Pasi Järvisen tyylisiä pelaajia ovat nyky-Mestiksessä kuolemassa sukupuuttoon. Hermeksessä, Ahmoissa, TuTossa ja Jukureissa ykkösdivisioonaa ja Mestistä pelannut 172-senttinen kiekollinen puolustaja on yksi harvoista Mestis-pelaajista, joka herättää värikkäällä tyylillään tunteita jokaisella paikkakunnalla. Tunteita herätti myös miehen siirto sarjajumbo Hyvinkään Ahmoista Kokkolan Hermekseen kesken tämän kauden.
Kun Järvinen palasi Englannista Suomeen lokakuussa, harva osasi odottaa, että mies valitsisi uudeksi seurakseen Hyvinkään Ahmat. Hyvinkääläisiä jo kahdesti aiemmin urallaan edustaneen puolustajan osakkeet olivat nousseet huomattavasti sen jälkeen kun hän viimeksi puki ahmapaidan ylleen kaudella 99/00. Ottajia kaksi kertaa Jukureissa Mestis-mestaruuden voittaneelle Järviselle olisi varmasti löytynyt muualtakin. Järvisen valinta osui kuitenkin sarjajumboon.
– Sen jälkeen kun selvisi, etten jatkaisi Englannissa, etsittiin sopivaa seuraa kolmisen viikkoa. Ahmat olisi paras vaihtoehto. Olin pelannut Kari Lehtisen valmennuksessa aiemminkin, ja seurajohto lupasi maksaa palkan ajoissa, Järvinen kertoo.
Pian kävi kuitenkin ilmi, ettei seurajohto pystynyt pitämään lupauksiaan.
– Palkkaa ei tullut tilille, ja kävin kysymässä johtokunnalta missä mättää. Sanoivat etteivät pysty takamaan, että tilanne muuttuisi paremmaksi jatkossakaan. Pelaan jääkiekkoa ammatikseni, ja avovaimoni odottaa ensimmäistä lastamme. Ei minulla ollut siinä tilanteessa paljon muita vaihtoehtoja kuin vaihtaa joukkuetta.
Joukkueen kapteenin lähtö herätti tietenkin tunteita ahmaleirissä. Sittemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että seuran tilanne oli paljon luultakin pahempi. Järvisen lähdön jälkeen Ahmoista ovat myös häipyneet ykkösmaalivahti Tommi Niemelä, sekä hyökkääjät Tuomas Tikkanen, Joni Hakonen ja Pasi Reunanen.
Järvisen uusi osoite oli kovassa myötätuulessa purjehtinut Kokkolan Hermes.
– Vaikka oli tietysti hienoa päästä voittavaan joukkueeseen, tärkeintä oli kuitenkin saada sopimus sellaiseen seuraan, jossa asiat hoituvat sovitusti. Itse asiassa palkkani putosi Hermeksessä, Järvinen paljastaa.
Lehkosella kova koulu
Myös Hermes oli Järviselle entuudestaan tuttu seura. Hermes oli kasaamassa kaudelle 1997/98 erittäin kovaa joukkuetta. Valmentajaksi oli palkattu siihen asti lähinnä juniorivalmentajana kunnostautunut Ismo Lehkonen. "Ikan" vanavedessä Kokkolaan tuli TuTossa edellisellä kaudella tuhoisaa jälkeä tehnyt hyökkäyskolmikko Timo Pärssinen, Aki Uusikartano ja Antti Virtanen. Joukkueessa oli jo entuudestaan Marko Lapinkosken ja Jukka Hentusen tasoisia pelimiehiä.
Edellisellä kaudella A-juniorien SM-liigan puolustajien pistepörssin voittanut Pasi Järvinen sai kesällä 1997 yllättävän puhelinsoiton.
– Lehkosen Ika soitti ja kysyi vaatimattoman tyyliinsä, olenko valmis tulemaan Kokkolaan tekemään yksitoista kuukautta määrätietoista työtä, jonka jälkeen vain taivas on rajana. Tartuin tilaisuuteen, mutta eipä taivas ole vielä auennut.
– Tulin Kokkolaan suoraan junnuista, ja täällä odotti kyllä aika kova koulu. Kerran aamutreeneissä teimme jotain vakioharjoitusta, jossa oli tarkoitus parin nopean syötön jälkeen nousta keskialueelta läpiajoon. Kaaduin kuitenkin kahdesti ennen kuin ehdin maalille asti. Kun nousin ylös ja käännyin takaisin kohti jonon päätä, Ika lämäsi keskialueelta suoraan näköä kohti. Ei kuitenkaan osunut.
– Kyllä sille nyt nauraa, mutta kyllä silloin nuorta poikaa vähän jännitti. Ika oli tulisieluinen valmentaja, joka vaati pelaajilta ja itseltään satakymmenenprosenttista panosta koko ajan. Koskaan ei ainakaan ollut tylsää. Joukkueessa taisi sillä kaudella piipahtaa 57 pelaajaa, Järvinen muistaa.
Järvisen näyttöpaikat Hermeksen takalinjoilla jäivät vähiin.
– Olin tottunut tuomaan kiekon syöttelemällä pois omalta alueelta. Ika halusi kuitenkin, että pakit kuljettavat kiekon itse keskialueelle. Ei oikein onnistunut näillä jaloilla.
Kun Hermeksessä ei ollut peliaikaa luvassa, Järvinen sai kunnian lähteä maakuntakierrokselle. Kokemusta karttui sellaisissa jääkiekkoilun suuruksissa kuin Nivalan Cowboyseissa ja Kalajoen Junkkareissa.
– Kannatti kyllä ehdottomasti lähteä hakemaan peliaikaa aladivareista. Olin tehnyt Hermeksen kanssa pelikohtaisen sopimuksen, mikä tarkoitti sitä, etten saanut palkkaa ollenkaan, jos en ollut pelaavassa kokoonpanossa. Nivalassa ja Kalajoella sain kuitenkin pelata, ja palkkakin juoksi. Oli mukava käydä välillä ruokakaupassa, kun oli varaa ostaa ruispaloja.
– Cowboyseissa pelasin Hermeksen nykyisen managerin Jouni Vuorisen kanssa samassa pakkiparissa. Se taisi vähän helpottaa neuvotteluja, kun otin yhteyttä tänne joulukuussa.
Aina liigakarsintoihin asti yltäneessä Hermeksessä ei kuitenkaan Järviselle ollut peliaikaa kuusi vuotta sitten luvassa. Kakkosdivisioona oli sen sijaan tietenkin aivan liian heikko sarjataso Järvisen tasoiselle pelimiehelle. Uusi mahdollisuus pelata ykkösdivaritason jääkiekkoa avautui Turussa.
– Lähdin TuToon ja pääsin Anatoli Bogdanovin kouluun. Sain sillä kaudella nähdä kahden aika vaativan valmentajan työskentelyä läheltä. Seurojakin tuli kaudessa kierrettyä enemmän kuin monelle pelaajalla tulee koko uran aikana.
Ura nousuun Italiassa
Järvinen ei vakuuttanut täysin TuTossakaan, 24 ottelussa syntyi ainoastaan yksi tehopiste ja keväällä oli edessä taas seuravaihto. Vuorossa oli Järvisen ensimmäinen visiitti Hyvinkään Ahmoihin. Ahmojen valmentajana toimi tuolloin puolustajalegenda Timo Blomqvist, joka sai houkuteltua nuoren puolustajan Hyvinkäälle. Mutta Järvisen ura ei lähtenyt vieläkään lentoon. Järvisellä ei ole kovinkaan mairittelevia muistoja Blomqvistin valmennustaidoista.
– Meillä oli eräänä lauantaina ottelu Pelicanseja vastaan Lahdessa. "Jönni" soitti minulle peliä edeltäneenä illalla ja paljasti, etten ole kokoonpanossa. Kysyin, että minkähän takia, ja vastaus kuului, että Pelicanseilla on niin kookkaita hyökkääjiä, ja kun minä taas olen niin pieni. Tein omat johtopäätökseni ja lähdin etsimään uutta seuraa, kun senttejä oli tuskin tulossa lisää kauden edetessä, Järvinen muistaa.
Järvisen uusi seura löytyi yllättäen Italiasta. Ilveksestä valmentajana kahteen otteeseen potkut saanut Jukka Jalonen otti yhteyttä Järviseen ja lupasi paljon peliaikaa valmentamassaan Alppiliigan HC Alleghe-joukkueessa.
– Jalosen Jukka piti lupauksensa ja sain paljon vastuuta. Pelasin 30 minuuttia joka ottelussa, ja tulostakin syntyi. Voi sanoa, että ura lähti Italiassa uuteen nousuun.
Järvinen pelasi Alleghessa kaikkiaan 27 peliä, jossa syntyivät pakille mukavat tehot, 5 maalia jo 13 syöttöä.
Seuraavalla kaudella Järvinen yritti taas Hyvinkään Ahmoissa, ja tällä kertaa läpimurto kotimaan kaukaloissa oli vihdoinkin tosiasia. Kari Lehtisen valmennuksessa Järvinen sai ensimmäistä kertaa urallaan kunnon näyttöpaikan maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.
– Tein henkilökohtaisen piste-ennätykseni ja olin puolustajien pistepörssissä kolmas, Järvinen muistaa.
Järvisen 35 (9+26) pistettä 45 ottelussa kaikkien aikojen viimeisellä ykkösdivarikaudella oli vahva näyttö, ja seuraavaksi kaudeksi taitavalla puolustajalla oli taas edessään seuranvaihto.
Dufva opetti puolustamaan
Uudeksi joukkueekseen Järvinen valitsi ehkä hieman yllättäen sarjanousija Mikkelin Jukurit. Valinta oli onnistunut. Jukurit juhli kauden päätteeksi sensaatiomaisesti historian ensimmäistä Mestis-mestaruutta. Järvinen oli avainasemassa. Runkosarjassa silloin 24-vuotias puolustaja kirjautti komeat 10+18 tehopistettä, mutta pudotuspeleissä Järvinen nousi vielä suurempaan rooliin. Kuusi maalia ja viisi maalisyöttöä kahdessatoista pelissä on puolustajalle huikea lukema.
Järvinen kiittää Jukurivalmentaja Risto Dufvaa vakuuttavasta saldostaan.
– Dufva opetti minulle puolustuspelin saloja. Välillä voi tehdä helppojakin ratkaisuja, Järvinen kiittää ennen Jukureita muun muassa Kärppiä ja Diskosta luotsannutta valmentajaa.
Järvinen on nähnyt urallaan eri tyyleihin luottavia valmentajia.
– Dufva ja Lehkonen ovat vaativimmat. Molempien harjoituksissa tehdään päivästä toiseen kovaa työtä, joka kasvattaa pelaajia. Arvonen (Hermeksen valmentaja Pasi) ja Lehtinen ovat taas enemmän peluuttajia, jotka luottavat pelaajiin ja antavat enemmän vapauksia. Tykkään molemmista tyyleistä. Kaikilla valmentajilla on omat juttunsa.
Kaksi kertaa Mestiksen Dufvan alaisuudessa voittanut Järvinen uskoo menestykseen myös tällä kaudella. Järvisen mukaan maan neljänneksitoista parhaan seuran tittelistä taistellaan tosissaan.
– Meillä on hyvät saumat mestaruuteen asti. Mielestäni meillä on vähintään yhtä hyvä porukka kasassa kuin Jukureilla oli viime kaudella. Pienet asiat ratkaisevat. Pelaajien täytyy vastata haasteeseen.
Vaikka Järviseltä löytyy komeita meriittejä maan toiseksi korkeimmalta sarjatasolta, SM-liigaan hän ei koskaan ole päässyt kokeilemaan. Sen sijaan Järvisen viereltä on vuosien varrella useampikin puolustaja ponkaissut pääsarjatasolle, esimerkkeinä mainittakoon Jukka-Pekka Laamanen, Jari Korhonen ja Tommi Kovanen.
– Niin, ovat ilmeisesti joutuneet paikkailemaan minua niin paljon, että ovat väkisinkin kehittyneet. Onpa minusta ainakin jotain hyötyä ollut, Järvinen nauraa.
– En minä kuitenkaan katkera ole. Vauhti ja fysiikka eivät riitä. Liiga taitaa olla minulle liikaa.
Lähimpänä Järvinen oli ensimmäisen Jukurit-kauden jälkeen. Jukka Jalonen oli ottanut valmennusvastuun HPK:ssa. Järvinen taisteli ilmaisella try- outilla hämeenlinnalaisten seitsemännen puolustajan paikasta kokkolalaislähtöisen Teemu Aallon kanssa. Aalto veti pidemmän korren, ja Järvisen liigaura jäi haaveeksi. Mies suuntasi yllättäen Tanskan pääsarjaan, jossa voitti Herning IK:ssa kauden päätteeksi pronssia.
Ulkomaat edelleen haaveena
Vaikka Järvinen on urallaan kiekkoillut Suomen lisäksi Italiassa, Tanskassa ja Englannissa, 28-vuotias puolustaja haaveilee vielä uudesta ulkomaan keikasta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Järvisen piti aloittaa tämä kausi Saksassa, mutta hänet riveihinsä palkannut nimihirviö EC Atlantis
Ulm/Neu Ulm joutui luopumaan sarjapaikastaan taloudellisten vaikeuksien takia. Järvisen vanha tuttu, Jukka Jalonen, suositteli hänelle Koillis-Englannin Newcastle Vipersia. Järvinen tarttui syöttiin.
Alan Shearerin kotikaupungissa jääkiekon asema ei ollut kovinkaan vankka. Newcastle Vipers pelasi Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, FNBL-liigassa, jonka taso ei ollut kovinkaan vakuuttava.
– Peli oli sellaista vanhaa kanadalaistyyppistä. Vauhtia ei ollut lähelläkään yhtä paljon kuin esimerkiksi Mestiksessä, mutta toisaalta kahvakiekko oli myös tuntematon käsite. Ei se kuitenkaan huonoa peliä ollut, mutta tasoero jopa joukkueiden sisällä oli erittäin suuri. Joka joukkueessa oli kahdeksan ulkomaalaista, nämä pelasivat vastustajan parhaita vastaan ja englantilaiset pelasivat sitten keskenään. Aika kummallistahan se peli välillä oli, kun taso heitteli vaihdosta toiseen, Järvinen kertoo.
– Harjoiteltiin peräti kaksi kertaa viikossa Whitley Bay-nimisessä paikassa. Ei sitä oikein kehity sellaisilla harjoitusmäärillä. Valmentajana oli kanadalainen Rob Wilson, joka johti käytännössä seuraa itse. Kaveri oli aikoinaan tapellut isoimmissakin ympyröissä ja pelasi varmaan sellaiset 45 minuuttia per peli.
Järviselle oli varattu Newcastlessa suuri ruutu. Peli lähti kuitenkin tahmeasti liikkeelle. Kolmen pelin jälkeen Järvisen saldo oli 0+0 ja plus/miinus-tilasto kolme maalia pakkasen puolella. Kaiken lisäksi Vipers oli hävinnyt kaikki siihen asti pelaamaansa pelit. Joukkueen johto ei ollut tyytyväinen suomalaisen panokseen, ja Järvisen tilalle hankittiin kanukkipuolustaja Jason Robinson. Ennen Robinsonin saapumista Geordie-ladien valtakuntaan Järvinen ehti kuitenkin pelata neljä peliä lisää. Tulos: neljä voittoa, yksi maali, kolme maalisyöttöä ja plus/miinus-tilastossa kahdeksan plusmerkintää. Seurajohto oli kuitenkin tehnyt päätöksensä, ja Järvinen palasi Suomeen.
Vaikka kuluvan kauden ulkomaankokemukset eivät Järvisen osalta kovin mukavia olleetkaan, mies haluaisi vielä yrittää ulkomaan kaukaloissa.
- Olisi mukava päästä vielä kokeilemaan jossain Euroopassa niin kauan kuin tässä on pelivuosia jäljellä. Mutta ei Hermeksessäkään jatkaminen poissuljettu vaihtoehto ole.
Tähänastisella urallaan peräti 11:ä seuraa edustanut Järvinen on kuitenkin jo nähnyt maailmaa enemmän kuin moni jääkiekkoilija näkee koko uransa aikana. Yksi mielenpainuvimmista tarinoista sattui Mestis-maajoukkueen mukana Japanin-turneella helmikuussa 2003. Joukkueen kapteenina toimineelle Järviselle tuli yhden pelin jälkeen yllättävä haaste.
- Pelin jälkeen oli joku seremonia, jossa ryhmä paikallisia lapsia antoi meille lahjoja, ja lauloi selvällä suomen kielellä Maamme-laulun. Japanilaiset pyysivät minulta sen jälkeen, jos mekin voisimme laulaa heille vastapalveluksena. Ajattelin että mikä ettei, mutta olo muuttui vähän epävarmemmaksi sen jälkeen, kun minulle laitettiin mikrofoni käteen. Ei siinä kuitenkaan muu auttanut kuin laulaa suureella tunteella ja täysillä.
Eli samalla asenteella kuin Järvinen esiintyy kaukalossakin.
