TPS - ILV
NYI - STL 2.00
NYR - CAR 2.00
CBJ - NJD 2.00
MTL - FLA 2.30
DET - ANA 2.30
NSH - WSH 3.00
MIN - LAK 3.00
WPG - VGK 3.00
DAL - TBL 3.30
SJS - PIT 5.00

Mestis-tähdet tutuiksi: Teemu Lepaus kasvoi Itävallassa ihmisenä ja kehittyi SaPKossa huippupelaajaksi

MESTIS / Haastattelu
Teemu Lepauksen nimi on noussut tällä kaudella monen huulille.
Kuva © Antti Varonen
Mestis-tähdet tutuiksi -haastattelusarjaa tähdittää tällä kertaa Mestiksen ehdottomiin kärkipelaajiin kuuluva Teemu Lepaus. Hyökkääjän tie Ilveksen juniorivuosista Mestiksen tähtipelaajaksi on ollut opettavainen sekä ihmisenä että jääkiekkoilijana.

Tampereelta kotoisin oleva Teemu Lepaus ei saanut vanhempien veljiensä tapaan välittömästi luistimia jalkaansa. Kipinä jääkiekkoon syttyi kuitenkin isoveljien myötä.

− Kaksi vanhempaa veljeä pelasi jääkiekkoa. Niillä oli luistimet, ja minulla ei ollut luistimia. Pelasin sitten tossulätkää niiden mukana, Lepaus kuvailee varhaisimpia muistojaan jääkiekkoon liittyen.

Jalkapalloa pelanneelle Lepaukselle ensikosketus jääkiekon pariin tuli myös isän kautta.

− Isä oli jääkiekkotuomari, ja pelasi joskus aikaisemmin.

Kun veljet ja isä olivat vahvasti Ilveksen kannalla, Lepaukselle valinta tupsukorvien ja Tapparan välillä oli varsin selkeä.

− Pelasin jalkapalloa Ilveksessä nuorena, ja sitten jääkiekko tuli siihen. Oliko se isä, joka sen päätti loppujen lopuksi, Lepaus naurahtaa.

− Molemmat veljet pelasivat ainakin Ilveksessä, ja minä menin perässä.

Ydinosaaminen muodostui Ilveksessä

Lepaus kulki läpi Ilveksen pelaajapolun vaiheet aina A-nuoriin saakka.

− Mun mielestä Ilves on perinteikäs ja klassinen seura. Kyllähän siellä on ollut aina paljon taitavia pelaajia, Lepaus luonnehtii organisaatiota.

− Jos miettii pelaajia, keitä siellä on ollut, niin Raimo Helminen ja Risto Jalo tulee ainakin ensimmäisenä mieleen.

Lepauksen mukaan Ilveksessä yhdistyvät urheilullisuus, tahto ja vahvuuksien kautta pelaaminen. Hyökkääjä korostaa erityisesti taitopuolen merkitystä juniorivuosiensa harjoittelussa.

− Jokaisella pelaajalla pitää olla kova työmoraali, ja kaikki pelaavat omilla vahvuuksillaan. Kun Ilveksessä nuorena pelasin, niin siellä oli paljon taitojäitä. Nuoremmassa C:ssä ja siitä vielä alempana keskityttiin paljon kiekonkäsittelyyn ja luistelutaitoon.

− Sen muistan ainakin nuoruudesta, että siellä tehtiin kiekon kanssa taitokisoja.

Kiekon kanssa operoiminen onkin iskostunut syvälle Lepauksen selkärankaan Ilveksen kasvattiuden myötä.

− Koen, että se on auttanut, ja sen takia osaan käsitellä kiekkoa, hyökkääjä kertoo.

Kysyttäessä eniten Lepaukseen vaikuttaneesta valmentajasta hän nostaa esille Tappara-tähti Jan-Mikael Järvisen isän.

Kari Järvinen, Jan-Mikael Järvisen isä, oli meillä C-junnuissa päävalmentajana. Omalla pelaajaurallaan oli sellainen taitava, klassinen sentteri.

− "Kilu" oli se, joka siihen taito-osioon perehtyi ja yritti näyttää parhaansa mukaan.

Tie vei sattumalta Lustenauhun

Lepaus teki Ilves-vuosiensa jälkeen tavallista erikoisemman ratkaisun ja siirtyi Itävaltaan INL-liigassa pelaavan EHC Lustenaun riveihin.

− Se oli itse asiassa aika sattuman kauppa, hyökkääjä muistelee.

Lepaus on tyypillinen Ilveksen pelaajapolun tuote - taitava ja pelirohkea.
Kuva © Antti Varonen

Yksi siirtoon kytkeytynyt tekijä oli A-nuorten SM-liigan pudotuspeleissä sattunut loukkaantuminen keväällä 2014.

"SE OLI ITSE ASIASSA AIKA SATTUMAN KAUPPA"

Lepauksen olkapää meni sijoiltaan viimeisessä pudotuspeliottelussa Ässiä vastaan. Loukkaantumisesta toipuminen vei aikansa, ja seuraavan kauden pelikuvioista ei ollut vielä tietoa.

− Jouduin leikkaukseen sitten. Meni vähän pidempään, mitä oltiin suunniteltu sen toipumisen kanssa.

Sattuma näytteli keskeistä roolia elokuussa, kun Lepaus oli mukana Ilveksen B-junioreiden harjoituksissa.

− Nykyinen HIFK:n kakkosvalmentaja Pekka Kangasalusta oli katsomassa niitä treenejä. Se rupesi kyselee mun pelipaikoista. Sanoin, ettei mulla ole mitään vielä.

"Haluatsä ulkomaille pelaamaan?" kuului Kangasalustan seuraava kysymys, joka samalla avasi Lepaukselle portin ulkomaan kaukaloihin.

− Sanoin, että kyllähän se kiinnostaa, jos paikka löytyy. Ei mulla ollut mitään tietoa pelipaikasta, niin totta kai pidin kaikki kortit avoinna.

− Kangasalusta sanoi, että pidä ensi viikolla puhelin auki. Siitä meni tasan viikko ja mulle soitettiin Itävallasta.

Visiitti Itävallassa kehitti eniten ihmisenä

Lepaus myöntyi luurin toisessa päässä olleen Lustenaun päävalmentajan Heikki Mälkiän tarjoukseen ja oli lähtövalmiudessa lähes heti.

− Siitä lähdettiin Zürichin lentokentälle seuraavana päivänä, ja sitten ajettiin Itävaltaan. Se oli varmaan tunnin ajomatka Zürichistä sinne Lustenauhun. Siellä olin kaksi kuukautta.

Ensimmäiseen ulkomaan pelikokemukseensa ei nuoren hyökkääjän tarvinnut aivan yksin tutustua.

− Siellä oli Toni Saarinen, joka on Pelicansissa pelannut monta sataa Liiga-ottelua.

"olin ykköskentässä Toni Saarisen ja Scott Barneyn kanssa"

Itävaltalaisjoukkueessa suomalaista väriä edustivat myös päävalmentaja Mälkiä sekä maalivahti Tommi Virtanen.

− Englantia puhun hyvin, mutta se auttoi aika paljon, hyökkääjä sanoo suomalaiskytkösten olleen hänelle hyödyksi.

Yhdeksässä ottelussa Lepaus teki kolme maalia ja tarjoili yhdeksän maalisyöttöä.

− Peli oli tietysti vähän hyökkäysvoittoisempaa, ja lähinnä kolmella kentällä sitä pelattiin.

Ulkomaalaispelaajat saivat paikat ykkös- ja kakkosketjusta. Itävaltalaisten oli puolestaan tyytyminen alempien ketjujen rooleihin.

− Olin ykköskentässä Toni Saarisen ja Scott Barneyn kanssa, Lepaus kertoo.

− Se oli karski kanukkihyökkääjä, voitti pistepörssin sillä kaudella. Siinä oli ihan hyvä pelata, tamperelainen jatkaa.

Lepaus ei jäänyt SaiPassa kultakypäränä olleen Barneyn neuvoja vaille. Aika Itävallassa opetti häntä kuitenkin enemmän ihmisenä kuin jääkiekkoilijana.

− Jos miettii sitä Itävallan aikaista kahta kuukautta, niin kyllä se enemmän enemmän ihmisenä kehitti kuin pelaajana.

Pelipaikka SaPKosta löytyi kysymällä

Monta kokemusta rikkaampana Lepaus siirtyi Ketterään, joka taisteli Suomi-sarjassa putoamista vastaan. Myös Imatralla hän takoi yli piste per ottelu -tahdilla.

Kauden 2015-16 joukkuetta etsiessään hyökkääjä tarttui itse puhelimeen ja tiedusteli SaPKon päävalmentaja Pasi Räsäseltä paikkaa savonlinnalaisjoukkueesta.

"AIKA MALTILLISIN ODOTUKSIN JA AJATUKSIN LÄHDIN VIIME KAUTEEN"

− Soitin itse Räsäselle ja kysyin, mahtuuko täksi kaudeksi pelaamaan. Siinä meni varmaan muutama päivä, kun Räsänen otti uudelleen yhteyttä ja sanoi, että tilaa on.

− Sitä ennen juttelin kahden muun joukkueen kanssa, Lepaus paljastaa.

Lepauksen mukaan SaPKo-luotsi oli tyytyväinen siitä, mitä taustaselvityksessään Lepauksesta löysi.

− Sanoi, että hyvin on mennyt aikaisemmin.

Lepaus tarttuikin uransa seuraavaan haasteeseen vailla epäröintiä.

− Räsänen ilmoitti, että SaPKoon on ovet auki, niin ei ollut vaikea päätös.

Avauskausi pässipaidoissa meni totutellessa kärkipelaajien takana

Tamperelaislähtöinen Lepaus asetti avauskaudelleen Mestiksessä odotukset, jotka eivät hiponeet taivaita.

− AIka maltillisin odotuksin ja ajatuksin lähdin viime kauteen, Lepaus kertoo hypystään kokeneempien pelaajien sarjaan.

− Ajattelin, että ensimmäinen vuosi Mestiksessä on vähän opettelua. Siellä on kuitenkin vanhempia äijiä, jotka ovat pelanneet jo kauan tätä sarjaa.

Pelipaikka ei löytynyt aivan terävimmästä tulosyksiköstä, mutta tulosta syntyi silti. 40 pelatussa ottelussa hyökkääjä iski lopulta 12 maalia ja yhteensä 22 pistettä.

− Alussahan pääsin hyvin pelaamaan, ja tuntui hyvältä pelata Mestistä.

Avauskausi Mestiksessä olikin varsin onnistunut huolimatta loppua kohden vähentyneestä vastuusta.

− Varmaan tuli sellainen rutiinitaso vastaan, että ei viime kaudella päässyt ihan läpi lyömään. Ylivoima-aika tippui loppukaudesta, se on kuitenkin aika iso osa kokonaisuutta, Lepaus pohtii.

Vuodet Savonlinnassa ovat olleet opettavaisia.
Kuva © Antti Varonen

Pääasiassa Lepaus pelasi kirkkaimmat valokeilat puoleensa vetäneiden Tomi Wileniuksen ja Janne Kumpulaisen takana.

− Siinä oli juuri Wilenius ja Kumpulainen, jotka pääsi pelaamaan isoja minuutteja ja teki hyvin pisteitä.

Hyökkääjä näki samalla läheltä, mitä Mestiksessä kärkipelaajana oleminen vaatii.

− Sellaista nöyryyttä siinä oppi, pitää olla maltillinen ja sopivan nöyrä. Ei pyydellä anteeksi kuitenkaan. Sitähän se vaatii olla kärkihyökkääjä, Lepaus muistuttaa.

Kehittämisen varaa Lepaus löysi silti viime kauden suorituksistaan.

− Viime kaudella oli ongelmia pelinopeuden kanssa. Siirtyminen Suomi-sarjasta Mestikseen on aika iso harppaus kuitenkin. Pelin tempossa olin jäljessä. Siinä oli varmaan osasyy, miksi en päässyt pelaamaan niin isoja minuutteja.

Kova työnteko nousukiidon pohjalla

Loikka rivipelaajasta Mestiksen kärkipelaajaksi on vaatinut paljon työtä. Kesäharjoittelussaan Lepaus panosti kehittämistä vaatineeseen voimapuoleen.

− Viime kesänä tein paljon jalkoja, ja puntteja ylipäätänsä. Paljon voimaharjoittelua ja kaiken maailman räjähtävyyttä, hyökkääjä kertoo kesäharjoittelunsa sisällöstä.

Vahva kesä on näkynyt tällä kaudella vastustajien kannalta tuhoisalla tavalla. Lepaus on takonut SaPKossa 40 ottelussa hurjat 51 tehopistettä.

− Se oli aika iso osa sitä, että sai voimaa jalkoihin ja kroppaan. Pystyy hyvin vääntämään ja luistelemaan paremmin nyt.

Hyökkääjä on alusta lähtien tiedostanut peliälyn ja kiekonkäsittelyn itsessään vahvoina osa-alueina. Vahvuuksistaan hän onkin pitänyt huolta.

− Kunhan pitää lepoa tarpeeksi, niin ne pysyy terveenä. Se on ollut aina oikeastaan ongelma nuoremmissa, että jalkanopeus ei ole riittänyt.

Ketjukaverit Jonatan Tanus ja Joona Monto pelaavat myös uransa parasta kauttaan. Ketjun kemia ja yhteispelaamisen on parhaimmillaan saumatonta.

"OLISIKO "JONSKI" OLLUT 13-VUOTIAS, KUN LISÄSI MINUT FACEBOOKISSA KAVERIKSI"

− Koen, että mun kautta pelataan aika paljon kiekollisesti. Tanus räppää niitä maaleja, kun paikka tulee, ja Monto on ehkä sellainen pelin rytmittäjä.

− Koetan hakea paikkaa itselleni, pitää kiekkoa, imeä vastustajat ja löytää maalipaikat Tanukselle ja Montolle, Talvisalon taikuriksi tituleerattu Lepaus kertoo tuomastaan panoksesta.

Tanuksen kanssa Lepauksella on yhteistä historiaa yli jo vuosien ajalta.

− Olisiko "Jonski" ollut 13-vuotias, kun lisäsi minut Facebookissa kaveriksi. Nuori Jonatan Tanus otti yhteyttä silloin, Lepaus hymyilee.

− Ollaan pelattu kesäisin paljon rullakiekkoa, ja muutenkin ollaan oltu kavereita pitkään. Tulee paljon kiekosta puhuttua vapaa-ajalla, ja sitten tietysti kaikkea muutakin.

Ketjun keskushyökkääjään Lepaus on tämän kauden aikana tutustunut kaukalon ulkopuolellakin.

− Monto on tullut hyväksi kaveriksi tänä vuonna. Ollaan nuoremmissa A- ja B-junnuissa pelattu vastakkain.

Kolmikkoa ei kuitenkaan lyöty heti kauden alussa yhteen, sillä Tanukselle avautui ketjun laidasta paikka Juuso Forsströmin loukkaannuttua.

− Forsströmille tuli se vähän pidempi huili. Kyllähän siinä tavallaan salaa toivoi, että jos Forsström joutuu olemaan poissa, niin se olisikin Tanus siihen sitten.

− Seuraavana päivänä hallilla, kun oltiin kuultu Forsströmin kohtalo, Tanus siirtyi meidän kenttään. Siitä lähtien kemiat kohtasivat Montonkin kanssa hyvin yhteen, ja tulosta on tullut aika hyvin sen jälkeen.

Peliuralla keskiössä myös ystävyyssuhteet ja muu ajanvietto

Kaksi vuotta Savonlinnassa on ollut Lepaukselle opettavaista aikaa. Hyökkääjä miettii, mitä vuodet ovat hänelle tarjonneet.

− Jos jääkiekkoa ajatellaan, niin jopa vähän puolustusvoittoisemman pelaajan. Aika raakile olin puolustuspelissä, kun tulin Mestikseen.

− Sen huomasi heti, että jumalauta, täällähän tarvitsee puolustaa. Ylipäätänsä jääkiekkoilijana reagointi ja tilannenopeus on kehittynyt tässä kahden vuoden aikana paljon.

Itse keskellä Itä-Suomea sijaitseva kaupunkikin kääntyy haastattelussa puheenaiheeksi.

− Kyllä tämä Savonlinna koulii. Kesällä hieno kaupunki, mutta talvella ei ole niin paljon tekemistä. Kyllä se vaatii omat virikkeensä sitten, Lepaus hymähtää.

"SE, ETTÄ SAA JÄÄKIEKON POIS MIELESTÄ, VAATII AIKA PALJON."

Peliuran parhaimpina antina ovat olleet myös ystävyyssuhteet.

− Ystävyyssuhteita on jäänyt ja hyviä kavereita tullut, Lepaus sanoo ja mainitsee yhdeksi parhaaksi ystäväkseen TUTOn Tomi Wileniuksen.

Lepaukselle on jäänyt nuoruudesta mieleen monipuolisena persoonana erityisesti yksi pelaaja.

− Jos on ihan pakko mainita, niin Hermeksen maalilla pelaava Mikael Edelmann.

− Siinä on kyllä sellainen persoona, jonka kanssa joskus haluaisin pelata samassa joukkueessa. Ihan vain pukukoppijuttujen takia, ei välttämättä maalivahtitaitojen takia, Lepaus virnuilee.

Vaikka jääkiekkoilijan arkeen kuuluu olennaisena osana jääkiekko, on ajatuksia kauden aikana saatava myös muualle.

− Se, että saa jääkiekon pois mielestä, vaatii aika paljon. Oikeastaan arkikin rullaa jääkiekon puolella koko ajan.

− Leffojen katselua, yleistä pööpöilyä, käydään kylässä kavereilla. Jotain, mikä tasapainottaa, ettei se ole aina niin, että menen Talvisalon jäähallille ja heittelen kiekkoa pussiin, Lepaus kertoo ajanvietostaan. 

Kun elokuvista tulee puhe, kuuma kysymys tietenkin kuuluu: mikä on Talvisalon taikurin suosikkifilmi?

− Paras elokuva on suomalainen, Juuso Forsströmin ehdoton lempielokuva Pahat pojat. Sitähän me katsotaan kerran kaudessa, vähintään.

» Lähetä palautetta toimitukselle