Nuori ikikärppä

LIIGA / Haastattelu
Seurauskollisuus on katoamassa SM-liigasta. Talouden suhdanteet ja seurojen mielialavaihtelut heittelevät pelaajia seurasta toiseen ja mantereelta mantereelle. Onneksi vahvistavia poikkeuksia tästäkin säännöstä löytyy.

Mikko Alikoski pelaa nuoresta iästään huolimatta jo viidettä kauttaan SM-liigassa. Mies on pelannut maajoukkuepelejä lukuun ottamatta elämänsä kaikki pelit Oulun Kärppien riveissä. Kausi kaudelta miehen otteet ovat parantuneet ja sitä kautta vastuu kasvanut, ja kuluvalla kaudella mies onkin ollut tärkeä palanen Kari Jalosen palapelissä.

Alikoski ja Kärppien neloskenttä ovatkin aiheuttaneet vastustajille sydämentykytyksiä koko kauden ajan, sillä liikkuva ja ahnaasti taisteleva vitja pystyy rikkomisen lisäksi myös itse ratkaisemaan otteluita. Jatkoaika tavoitti Alikosken porilaisesta hotellista valmistautumassa syyskauden viimeiseen liigakamppailuun. Ennen nukkumaanmenoaan Alikoski kertoikin elämästään niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.

Maikkulasta Raksilaan

Alikosken jääkiekkouran alku ei ole mitenkään kummallinen. Harrastus sai alkunsa aivan kuten tuhansien muidenkin suomalaislasten urheiluharrastukset: kavereiden kautta.

– Kavereiden perässä menin Oulun Maikkulan ulkojäille pelailemaan. Siellä tuli vietettyä tosi paljon aikaa. Joskus seitsemänvuotiaana menin sitten pelaamaan Kärppien kaupunkisarjaan Pandojen joukkueeseen, ja siitä tie vei myöhemmin Kärppien ikäkausijoukkueisiin, kertoo Alikoski.

Pelkkä jääkiekko ei kuitenkaan saanut kunnianhimoisen oululaispojan liikunnan tarpeita tyydytetyksi.

– Pelasin kolmetoistavuotiaaksi asti jalkapalloa OLS:ssa, sitten jääkiekko vei voiton.

Vuosien karttuessa jääkiekko alkoi viedä yhä enemmän aikaa. Kärppien ikäkausijoukkueiden lisäksi nuorta miestä kuormittivat myös maajoukkuetehtävät. Alikoskella onkin vyöllään peräti yli 40 maajoukkuepeliä Suomi-paidassa eri ikäkausimaajoukkueissa. Pikkuleijonavuosista onkin jäänyt paljon hyviä muistoja.

– Päällimmäisenä mieleen on jäänyt pronssi alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuista Kanadasta (2006). Siellä oli mahtava pelata, kun lehterit olivat täynnä ihmisiä ja tunnelma katossa. Pronssi sieltä vielä ikään kuin kruunasi sen turnauksen. Todella upeat muistot jäi sieltä.

– Itse pelasin niissä kisoissa ihan kohtuullisesti. Neloskentässä pelasin ja tavoitteena oli lähinnä oman pään pitäminen puhtaana. Aika peruspeliä pelasin niissä kisoissa.

Ura SM-liigassa alkoi Alikoskella jo todella nuorella iällä: vasta 17-vuotiaalle miehelle merkittiin ensimmäiset ottelut Suomen korkeimmalla sarjatasolla. Seurana oli, kuinkas muuten, kasvattiseura Kärpät, jonka paidassa mies on siis pelannut joka ikisen seuraottelun elämässään.

– Muistaakseni kahdessatoista pelissä olin kokoonpanossa silloin ensimmäisellä kaudella, mutta sitä en muista monessako kamppailussa todella pelasin.

– Se ensimmäinen kausi oli kyllä jännittävää aikaa minun elämässäni. En tuntenut oikein ketään silloisesta joukkueesta, kun menin sinne. Suht koht helppo joukkueeseen oli kuitenkin päästä sisään, koska jätkät otti minut kyllä hyvin vastaan. Totta kai silloin ihan alussa suuri osa ajasta minulta kului ihan ympärille katselemiseen.

Kuluneista SM-liigakausista Alikosken mieleen on mestaruuksien lisäksi jäänyt esimerkiksi ensimmäinen liigamaali kaudelta 2005–2006.

– Se tuli Jokereita vastaan. Vallinin Arska laukoi b-pisteiden välistä ja minä pääsin sohimaan riparin sisään. Hieno hetki!

Askel askeleelta huippua kohti

Sittemmin Alikosken vastuu on kasvanut joka vuosi ja rooli joukkueessa muuttunut. Hän on mennyt selvästi eteenpäin joka kaudella, eikä kuluva kausi tee poikkeusta tähän sääntöön.

– Kyllä minä olen niin omasta mielestäni kuin valmennusjohdosta tulleiden kommenttien perusteella taas ottanut täksi kaudeksi yhden askeleen eteenpäin.

Yleisesti lehdistössä miestä on luonnehdittu erittäin liikkuvaksi ja mahtavan pelikäsityksen omaavaksi peluriksi. Näitä kommentteja mies ei kuitenkaan purematta niele.

– Onhan noissa kommenteissa vähän kermaa kakun päällä. Luistelu on minun mielestäni paras aseeni ollut aina. Eniten kehitettävää on varmaan laukauksessa. Lisäksi voisin olla maalitilanteissa hieman itsekkäämpi ja yrittää omia ratkaisuja hieman kärkkäämmin.

Omia ratkaisujaan mies saa yrittääkin Kärpissä ainakin tämän kauden loppuun. Sen jälkeen miehen sopimus Oulussa umpeutuu. Vaikka Alikoski onkin pelannut aina Kärpissä ja omaa kokemusta oululaisseurasta enemmän kuin moni muu nykyisistä kärppäpelureista, ei maisemanvaihto kuitenkaan tulevaisuudessa ole poissuljettu vaihtoehto.

– Tietysti jokainen kunnianhimoinen jääkiekkoilija haluaa joskus päästä katsomaan ulkomaankortin ja toivottavasti minullekin joskus sellainen mahdollisuus tulee. Nyt sellainen asia ei kuitenkaan ole ajankohtainen.

– Olen aina yrittänyt elellä tavallaan päivä kerrallaan. Tällä hetkellä Kärpät on minulle paras
vaihtoehto ja olen tyytyväinen olooni Oulussa.

Tuntumaa ulkomaankentistä on luvassa heti vuodenvaihteen jälkeen, kun Super Six -turnaus vie Suomen parhaan jääkiekkojoukkueen ottamaan mittaa eurooppalaisista kollegoistaan.

– Se on meidän kautemme toinen päätavoite ja menestyminen siellä on todella tärkeää. Itse en ole aiempina vuosina ollut mukana, mutta olen kuullut turnauksesta pelkkää hyvää: katsomot ovat kuulemma täynnä fanaattista väkeä ja tunnelma sen mukainen. Sinne on kyllä jännittävää lähteä.

Paljon porua parista sentistä

Alikoskesta puhuttaessa miehen pituus mainitaan yleensä ensimmäisenä. Miehen 171 senttimetristä on jaksettu jauhaa juniorivuosista lähtien. Vaikka onkin totta ettei SM-liigassa nykypäivänä pelaa enää montakaan alle 175-senttistä peluria, on lyhyiden pelaajien parjaaminen mennyt suomalaisessa kiekkomediassa hetkittäin yli hilseen.

Esimerkiksi Alikoski painaa kuitenkin 86 kiloa, joten mitenkään helppo miestä ei ole siirtää kaukalossa sivuun. Tämä fakta kuitenkin jää mainitsematta.

– Onhan sitä asiaa vähän paisuteltu. En tietenkään pistäisi pahitteeksi jos minulla olisi pari senttiä lisää pituutta, mutta aivan turha tuollaisia on miettiä. Sitä paitsi saattaa minun koostani olla jossain määrin hyötyäkin. Varsinkin kulmissa pelatessa isot pakit jäävät joskus liikkeessä toiseksi.

Vapaa-aika perheen parissa

Kärppien vuosi on ollut runkosarjan vuoksi kiireinen, eikä tilanne varmasti helpota joulun jälkeenkään, kun Super Six ja pudotuspelit vaativat osaansa oululaisten kalenterista. Vähäisen vapaa-aikansa Alikoski käyttää perheensä ja ystäviensä kanssa.

– Tyttöystävän kanssa yritän tietysti olla enemmän yhdessä silloin, kun on lomaa jääkiekosta. Joukkueen ulkopuolisia kavereita yritän myös nähdä mahdollisimman paljon vapaa-ajallani, koska heihin en yleensä ehdi kovimpien pelikiireiden aikana pitämään yhteyttä.

Koska kiekko on pitänyt Alikosken kiireisenä koko hänen lyhyen elämänsä ajan, ei mies ole ehtinyt vielä valmistua mihinkään ammattiin. Jokaisen jääkiekkotoimittajan klassikkokysymys saakin miehen mietteliääksi.

– En kyllä tiedä mitä tekisin, jos en olisi jääkiekkoilija. Ehkä sitten jotain muuta liikunnallista ammattia harjoittaisin.

Moisen seikan pohtimiseen ei toki ole ollut tarvettakaan, sillä mies on toistaiseksi pelannut hyvin ja ennen kaikkea pysynyt terveenä.

– Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään hirvittävän pahoja loukkaantumisia. Muutama vuosi sitten nivuset vaivasivat koko kauden, mutta muuten olen ollut todella onnekas.

Pukille terkkuja

Ässät-ottelun jälkeen niin Alikoski kuin muukin Kärppämiehistö pääsee ansaitulle joululomalle. Jouluaaton anti on jo nyt Alikosken tiedossa.

– Varmaan menemme äidin luo aattona ja siellä käy sitten joulupukki ja sen sellaista. Ihan normaalin suomalaisen perinteisen joulun viettelemme.

Vaikkei mitään konkreettisia joululahjoja olekaan toivelistalla ollut, löytyy mieheltä kuitenkin yksi toive Korvatunturin suuntaan.

– Toivottavasti pysyisin terveenä. Se on kuitenkin tämän minun ammattini lähtökohta.

Haastattelun loppuun allekirjoittaneen on vielä pakko kysyä, tuleeko joukkueenjohdolta ohjeita siihen, millä asenteella notkuvien joulupöytien eteen voidaan siirtyä?

– Heh, tuskinpa sentään. Eiköhän jouluna ole kuitenkin jokaisella oikeus vähän mässäilläkin, naurahtaa Alikoski haastattelun lopuksi.

» Lähetä palautetta toimitukselle