Mikko Tolvanen palasi liigaympyröihin, ainakin hetkeksi

LIIGA / Haastattelu
Työharjoittelija-Tolvanen tutussa ympäristössä.
Kuva © Lauri Meriläinen
Tiistaina Rinkelinmäen jäähallilla tuli vastaan tuttu hahmo. HPK:ssa kiekko-oppinsa saanut entinen maalivahti Mikko Tolvanen oli mukana Espoo Bluesin taustajoukoissa.

Maalivahti Mikko Tolvanen ripusti räpylänsä naulaan kauden 2012-2013 päätteeksi, vasta 24-vuotiaana. Nyt hän on päässyt ainakin hetkeksi takaisin liigakuvioihin. Espoo Bluesin verryttelyasuun sonnustautunut Tolvanen hääri espoolaisten huoltojoukoissa Hämeenlinnassa.

− Opiskelen Metropoliassa fysioterapeutiksi ja olen nyt työharjoittelussa. Olen pelannut aikaisemmin Bluesissa ja tuttu fysioterapeutti otti harjoitteluun, Tolvanen selittää.

"fysioterapia tuntui luonnolliselta valinnalta"

− Kolme viikkoa kuukauden pätkästä on kohta takana.

Toista vuottaan opiskelevalla ex-maalivahdilla on vielä kaksi vuotta opintoja jäljellä. Kuinka Tolvanen päätyi opiskelemaan juuri fysioterapiaa?

− Se on kiinnostanut jo pitkään, kun on ollut lonkkien kanssa pientä ongelmaa ja olin tehnyt fyssareiden kanssa töitä. Halusin tehdä jotain urheiluun liittyvää ja fysioterapia tuntui luonnolliselta valinnalta.

Helsinkiin Tolvanen siirtyi Porin kautta, jossa hän opiskeli ensin SAMK:in englanninkielisellä fysioterapialinjalla. Vaimon opinnot ovat Helsingissä, joten sitä kautta myös Tolvanen päätyi pääkaupunkiin.

− Hain Poriin, koska siellä ei ollut lähtöpisterajaa. Metropoliaan on aika vaikea päästä edes pääsykokeisiin. Opiskelin vuoden Porissa ja sain siirron Helsinkiin.

Tolvanen pelasi Bluesissa vuosina 2009-2011. Esikuvakseen opiskelija mainitseekin sukunimikaimansa Tero Tolvasen, joka toimii Bluesin fysioterapeuttina. Miehet eivät kuitenkaan ole sukua keskenään.

Myös nykyisin KHL-joukkue Pietarin SKA:n maalivahtivalmentajana toimivalla Marko Toreniuksella oli vaikutusta entisen suojattinsa uuteen uravalintaan.

− Tolvasen kanssa olen tehnyt paljon hommia. Hän yhdessä Toreniuksen kanssa opasti minua nuorena siitä, miten urheilijan kuuluu itseään hoitaa. Siitä jäi todella positiivinen kuva.

Potentiaali ei riittänyt penkkiä pidemmälle.
Potentiaali ei riittänyt penkkiä pidemmälle.
Kuva © Pekka Rautiainen - www.illcommunications.fi

Kaipuuta kaukaloon ei jäänyt, vaikka ura loppui lyhyeen

Usein pelaajat kertovat ylimääräisistä näyttöhaluista entistä seuraa vastaan. Niitä Tolvasella ei kuitenkaan ollut, eikä paluu entiseen kotihalliin HPK-kasvattia jännittänyt.

− Aika taustajoukoissa tässä ollaan. Ei tässä hirveästi ole mitä näyttää. Alkuvaiheen harjoittelukin on enemmän muilta oppimista kuin itse tekemistä, Tolvanen naurahtaa.

Bluesissa pelejä ei kertynyt vyölle kuin muutamia. Kahden kauden jälkeen hän palasi Hämeenlinnaan ja saikin paikan näyttää osaamistaan kilpaillessaan peliajasta Mika Järvisen kanssa.

"Oma kunnianhimo oli korkeammalla kuin pelitaidot"

Vaikka kiekkoura loppuikin verrattain nuorella iällä, ei Tolvanen hae syytä mistään ulkoisista tekijöistä. Syyt uran loppumiselle hän kertoo rehellisesti ja suoraan.

− HPK:ssa sain kahden vuoden aikana mahdollisuuden ottaa ykkösmaalivahdin paikan, mutta en pystynyt sitä hyödyntämään. Koin, että olin kuitenkin omien taitojeni äärirajoilla.

− Oma kunnianhimo oli korkeammalla kuin pelitaidot. Olisin halunnut enemmän kuin mitä oli tarjolla.

Ajatus opiskelusta tulikin mieleen pian kevään 2013 jälkeen. Aluksi varasuunnitelmana, mutta lopulta ajatus vahvistui entisestään.

− Kesällä ei tullut sellaisia sopimustarjouksia, jotka olisivat motivoineet enää yrittämään. Olin oman potentiaalini käyttänyt ja päätin siirtyä uusiin kuvioihin.

Miltä paluu liigaympyröihin tuntuu pienen tauon jälkeen, ja täysin uudessa roolissa?

− Kivaahan tämä on. Pelikuvioihin ei ole ollut kaipuuta, mutta kyllä tätä maailmaa ja miljöötä kaipaa. Ihan pikkunassikasta asti olen täällä pyörinyt, joten tämä on tuttu ympäristö ja tuntuu kotoisalta.

Tolvasen isä Jarmo pelasi 1970-luvulla HPK:ssa ja on sittemmin valmentanut kotimaisten sarjojen lisäksi usean vuoden ajan muun muassa Ranskassa, Tanskassa, Unkarissa ja Sveitsissä. Pojan opinnot alkoivat englanniksi, onko mielessä mahdollisesti ura ulkomailla?

− Aika näyttää. Ei mitään isoa hinkua ole, mutta jotain jatkokoulutusta voisi ulkomailta hankkia. Toki vaimokin kanssa pitää näistä aina keskustella, Tolvanen naurahtaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle