Naisten jääkiekossa vallitsevat monet esteet, joilla ammatikseen jääkiekkoa pelaavien miesten ei tarvitse pahemmin päätään rasittaa. Suomessa naisten maajoukkueen pelaajat ovat statukseltaan amatööripelaajia. Suurin osa muun muassa maksaa varusteensa vuodesta toiseen omasta taskustaan.
Harjoitusten ja pelien välillä pitäisi palautumisen lisäksi ehtiä opiskella ja tehdä päivätyötäkin. Meeri Räisänen poistui hetkeksi tästä oravanpyörästä ja otti suunnakseen Venäjän liigan, jossa pelaaminen on ammatti.
Siperia opettaa, sanovat
Venäjällä pelattava naisten liiga on maailman ainoita paikkoja, missä naiskiekkoilija voi lajia ammatikseen pelata. Olosuhteet ja sarjajärjestelmä poikkeavat kuitenkin Suomen naisten SM-sarjasta selvästi.
Mistä syntyi Räisäsen päätös lähteä Venäjälle pelaamaan?
− Täällä pystyy pelaamaan ammatikseen. On minua aiemminkin kyselty tänne pelaamaan, muttei loppupeleissä sen vakavammin. Vasta tällä kaudella tuli ensimmäinen konkreettinen tarjous, Räisänen kertaa tapahtumia.
− SKIFissä jo kauan pelannut Rantamäen Karoliina lähetti viestiä ja vihjaisi, että nyt olisi todellinen mahdollisuus päästä pelaamaan.
Päätös toiseen maahan siirtymisestä oli iso ja herätti monia ajatuksia, eikä lähtöpäätös syntynyt helpolla.
− Mietin lähtöä pitkään läpi mielessäni, koska kaikki asiani olivat periaatteessa todella hyvin Jyväskylässä. Päädyin kuitenkin lähtemään sillä mentaliteetilla, että se on nyt tai ei koskaan, Räisänen kertoo.
Kommunikaation juhlaa uudella maaperällä
Sopeutuminen vieraan maan tapoihin on sujunut mukavasti, sillä joukkueessa pelaa Räisäselle entuudestaan hyvinkin tuttuja suomalaispelaajia.
Naisten maajoukkueestakin tutut Karoliina Rantamäki ja Mira Jalosuo ovat olleet tärkeässä roolissa käytännön asioiden järjestelyissä.
− Karoliina [Rantamäki] ja Mira [Jalosuo] ovat olleet hyvänä tukena. Rantamäki on pelannut täällä jo pitkään ja puhuu sujuvaa venäjää. Englantia täällä ei juuri kukaan puhu ja joukkueestammekin vain kaksi venäläistä pelaajaa puhuu englantia.
Muuten kommunikointi hoituu pääosin huitomalla ja viittomalla, Räisänen kuvailee maan kielikulttuuria.
− Venäjän kielen kirja on mukana, jota tulee aina välillä vapaa-ajalla lueskeltua. Joitain sanoja on tarttunut mieleen, mutta puheesta ei kyllä saa vielä selvää.
Tällä hetkellä pelilliset asiat ovat hyvällä tolalla. SKIF johtaa sarjaa kuuden pisteen erolla, ja Räisänen aloittaa joukkueensa maalilla noin puolet otteluista.
Ensi kauden kuviot Venäjällä pelaamisen suhteen ovat kuitenkin vielä täysin auki.
− Venäjällä on naisten jääkiekon suhteen nyt sellainen tilanne, että Venäjän jääkiekkoliitto haluaa oman maan maalivahtien kehittyvän paremmiksi ja nopeimmin kehittyy totta kai pelaamalla mahdollisimman paljon.
Ensi kauden suhteen ulkomaalaisten maalivahtien tilanne ei siis ole vielä ihan selvillä, Räisänen avaa tulevaa.
Eri maa, erilaiset järjestelmät
Venäjällä naisten pääsarjassa ottelumäärä on lähellä Suomen vastaavaa, mutta muita erikoisuuksia ja erilaisuuksia löytyy senkin edestä.
− Otteluita on suunnilleen saman verran kuin SM-sarjassa, mutta eri tahdilla. Joinain kuukausina pelataan tosi paljon, ja toisina ei paljon lainkaan. Yhdessä välissä meillä oli yhtäkkiä sarjassa kolmen viikon tauko. Marras- ja joulukuussa ei puolestaan ole lainkaan sarjapelejä, Räisänen kertoo.
Sarja tarjoaa toki pitkiäkin taukoja otteluiden suhteen, mutta tuo väliaika ei suinkaan ole pelaajille mitään lomailua, päinvastoin. Tahti treenaamisessa ja pelikunnon ylläpitämisessä on tiukka.
− Olemme jäällä kahdesti päivässä ja treenejä piisaa. Sellaista käsitettä kuin vapaapäivä ei usein ole.
Sarjassa esiintyvien pitkien ottelutaukojen lisäksi muitakin erikoisuuksia löytyy. Nimittäin jääkiekolle tyypillisten pudotuspelien puuttuminen.
− Täällä on tosiaankin vain runkosarja, eikä ollenkaan pudotuspelejä! Runkosarjan voittaja on samalla myös mestari, Räisänen ihmettelee erikoista pelisysteemiä.
− Mestaruudesta taistelee realistisimmin meidän lisäksemme kaksi muuta joukkuetta. Mestaruushaaveiden tiellä pahimmat vastustajamme ovat Tornado ja Ufa.
Sarjassa ei SKIFin suomalaisten lisäksi ole muita suomalaispelaajia. Venäläispelaajat täyttävät luonnollisesti suurimman osan joukkueiden pelaajarostereista.
− Ufalla on yksi slovakialainen pelaaja ja muutamissa seuroissa on joitakin yksittäisiä ulkomaalaisia. Tornadon joukkue koostuu pelkästään venäläisistä. Viime vuonna siellä tosin pelasi Yhdysvalloista pari pelaajaa, Räisänen sanoo.
Yliopistoaikojen muistelua
Kaudella 2010−2011 Räisänen pelasi yliopistokiekkoa Robert Morrisin yliopistossa Pittsburghissa. Opiskelun ja jääkiekon yhdistävässä yhteisössä osa pelaajista pelaa vain hetken, jotkut pelaavat kolmesta neljään vuoteen tutkinnon saamiseen saakka.
Räisäsen oma visiitti yliopistokaukaloihin jäi yhden kauden mittaiseksi.
− Hain pelaajia välittävän firman kautta yliopistoon ja aika nopeasti sieltä oltiin minuun jo takaisinpäin yhteyksissä. Ennen lähtöä pitää suorittaa kasa paperitöitä, muun muassa englannin kielen tasokokeet, Räisänen muistelee.
− Omalla kohdallani lähtö rapakon taakse tapahtui hieman hätäisissä tunnelmissa. Papereiden täyttämisessä ja käytännön asioiden kanssa meni suhteellisen pitkään, joten matkasin Pittsburghiin vasta talvella uuden vuoden jälkeen, enkä heti alkusyksystä.
Räisänen pelasi yliopistossa ensimmäisestä kaudesta kevätpuolen ja seuraavasta kaudesta osan syksyä. Sitten tuli lähdön aika takaisin Suomeen.
− Pidän kyllä Pohjois-Amerikasta ja paikallisesta kulttuurista. Yliopiston yleinen tyyli ja toiminta ei vain ihan toiminut omalla kohdallani, kuten olin ajatellut. Olin Pittsburghiin lähtiessäni hieman vanhempi kuin muut pelaajat siellä keskimäärin. Olin tuolloin asunut jo kauan omillani, joten koulun tiukka tapa valvoa tekemisiä ja menemistä ei tuntunut omalta.
− Joukkueemme valmentaja vaihtui myös siellä oloni aikana, eivätkä hommat ihan sujuneet. Tuntui siltä, että en päässyt ihan samalle kartalle yliopistokiekon kanssa. Lähtööni vaikuttivat monet pienet asiat, ei mikään yksi isompi syy, Räisänen kertoo lyhyeksi jääneen visiitin taustoja.
− En silti kyllä vaihtaisi sitä aikaa mihinkään. Viettämäni aika Pittsburghissa oli kokonaisuudessaan erittäin opettavainen kokemus.
Mahdollinen paluu SM-sarjaan
Ennen Venäjälle lähtöä Räisänen pelasi kaksi kautta Espoon Bluesin ja kolme kautta Jyväskylän JYPin riveissä. Maajoukkueessa Räisänen on ollut mukana kaksissa MM-kisoissa sekä Sotšin olympialaisissa.
Paluu JYP-paitaan tuntuu Räisäsestä siltä luontaisimmalta vaihtoehdolta, kun pesti aikanaan Venäjällä päättyy.
− Tilanteeni Jyväskylässä on hyvällä tolalla ja paluu JYPiin on todennäköinen vaihtoehto. Jyväskylässä Mestiksen ja JYPin A-junioreiden valmentajat ovat ottaneet minut siipiensä suojiin. Heidän avullaan treenaamisasiat hoituvat aina todella hyvin, Räisänen kertoo.
− Jyväskylässä on myös loistava fysiikkavalmennus ja fysioterapeutti. He ovat intohimoisia tekemänsä työn suhteen ja haluavat pelaajien parasta.
Räisänen intoutuu jakamaan avoimesti kehuja ihmisille, jotka ovat häntä urallaan avittaneet, eikä listasta meinaa tulla loppua.
− Kaikkia minua valmentaneet maalivahtivalmentajat ja JYPin poikien huoltajat sekä taustaihmiset ansaitsevat kehut. Erityiskiitokset kuuluvat vielä JYPin naisten fysiikka- ja päävalmentaja Katja Saarelle, fysioterapeutti Marko Rossille sekä JYP-akatemian ja JYPin A-nuorten maalivahtivalmentaja Roy Hellgrenille, Räisänen listaa tukijoukkojaan.
− Ilman heidän korvaamatonta apuaan en olisi päässyt näin pitkälle urallani. Nämä kaikki ihmiset ovat tuellaan ja tekemisellään mahdollistaneet nykytilanteeni, eli jääkiekon pelaamisen ammatikseni, Räisänen listaa ja jakaa vuolaasti kiitoksia.
− Olen erittäin kiitollinen mahdollisuudestani pelata rakastamaani lajia ammatikseni.