaa joudutaan odottamaan tovi. Nykyisen Pelicans-valmennusjohdon palaverit ja yhteydenpito Hannu Aravirran kanssa eivät ole tuoneet muutoksia valmennusmetodeihin.
- Hannu on kysellyt, miten olemme ajatelleet vetää tätä hommaa. Olemme olleet samoilla linjoilla, joten ei ole tarvinnut muuttaa omaa filosofiaa tai sitä, mitä olimme ajatelleet Pasin ja Ilkan kanssa, Räsänen selittää lyhyesti.
Tarvittaessa räiskyvä
Räsänen on lyhyellä liigavalmentajaurallaan osoittanut elävänsä pelissä mukana ja käyttävänsä tarvittaessa kuuluvaa äänenvoimakkuutta. Yleisvaikutelma on kuitenkin rauhallinen ja humaani.
- Paljon keskustellaan pelaajien kanssa. Kyllä räiskyminenkin löytyy sitten kun sen tarve tulee. Kun pelit ovat menneet tuolla tavalla, pyrimme kannustamaan, jotta itseluottamus löytyisi.
Itseluottamus on sana, joka esiintyy Räsäsen puheessa usein. Ei ihme, sillä sen puute on pelikaanien vitsauksista suurin.
- Mieluummin lähtee siitä, että kannustaa ja antaa pelaajille mahdollisuuden pelata kuin siitä, että ”nyt et saa tehdä noin!” ja huudetaan joka virheestä. Silloin viimeinenkin itseluottamus karisee.
- Sitten jos virhe tulee, niin keskustellaan, pidetään miittinkiä ja tarvittaessa katsotaan videoita. Että uskaltaisimme pelata. Nyt kun saamme kiekon, se roiskaistaan pois, kun itseluottamuksen taso on pieni.
Aisapari Nurminen on tullut tunnetuksi värikkäänä persoonana. Valmennustehtävissä ”Nupe” on toiminut totuttua rauhallisemmin. Ehkä siksi, että maalivahtina hän tiesi olevansa puoli joukkuetta, mutta nyt hän tajuaa olevansa opintiellä. Paksu nippu Pelicans Oy:n osakkeita ei ole sumentanut Nurmisen todellisuudentajua. Valmentajilla on selkeä roolijako.
- Yhdessä käymme asiat läpi ja hän antaa minulle palautetta. Jäällä emme halua palautetta monesta tuutista, vaan että se tulee pääsääntöisesti meikäläisen suusta. Olemme olleet hyvin samoilla linjoilla. Yhteistyö toimii hyvin, Räsänen kehuu.
Kannattava riski
Äkillinen tulo liigaympyröihin ja tiedotusvälineiden läheisyyteen on tuonut hieman uutta ulottuvuutta valmentajan työhön. Räsänen ei kiistä, etteikö julkisuuden lisääntyminen vaikuttaisi hänen tekemiseensä. Tähän asti kaikki on sujunut ongelmitta TV-haastatteluja myöten.
- Yhdenlaista opettelua tämäkin on. A-junioreissa se meni niin, että lehtimies soitteli ja kyseli, miten peli meni. Täällä taas joutuu ex tempore haastatteluihin ja muihin. En koe sitä kuitenkaan minään stressitekijänä.
- Olen lähtöisin aika pieneltä paikkakunnalta, Savonlinnasta. Kiekko on siellä kova juttu. Siellä on jo paljon ruodittu lehdissä pelaajaurallani ja silloin kun valmensin miesten joukkuetta. Pientä oppia on tullut sieltä, tosin vain Suomi-sarjassa. Onhan tämä vielä hirveä harppaus eteenpäin, Räsänen tunnustaa.
Savonlinnasta on kotoisin myös Pelicansia viime kaudella luotsannut Petri Matikainen. Räsänen saapui Pelicansin A-juniorivalmentajaksi Matikaisen seuraajaksi tämän pyynnöstä.
- Minulla oli valmennuspäällikön pesti juniori-SaPKon puolelle. Sitten yks kaks Petu soitti ja kysyi, kiinnostaako A-junnujen valmentaminen täällä. Otin riskin ja lähdin tänne, vaikka perhe on koko ajan Savonlinnassa. Toki olisin halunnut, että kaveri (Matikainen) olisi jatkanut täällä, mutta toisella kaudella olen sitten itse tässä.
- Se riski, jonka viime vuonna otin, on poikinut sen mikä on koko ajan ollut itsellä haaveena. Ei niitä paikkoja liikaa tule, Räsänen muistuttaa.
Pasi Räsäsellä on kaksi kuukautta aikaa hioa kykyjään vastuuvalmentajana ilman mitään paineita. Sen jälkeen tarjolla on mitä ilmeisimmin paikka Suomen menestyneimmän valmentajan oikeana kätenä.
Ei hullumpi kehitysympäristö aloittelevalle liigavalmentajalle.
