Minne katosi Toni Saarinen?

LIIGA, Muut Sarjat / Haastattelu
Viimeiset näköhavainnot Saarisesta (vas.) Suomen sarjoissa ovat Pelicans-paidasta.
Kuva © Matti Liljaniemi
Hyökkääjä Toni Saarinen pelasi 2000-luvun alussa Liigaa yhteensä 349 ottelua - ja katosi Itävallan uumeniin. Nyt hämeenlinnalaislähtöinen peluri on Itävallan kakkostason kaikkien aikojen paras pistemies!

Hyökkääjä Toni Saarinen debytoi Liigassa 19-vuotiaana kaudella 1995-96, mutta peliaika kasvattajaseura HPK:ssa jäi kortille. Nuori hyökkääjä suuntasi kesken kauden 1997-98 hakemaan uutta vauhtia sarjaporrasta alempaa.

Siirto Lahden Pelicansiin oli nappiosuma. Reppu alkoi taas heilua heti ensimmäisellä kaudella, ja toinen sesonki pussinokissa päättyi liiganousuun joukkueen parhaana pistemiehenä.

Nousukaudella Saarinen johti Pelicans-hyökkäystä yhdessä muun muassa Jouko Myrrän ja Aki Uusikartanon kanssa. Lahtelaisjoukkueen alakerrassa häärivät tuolloin esimerkiksi Mika Niskanen, Kimmo Peltonen ja Tommi Kovanen.

− Kausi oli hyvä, kenttä oli hyvä, joukkue oli hyvä. Meillä pelasi silloin Uusikartanot sun muut. Kaikki toimi ihan viimeisen päälle, Saarinen fiilistelee.

− KalPan tiputtaminen oli aivan huikeaa! Lahti pursusi yleisöä, käytävätkin olivat aivan tukossa. Kun vielä itse onnistui isossa roolissa, niin olihan se järkyttävän hienoa. Sen takia Lahti on edelleenkin sydämessä. Seuraan Pelicansin pelejä ja toivon menestystä.

Saarinen nakutteli nousukaudella kiitettävät 46 pistettä. Lähteestä riippuen otteluita kertyi runkosarjassa joko 48 tai 18 kappaletta. Kumpi on oikein?

− Olen sillä kavereille leijunut, että oli muuten aika kova pistekeskiarvo, 18 pelissä 46 pistettä! Virhe se kuitenkin on, Saarinen myöntää.

− Niin, pelejä oli oikeasti vieläkin vähemmän, virnuilee vierestä nykyinen joukkuekaveri Olli Julkunen.

Nousukiimasta tuskien taipaleelle

Ensimmäinen liigakausi oli Pelicansille odotetun vaikea, mutta sarjapaikka säilyi karsinnoissa. Kahdella seuraavalla sesongilla joukkue ponnisti puolivälieriin saakka, mutta seuraavaa pudotuspelipaikkaa jouduttiin mastokaupungissa odottamaan aina kauteen 2006-07 asti.

Saarinen sivalteli parhaalla kaudellaan 29 tehopistettä, mutta joukkueen ahdinko oli raskasta aikaa. Työsulkukaudella 2004-05 Pelicans jäi sarjan hännille hurjalla 15 pisteen marginaalilla ja maaliero oli kauden päätteeksi -130, eli 80 osumaa heikompi kuin toiseksi huonoimmalla SaiPalla.

− Pelasimme pari heikkoa kautta, sekä minä itse että joukkue. Suomessa jääkiekko on niin iso asia, että syyttäminen meni jo yksilöpuolelle – sinä et ollut enää vain pelannut huonosti, vaan olit myös huono ihminen, Saarinen muistelee.

28-vuotias hyökkääjä kaipasi muutosta. Pelicansissa kaudet 1998-2001 pelannut Jouko Myrrä otti pelaajakartoitusasioilla yhteyttä Itävallasta, ja yksi asia johti toiseen.

− Kaipasin äkkiä jotain muuta. Myrrä soitteli, että tunnenko ketään sentteriä, joka haluaisi tulla Itävaltaan. En ollut pelannut keskellä sitten junnuvuosien, mutta sanoin heti, että minä! Seuraavana päivänä faksattiinkin jo sopimuspapereita.

Lähes 350 liigaottelun konkarin siirtyi Itävallan kakkostasolle, EHC Lustenaun joukkueeseen, jossa hyökkääjä on pelannut siitä lähtien.

− Ajatus oli, että vuoden jälkeen katsotaan, missä mennään. Sain taas innon tekemiseen ja pääsin pelaamaan kiekollista peliä kuten parhaina vuosina Lahdessa. Olen muutenkin ollut huono vaihtamaan seuroja, Lustenaussa oli helppo jatkaa.

Saarinen oli avaintekijä Pelicansin liiganousussa.
Saarinen oli avaintekijä Pelicansin liiganousussa.
Kuva © Mikko Järvinen

Jämähdys

Saarinen on pelannut Lustenaussa yhtäjaksoisesti nyt yhdeksän kautta. Heti ensimmäinen kausi 2005-06 oli jackpot: Lustenau voitti mestaruuden ja Saarinen oli joukkueen toiseksi paras pistemies heti Myrrän vanavedessä.

− Ensimmäinen kausi oli todella mielenkiintoinen! Voitimme mestaruuden ja kaikki oli todella positiivista. Lustenau on perinteikäs seura tässä sarjassa ja Itävallassa. Menestys tuntui todella hyvältä, kun huomasi, miten se vaikutti pienellä paikkakunnalla kaikkiin ihmisiin, Saarinen tunnelmoi.

Keski-Euroopan intohimoinen kannatuskulttuuri löi Saarista ällikällä.

− Välierissä paikallisotteluissa oli 6000 katsojaa! Ei sellaista odota, kun lähtee niin sanotun kehitysmaan kakkossarjaan. Kannatuskulttuuri on vielä voimakkaampaakin kuin Suomessa. Täällä ei vain katsota peliä, vaan tullaan nimenomaan kannustamaan, mistä tykkään hirveästi.

− Kannattajakulttuuri häkellytti minut täysin. Ilotulitusraketeista tuli kalloon ja aina haisi kaljalle ja tupakalle, kun vastustajan kannattajat heittivät päälle kaikkea mahdollista. Se intohimo tarttuu myös pelaajiin. Totta kai onnistuminen on hienompaa täydessä kuin tyhjässä hallissa!

Peli kulki, kannattajat miellyttivät ja organisaatiokin toimi. Päätös Lustenaussa jatkamisesta oli Saarisen mukaan helppo.

− Lustenaun organisaatio on aina ollut todella luotettava. Täällä hoidetaan ulkomaalaisten asiat todella tyylikkäästi ja kaikki oheisjutut hoituvat fiksusti. Ei tarvitse kuin pelata hyvin, niin kaikki hoituu. Sen takia minä tänne vähän jämähdinkin.

Suomalainen seuraikoni

Saarinen on ollut sarjan tehokkaimpia hyökkääjiä jokaisella Itävallassa pelaamallaan kaudella. Kokonaistilastot kertovat karua kieltä: runkosarjassa 303 ottelua ja 636 tehopistettä, pudotuspeleissä 36 matsia ja 60 pinnaa.

Tällä kaudella hämeenlinnalaislähtöinen hyökkääjä nousi Itävallan kakkossarjan historian parhaaksi pistemieheksi ohi kanadalaisen Ryan Fosterin.

Toni Saarinen, kuinka juhlittu sankari sinä olet Lustenaun kapeilla kaduilla?

− Ai kaupungilla? Eihän täällä ole kaupunkia! Muutenkin Itävallassa kulttuuri on erilaista. Jos Suomessa on isossa roolissa Mestiksessä tai Liigassa, niin kiinnostus on ihan eri sfääreissä, Saarinen avaa.

− Toivottavasti arvostusta tekemisiin löytyy, se riittää minulle. Minä nautin päivittäisestä tekemisestä, esimerkiksi siitä, että nyt saan pelata ulkomaalaisten kanssa samassa kentässä. On ikävän kulunut fraasi, mutta täysin totta, että jokailtainen pelaaminen on paras palkinto.

Tilastojen valossa parhaalla sesongilla Saarinen takoi 32 ottelussa hurjat 100 pistettä, eli keskimäärin yli kolme pinnaa per peli. "Toke" voitti koko sarjan pistepörssin ja tutkapari Tommy Kiviaho oli toinen 90 pisteellään. Pörssikolmonen oli paikallisvastustaja Dornbirnerin kanadalainen Matt Zultek, joka teki 62 tehopistettä.

− Muistan, että meillä oli Kiviahon kanssa sellainen kenttä, jolla teimme kaukalossa mitä halusimme. Nyt sarja on urheilullistunut ja mennyt jääkiekollisesti paljon eteenpäin. Enää sellaiset kolmen pisteen keskiarvot eivät ole mahdollisia.

Saarinen, 37, oli tälläkin kaudella Lustenaun paras pistemies. Koko sarjan pistepörssissä sijoitus oli neljäs.

Sinivalkoinen Lustenau

EHC Lustenaussa on vuosien varrella pelannut yhteensä 19 suomalaista. Ensimmäinen härmäläinen joukkueessa oli Risto Kurkinen, joka pelasi Itävallassa uransa viimeisen kauden 1995-96. Seuraavan kerran suomalaisedustusta oli kaudella 2000-01, minkä jälkeen Lustenaussa on pelannut vähintään yksi sinivalkoinen joka ikisellä kaudella.

Vahvimmillaan suomalaisvärit olivat kaudella 2001-02 ja kapeimmillaan 2003-04 sekä 2004-05. Ennätyskaudella Lustenaussa oli peräti viisi suomalaista.

Kuluvalla kaudella Lustenaun suomalaisedustus on vahva, sillä joukkueessa pelaa Saarisen lisäksi kolme muutakin suomalaista: Olli Julkunen, Ville Väkeväinen ja Heikki Tuomisto. Lisäksi penkin takana on sinivalkoisia värejä, sillä joukkuetta valmentaa Timo Keppo.

− Minun aikanani oli aikaisemmin ollut enimmillään kolme suomalaista, mutta ainahan täällä on paljon suomalaisia ollut, Saarinen taustoittaa.

Tällä kaudella Saarinen pelasikin pääosin juuri Julkusen ja Väkeväisen kanssa samassa kentällisessä. Ketjun pohjoismaisuutta täydensi vielä ruotsalainen Emil Lahti.

− Jos minulla olisi ollut tällainen kenttä aina, niin olisimme tehneet tuhoisaa jälkeä vielä muutama vuosi sitten. Sadat pisteet olisivat rikkoutuneet moneen kertaan. Aiemmin minulla oli ollut maksimissaan yksi suomalainen ketjukaverina.

Nykyään Saarinen on EHC Lustenaun kapteeni.
Nykyään Saarinen on EHC Lustenaun kapteeni.
Kuva © EHC Lustenau

Saarinen on luonnollisesti arvostettu tapaus Lustenaun organisaatiossa. Miehen mielipiteitä arvostetaan myös pelaajarekrytointien kohdalla.

− Täällä kiekkokulttuuri ei ole niin pitkällä, että meidän hallituksella tai ihmisillä olisi niin hyvät verkostot, että he tuntisivat kaikki pelaajat. Olen ollut konsulttiapuna seurajohdolle ihan mielelläni.

− Olen aina ollut seurauskollinen ja rakastan logoa, jolle pelaan, niin autan kaikessa, missä vain voin. Jos on jotain muutakin annettavaa pelihommien lisäksi, niin yritän sen antaa.

Maanmiehiä Saarisella on ollut aina joukkuekavereina, mutta yksi joukosta uupuu. Unelma kuitenkin elää!

− Jani Keinänen on serkkuni ja paras ystäväni. Pelasimme junnuvuodet ja Liigassakin samassa kentässä. Vielä on ollut unelma, että Janin kanssa saisin vuoden pelata. Häntä on tänne monesti houkuteltu ja varmaan taas tarvitsee alkaa pommittaa.

− Laita siihen juttuun, että "Keinänen, rupea venyttelemään!"

Ehtoopuoli lähestyy

Saarisella on nyt mittarissa ikää 37 vuotta ja elokuussa räsähtää taas pykälän verran lisää. Takana on uraa HPK:ssa parikymppiseksi, Pelicansissa kahdeksan kautta ja Lustenaussa yhdeksän päälle.

− Olen ollut todella onnellinen ja nauttinut jääkiekosta viimeiset vuodet ihan älyttömästi. En voi kuvitella, että voisin jossain muualla nauttia vielä enemmän. En kadu mitään, mitä olen tehnyt, linjaa Saarinen.

− Suomalaisen suusta tämä kuulostaa varmaan pahalta, mutta minä olen ylpeä urastani ja todella onnekas, että olen saanut pelata nämä vuodet Lahdessa, Hämeenlinnassa ja täällä.

Saarisen meriittilistalta löytyy liiganousu Pelicansissa ja kaksi Itävallan divarin mestaruutta. Kuluvalla kaudella tasaisessa INL-sarjassa EHC Lustenaun ja Saarisen kausi päättyi puolivälieriin.

− Pelaaja elää voittaakseen. Joku voittaa Stanley Cupin, mutta minulle nämä mestaruudet ovat olleet ihan kuin Stanley Cupeja. Ihan sama missä pelaat, jos hyväksyt sen ja olet siitä ylpeä, niin voittaminen tuntuu yhtä hyvältä, oli sarja NHL tai Itävallan kakkosliiga.

Saarinen on yhä Lustenaun ja koko INL-sarjan tehokkaimpia ja valovoimaisimpia hyökkääjiä, mutta pikkuhiljaa pelaajaura lähestyy vääjäämättömästi loppuaan. Uran jälkeiset suunnitelmat ovat vielä auki, mutta ainakaan ammattiveikkaajaa miehestä ei näillä näkymin tule.

− Ai mitenkö betsit menee? Suoraan sanottuna aivan päin sitä itseään! Minun pitää varmaan vaihtaa Väkeväistä vinkkien antajana, en ole kauhean tyytyväinen.

− Olen aina luullut, että kiekosta jotain tiedän, mutta tietysti Liigakin on minulle jo vieras. En tunne enää pelaajia tarpeeksi hyvin, eli aika arpapelillä mennään. Olen luottanut "Väksyyn", mikä on ollut virhe. Onneksi pelaan vain pienillä panoksilla, ettei nyt kuitenkaan perhe kärsi.

» Lähetä palautetta toimitukselle