Kiekkojumalat hymyilevät Marko Anttilalle tällä hetkellä. Pelaaminen on mukavaa ja tulosta syntyy. Viimeisimpänä meriittinä miehellä on hyvin sujuneiden harjoitusotteluiden jälkeinen kutsu maajoukkueen mukaan FinnKampen-otteluihin Ruotsia vastaan.
- Odotan pelaamista Ruotsia vastaan innolla. Maajoukkue on pienestä asti ollut minulle suuri unelma, edelliskauden päätteeksi maajoukkueessa debytoinut Anttila hehkuu.
Ura vauhtiin II-divisioonan kautta
Aina kiekkomaailma ei ole näyttänyt kauneimpia kasvojaan Lempäälästä lähtöisin olevalle Anttilalle. Hän siirtyi kotikaupunkinsa LeKistä Ilvekseen jo 12-vuotiaana, mutta kahden kauden jälkeen tie eteenpäin meni tukkoon. Anttilalle ei löytynyt enää paikkaa joukkueesta.
- Oli oma päätös lähteä Ilveksestä, kun en enää mahtunut porukkaan. Onneksi kotikylän LeKissä oli paikka auki, fanien Lempäälän Lemieux'ksi nimeämä laituri muistelee.
- Harjoitusmäärät vähenivät, mutta into säilyi. Olen aina tykännyt lajista ja pelaamisesta. Siitä sitä paloa löytyi.
Kiekkoilu Lempäälässä sujui mallikkaasti ja nuorukainen takoi juniorivuosien jälkeen ensimmäisellä kaudellaan aikuisten joukkueessa 22 ottelussa mukavat tehot 19+19. Kiinnostus poikkeuksellisen raamikkaaseen pelaajaan heräsi aina NHL:ää myöten Ilveksen nykyisen valmentajan Sakari Pietilän vaikuttaessa vahvasti Chicagon kykyjenetsintäorganisaatiossa. Kiinnostus heräsi jälleen myös hyökkääjän aiemmin hylänneessä Ilveksessä.
- En tarjonnut itseäni takaisin Ilvekseen, vaan LeKin silloinen valmentaja Kari Järvinen kysyi löytyykö intoa vielä kokeilla. Hoidin ylioppilaskirjoitukset alta pois ja lähdin, Anttila kertaa menneitä.
Paluu Ilvekseen tuotti heti nuorten mestaruuden
Paluu Ilvekseen sujui onnistuneesti. Nuorukainen aloitti kautensa A-junioreissa, mutta pääsi myös debytoimaan liigassa. Uran ensimmäiset 28 SM-liigaottelua sujuivat pääasiassa nelosketjussa, mutta junioripuolella vastuuta riitti enemmän. Maaleja syntyi jo runkosarjassa, mutta todelliseen kukoistukseensa Anttila nousi ensi kerran taisteltaessa A-junioreiden Suomen mestaruudesta. Ilmiömäisen Perttu Lindgrenin varjossa syntyi mukavat tehot 5+7 yhdeksässä ottelussa ja Anttila ja muut nuoret ilvekset pääsivät juhlimaan mestaruutta.
- Kesä meni hyvin, kun palasin Ilvekseen. Pääsin liigarinkiin haistelemaan tunnelmaa ja lopulta pelaamaan liigaa. En odottanut pääseväni edes heidän kanssaan harjoittelemaan silloin. Se oli positiivinen yllätys.
201-senttinen Anttila oli juniorina vielä melko hontelo, eikä pystynyt käyttämään vahvuuksiaan nykyisellä tavalla. Pyrkimys oman pelitavan toteuttamiseen on ollut kuitenkin sama jo vuosia.
- En ole muuttanut pelitapaani ainakaan tietoisesti juniorivuosien jälkeen. Vahvuuksillani pyrin edelleen pelaamaan. Ehkä pelaaminen on kuitenkin järkevämpää kuin junioreissa, Anttila pohtii.
Hidas kasvu kohti huippua
Kausi 05-06 oli Marko Anttilalle raskas. Chicagon harjoitusleiriltä huippukunnossa palannut nuorukainen ei löytänyt pelaamiseensa lentoa ja pistesaldoksi 50 ottelussa jäi 4+3. Viimeiset junioripelitkin päättyivät pettymykseen pudotuspelien jäädessä kolmeen otteluun.
- Se oli todella raskas kausi. Olin armeijassa ja pelejä oli todella paljon. Se oli kuitenkin kasvattavaa aikaa. Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, mutta mikä ei tapa kasvattaa, laitahyökkääjä muistelee päätään puistellen.
Seuraava kausi oli kuin edellisen toisinto. Harjoituskaudella kaikki näytti todella hyvältä ja Anttila oli joukkueen parhaimmistoa harjoituspeleissä palattuaan jälleen Pohjois-Amerikan tuulia haistelemasta. Siirryttäessä tosipeleihin nuorukainen kuitenkin putosi kuvasta ja viimeistään Sakari Pietilän korvattua Kari Elorannan Anttila jäi muiden nuorten tavoin hajaminuuteille. Tehot olivat sen mukaiset: 53 ottelua ja 2+2.
- En osaa sanoa mitä tapahtui. Kaikki edellytykset olivat olemassa. Olinko fyysisesti ja henkisesti valmis? Tipuin nopeasti jämäminuuteille, kun onnistumisia ei tullut. Se oli henkisen kasvun aikaa, jättiläinen hiljentyy pohtimaan.
Läpimurto liigassa tuo ensikosketuksen leijonapaitaan
Kahden nihkeästi menneen kauden jälkeen moni Ilveksen kannattaja oli jo valmis luovuttamaan Anttilan kanssa, mutta seurajohto uskoi nuorukaiseen ja jatkoi tämän sopimusta vuodella. Anttila kiitti luottamuksesta ja pelasi huikean kauden nousten fanien suosioon ja aina maajoukkueeseen asti. 56 ottelussa röyhkeä laitahyökkääjä oli Ilveksen kolmanneksi paras maalintekijä tehden tehot 14+9.
- Pelaaminen oli hauskaa. Paikat olivat kunnossa ja rooli sopiva. Minulta ei odotettu ihmeitä ja sain pelata omilla vahvuuksillani, Anttila kiittelee.
- Sakari Pietilä on pelaajaläheinen valmentaja, jonka kanssa on helppoa keskustella. Hän tietää, mitä minulta saa, koska olen tuttu pelaaja hänelle.
Pudotuspeleissä Anttila muodosti Ilveksen kuumimman ketjun yhdessä Miikka Männikön ja Sami Torkin kanssa. Yhdeksän ottelua toivat Anttilalle tehot 2+2, mutta tehojen lisäksi jättiläinen vastasi kentän painavimmista pommeista vastustajasta riippumatta. Hyvin mennyt kausi palkittiinkin uran ensimmäisillä maaotteluilla.
- Ensimmäiset maaottelut Saksaa ja Latviaa vastaan eivät ihmeemmin eronneet liigakiekosta. Se oli sellaista sisäänajoa ja hyvin pysyin mukana. Venäjä olikin sitten todella kova ja vauhti eri luokkaa. Maajoukkueessa oli todella hyvä ilmapiiri ja ne olivat hienoja kokemuksia, kauden alla maaotteluja jatkava Anttila muistelee uransa ensimmäisiä edustustehtäviä leijonapaidassa.
Kaikki joukkueen eteen tulevalla kaudella
Hyvät otteet edelliskauden liigassa ovat maajoukkuekutsujen lisäksi tarkoittaneet lisääntynyttä median kiinnostusta ja odotusten nousua. Innokkaimmat kannattajat odottavat Anttilalta jo pistepörssin kärkisijoille nousua ja hyvin menneet harjoitusottelut eivät ainakaan alenna odotuksia.
- Ei minulla ole henkilökohtaisia tavoitteita. Yritän parhaani joka ilta ja vaadin itseltäni asennetta ja taistelua. En varmaan koskaan voita pistepörssiä ja kymmenen kärkeenkin nousu on vaikeaa, mutta tehojakin pitää löytyä, jotta voin niillä auttaa joukkuetta, yhdeksässä harjoituspelissä tehot 7+2 iskenyt Anttila linjaa filosofiaansa.
- Harjoituspelit ovat sujuneet ihan kohtalaisesti. Otteet ovat olleet nousujohteisia, mikä on hyvä juttu.
Ilves on pullistanut taloudellista lihastaan kesällä ja joukkuetta on vahvistettu määrätietoisesti kohti parempia aikoja. Anttila on tyytyväinen siihen, miten joukkue ympärillä rakentuu.
- Jokaista osa-aluetta on vahvistettu maalilta hyökkäykseen asti. Ensi kaudella tullaan näkemään taisteleva Ilves ja me lähdemme parantamaan edelliskaudesta. Joukkueen sisäisesti olemme asettaneet omat tavoitteemme, mutta niitä en lähde paljastamaan, hyvillä mielillä kauteen lähtevä Anttila luonnehtii joukkuettaan.
Iso pelaaja nauttii kotiyleisön tuesta
Kun mittaa on yli kaksi metriä ja painoakin toista sataa kiloa, niin on varmaa, että erottuu kentällä. Marko Anttila ei koe saavansa muita herkemmin jäähyjä taklatessaan, mutta yksi asia kaihertaa mieltä.
- Isoa pelaajaa saa rikkoa paljon enemmän. Vaikea saada vastustajaa jäähylle, kun ei kaadu niin helpolla, Anttila toteaa.
Yksi faneja kaudesta toiseen puhuttava asia on taklaajan ja taklattavan vastuu. Pelaajia syyllistetään vuoroin ylikovista otteista ja toisaalta myös filmaamisesta.
- Ei kentällä filmaamista juuri näe. Ei kukaan siellä selkää lähde kääntämään tahallaan. Loukkaantumisriski on kuitenkin iso nopeassa lajissa. Vastuu on molemmilla, myös taklattavalla!
Fanien suosioon menneellä kaudella komeettamaisesti noussut Anttila myöntää syttyvänsä kotikaukalossa entistäkin kovempaan menoon ja lähettää faneille kiitosta kannustuksesta.
- Kannustus auttaa aina. Tykkään todella pelata kotona, kun pitää aina pelata paremmin ja aktiivisemmin kuin vieraissa. Kannustus kuuluu kyllä jäälle ja vaikuttaa.
