| style="border-top: solid 6px #BBD2E9; border-left: solid 2px #BBD2E9; border-right: solid 2px #BBD2E9; border-bottom: solid 2px #BBD2E9; padding: 3px;">Haastattelu |
Kevät 2000 oli 18-vuotiaalle Jokilalle menestyksekäs. Nuori turkulainen valittiin Suomen U18 maajoukkueeseen, joka matkusti MM-kisoihin Sveitsiin. Puolivälierissä Suomi kukisti Tshekin puhtaasti maalein 3-0. Jokilan syntymäpäivänä pelatussa välierässä Suomi sai vastaansa rakkaan vihollisen Ruotsin, jonka nuoret leijonat väänsivät siltaan 4-2.
Finaalissa Suomi kontrolloi ottelua Venäjää vastaan, eikä kultajuhlia voinut estää mikään. Klotenin hallissa olleet yli 3200 katsojaa saivat seurata Jokilan ja muiden nuorten suomalaislupausten kultamitalijuhlia.
Tuolloin Suomen 18-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajana toiminut Timo Tuomi sijoitti Jokilan samaan hyökkäysketjuun kahden mielenkiintoisen pelaajan kanssa.
- Mikko Koivun ja Tuomo Ruudun kanssa pelasin ketjussa. Klotenissa tosiaan otettiin kultaa, ja sitten noustiin Mikon kanssa TPS:n edustusrinkiin seuraavaksi kaudeksi, Jokila muistelee.
Ruutu oli kisojen pistepörssin viides tehoilla 6+2. Kahdeksanneksi yltänyt Jokila keräsi komeat 3+5 ja keskushyökkääjä Koivu 0+4. Kultajuhlissa olivat mukana myös muun muassa Olli Malmivaara (1+1), Jarkko Immonen (3+4) ja Kari Lehtonen.
Onnistuneet kisat poikivat Jokilalle NHL-varauksen. Columbus Blue Jackets kiinnitti lupaavan laitahyökkääjän seitsemännellä kierroksella.
- Vietettiin kaverin luona juhannusta, kun sain entiseltä valmentajalta soiton ja tiedon varauksesta. Se oli aika hieno hetki. Parani juhannus kummasti siihen toiseen päivään.
Varauksen jälkeen odotti uran suurin pettymys
Jokilan ura näytti etenevän mainiosti. Taskussa oli NHL-varaus ja 18-vuotiaiden MM-kulta, mutta peliaika TPS:n edustusjoukkueessa oli kortilla. Tilanne oli hankala, sillä Jokilan silmissä kajastivat jo vuodenvaihteen nuorten MM-kisat.
- Kisakoneeseen pääsy vaati sen, että pääsisin pelaamaan joko liigassa tai divarissa. Tepsissä ei ollut luvassa peliaikaa, joten sitä piti etsiä muualta. Silloin tulin SaiPaan ensimmäisen kerran.
Siirtoa edesauttoivat SaiPan loukkaantumisongelmat. Sairastuvalla makasi kolme profiilihyökkääjää, Sami Ahlberg, Pekka Tirkkonen ja Ludek Krayzel.
Jokilan startti SaiPassa oli erikoinen. Täysverinen turkulainen pamautti uransa ensimmäisen SM-liigaosuman kotikaupungissaan, mutta vierasjoukkueen paidassa ja kasvattajaseuransa TPS:n verkkoon.
Liigapelien myötä Jokila sai kovasti odottamansa kutsun nuorten MM-kisoihin, mutta sitten taivas putosi niskaan.
- Edessä oli viimeinen matsi ennen kisoja, muistaakseni reissu Ouluun. Aamutreeneissä törmäsin Kauppisen Mikan kanssa, kaaduin, ja nilkka vääntyi alle. Sairaslomaa tuli kolme kuukautta. Kisat ja loppukausi meni siihen. Tuo loukkaantuminen on edelleen urani pahin pettymys. Odotin kisoja todella paljon.
- Kävi todella paska säkä, kun tuollaisessa tilanteessa loukkaannuin. Olimme siinä Kauppisen kanssa samalla puolellakin, muttei kumpikaan oikein huomattu toisiamme ja törmättiin. Otti aika paljon päähän silloin, mutta minkäs teet. Tekevälle sattuu.
Loukkaantumisesta kohti kiertolaiselämää
Puihin mennyt edelliskausi varjosti starttia kaudelle 2001-02, jonka aikana Jokila ei löytänyt vakituista pelipaikkaa itselleen. Tilille kertyi otteluita kolmessa liigaseurassa (TPS, SaiPa, Lukko) ja Jukureissa Mestistä. Lisäksi Jokila pelasi A-nuorten SM-sarjaa TPS:n ja SaiPan paidoissa.
- TPS:n kanssa rämmittiin syksyllä. Joukkueeseen hankittiin uusia pelaajia, kuten Peter Schaefer, ja mää sain lähteä. Siinä tuli sitten toinen visiitti SaiPaan.
- Se kausi oli kokonaisuudessaan todella rikkonainen. En päässyt kunnolla rytmiin missään vaiheessa.
Maisemanvaihdosten keskellä posti toi Jokilalle iloisia uutisia: kutsun nuorten MM-kisoihin. Jokila palasi kisoista pronssimitali kaulassaan. Kovassa Suomen joukkueessa pelasivat SaiPasta myös Juha Kuokkanen ja Joni Yli-Torkko.
- Jostain syystä onnistuin pääsemään kisoihin. Se oli sen kauden kohokohta ja ainoa hieno puoli, kun semmoisen räpellyksen keskellä pääsin mukaan. Ei oltu kovin kaukana finaalistakaan. Hävittiin välierässä jatkoajalla Venäjälle.
Once upon a time in America
Rikkonaisen kauden jälkeen Columbus tarjosi Jokilalle mahdollisuutta siirtyä valtameren toiselle puolelle. Jokila tarttui tilaisuuteen ja löysi itsensä Omahasta Nebraskan osavaltiosta keskeltä USA:ta. Turkulaislupauksen joukkueena oli osavaltion ylpeys, juniorijoukkue River City Lancers, joka pelasi United States Hockey Leaguessa.
| style="border-top: solid 6px #BBD2E9; border-left: solid 2px #BBD2E9; border-right: solid 2px #BBD2E9; border-bottom: solid 2px #BBD2E9; padding: 3px;">Artikkeli |
400.000 asukkaan jokikaupungissa oli tuolloin voittava joukkue. Omahan tilille tuli kaksi kertaa enemmän voittoja kuin tappioita. Kauden lopussa Jokila ylsi Omahan kanssa jopa sarjan finaaleihin, mutta joutui tyytymään kakkossijaan. Jokila kuului lopulta River City Lancersin kantaviin pelaajiin.
- Se oli vaikea vuosi, kun englanti ei oikein taittunut ja kaikki oli niin erilaista. Joukkue oli kuitenkin hyvä ja toiminta kaikin puolin ammattimaista. Kotimatseissa kävi 4000-5000 katsojaa, vähän eri meininki kuin Suomen junnupeleissä.
Seuraavalla Amerikan-kaudella Jokila oli jo yli-ikäinen USHL:aan, joten pelipaikan haku alkoi Columbuksen harjoitusleiriltä.
- Olin siellä pari viikkoa. Harjoituspelien alkaessa tuli siirto Syracuseen AHL:n puolelle, jossa olin kauden alkuun asti. Pelasin kaikki harjoituspelit ja ensimmäisen sarjapelinkin, kunnes tipuin viimeisenä pelaajana East Coast Hockey Leagueen.
ECHL:ssa Jokilan joukkueeksi tuli Dayton Bombers, jossa vikkelä laitahyökkääjä vietti lopulta kaksi kautta.
- Juniorikauden ansiosta olin jo sopeutunut sikäläiseen kiekkoelämään. Peliaikaa tuli, kun ECHL:ssa saa pukea vain kymmenen hyökkääjää peliin, ja pelasin paljon ylivoimaa.
Toisella Bombersin kaudellaan Jokila oli joukkueensa paras pistemies tehoilla 24+22=46.
- Toisen East Coastin kauteni aikana sarja oli erityisen tasokas, kun NHL:ssä oli työsulku, joten meidän liigaan tuli paljon NHL-sopimuksen omistavia pelaajia AHL:sta.
Kaksi kautta itärannikolla kuitenkin riitti Jokilalle. Columbus kertoi, että tie AHL:n oli tukossa. Edessä oli paluu kotimaahan.
Lahdesta rukkaset, Forssasta uusi alku
Jokila suuntasi loppukesästä 2005 Lahteen ja Pelicansin testattavaksi. Liigasopimus jäi kuitenkin saamatta, joten suunnaksi tuli Mestis ja Forssan Palloseura.
- Ottihan se päähän, kun liigapaikkaa ei tullut. Pääsyyt Forssaan menolle olivat turkulainen päävalmentaja Mikko Sokka ja tieto, että peliaikaa on luvassa. Tiesin tarvitsevani hyvää harjoitusta ja onnistuneen kauden, jotta liigapaikka aukenisi sitten seuraavalla yrittämällä. Forssa oli loistava paikka kehittyä.
FPS teilattiin kausiarvioissa Mestiksen varmaksi putoajaksi, mutta sitkeästi taistellut joukkue kamppaili lopulta ärhäkkäästi pudotuspelipaikasta.
- Me mentiin kauden aikana hirveästi eteenpäin. Pudotuspelit eivät jääneet kuin muutaman pisteen päähän, mutta turha jossitella. Jäätiin ulos niin jäätiin ulos. Kaudesta jäi kuitenkin positiivinen kuva.
USA:ssa Jokila oli tottunut tiukkaan pelitahtiin. USHL:ssa otteluita kertyi 63 ja ECHL:ssa noin 70 kautta kohden. Paluu Suomeen ei sujunut ihan ilman kulttuurishokkia.
- Kauden alussa tuntui, ettei me pelata koskaan. Meillä oli vielä outo otteluohjelma, kun kolme ensimmäistä viikkoa mentiin matsi per viikko –tahdissa. Tuntui iäisyydeltä odottaa sen viikon verran, että pääsi taas pelaamaan. Koko kausi tuntui jotenkin löysältä, kun pelattiin niin harvoin.
- Harjoittelussa ei sinänsä mitään yllätyksiä ollut. Sokan Mikko veti kovia ja hyviä treenejä.
Jokila muodosti FPS:n tehokaksikon nyt TPS:n riveissä pelaavan Tuomas Suomisen kanssa. Parivaljakko nakutti yhteensä pisteet 42+37. Jokila jakoi Mestiksen maalipörssin voiton TuTon Markku Vuorisalon kanssa 24 osumalla.
- Luettiin Suomisen kanssa peliä samalla tavalla. Emme käyneet tilanteita hirveästi läpi fläppitaululla. Suurin apu oli se, että lähti kulkemaan niin hyvin heti alusta. Huomattiin että muutamat lähdöt onnistuu, niin ruvettiin tekemään niitä sitten koko ajan.
Jokila valittiin Jatkoajassa Mestiksen syyskuun pelaajaksi, mutta loppukaudesta läpiajojen erikoismiehen pelitaso laski selvästi.
- Ylivoimapeli meni väkinäiseksi, eikä saatu muutenkaan enää tehoja hyökkäyssuunnassa, niin rupesi soimaan omissa. Jossain vaiheessa käytiin ihan pohjalla. Jos ailahteluja ei olisi tullut, niin pleijareissa olisi oltu.
Kokemuksen kanssa uudelle liigayritykselle
Yksi Jokilan unelmista toteutui hienon Mestis-kauden jälkeen, kun tuttu joukkue, SaiPa, tarjosi liukkaalle hyökkääjälle liigasopimusta.
- Sopimus syntyi todella nopeasti. SaiPa osoitti voimakasta kiinnostusta ja tarjosi suoraa sopimusta, niin ei siinä tarvinnut miettiä.
- Olin asettanut liigasopimuksen saamisen omaksi tavoitteekseni. Tuli todella helpottunut ja hyvä olo, kun tavoite toteutui. Sitä vain venasi innoissaan, että koska harjoitukset sekä pelit alkavat ja pääsee tänne. Edelleen on ihan sama innostunut fiilis päällä.
Vuosien aikana Jokila on ollut monenlaisten valmentajien valmennettavana. Mälkiän vaativa valmennustapa kerää Jokilalta suorastaan ylistystä.
- Pidän Mälkiän tyylistä todella paljon. Joka peliä lähdetään täysillä voittamaan. Kaikki toiminta tähtää siihen, että eteenpäin mennään ja voittoja tulee. Voittaminen on ainoa tavoite, mitään muuta ei ole.
- Edellisen kerran täällä ollessani tappiot otettiin vastaan ehkä vähän kevytkenkäisesti, tai ei suhtauduttu niin kuin tappioon pitäisi. Nyt siihen on oikea tyyli. Tappiot eivät ole hyväksyttäviä ja vain voitto kelpaa.
Jokilan mukaan SaiPassa pelaaminen on muillekin nuorille pelureille erinomainen mahdollisuus, joka pitää osata myös käyttää hyväksi ja kehittyä.
- Jokaisella treenillä on tarkoitus ja ne tehdään satanen lasissa. Se on ehdoton vaatimus ja näin se mun mielestä pitää ollakin.
Muutosten tuulet ovat puhaltaneet SaiPassa sitten Jokilan edellisen visiitin. Kopissa oli ennestään tuttuja vain Ville Koho ja Harri Tikkanen. Muutoksia on käynyt läpi myös Jokila itse.
- Viimeeksi SaiPassa ollessani olin vielä aika junnumainen pelaaja. Pelissäni oli paljon ylimääräistä höntyilyä. Nyt siihen on tullut enemmän järkeä. Amerikasta sain mukaan tilannekovuutta, kun aiemmin jäin noissa väännöissä vähän jalkoihin. Lisäksi luen peliä nykyisin paremmin.
”Pirusti töitä vielä tehtävänä”
Jokila aloitti SaiPan harjoitusotteluissa loistavasti, mutta viimeisten neljän ottelun aikana tehotahti hyytyi, kuten koko joukkueella. Jokila myöntää että kuntopohjaa on vielä vahvistettava, ennen kuin hän on valmis tutustumaan Mälkiän ”aina täysillä” -kiekkokoulun syventäviin opintoihin.
- Mitään tekosyitä tai selittelyjä ei ikinä pidä ladella, mutta myönnettävä on, että seitsemän harjoitusmatsia matkusteluineen kahteen ja puoleen viikkoon pisti jalan painamaan. Minun pitää tehdä rajusti töitä yleiskunnon parantamiseksi, että jaksan kauden otteluruuhkat ilman pelitason ailahteluja.
- Muuten tällä tasolla on tavallaan helpompi pelata kuin East Coastissa tai Mestiksessä, kun kaikki pelaajat ovat hyviä ja peli muutenkin systemaattisempaa.
SaiPa aloitti harjoituskauden voitokkaasti, mutta hävisi neljä viimeistä harjoituspeliään. Jokila näkee vauhdin tasaantumisessa myös tervehdyttäviä piirteitä.
- Alussa mentiin tosiaan voitosta voittoon, mutta nyt tuli neljän ottelun suvantovaihe. Positiivisena puolena voisi sanoa, että nyt koko jengi tietää, ettei mitään tule ilmaiseksi. Meillä on todella paljon töitä edessä ja kaikkien pitää pysyä jatkuvasti nälkäisinä.
Mälkiän aggressiivinen pelitapa tuo Jokilalle itselleen lisää opeteltavaa.
- Suurin heikkouteni on puolustuspelaaminen kokonaisuudessaan. Siinä pitää mennä vielä paljon eteenpäin. Paljon on puhuttu, että koko viisikon pitää olla hereillä ja jokaisen pitää hoitaa oma hommansa. Kenelläkään ei ole varaa luistaa, tai se hajoaa käsiin.
Viimeiset neljä kautta ovat sujuneet Jokilalta ilman ongelmia ja peliaikaa on tullut reilusti. SaiPassa minuutit ovat kuitenkin huomattavasti tiukemmassa. Jokila vakuuttaa, ettei kuula mene jumiin, jos edessä on tupen pureminen parissa ottelussa peräkkäin.
- Ei mulla ole varaa siihen, että pönttö menisi jumiin. Kova kilpailu on vain hyvä asia. Se pakottaa tekemään töitä päivittäin. Toisaalta se tuo vähän ekstrapaineitakin, kun joka pelissä tarvitsee pelata hyvin, jos haluaa pelata jatkossakin.
- Oma ailahtelu viime keväänä Fopsissa saattoi osin johtuakin siitä, että joku huono peli ei vaikuttanut jatkoon oikein mitenkään, joten kilpailu on tosiaan vain hyvästä.
Jokila on SaiPan kapteenin Kimmo Koskenkorvan ohella joukkueen parhaita läpiajomiehiä. Turkulainen ei kuitenkaan tunnusta, että rangaistuslaukauksien vetovastuusta käytäisiin verisiä taisteluita.
- Se vetää, joka saa kiekon maaliin. Ei siinä sen kummempia.
- Itse yritän tuoda porukkaan liikettä ja kiekollista pelaamista. Niillä avuilla pitäisi saada hyökkäyspäässä jotain aikaiseksi. Siten varmaan autan joukkuetta eniten.
- Amerikasta tarttui mukaan suoraviivaisuutta, jota Mälkiäkin on toivonut näkevänsä. Maskia ja kiekkoa maalille, tämä asia on kuitenkin helvetin tärkeä. Sitä kautta tulee maaleja, ja noiden ruuhkien järjestäminen on iso osa peliä.
Henkilökohtaisia pistetavoitteita Jokila ei ole alkavalle kaudelle asettanut. Joukkueen tavoite sen sijaan tipahtaa kuin apteekin hyllyltä.
- Pudotuspeleihin mennään. Sen jälkeen kaikki on taas omissa käsissä.
