Mestis-tähdet tutuiksi: Tyyni pistelinko ei kiirehdi Liigaan - "Täytyy olla selvää, että Liiga-seura haluaa minut"

MESTIS / Haastattelu
Kalle Valtola valittiin Mestiksen kuukauden pelaajaksi lokakuussa.
Kuva © Timo Savela
TUTO-puolustuksen moottori Kalle Valtola on noussut kuluvalla kaudella Mestis-puolustajien eliittiin. Valtola on vain kuuden pisteen päässä puolustajien yhden kauden piste-ennätyksestä, mutta pistelingolle ei ole itsestäänselvää pelata Liigassa ensi kaudella. Valtola avasi Jatkoajalle ajatuksiaan tulevasta, ja hän taustoitti myös tietään nykyhetkeen.

Vain 20 minuuttia kuuman 0−1-tappion jälkeen Kalle Valtola astelee tyynenrauhallisena haastattelupisteelle. Rauhallisuus ja vaatimattomuus kuvaavat Valtolaa niin pelikentällä kuin sen ulkopuolellakin. TUTOn päävalmentaja Miika Elomo kuvailee puolestaan luottopakkiaan "erittäin fiksuksi".

— Olen aika rauhallinen ja sosiaalinen. On vaikea itse kuvailla, millainen olen.

— Kyllä Elomo ainakin osittain on oikeassa, Valtola naurahtaa.

Kaukalon sisäpuolella 22-vuotias Valtola on kiekollisesti Mestiksen ehdotonta eliittiä. Puolustajan roolissa luutivan Valtolan parhaat avut ovat hyökkäyspäädyssä. Lisäksi turkulaissyntyinen pelaaja on pelikäsitykseltään älykäs ja ja hänellä on hyvä ratkaisukyky. Valtola kykenee tekemään ratkaisuja tiukoissakin paikoissa.

Mies kuvaa itseään kiekolliseksi puolustajaksi, mutta ei halua unohtaa puolustuspelaamista.

— Olen kiekollinen ja hyökkäävä pakki. Ne ovat minun vahvuuteni. Yritän myös pystyä pelaamaan omaan päähän koko ajan hyvää peliä. En ajattele peliä pelkästään hyökkäämisen kautta, vaan pidän puolustamista ihan yhtä tärkeänä kuin hyökkäämistä, jopa tärkeämpänä.

Pistetehtailusta huolimatta jalat pysyvät maassa

Valtola on nakuttanut tällä kaudella hurjat tehot puolustajan tontilta. 45 ottelussa 14 maalia ja 43 pistettä tehtaillut puolustaja on vain kahden pisteen päässä puolustajien yhden kauden piste-ennätyksestä, kun runkosarjaa on jäljellä viisi ottelua. Nykyistä ennätystä hallitsee niin ikään TUTO-paidassa pelannut Pasi Järvinen. Ennätys on TUTOn mestaruuskaudelta 2007-2008.

"jos joku minut haluaa, niin sitten mennään vaikka Liigaan"

Valtola suhtautuu kypsästi mehevään saldoonsa ja kokee sen olevan ansio hyvästä pelaamisesta.

— Tiedostan tilanteen, että pisteitä on tullut paljon. En voi ajatella liikaa niitä, vaan pitää mennä peruspelaamisen kautta. Koen, että pisteet ovat palkinto hyvin tehdystä työstä.

Hyvästä kaudesta puolustaja kiittää vahvaa edellistä kautta sekä hyviä pelikavereita. 

— Mielestäni viime kausi meni hyvin, ja sen pohjalle oli helppo rakentaa tätä kautta. Olen päässyt hyvien kavereiden kanssa pelaamaan, mikä auttaa paljon. Ei tarvitse itse tehdä joka asiaa kentällä, kun on oikeanlaiset kaverit vierellä.

Myös kokemus on opettanut tuntemaan omaa kehoaan, jota Valtola on pystynyt hyödyntämään harjoittelussa.

— Harjoittelu on mennyt ammattimaisempaan suuntaan. Mitä pidemmälle menee iän suhteen, niin pystyn enemmän katsomaan, mitä oma vartalo vaatii ja miten pitää harjoitella.

Valtolan mielestä omat pelisuoritukset ovat olleet epätasaisia, minkä puolustaja näkee suurimpana kehityskohteenaan.

— Pitää pystyä pitämään sama taso illasta toiseen. Välillä menen ihan taivaissa ja välillä tosi alhaalla, puolustaja tuumaa. 

Kalle Valtola kantoi kultakypärää alkukaudesta.
Kuva © Jaakko Stenroos - https://jaskan.kuvat.fi/

Peliaika välttämätöntä kehitykselle

TPS:n junioreista Suomi-sarjan kautta TUTOn riveihin viime kaudella päätynyt Valtola on kehittynyt merkittävästi kahden TUTO-kautensa aikana. Nuoren pelaajan olisi luonnollista lähteä hakemaan Liigasta peliaikaa ja kehittymään aiempaa kovemmissa peleissä.

Valtolalla on sopimus TUTOn kanssa vielä ensi kaudesta, eikä Liiga-pesti ole kiekkotaiturin ainoa vaihtoehto seuraavalle kaudelle. Valtola ei halua jäädä penkin päähän pureksimaan mailantuppia.

— Menen Liiga-asian kanssa päivä kerrallaan, eikä mielestäni ole huono vaihtoehto pelata ensi kautta TUTOssa. Mutta jos joku minut haluaa, niin sitten mennään vaikka Liigaan.

— Minulla ei ole suosikkiseuraa Liigassa, missä haluaisin pelata. Täytyy olla selvää, että Liiga-seura haluaa minut. En voi mennä vain kokeilemaan, Valtolta linjaa.

"Ura loppuu kuitenkin joskus, niin ei sen jälkeen voi hommaa lekkeriksi heittää"

Valtolan jääkiekkoura alkoi jo varhaisessa vaiheessa. Viisivuotiaana mies nousi jo luistimille, ja into jääkiekkoon syttyi pelejä katsomalla.

— Aika nuorena poikana ura alkoi, kun olin katsonut paljon pelejä. Oli selvää, että itsekin halusin sekaan pelaamaan: Kiekko-67 -luistelukouluun viiden vanhana, ja siitä se sitten lähti. Pienestä lähtien on ollut selvää, että haluan pelata lätkää.

Jääkiekon ohella jalkapallo on pysynyt harrastuksena näihin päiviin saakka. Puolustajalle jääkiekko on ollut lajeista tärkein vauhdin ja yksilön vaikuttamisen takia. Lopullinen lajivalinta syntyi alakoulun jälkeen.

— Jalkapalloa olen pelannut vielä kahtena viimeisenäkin kesänä, mutta lätkä on aina ollut ykköslaji. Jääkiekossa tapahtuu enemmän [kuin jalkapallossa] ja yksittäinen pelaaja pääsee enemmän osalliseksi peliin.

— Yläasteikäisenä tein lajivalinnan, kun lätkässä piti ruveta käymään kesätreeneissä. Jalkapallo jäi silloin niin paljon taka-alalle, että sitä ei kannattanut enää pelata.

Valtola tarvitsee elämää jääkiekon ulkopuolellakin

Nykyään Valtola pitää varasuunnitelmanaan tradenomiopintoja Turun ammattikorkeakoulussa. Opiskelu tuo Valtolalle vastapainoa hektiseen kiekkoarkeen. Toisen vuoden opiskelijan unelmana on pelata pitkä kiekkoura, mutta kaipaa hän uran jälkeenkin tekemistä.

— Minusta tulee liiketalouden tradenomi. Koulu tuo hyvin sivupuolta päiviin, jotta on muutakin kuin jääkiekko. Se Mestiksessä on hyvää, että on mahdollista käydä koulua.

— Tavoitteenani on pelata jääkiekkoa mahdollisimman pitkään. Ura loppuu kuitenkin joskus, niin ei sen jälkeen voi hommaa lekkeriksi heittää, Valtola toteaa fiksun nuoren miehen tapaan.

Valtolan neljä vuotta nuorempi veli Olli Valtola pelaa TPS:n junioreissa. Isoveljen mukaan veljeskilpailu kävi kuumimpana lapsuudessa, mutta nykyään veljekset pääasiassa auttavat toisiaan kaukalossa.

— Viimeisinä vuosina ei ole ollut kilpailua, ennemminkin olemme auttaneet toisiamme. Pienempänä oli todella kovat pelit, ja pelasimme koko lapsuutemme milloin mitäkin. Tärkeää, että oli pelikaveri, Valtola toteaa. 

» Lähetä palautetta toimitukselle