NHL:n viime kesänä tehty työehtosopimus ja sen jälkeen solmittu pelaajasiirtosopimus Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n kanssa vaikuttavat myös pelaaja-agenttien päivittäiseen työhön. Monia suomalaispelaajia edustava Markus Lehto pitää erityisesti siirtosopimusta kiireellä kasaan kyhättynä raakileena.
- Kansainvälisen liiton ja NHL:n välinen sopimus ei todellakaan ole selkiyttänyt agenttien työtä, Lehto puuskahtaa.
- Sopimus tehtiin suuressa kiireessä, eikä se ole kovinkaan kattava ja tyhjentävä, niinkuin nyt on huomattu, viittaa Lehto tänä kesänä ilmenneisiin epäselvyyksiin aikarajojen ja siirtokorvausten suhteen.
- Kaikilla on epäselvyyttä, kuka kuuluu sopimuksen piiriin ja kenen kohdalla pätevät mitkäkin pykälät. Epäselvyyttä on molemmin puolin Atlanttia.
Lehto pitää siirtosopimuksen olemassaoloa sinänsä tarpeellisena kaikkien osapuolten kannalta.
- Kun nykyinen sopimus päättyy ensi keväänä, olisikin kaikkien kannalta hyvä saada aikaan uusi sopimus mahdollisimman pian. Se olisi niin NHL-seurojen, eurooppalaisten liittojen ja seurojen kuin pelaajien ja heidän edustajiensakin edun mukaista.
NHL:n uusi työehtosopimuskin sisältää paljon erilaisia aikarajoja neuvotteluille ja sopimusten solmimiselle.
- Osa epäselvyyksistä on liittynyt myös NHL:n työehtosopimuksen pykäliin. On ollut epävarmaa, mitkä rajat koskevat kutakin pelaajaa, Lehto kertoo.
- Työehtosopimuskin rustattiin kasaan pirun nopeasti. Näin usein käy, että reaalimaailma yllättää ja kaikkia tapauksia ei saada kattavasti kirjattua sopimukseen.
Sanktiojärjestelmälle kritiikkiä
Eurooppalaispelaajien oikeuksia koskevat pykälät menivät viime kesänä täysin uusiksi. Aiemmin lähes elinikäisinä pidetyt varaukset raukeavat nykyisen työehtosopimuksen mukaan kahden vuoden jälkeen.
Myös vanhan työehtosopimuksen aikana tehdyt varaukset ovat raukeamassa, mikäli pelaaja ei tee NHL-sopimusta. Tänä kesänä vuorossa olivat vuonna 2001 ja aiemmin tehdyt varaukset, ensi kesänä vuosina 2002-2004 tehdyt varaukset.
- Monen meidänkin asiakkaan varaus yhtäkkiä raukesi. Ensimmäinen ajatus oli usealla pelaajalla ehkä, että siinä meni sitten mahdollisuus NHL-uraan. Pikemminkin kannattaisi ehkä ajatella, että nyt on mahdollisuus sopimukseen minkä hyvänsä seuran kanssa, kun aiemmin olisi ollut sidottu siihen yhteen seuraan käytännössä ikuisesti, Lehto painottaa.
Varattujen pelaajien siirtymisen vapautta rajoittavat NHL:n ja IIHF:n siirtosopimuksen sanktiopykälät. NHL-seurat joutuvat maksamaan ylimääräisen lisäkorvauksen pelaajista, jotka eivät ole valmiita pelaamaan NHL:ssä, vaan joutuvat hakemaan vauhtia alemmilta sarjaportailta.
Sanktiojärjestelmän tarkoituksena on estää NHL-seuroja haalimasta riveihinsä keskitason eurooppalaispelaajia, jotka olisivat kotimaassaan runko-, jopa tähtipelaajia. Lehdon mielestä sakkomaksut kuitenkin hankaloittavat kohtuuttomasti monien pelaajien uran edistämistä.
- Valtaosa pelaajista kuitenkin haluaa kokeilla rajojaan ja päästä pelaamaan parhaiden kanssa. Kun näillä sanktioilla on ihan suoraan vaikutusta sopimusneuvotteluihin ja niiden vuoksi moni pelaaja jää ilman sopimusta, voidaan kysyä, onko se pelaajien edun mukaista.
- Ymmärrän toki eurooppalaisten liittojen ja seurojen kannan, että pelätään joukkopakoa Pohjois-Amerikkaan, mutta ei sellaista ole koskaan tapahtunut, enkä usko tapahtuvankaan. Sen sijaan monen pelaajan unelma saattaa jäädä kiinni näistä sanktioista.
Lehto nostaa esiin myös sopimusneuvottelut, joissa pelaajilla ei ole ollut edustusta.
- Moni agentti on kyseenalaistanut senkin, miten tällainen sopimus voi olla pätevä. Jos ajatellaan NHL:n työehtosopimusta, niin siinä on selkeästi kaksi osapuolta, seurat ja pelaajat. Tätä sopimusta tehtäessä pelaajia ei ole edustanut kukaan, eikä ole eurooppalaisia pelaajia hirveästi kuunneltu.
- Euroopassa ei aina ymmärretä sitä mekaniikkaa, joka Pohjois-Amerikassa toimii. Ylivoimainen enemmistö pelaajista hakee aluksi vauhtia AHL:stä. Moni pelaaja on valmiskin uhraamaan sen vuoden-kaksi, jos sitä kautta on mahdollisuus päästä NHL:ään, Lehto muistuttaa.