Mikon ensimmäiset jääkiekkomuistot ovat lapsuudesta, kun hän katsomosta seurasi isoveli Petrin otteita Hyvinkään Ahmoissa. Myöhemmin Petri pelasi Tapparassa, TuTossa ja Kalpassa parisensataa SM-liiga -ottelua ennen kuin lopetti kiekkoilijan uransa kolmisen vuotta sitten. Kolmetoista vuotta vanhempi isoveli olikin Mikon innoittaja alussa, mutta myöhemmin esikuva löytyi NHL:n puolelta, Larry Murphy - yksi kaikkien aikojen parhaista pisteitä takoneista pakeista.
Nuoremman Kaltevan polku kulki osittain saamaa reittiä kuin veljensä. Ensimmäiset kunnon ottelut pelattiin Hyvinkään Ahmoissa vuonna 1990 ja samassa porukassa jatkettiin, vaikka organisation nimi vaihtuikin seurafuusion jälkeen Pohjois-Uudenmaan Kiekoksi. Siirto SM-liigaseuran, Jokerien, organisaatiooon tapahtui nuoremmissa B-junioreissa.
- Sieltä otettiin yhteyttä ja ajattelin, että Pirkkola on tuossa lähellä ja sinnehän on helppo ajaa. Se näytti hyvältä vaihtoehdolta. Ja eikä sitä oikeastaan kyselijöitä muualta ollutkaan.
Nyt Mikko pelaa Jokereissa jo neljättä kauttaan. Jo ennen seuravahdoista isokokoinen juniori pelasi ja harjoitteli A-nuorten kanssa, mutta pelasi myös otteluita B-nuorissa.
Seurapelien lisäksi hyvinkääläinen on pelannut runsaasti maajoukkuepelejä. Mikkoa voidaan pitääkin malliesimerkkinä Jääkiekkoliiton lanseeraaman Leijonatien kulkijasta. Tällä tiellä hän otti ensiaskeleet Pohjola-turnauksessa vuonna 1999 ja seuraavalla kaudella Pikkuleijonat-turnauksessa silloin Jokereita edustanut hyvinkääläinen valittiin tähtikentälliseen yhdessä nykyisten maajoukkuetovereidensa Valtteri Filppulan ja Jyri Junnilan kanssa.
- Kun tuollaisen tunnustuksen saa, niin kyllähän silloin tietää että oikeeseen suuntaan ollaan menossa, Mikko muistelee.
Leijonatien alkuvaiheen kotimaisista vastustajista Mikolle on jäänyt vain pari paremmin mieleen.
- Aika vähän sitä muistaa toisista joukkueista pelisuorituksina. Uudenmaan joukkuesta muistan
Mustosen Vilin, joka oli jo silloin hirveä kynämies. Ja sellainen oli kuin Tuomas Piitulainen, joka sitten lopetti ja siirtyi futikseen. Hän oli hyvä.
Ja oikealla tiellä todellakin oltiin. Kauden 2000 päätteeksi tuli hopeaa B-nuorten SM-sarjassa.
Seuraavana vuonna Nuoret leijonat-turnaus, kultaa B-nuorissa, 18-vuotiaiden MM-kisat sekä varaus
NHL:ään. Ja viime kaudella valinta kaksikymppisten MM-kisajoukkueeseen Kanadaan, missä joukkue voitti pronssia. Ja vielä kevään päätteeksi hopeaa A-nuorten SM-sarjassa. Jo ennen tämän kauden alkua haastateltavallemme on kertynyt roppakaupalla otteluita leijonapaidassa, yhteensä 42 poikien
ja 19 nuorten maajoukkuepeliä. Tähän astisen uran kohokohta löytyy nopeasti.
- Huippuna on viime vuoden nuorten MM-kisat Kanadassa. Siellä oli aika huikea fiilis, halleissa oli tosi hieno tunnelma. Toinen mieleen jäänyt tapahtuma oli nuorten olympiakisat Vuokatissa. Siellä oli kaikkia muitakin lajeja, joten se oli iso urheilutapahtuma. Me jääkiekkoilijat saatiin sieltä silloin pronssia, kun voitettiin Ruotsi viimeisessä pelissä. Ruotsi on aina hieno voittaa, niille on mukava näyttää.
Valintasi kaksikymppisten kisajoukkueeseen vuosi sitten taisi olla sinullekin melkoinen yllätys?
- Oli, olin kyllä yllättynyt. En ollut millään leirillä ja kuitenkin pääsi itse kisoihin, niin se oli todella
hienoa. Ja kisat meni aika hyvin, täytin oman roolini. Pelit parani loppua kohden, ei siinä mitään.
Aaltoileva alkukausi
Kautesi on ollut tähän asti melkoista aaltoliikettä. Kesäharjoittelu sujui kertomasi mukaan hyvin ja
Valtteri Immonen kertoi että SM-liigan harjoituspelit sujuivat mainiosti - onnistuit maalinteossakin
- ja kaksikymppisten leirin jälkeen tulit liigaryhmään tosi terävänä ja hyvänä. Sitten tuli tämä polvijuttu.
- Jep, kesä meni ihan OK, sain kuntoa nousemaan - varsinkin juoksukunto nousi. Cooperia me ei olla juostu, mutta kolmentonnin testi meni alle kahdentoista eli 11.48. Ja tein minä harjoitusottelussa tavallaan yhden maalin. Seisoin maalin edessä maskissa ja se meni housun kautta
sisään ... .
- Niin, polvi hiukan venähti. Sen takia jouduin olemaan vähän yli kolme ja puoli viikkoa poissa jäältä. Mutta nyt se on taas parempi - kyllä se välillä vähän vihottelee, mutta kyllä sillä pystyy tekemään kaikken tarpeellisen.
Tällä kaudella olit mukana elokuun Vierumäen leirillä ja Lake Placidin harjoitusturnauksessa, missä pelit sujuivat omasta mielestäsi kolmatta peliä lukuunottamatta hyvin. Osallistuit maajoukkueen mukana myös Mestis-seuroja vastaan pelattuihin otteluihin. Olen nähnyt kaksi pelaamistasi U20-Mestis peleistä. K-Vantaata vastaan olitte lähes täysin vastaantulijoita, mutta Fopsia vastaan tilanne oli melkeinpä päinvastainen. Eikö teillä riittänyt voima K-Vantaata vastaan? Miltä sinusta nuo Mestis-turneen pelit ovat muuten tuntuneet?
- En tiedä, Kiekko-Vantaata vastaan oli niin hakemista koko peli. Se oli meidän kaksikymppisten eka peli ja kyllä me kaikki vähän kateltiin siinä. Vaikeaa se on tulla kun ei ole ollut yhtään treeniä alla - siis todella hankala tilanne. Forssan peli oli hyvä, siinä ei ollut Fopsilla koko pelissä juurikaan paikkoja.
- Mestis-pelit on hyvä haaste. Onhan se vähän vaikeaa lähteä, kun ei ole ollut yhtään yhteistreeniä juuri sen kokoonpanon kanssa. Mutta ne on hyviä pelejä - hyvää liikettä ja isoja äijiä.
Osittain alkukauden loukkaantumisesta ja osittain liiga-Jokerien pakiston hyvän pelaamisen vuoksi Mikko Kalteva ei ole vielä tällä kaudella päässyt pelaamaan miesten SM-liigaa. U20-joukkueen Mestis-otteluiden lisäksi peliaikaa on tullut Jokerien A-nuorissa, joiden peleistä kaksi ensimmäistä jäi polvivamman vuoksi pelaamatta.. Vaikka nuorten SM-liigassa jääaikaa irtoaakin maajoukkuepakille sopivat 20 -25 minuuttia pelissä, niin sekä valmentajien että pelaajan mielestä olisi jo aika siirtyä seuraavalle tasolle.
- Kyllähän Mestis-pelit ovat Mikolle tällä hetkellä hyviä pelejä. Rehellisesti sanottuna ne palvelevat Mikkoa paremmin kuin A-nuorten pelit. En halua yhtään vähätellä A-nuorten SM-sarjaa, mutta missä vaiheessa Mikko on tällä hetkellä kehityskaarellaan, niin häntä palvelee Mestiksessä
pelaaminen paremmin. Hän on jo vuosia pelannut A-nuorissa ja nyt tarvitaan miesten peleistä kokemusta. Sitä että pelataan illasta toiseen samalla tasolla, sanailee liiga-Jokerien valmennusryhmään kuuluva Valtteri Immonen.
Paljon tiukemmin asiat ilmaisee Kaltevan varanneen Avalanchen Euroopan scoutti Joni Lehto.
- Alkukaudesta kävin katsomassa pari Jokereiden liigajoukkueen harjoituspeliä ja niissä Mikko oli viiden pakin joukossa. Mutta sitten tuli polvivamma ja hän joutui kuntoutusmielessä hakemaan vauhtia A-junnuista. Tällä hetkellä Mikon peluuttaminen A:ssa on ihan naurettavaa. Vamman jälkeen on ihan ok pelata muutama matsi nuorissa mutta ei sen enempään. Häntä pitäisi peluuttaa SM-liigassa tai ainakin Mestiksessä. A-juniorien sarja on Mikolle aivan liian löysä - sitä se oli jo viime vuonna.
Mites on Mikko, koska näyttöpaikkaa liigaan ei näytä hevin irtoavan, niin onko ollut puhetta pelaamisesta Metsiksessä?
- On siitä käyty keskusteluja, mutta katotaan nyt mikä tässä on meininki. Jos ei liigaan pääse niin kyllä sitten haluaisin mielummin Mestispelihin kuin A:han, missä on kolme vuotta pelattu. Mutta kyllähän minä A:ssakin vielä pelailen jos tarve vaatii. Eihän näyttöpaikasta liigaankaan ole mitään luvattu, pitää vaan tehdä kärsivällisesti työtä ja sitten se paikka pitää ottaa kun tilaisuus tulee,
toteaa toista vuotta miesten liigaringissä harjoitteleva Kalteva.
Mikkelin maajoukkuekuviot
Lake Placidin turnauksessa syyskuussa pelasit Oskari Korpikarin kanssa parina. K-Vantaata vastaan kaverina oli Kevin Kantee ja Fopsia vastaan Jarno Virkki. Virkki oli parinasi jo 18-vuotiaden MM-kisoissa ja Kantee on seurakaverisi, joten yhteispeli taitaa sujua aika luonnostaan? Toinen puolustaa ja toinen hyökkää?
- Joo, molemmat on tuttuja jo pitkän ajan takaa, joten ei ole mitään vaikeuksia sopeutua pelaamaan kummankaan kanssa. Tiedän hyvin heidän pelityylinsä. Ei meillä mitään tarkempaa jakoa ole kumpi puolustaa ja kumpi hyökkää. Jos on toisella paikka hyökätä niin toinen ottaa hiukan
alempaa.
Lokakuun lopussa valituissa maajoukkueissa sinut oli nimetty Tsekkeihin lähtevään U19-joukkueeseen, kun taas esim. seurakaverisi Sami Lepistö ja Kevin Kantee nimettiin Mikkelissä pelattavaan Neljän maan turnaukseen. Valinta taisi olla sinulle pettymys?
- Olihan se aika pettymys, mutta olin minä viime vuonnakin 19-vuotiaiden mukana ja nousin sieltä kisoihin.
Oskari Korpikarin loukkaantumisen vuoksi pääsit kuitenkin parhaalle mahdolliselle näyttöpaikalle tulevia kotikisoja ajatellen eli pelaamaan Mikkeliin. Ensin oli matsi Jukureita vastaan ja sitten Neljän maan turnaus. Miten omasta mielestäsi pelit menivät?
- Juu, lauantaina soitettiin että Korpikarilla on puujalka ja käskettiin tulemaan Mikkeliin ainakin alkuviikoksi. Ja loppujen jäin sitten sinne koko viikoksi. Olihan Jukurit-peli vähän hakemista, mutta se meni ihan OK, ainakin omasta mielestä. Muutkin pelit meni ihan hyvin, kun sain riittävästi peliaikaa, että pääsi mukaan peliin.
Pelasitteko Jukureita vastaan samalla tavalla kuin maajoukkueita vastaan eli vasempana pakkina
kiersi Jalasvaara, Kantee, Salmela ja sinä ja oikealla puolella Heikkinen, Varakas ja Lepistö? Onko
sillä väliä kummalla puolella sinä joudut pelaamaan?
- Vasen puoli on parem... siis tutumpi puoli, mutta eipä sillä niin isoa väliä ole. Kiertohan meillä
meni muuten järjestyksessä, mutta sitten kun tuli ylivoimaa, niin jäälle meni kentän omat pakit,
jotta kuviot oli edes vähän hallussa. Silloin siis olin Lepistön kanssa Filppulan ketjun takana.
Minusta te - siis koko joukkue - olitte aika pulassa Venäjää vastaan. Tsekkeistä teillä näytti olevan
fyysinen yliote ja ruotsalaisista henkinenkin yliote.
- No ei me nyt niin pulassa oltu. Kyllä me ihan hyvin luistelussa mukana pysyttiin, mutta ne ovat
niin taitavia yksilöitä. He vaan tekivät maalit ja paha oli että saivat maalin heti siihen alkuun.
Tsekit ei yleensä kovinkaan paljon taklaa, he ovat enemmän taitopelaajia. He myös pelaavat paljon
paremmin yhteen joukkueena kuin venäläiset, järjestelmällisempää toimintaa karvauksessa ja
muussa. Ruotsi oli aika vaisu nyt, odotin heiltä paljon enemmän. Tsekeillähän on tosi taitavia kavereita, Ruotsilla ei niin paljoa taitoa ole. Heiltä puuttui [Aleksander] Steen. joka oli Karjala-turnauksessa. Hän on ruotsalaisten ykköspelaaja.
Potentiaalia on, miten saada se irti?
Mikko Kaltevan potentiaalista saa jonkinlaisen käsityksen, kun kuuntelee kiekkoilun ammattilaisten lausuntoja hyvinkääläisen vahvuuksista ja tulevaisuudesta. Nuorukaisen neljännellä kierroksella varanneen Coloradon kykyjenetsijä Joni Lehto kirjoittaa organisaation odotuksista Mikon suhteen.
- Meillä (Avalanche) on todella korkeat odotukset Mikosta ja varsinkin minulla henkilökohtaisesti, koska olen kuitenkin viime kädessä vastuussa Mikon varaamisesta. Toivomme hänestä kehittyvän ns. two-way pakin, joka on varma kiekollisena, hyvä 1-1 ja 2-2 tilanteissa, omassa päässä luotettava ja joka pystyy pelaamaan myös ylivoimaa ja rakentamaan peliä. Hän on kaveri, joka pelaa aina paremmin kovissa paikoissa. Niin kuin viime vuonna MM -kisoissa ja se on yksi asia mistä hänessä pidän.
Jo toissa kesänä, pian draftin jälkeen, Joni kertoi olevansa tyytyväinen seuran varattua Kaltevan.
- Olin erittäin tyytyväinen kun saimme Mikon varattua numerolla 107 (Hockey News rankkasi hänet sijalle 73). Mikko on mielestäni toisen kierroksen tasoinen varaus!!
- Rauhallisuus, koko - isokokoinen, ulottuva pelaaja - tekee vähän virheitä ja hyvä kiekkokontrolli.
Vähintään hyvä liigapelaaja tulee. Tuollainen koko ja motivaatio kuin hänellä on, on miksei NHL:kin. Ehkä tietynlaista kovuutta tarvitse lisää jos sinne asti aikoo. Mutta kyllä uskon että edessä on ihan loistava tulevaisuus pelaajana, toteaa Jokereiden A-junnuja kolmatta kautta valmentava Ari Häkkinen.
Ja samoilla linjoilla on Valtteri Immonen.
- Hyvä pelipää. Hyvä sijoittumaan, oikeilla paikoilla koko ajan. Hyvät kädet, hyvä laukaus. Siinä on vahvuudet lyhyesti. Mikosta tulee hyvä pelaaja. En minä mitään NHL-juttuja ala maalailemaan mutta se on selvää että hänestä tulee ainakin SM-liigaan kovan luokan pakki, sitä minä en epäile yhtään. Mutta nykyisessä SM-liigassa kavereista odotetaan nuorena jo niin älyttömän paljon. Kun
mietitään minkä ikäinen Mikko on, niin ei ole mitään kiirettä - tässä tarvitaan vaan aikaa, kilometrejä ja harjoitusta.
Ammattilaisten lausunnot ovat kuin saman laulun eri säkeistöjä. Iso, ulottuva, rauhallinen, kiekkovarma, hyvä laukaus, hyvä yksi yhtä vastaan - tuohan kuullostaa täydelliseltä liigapakilta! Mutta jossakin on vielä parannettavaa kun jääaikaa SM-liigasta ei ole irronut. Ainakin itselläni on pistänyt silmään, että jalat tuntuvat painavan välillä aika lailla.
- No tuon kokoinen, pitkäjalkainen, pitkäraajainen kaveri, niin se näyttää pikkasen raskaalta, mutta ei hän mikään hidas kaveri ole. Ehkä poikittaisliikeessä ja kaikessa luistelutekniikassa olisi hiukan parantamisen varaa, mutta onko nyt niinkään iso heikkous? Ei minusta. On tietenkin sellaisia tilanteita että tulee pientä haparointia, mutta en näe että se on kehittymisen este. Kyllä hän kerkee
meidän peleissä nopeidenkin kavereiden mukaan vielä. Tietenkin ulottuvuus auttaa siinä asiassa
paljon. Jos jotakin heikkouksia näen, niin ehkä se on fyysisessä pelissä ja ehkä enemmän pitäisi olla
sellaista aggressiivisuutta ja jonkinlaista katujätkämäisyyttä. Mutta mitään isoja heikkouksia ei ole,
Kaltevaa vuosia seurannut Häkkinen toteaa.
Liigapuolen Immonen linjaa hiukan erilailla.
- Minun mielestäni liikepuolella on kehitettävää. Mikko on hyvä liikkumaan, mutta sitä osa-aluetta voi vielä selvästi parantaa. Samoin voima-nopeus puolta voi vielä rassata selvästi. Parannettavaa on myös haponsiedossa eli että jaksaisi korkealla tempolla kovavauhtisia pelejä. Näillä osa-alueilla tehdään töitä. Mikollahan tuli pahaan saumaan - juuri ennen kauden alkua - polvivamma.
Nuori mies itse tietää valmentajien toivovan häneltä lisää fyysisyyttä ja kiekollisesta aktiivisuutta.
Mutta pystyäkseen pelaamaan entistä kovemmin ja nopeammin, niin ex-Ahman pitäisi saada 192 senttiseen varteensa enemmän massaa kuin nykyiset 93 kiloa - ja ainakin enemmän räjähtävää voimaa. Mikon mukaan viime vuosien aikana harjoitteluun on tullut mukaan paljon
enemmän ”punttia ja juoksua” kuin ensimmäisinä kausina A:ssa, mutta niin on harjoitusympäristökin vaihtunut nuorten sarjasta aikuisten sarjaan. On myös lohduttavaa kuulla että vapailla painoilla harjoitteleminen maistuu pelaajalle paremmin kuin laitteiden kanssa
vääntäminen, vaikka molempien kanssa treeneissä työskennellään kauden aikana pari kertaa viikossa ja taukojen aikana useamminkin.
- Voimassa olen kehittynyt ihan hyvin, mutta kyllä olisin voinut vielä enemmänkin. Vaikeata se on kun on pitkä ja nuori, mutta kyllä se sieltä tarttuu kun vaan tekee, toteaa toukokuussa yhdeksäntoista vuotta täyttänyt Jokeri.
Ja voimapuolen peruskysymykseen vastauksena on penkistä
semmoinen sata ja kyykystä sellaiset 170. Paljonko nousee rinnalle ja maastovedon maksimia en huomannut kysyä, mutta tuskinpa ainakaan jälkimmäinen liike on kovinkaan tarpeellinen jääkiekkoilijalle.
Gaudeamus igitur ja In the army now
Pelkästän kiekkoilun varaan Mikko ei ole heittäytynyt. Hän käy iltalukiota ja kirjoitti tänä syksynä
pakollisista aineista vieraat kielet, englannin ja ruotsin. Tai siis pakollisen vieraan kielen ja toisen
kotimaisen. Ensi keväänä on tarkoitus kirjoittaa loputkin pois.
Englannin kieli on jo ennestäänkin jotenkin hanskassa sillä se tuli testattua toissa kesänä kun Kalteva oli ennen varaustilaisuutta Torontossa NHL-seurojen testattavana. Varaushan napsahti tilaisuuden toisena päivänä.
- Ainakin Colorado ja Columbus silloin haastattelivat eikä siinä mitään tulkkia tarvinnut apuna, kyllä siinä ilmankin pärjäsi. Aika laajalla skaalalla kyselivät, pelillisistä asioista koulun käyntiin. Ei se mikään katastrofi ollut, kun varausta ei tullut ensimmäisen päivänä, vaikka tietenkin sitä toivoikin, Mikko kertoili puolentoista vuoden takaisesta tapahtumasta.
- Kyllä Lehdon Joni on sieltä [Avalanchesta] pitänyt yhteyttä. On se kuitenkin mukavaa, kun voi puhella suomalaisen kanssa. Ei jää ainakaan kielen puolesta asiat epäselväksi. Kyllä sitä muuten pärjää, mutta välillä voi tulla jokin ammattisana vastaan jota ei tiedä englanniksi.
- Mikon on hoidettava intti pois alta ja hankkia vielä voimaa ja hiukan massaa. Meillä ei ole mitään kiirettä signata Mikkoa vielä. Esimerkiksi toinen Mikko eli Viitanen oli hiukan eri juttu. Hän ei päässyt pelaamaan Espoossa ja emme halunneet enään -82 syntynen kaverin pelaavan Mestiksessä. Muutenkin Viitanen on fyysisesti Kaltevaa aika paljon edellä, kertoo Lehto Coloradon lähitulevaisuuden toiveista hyvinkääläisen suhteen.
Niin. Siis onko kutsunnoissa jo käyty ja palvelupaikka määrätty?
- Kutsunnoissa on käyty ja hain vuoden lykkäystä, että saan käytyä ensin koulun loppuun. Ensi kesänä olisi tarkoitus lähteä. Nyt on paperit Hyrylässä, mutta ehkä yritän siirtää ne Lahteen. Sieltä on kuitenkin helpompi päästä kauden aikana pois, sanailee Kalteva tulevan kesän ohjelmastaan.
Eiköhän se ole siinä. Tyttökavereista ja musiikkimausta en ala kyselemään. Ehkä sitten kun pääset Suosikin toimittajan haastateltavaksi, niin joudut vastaamaan sellaisiinkin kysymyksiin. Minä toivotan hyvät jatkot ja onnea jääkiekkoilijan uralle.
