TPS - ILV
NYI - STL 2.00
NYR - CAR 2.00
CBJ - NJD 2.00
MTL - FLA 2.30
DET - ANA 2.30
NSH - WSH 3.00
MIN - LAK 3.00
WPG - VGK 3.00
DAL - TBL 3.30
SJS - PIT 5.00

Matkamies Marco Poulsen päätepysäkillään

MESTIS / Haastattelu
Kiertolaiselämää viettänyt Marco Poulsen on ennen Kiekko-Vantaaseen siirtymistään edustanut miesten sarjoissa viidentoista kauden aikana peräti kahtakymmentä eri joukkuetta. Mestis-pelaajaksi harvinaisen paljon maailmaa nähnyt konkari uskoo Vantaan jäävän uran päätepysäkiksi.

D-juniori-ikäisenä HIFK:n riveihin siirtynyt Marco Poulsen kuului ikäluokkansa maan parhaisiin pelaajiin. Viisitoistavuotiaana, vuonna 1986, Pohjola-leirillä voitokasta pääkaupunkiseudun joukkuetta edustanut nuorukainen valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi.

- Tietysti oli hienoa, että mut valittiin sen turnauksen parhaaksi. Sitten tietenkin pääsin maajoukkueeseen ja muuta. Mutta kukin vetää omalla tyylillään, ja näin jälkeenpäin ajatellen jotain asioita olisi voinut tehdä toisin. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että olen pitänyt oman pääni ja tehnyt omalla tavallani hommia. Joskus se toimii ja joskus ei, se kuuluu elämään, kertoo Poulsen viitaten juniorivuosien jälkeiseen aikaan, jolloin ei maajoukkuekutsuja ole tullut.

HIFK:n mieheksi tunnustautuva Poulsen teki kaudella 1989-90 loikkauksen Espooseen, jossa kauden päätteeksi kaulaan ripustettiin A-nuorten SM-kulta.

- Oli huikea kenttä, Lehtisen Jere oikeassa laidassa ja Lehterän Tero vasemmassa laidassa. Pojat ovat siitä sitten menneet omia polkujaan ja Poulsenin poika on vetänyt omia polkujaan. Mutta kiva on ollut nähdä, että pojat ovat pärjänneet. Huikeat ketjukaverit oli silloin, tosi kiva vuosi, Poulsen muistelee.

Juniorivuosiensa jälkeen Poulsen on kiertänyt sekä Suomea että ulkomaita. Viimeisen seitsemän kauden aikana mies on nähnyt Suomen sarjojen lisäksi peräti kahdeksan eri liigaa. Kiertolaiselämä ei pelaajaa itseään kuitenkaan kaduta.

- Olen saanut mahdollisuuden käydä monessa eri maassa, nähnyt monia eri kulttuureita ja oppinut kieliä. Ja samalla ennen kaikkea saanut tehdä sitä mistä tykkään, eli pelata jääkiekkoa. Siihen, että onko joukkueita liikaa, mä en voi sanoa onko se hyvä vai huono. Ainakin mä olen tykännyt ja suosittelen kyllä kaikille, että jos on mahdollisuus jossain vaiheessa lähteä heittämään pieni rundi muualle kuin Suomeen, niin kannattaa lähteä. Tänne pääsee kuitenkin aina takaisin.

Lukuisista seuranvaihdoksista voisi päätellä, että Poulsen on kärsinyt jonkinlaisista sopeutumisvaikeuksista.

- Asioita tulee tehtyä väärin, mutta vanhemmiten oppii asioita ja oppii suhtautumaan tilanteisiin eri lailla. Olen varmasti tehnyt virheitä ja on varmasti ollut myöskin semmoisia tilanteita, että pelit ei ole kulkenut tarpeeksi hyvin. Aina on monia seikkoja, jotka kasautuvat yhteen. Nyt on ainakin ihan hyvä tilanne tällä hetkellä, mies kommentoi.

Harppaus liigaympyröihin liian suuri

Nuorten sarjoissa ja silloisessa 1. divisioonassa hyvillä tehoilla pelanneella Poulsenilla oli vaikeuksia päästä HIFK:n liigarinkiin.

- Siihen aikaanhan ei vielä niin hirveästi junioreita päässyt suoraan liigaan, ellei ollut joku huippu, kuten Peltosen Ville. Voi ehkä sanoa, että en ollut fyysisesti niin valmis kuin olisi ehkä pitänyt.

Tuohon aikaan joukkueessa oli kovia pelimiehiä, eikä kovinkaan moni juniori löytänyt joukkueesta vakiopaikkaa. Niinpä Poulsenkin lähti etsimään peliaikaa muualta, ja päätyi ensin Lahden Reippaaseen, jossa teki myös ensimmäisen liigamaalinsa.

- Se oli Jyppiä vastaan, Siekkinen taisi olla maalissa. Taisi olla vielä Ariman Tony, joka syötti laidasta ja iso lämäri puhui. Muistan vaan kun tuuletus taisi kestää kaksi minuuttia, kun luisteltiin kenttää ympäri, Poulsen nauraa.

SM-liigauransa parhaat aikansa Poulsen kertoo viettäneensä Porin Ässissä, jota hän edusti kaudet 1996-98.

- Meillä oli silloin hyvä nippu Porissa. Tami tuli vielä koutsiksi silloin alkusyksystä, ja homma lähti ihan kivasti kulkemaan. Joulun jälkeen meillä oli semmoinen 12 pelin tappioton putki, ja sen päätteeksi laiturina pelannut Pekka Virta valittiin kuukauden pelaajaksi. Silloin homma toimi kivasti, se on semmoinen hauska hetki.

Liigaurallaan Poulsen on nähnyt niin pudotuspelit kuin liigakarsinnatkin. Näin ollen kokeneella pelimiehellä on selkeä näkemys nykyisestä sarjajärjestelmästä.

- Kyllä mä olen sitä mieltä, että jokainen pelaaja haluaa pelata voitosta ja menestyksestä. Siihen ilman muuta kuuluu se vaihtoehto, että on mahdollisuus pyrkiä ylöspäin ja saavuttaa uusia tavoitteita ja sarjatasoja. Näkisin, että jatkossa pitäisi ilman muuta järjestää Mestiksen liigakarsinnat, koska ne on ne suuri suola mitä yleisö haluaa. Ne on heille niitä isoja juttuja, ja samoin tietysti pelaajille. Niissä on ihan oma latauksensa ja silloin pelaajatkin yrittävät tehdä kaikkensa joukkueen eteen.

Poulsenin mukaan SM-liiga on muuttunut niistä ajoista, kun hän itse debytoi liigassa.

- Onhan se hirveästi muuttunut. Silloin vielä kun mä tulin liigaympyröihin, vauhti ei ollut niin kova. Pelattiin kolmella kentällä ja taitomiehet oli kunniassa. Ja nyt kun on maalivahdeista ja niiden varusteista puhuttu, niin ne oli ihan eri luokkaa.

- Yleisfiilis on pysynyt kumminkin jääkiekon ympärillä ihan samanlaisena, että itse peli sinänsä ei ole muuttunut. Kiekko on saman kokoinen ja miehet on vähän isompia, mutta idea on kumminkin sama, eli pannaan mustaa häkkiin. Peruspelinä ihan sama geimi, pienet detaljit siinä ympärillä ovat muuttuneet, koskien karvausta ja puolustusta ja kaikkea tämmöistä. Mutta peli on edelleen sama.

Pätkätöitä

Ässistä Poulsen siirtyi Sveitsiin Sierren joukkueeseen. Seitsemän ulkomaanvuoden aikana mies ehti nähdä Sveitsin B-liigan lisäksi myös Ruotsin, Italian, Englannin, Tanskan, Norjan ja Aasian liigat. Kyseisiin maihin ja liigoihin siirtyminen on pelaajan itsensä mukaan ollut sattumankauppaa.

- Se on ollut monen pienen sattuman summa. Se on ollut just sillä hetkellä, esimerkiksi kun lähdin Norjaan, yhden päivän juttu. Mä olin Savonlinnassa, kun mulle soitettiin, että olisi tämmöinen homma, haluatko lähteä. Mehän tehdään kuitenkin tämmöistä pätkätyötä, ja ne on tämmöisiä 6-8 kuukauden projekteja.

- Siinä vaiheessa, kun saa perheeltä hyväksynnän, että lähdetään, ja kaikki on sopimuksessa hyvin, niin totta kai sitä on mielekästä lähteä katsomaan mitä muualla maailmassa tehdään.

Vaikka Norjaan tulikin äkkilähtö, viihtyi Poulsen siellä peräti kaksi vuotta.

- Mä olisin viihtynyt varmaan kolmannen ja neljännenkin, mutta siellä tuli seurassa uudet jutut ja uusi valmentaja. Jostain syystä en sopinut hänen kuvioihin, ja he halusivat purkaa sopimuksen. Se sopi mulle vallan hyvin, koska ilman sitä mä en olisi päässyt lähtemään tuonne Aasiaan, ja se olisi ollut näin jälkeen päin ikävämpi juttu, jos ei olisi sinne päässyt.

Jääkiekkoseurojen yleisenä ongelmana ovat talousvaikeudet, mutta Poulsen ei ole joutunut saataviaan perimään.

- Oikeastaan joka maassa, Aasiaa ja Sveitsiä lukuun ottamatta, seuroilla on sama ongelma, että miten saadaan palkat maksettua ajallaan. Kyllä se on yhteinen ongelma tuolla pitkin ja poikin. Silleen täytyy olla onnellinen, että viimeiset vuodet olen osunut semmoisiin seuroihin, joissa ei ole siitä tarvinnut murehtia.

Suomessa tuomarit saavat usein kovaa kritiikkiä, mutta Poulsenin mukaan siihen ei ehkä olisi syytä.

- Jos niin kuin yleisesti miettii esimerkiksi tuomareiden linjaa ja tasoa, niin kyllä täällä täytyy oikeasti arvostaa tuomareita, kun on nähnyt mitä ne on tuolla muualla maailmassa. Varmaan se tuomareidenkin taso menee yleisen tason mukaan, mitä jääkiekko on.

Tasosta puhuttaessa juttu kääntyy Englannin jääkiekkoliigaan, josta monelle tulee ensimmäisenä mieleen lähinnä joukkotappelut. Vaikka peli Englannissa ajoittain onkin aika hurjaa, Poulsen viihtyi sarjassa edustaessaan Cardiff Devilsiä kaudella 2000-01.

- Mä viihdyin siellä yllättävän hyvin. Tykkäsin ja pelikin kulki. Sinä aikana kun mä siellä olin, ei mitään hirveitä joukkotappeluita ollut. Siellä on yksittäiset pelaajat, muutamat poliisit, jotka napsuttaa keskenään. Pelaaminen oli siihen aikaan semmoista, että mailoja ei käytetty huitomiseen. Siellä pelattiin kovaa ja välillä kädet oli vähän ylhäällä, mutta se oli semmoista aika rehtiä. Jos joku alkoi oikein sikailemaan, niin sieltä tuli seuraavassa vaihdossa joku ja aloitti myllyt. Siellä oli silleen vapaata se jääkiekko.

- Mutta mitä nyt olen sen jälkeen kuullut noita juttuja, niin on se ailahdellut. Siellä saattaa olla ihan uskomattomia juttuja. Joku pelaaja vetää pelin aikana koutsia turpaan ja tämmöisiä sairaita juttuja. Sekin on vaan osoitus siitä, että siellä on tuomareidenkin taso erittäin matalalla, Poulsen pohtii.

Sveitsissä puolestaan suuressa roolissa ovat ulkomaalaispelaajat, joilta odotetaan todella paljon. Niinpä myös pelaajiin kohdistuva paine on suuri.

- Siellä ei saa olla kuin kaksi ulkomaalaispelaajaa. Joukkue menestyy sen mukaan, miten ulkomaalaiset pelaa. Tarkoittaa sitä, että he kantavat vastuun ja heille sysätään kaikki paineet. Jos homma kulkee, sä olet kylän sankari. Jos ei homma kulje ja tappioita tulee, niin kyllä siellä puukko lentää. Siellä täytyy osata varautua siihen, että ei paljon lehtiä lue ja keskittyy vaan omaan hommaan. Siellä sen paineen kokeen.

Tiki, mustekaloja ja niskaan hengittämistä

Viime kauden Poulsen pelasi Aasian liigassa edustaen sarjan ainoata korealaisjoukkuetta, Halla Winiaa.

- Oli vaan yksi joukkue Koreasta, neljä Japanista, kaksi Kiinasta ja yksi Venäjältä. Oltiin Soulissa, 20 miljoonaa ihmistä ja harva puhui englantia. Olen hyvin monelle kertonut, että on yksi ylivoimaisesti parhaista reissuista mitä mä olen tehnyt.

- Saatiin kiertää Aasiaa pitkin poikin. Reissattiin paljon, mutta kaikki hoidettiin ihan vimpan päälle lennoista ja hotelleista lähtien. Seura hoiti tietenkin ihan moitteettomasti kaiken, asunnot ja rahat ja muut, ja piti huolta perheestä. Mutta ennen kaikkea sai pelata jääkiekkoa ja nähdä Japanin ja Kiinan kaltaisia maita ja oppi tuntemaan ne muutenkin kuin turistina. Ja sai hyviä ystäviä, se oli todella hieno kokemus.

Pelimatkat Aasiassa olivat pitkiä. Pisimmät vieraspelimatkat kestivät jopa kuusi päivää, joiden aikana pelattiin turnausluontoisesti useampaa joukkuetta vastaan.

Halla Winiassa pelatessaan Poulsen ei ollut joukkueen ainut suomalaispelaaja, sillä samaan aikaan joukkueessa olivat myös Vesa Ponto ja Esa Tikkanen, joka toimi myös joukkueen valmentajana. Tikkasta Poulsen luonnehtii hyväksi valmentajaksi.

- Tiki on hyvä valmentaja. Tikillähän on mahtava kokemus takana ja erittäin paljon tietoa, varsinkin semmoista nippelitietoa, jolla hän voi henkilökohtaisesti auttaa pelaajia ylivoimassa, alivoimassa ja kaikessa tämmöisessä. Onhan Tiki aika metku kaveri.

Koreassa pukukoppielämä on erilaista kuin mihin suomalaispelaajat ovat tottuneet.

- Siellä on esimerkiksi semmoinen tapa, että nuoremmat pelaajat kumartaa, kun vanhemmat pelaajat tulee koppiin. Niille osoitetaan kunnioitusta ja vanhemmat pelaajat voi sitten pyytää nuoria pelaajia esimerkiksi hakemaan heille erkkaa ja sitä sun tätä. Aasian maissa on tietty hierarkia minkä mukaan mennään.

Myös suomalaiset saivat osakseen kunnioitusta.

- Kaikkia meitä kunnioitettiin, me ollaan kuitenkin kokeneita pelaajia. Ja varsinkin Tikiä arvostettiin suuresti saavutustensa ja menestyksensä johdosta. Kyllähän sen huomasi, mutta kun me ei olla totuttu siihen, niin ei siitä tehty mitään numeroa.

Myös kaukalon ulkopuolisessa elämässä Poulsen törmäsi kulttuurieroihin.

- Jos tykkää eläviä mustekaloja syödä, tuosta vaan heittää raakana huiviin, niin se on sitä kulttuuripuolta. Kyllä siellä tarvii tottuu siihen hommaan.

- Semmoinen ihmisväli, joka suomessa on noin 1-1,5 metriä, ettei ihminen tunne ahdistuvan toisen läsnäolosta, niin siellä se on 30 senttiä. Siellä kun menet kauppaan, niin myyjä on heti hengittämässä sun niskaan. Eivät he tahdo olla vastenmielisiä, se on vaan heidän tapa olla lähikontaktissa, Poulsen naurahtaa.

Päätepysäkillä

Kesällä 2005 Poulsen palasi jälleen Suomeen, ja teki sopimuksen Kiekko-Vantaan kanssa. Vantaalla hän toimii pelaamisen ohella myös seuran markkinointi- ja urheilujohtajana. Miestä pyydettiin Vantaalle jo vuotta aikaisemmin, mutta tuolloin hän ei ollut vielä valmis asettumaan aloilleen.

- Siitä juteltiin jo ennen kuin mä lähdin Aasiaan. Kiekko-Vantaalla oli semmoinen tilanne, että Simolan Sami (toiminnanjohtaja) on tuossa yksinään pyörittänyt seuraa. Hirveä määrä duunia ja ei pysty yksin kaikkea hoitamaan. Mä tunnen näitä Kiekko-Vantaan hallituksen henkilöitä ja ne tarjosivat mulle töitä jo silloin 1,5 vuotta sitten, mutta silloin mä en ollut vielä valmis lähtemään siihen, vaan halusin lähteä tuonne Aasiaan.

- Mutta sitten joskus helmi-maaliskuussa olivat uudestaan yhteydessä. Lapset alkavat olla siinä iässä, että koulut alkaa, ja vaimo on ollut 7 vuotta mukana tuossa. Hän halusi tehdä omia juttujaan ja mennä töihin. Se oli semmoinen luonnollinen jatke tälle paketille, joka tässä on ollut. Se, että jossain vaiheessa on tullut vähän koulujakin käytyä, edesauttoi sitä, että oli kiva hypätä tuohon ruotuun.

- Täytyy vain todeta, että olen erittäin iloinen ja onnellinen siitä, että sain mahdollisuuden. Olen hyvin viihtynyt. Tietenkin jos nämä loukkaantumiset olisivat jääneet pois, olisin saanut pelata toistakymmentä peliä enemmän. Pelaaminen on kumminkin se äärimmäinen nautinto, ja se on vielä todella hienoa.

Kuluvalla kaudella Poulsen on ehtinyt pelata vain 12 ottelua, sillä loukkaantumiset ovat vaivanneet kauden alusta alkaen. Hyvin harjoitellun kesän jälkeen hajosi polvi, ja tällä hetkellä mies parantelee murtunutta solisluutaan. Kiekko-Vantaa on muutenkin kärsinyt todella suurista loukkaantumismurheista, eikä Poulsen muista koskaan nähneensä vastaavaa.

- Ihan uskomatonta. En ole missään kokenut vastaavaa loukkaantumissumaa kuin meillä nyt. Ei tule mieleen, että kukaan muukaan olisi kokenut. Ihan uskomattoman huono tilanne. Maalivahteja on kohta jo tusina käynyt tässä, eikä se varmaan vielä lopu siihen tältä vuodelta. Me tarvitaan kumminkin maalivahti vielä. Ihan uskomattoman huono munkki.

Loukkaantumiset ovat sotkeneet joukkueen pelin, ja hyvin alkanut kausi on kääntynyt tappiokierteeksi.

- Homma lähti tosi kivasti käyntiin ja ennen kuin nämä loukkaantumiset tuli, meillä oli tosi hyvin paketti kasassa. Sen jälkeen on miestä tullut ja mennyt, ja ketjut lähes peleittäin vaihtunut, samoin kuin maalivahdit. Semmoinen rauha joukkueen ympäriltä on hävinnyt, ja epätietoisuus siitä kuka pystyy pelaamaan on vaikuttanut siihen, että ollaan tiukkoja pelejä loppumetreillä hävitty ja semmoisia nukahtamisia on tullut pelien sisällä.

- Niille jätkille, jotka ovat aamusta iltaan painaneet tämän syyskauden, täytyy nostaa hattua, sillä he ovat olleet aika kovilla.

Pelaamissaan otteluissa Poulsen on kerännyt 8 syöttöpistettä. Se ei kokenutta pelimiestä lainkaan tyydytä.

- Kaveri, joka on lähes 20 vuotta pelannut eikä ole tähän mennessä saanut yhtään mustaa häkkiin, ei voi olla hirveän tyytyväinen omiin toimiin tähän mennessä. Kyllähän mä odotan itseltäni olevani joukkueen yksi liidereistä joka osa-alueella. Tarkoittaa sitä, että pitäisi pystyä ratkaisemaan pelejä ja sitä kautta auttaa joukkuetta menestymään. Toisaalta täytyy olla myöskin realisti, että näiden loukkaantumisten ja muiden takia tässä ei ole täydessä formussa ollut vielä kertaakaan. Nyt jos saisi joulutauon harjoitella rauhassa ja hyvin, niin tammikuun 7. päivänä (KooKoo – Kiekko-Vantaa) olisi hyvässä kunnossa.

Pelaamisen ohella Poulsen toimii Kiekko-Vantaan markkinointi- ja urheilujohtajana. Työn toimenkuva on varsin laaja.

- Toimenkuvahan on se, että mä hoidan meidän markkinoinnin ja yhteistyökumppanit. Pitää hankkia rahaa ja kehittää markkinointia. Sitten myöskin toimenkuvaan kuuluu urheilujohtajan tehtävät, jotka pitävät sisällään junioreiden kanssa toimimista, heidän kanssaan asioiden kehittämistä ja keskittämistä, ja myöskin meidän Mestis-joukkueen asioiden hoitamista. Omilla kontakteilla ja suhteilla pyrin auttamaan, jos haetaan jotain pelaajia tai tarvitaan jotain mielipiteitä. Oikeastaan me ollaan organisaatiollisesti niin pieni seura, että kaikkea tehdään. Titteli voisi olla Yleismies Jantunen.

Mitä yleismiehen päivään sitten kuuluu?

- Jos meillä on esimerkiksi kotipeli illalla, niin aamu lähtee ennen yhdeksää käyntiin. Lapset heitetään tarhaan ja tullaan hallille tekemään välttämättömät duunit. Jos on aamujää, niin siellä käydään ottamassa pieni hiki päälle. Sitten käydään syömässä ja katsotaan, että hommat on kunnossa, pannaan puhelin pois päältä, käydään kotona ottamassa pieni huili ja tullaan sitten hyvissä ajoin hallille. Jos siinä on vielä jotain järjesteltävää, niin hoidetaan ne pois ja sitten siinä pari tuntia ennen peliä aletaan lataamaan akkuja koti iltaa. Ihan semmoista, puolet päivästä menee periaatteessa duunissa ja toinen puoli pelihommissa.

Maaliskuussa 35 vuotta täyttävä Poulsen uskoo Kiekko-Vantaan jäävän hänen viimeiseksi seurakseen.

- Kyllä mä luulen, että Vantaa on uran päätepysäkki. Sitä, missä vaiheessa ura loppuu, en osaa sanoa. Tietenkin ensi keväänä pitää miettiä mikä on tilanne ja motivaatio. Nyt tuntuu siltä, että kun on näitä loukkaantumisia ja muita ollut, että haluaisi kumminkin jättää kentät siinä fiiliksessä, että olisi kiva lähteä eikä jäisi mitään hampaankoloon. Tällä hetkellä tuntuu, että voisi jatkaakin, mutta se on sitten kevään asia. Tässä vaiheessa mennään vuosi kerrallaan.

Poulsenista ei ole tulossa "Mestiksen Raipea", sillä hän ei usko pelaavansa enää nelikymppisenä.

- En pelaa! Täytyy nostaa Raipelle hattua, että se on niin kova kaveri ja pitänyt itsestään huolta. Tietenkin loukkaantumiset edesauttaa pelaajan kuin pelaajan uran loppua. Ne vaan jättää jälkensä. Mutta ennen kaikkea sitten kun se halu ja motivaatio loppuu, niin sitten ei enää kannata hokkareita jalkaan laittaa.

On hyvin mahdollista, että peliuran jälkeenkin Poulsen työskentelee Kiekko-Vantaassa.

- Mennään kausi kerrallaan. Mä olen erittäin hyvin viihtynyt ja haluaisin ilman muuta jatkaa työtä, jota tässä on aloitettu. Yleensäkin seuran ja organisaation toiminnan kehittäminen on pitkäaikainen prosessi ja mielellään haluaisin sitä jatkaa. Musta on pidetty täällä hyvää huolta ja olen ylpeä, että saan olla mukana tässä organisaatiossa.

Joulutaukoa Poulsen aikoo viettää rauhallisissa merkeissä unohtaen hetkeksi jääkiekkoilijan työn.

- Jouluna on neljä päivää vapaata, syödään hyvin ja vietetään aikaa perheen kanssa. 27. päivä jatkuu harjoitukset. Yksi harjoituspelikin (29.12. Heinolan Kiekko – Kiekko-Vantaa) on välissä. Sitten vietetään uudet vuodet, otetaan skumppaa ja valetaan tinat. Taas tammikuun 2. päivä startataan iloisin mielin ja hyvin levänneenä, ja lähdetään kohti ensimmäistä ottelua. Hyvin rauhallista olemista kaikin puolin. Ja muihinkin asioihin paneutumista kuin tähän jääkiekkoilijan työhön, Poulsen päättää.

Jatkoajan Vantaan toimitus toivottaa lukijoille erittäin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2006!

» Lähetä palautetta toimitukselle