>> Lue 5. syyskuuta julkaistu haastattelun ensimmäinen osa tästä.
Kesällä 2004 Recchi oli kokonaan ilman sopimusta, sillä Flyersin toimitusjohtaja Bob Clarke ei halunnut tehdä hyökkääjälleen jatkosopimusta liigan ja pelaajayhdistyksen välisten työehtosopimussotkujen vuoksi. Lopulta muut joukkueet saivat vapaat kädet neuvotella sopimuksesta Markin kanssa ja uusi joukkue löytyi nopeasti. 9. heinäkuuta - kahdeksan päivää siirtoikkunan aukeamisen jälkeen - Mark solmi monivuotisen sopimuksen Pittsburgh Penguinsin kanssa.
Paluu Penguins-leiriin kuitenkin viivästyi kokonaisella vuodella. Työehtosopimukseen liittyvät erimielisyydet liigan ja pelaajayhdistyksen välillä johtivat lopulta koko kauden peruuntumiseen.
NHL-tauon aikana Recchin huhuiltiin saapuvan jopa kotoiseen SM-liigaan, kun RDS-urheilukanava puheli Recchin solmineen alustavan sopimuksen Turun Palloseuran kanssa. Villit huhut eivät kuitenkaan koskaan löytäneet maaliinsa.
Työsulun päätyttyä oli jälleen jääkiekon aika ja Recchi palasi joukkueeseen, jossa hän aloitti NHL-uransa noin 16 vuotta sitten. 37-vuotiaalla hyökkääjällä ei kuitenkaan jalka vielä painanut vaan limppu löysi tiensä uuniin tutulla tahdilla. Vierelle juuri varattu superjuniori Sidney Crosby sai Recchinkin tuntemaan itsensä nuoremmaksi.
- Sidney on kyllä loistava poika. Hänellä oli jo tuolloin aivan uskomattoman paljon taitoa ja sitäkin enemmän työmoraalia. Hän tekee vimmatusti töitä kaiken haluamansa eteen ja oli erittäin hienoa pelata tuollaisen kaverin kanssa.
Kun Recchi saapui NHL-kentille, koristi hänen kalloaan vino mohikaanikampaus. Ajat olivat kuitenkin muuttuneet tulokaspelaajiin liittyvien käytäntöjen suhteen, joten Crosbyn ei tarvinnut olla huolissaan debyyttiottelunsa kampauksesta. Jotain joukkue oli kuitenkin keksinyt uuden supertähtensä varalle.
- Tulokkaat tarjosivat meille illallisen, Mark nauraa.
- Sen lisäksi he joutuivat myös vähän lauleskelemaan meille ravintoloissa tai kertomaan vitsejä ja sen sellaista. Ei kuitenkaan mitään sen suurempaa.
Crosby ja Recchi eivät kuitenkaan saaneet kahdestaan pingviinejä lentoon. Keskinkertainen joukkue kynti koko NHL:n pohjamudissa läpi kauden, eikä pudotuspeleihin pääsystä voitu Pittsburghissa edes unelmoida. Recchin 63 ottelussa latomat tehot 24+33=57 olivat kuitenkin kovaa valuuttaa NHL-kauden vaihtokauppojen takarajalla.
Markilla oli kuitenkin sopimuksessaan siirrot estävä pykälä, joten ilman hyökkääjän lupaa vaihtokauppaa ei olisi voitu toteuttaa.
- Olin ystävystynyt toimitusjohtajamme Craig Patrickin kanssa ja hän siinä sitten kyseli mihin joukkueisiin olisin valmis lähtemään, jos näin kävisi. Samalla hän kuitenkin sanoi, ettei väkisin ole minua kauppaamassa vaan se olisi aivan minusta kiinni.
- Se ei todellakaan ollut helppo paikka. Sopimukseni oli päättymässä tuohon kauteen, joten lopulta ajattelin antaa hommalle mahdollisuuden. Kun tuossa tilanteessa tajusi, että minulla olisi mahdollisuus taistella kannusta jossakin muussa joukkueessa, muuttui päätös heti helpommaksi.
Markin uudeksi osoitteeksi valikoitui huikaisevaa sesonkia pelaava Carolina Hurricanes. Vaihdossa Penguins sai Niklas Nordgrenin, Krystofer Kolanoksen sekä toisen kierroksen varausvuoron.
- Patrick itse asiassa sanoi minulle, että kauppasinpa sinut tulevaan mestarijoukkueeseen.
Toimitusjohtajalla oli selvästi profeetallisia kykyjä, sillä tuona keväänä ei Hurricanesille löytynyt pysäyttäjää. Montreal Canadiensin, New Jersey Devilsin ja Buffalo Sabresin kaaduttua joukkue kohtasi Stanley Cup -finaalissa Jussi Markkasen edustaman Edmonton Oilersin. Mestaruus ratkesi lopulta vasta finaalisarjan seitsemännessä ottelussa, jossa Hurricanes pyyhkäisi öljymiesten yli lukemin 3-1.
Kokeneen kehäketun roolia mestaruuden havittelussa ei kannata väheksyä. Finaalisarjan aikana tehot 2+4 iskenyt Recchi syöttikin joukkueensa avausmaalin ratkaisuottelun alkuminuuteilla.
- Pääsin pelaamaan noin 20 peliä runkosarjan aikana ja sain siinä vähitellen juonen päästä kiinni, sillä he pelasivat aivan erilaista kiekkoa Penguinsiin verrattuna. Heillä pelin tempo oli jatkuvasti paljon korkeampi ja se oli minulle hyväksi. Minun oli pakko nostaa tuolloin pelaamistani uudelle tasolle.
- Runkosarjan totuttelujakson jälkeen olinkin sitten täysin valmis pudotuspelikiekkoon.
Oilersin kaaduttua Mark pääsi nostelemaan Stanley Cup -pokaalia toistamiseen 15 vuoden tauon jälkeen.
- Se oli upeaa. Tuo koko joukkue oli täynnä huipputyyppejä ja he ottivat minut avosylin vastaan. Oli todella hieno olla osa tuollaista joukkuetta.
Lähtöruudun kautta kiertolaiseksi
Toisen Stanley Cup -voittonsa jälkeen Markin sopimus oli jälleen katkolla. Suurempaa muuttoprojektia ei hyökkääjän silti tarvinnut käynnistää, sillä uudeksi joukkueeksi valikoitui jälleen kerran Pittsburgh Penguins.
- Pittsburgh oli siihen aikaan eräänlainen kotini, joten halusin mennä sinne takaisin ja pidin sitä oikeana ratkaisuna.
Valinta näytti osuvan oikeaan, sillä Mark oli Crosbyn ja Jevgeni Malkinin jälkeen joukkueensa kolmanneksi paras pistemies tehoilla 24+44=68. Kanukkihyökkääjä ylitti tuolla kaudella 20 maalin rajan peräti viidettätoista kertaa urallaan.
Kesällä 2007 jo 38-vuotiaaksi vanhentunut Recchi päätti solmia uuden sopimuksensa Penguinsin kanssa. Sopimus oli yhden vuoden mittainen ja takasi hänelle 2 miljoonan dollarin vuositulot. Upean edelliskauden myötä jo neljääkymmentä ikävuotta hivottelevan hyökkääjän varaan laskettiin Pittsburghissa ehkä turhankin paljon.
Mark avasi kautensa kahdeksalla tehopisteellä 19 ottelussa, kunnes jalkojen alla oleva matto katosi olemattomiin. 4. joulukuuta 2007 Penguins siirsi veteraanihyökkääjänsä kylmän viileästi farmiseuraansa waiver-listan kautta. Seuraavana päivänä tie kävi jo re-entry waiver-listalle, josta muut joukkueet olivat vapaita ottamaan veteraanihyökkääjän rivistöönsä puoleen hintaan.
Penguins teki selväksi, ettei Recchi kuulunut enää joukkueen suunnitelmiin.
- Se oli vaikeaa aikaa. Kaikki ystäväni ja tuttavani vuosien varrelta olivat sitä mieltä, että pystyisin vielä pelaamaan tuolla tasolla. Tunsin sen itsekin.
Liigan häntäpäässä keikkunut Atlanta Thrashers näki, että joukkueessa olisi tilaa yhdelle kokeneelle sotaratsulle.
- Lopulta minun oli siirryttävä Atlantaan todistaakseni, että pystyisin vielä pelaamaan noin korkealla tasolla. Olinkin todella onnekas, että Thrashers päätti poimia minut joukkueeseensa.
Maisemanvaihdos potkaisi uutta virtaa konkarin uralle. Loppukauden 53 ottelussa Mark latoi peräti 40 tehopistettä (12+28) ollen eittämättä eräs parhaista waiver-poiminnoista koko NHL:n historiassa.
Recchin matka jatkui Atlanta Thrashersistä kohti etelän lämpöä, kun Tampa Bay Lightning nappasi hyökkääjän rivistöönsä yksivuotisella sopimuksella. Lightning olikin Markille jo viides joukkue viiden vuoden sisällä.
- Olihan se rankkaa. Se oli rankkaa minulle, mutta erityisesti koko perheelleni. Rakastin kuitenkin peliä edelleen, sillä olihan laji kohdellut minua niin hyvin vuosien aikana. Siinä tilanteessa sitä on sitten tehtävä kaikkensa, että pääsee vielä pelaamaan.
Reissumieheksi muuttunut Recchi oli kuitenkin edelleen kovassa vireessä. Hienojen esitysten myötä useat joukkueet olivat jälleen kiinnostuneita kaksi mestaruussormusta omistavasta hyökkääjästä kaupanteon takarajalla.
Vihdoin kiertolaiselämää viettänyt veteraanihyökkääjä pääsi asettumaan aloilleen.
Satumainen päätösluku
Tampa Bay Lightning kauppasi Recchin lopulta Boston Bruinsiin, joka haki arvokasta kokemusta rivistöönsä Stanley Cupin metsästyksessä. Vastineeksi veteraanipelaajasta, sekä hänen mukanaan Bostoniin matkanneesta toisen kierroksen varausvuorosta, Lightning sai puolustaja Matt Lashoffin sekä latvialaishyökkääjä Martins Karsumsin.
- Nuo lyhyemmät pätkät eri joukkueissa avasivat minulle uusia ovia urani jatkamisen kannalta. Lopulta hyvän Lightning-kauden jälkeen Boston etsi veteraanihyökkääjää jengiinsä, joten kaikki kääntyi lopulta parhain päin.
- Vaihtokaupan takarajalla itse asiassa toivoin, että uusi osoitteeni olisi juuri Boston.
Bruins hurjastelikin kaudella 2008-09 itäisen konferenssin selkeälle piikkipaikalle kahdeksan pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Washington Capitalsiin. Siinä ohella myös 41-vuotias Recchi niitti tulosta takoen runkosarjan loppuosan 18 ottelussa peräti tehot 10+6.
Bruins olikin eräs ennakkosuosikeista mestaruustaistossa, mutta keväällä kaikki ei sujunut niin kuin piti. Pudotuspelien toisella kierroksella Carolina Hurricanes tuli ja iski Bruinsin laulukuoroon sarjan seitsemännessä osaottelussa.
Kesällä 2009 Mark solmi vuoden mittaisen jatkosopimuksen Boston Bruinsin kanssa ja päätti samalla, että tuleva kausi olisi hänen uransa viimeinen. Runkosarjan jälkeen Bruins löysi itsensä jälleen pudotuspeleistä, mutta tulos jäi yhtä laihaksi kuin edellisenä vuonna. Toisen kierroksen tappion myötä oli aika istua alas ja miettiä jatkosuunnitelmia.
Keväinen pettymys jäi kaivelemaan Markin hampaankoloon sen verran, ettei hän ollut vielä valmis poistumaan valokeilasta. Bruins-hyökkääjä päätti hakea viimeistä kruunua uralleen vielä yhden sesongin ajan. Sitten olisi aika siirtyä sivuun.
Recchin jäähyväiskaudella Boston-juna asettui jälleen vahvasti mestaruusraiteille. Organisaatioon kauden alla hankitut Nathan Horton sekä Gregory Campbell ottivat molemmat suurta roolia ja joukkue esiintyi vahvasti runkosarjassa. Bruins voitti divisioonansa ja sijoittui lopulta itäisen konferenssin kolmannelle sijalle. Myös Recchi kantoi oman kortensa kekoon komeasti iskemällä 81 ottelussa tehot 14+34=48.
Tällä kertaa joukkueen hyvä vire kuitenkin kesti aina kevääseen asti. Voitettuaan Montreal Canadiensin tiukassa ottelusarjassa ensimmäisellä kierroksella Bruins kaatoi "toisen kierroksen kirouksensa" nitistämällä Philadelphia Flyersin suoraan neljässä ottelussa. Konferenssifinaalissa puolestaan Tampa Bay Lightning joutui nöyrtymään bostonilaisille seitsemännessä ottelussa.
Bruins-organisaation tie kävi Stanley Cup -finaaliin 21 tauon jälkeen.
"Pidin itseäni tuolloin jatkuvasti hyvässä kunnossa, mitä ei välttämättä tämän hetkisestä ulkomuodostani uskoisi."
Finaalissa vastaan asettui Vancouver Canucks ja asetelma oli Recchin kannalta hyvin mielenkiintoinen - olihan miehen synnyinkaupunki aivan Vancouverin kupeessa. Markin vanhemmat kertoivatkin finaalisarjan alla, että Kamloopsissa toivotetaan Markille kaikkea hyvää, muttei kuitenkaan liikaa hyvää.
Samalla Mark taisteli mestaruudesta lapsuusaikansa lempiseuraa vastaan.
Värikäs finaalisarja huipentui Vancouverissa pelattuun seitsemänteen osaotteluun. Bruins oli tuolloin selvästi etevämpi voittaen mestaruuden puhtaan 4-0 voiton myötä. Recchi nappasi uransa kolmannen Stanley Cup -voiton.
- Tuo kausi oli aivan uskomaton niin kuin oli koko aikani Bostonissa. Peter Chiarelli, Claude Julien sekä muut valmentajat ja koko pelaajisto kohtelivat minua äärimmäisen hyvin heti alkumetreistä lähtien. Nuo kaksi ja puoli vuotta olivat täysin unohtumatonta aikaa.
Teräksinen tehopappa
Mark oli kevään pudotuspeleissä jälleen raudanlujassa kunnossa. Kiekkokevään 25 ottelussa veteraani iski yhteensä 14 tehopistettä (5+9), joista peräti seitsemän syntyi Vancouveria vastaan päätöskierroksella. Näillä tehoilla Recchi oli joukkueensa tehokkain pelaaja koko finaalisarjassa. Varsin uskomaton temppu 43-vuotiaalta pelaajalta.
- Pidin itseäni tuolloin jatkuvasti hyvässä kunnossa, mitä ei välttämättä tämän hetkisestä ulkomuodostani uskoisi, mies naurahtaa.
6. kesäkuuta 2011 Recchistä tuli vanhin Stanley Cup -finaalissa maalin tehnyt pelaaja. Hyökkääjä oli tuolloin 43 vuotta ja 126 päivää vanha.
- Tein kuitenkin aina kovasti töitä ja tunsin tuolloin oman kroppani hyvin. Tiesin, mitä minun pitää tehdä, jotta pystyisin kilpailemaan nuorempien jätkien keskellä.
Huippukuntoon pääseminen ei ole kuitenkaan ikinä lastenleikkiä - etenkään yli nelikymppisenä. Harjoittelumetodit kokivatkin vuosien saatossa melkoisen täyskäännöksen, sillä ikä toi treenikuvioihin omat haasteensa.
- Viimeisinä vuosina harjoittelu oli ihan pelkkää räjähtävää treeniä. Nuorempana nosteltiin paljon punttia, jotta sitä kasvaisi isoksi ja vahvaksi. Loppuvuosina treeni kohdistui kuitenkin vain keskivartaloon ja etenkin jalkoihin.
- Kaikella tekemisellä tähdättiin räjähtävään voimaan ja nopeiden lihassolujen aktivoimiseen. Kun vanhenee, on tähän nopeuspuoleen kiinnitettävä erityistä huomiota. Jos näin ei tee, lähtevät jalat alta nopeasti, laituri lisää.
Mark ei kuitenkaan ota itselleen lainkaan kiitosta vahvasta pudotuspelikeväästä. Päinvastoin. Sormi osoittaa tomerasti Brad Marchandin ja Patrice Bergeronin suuntaan.
- Kentällinen, jossa pelasin oli kerrassaan mahtava. Minun oli hyvä liitää tutkan alapuolella niiden kavereiden taustalla.
Ottelusarjan ratkaisevassa seitsemännessä kohtaamisessa Recchi nappasi syöttöpisteen Marchandin viimeistelemään 2-0 -osumaan. Päätössummerin soidessa konkarihyökkääjän tehotilasto oli plussalla kolmen pykälän verran. Uran viimeinen ottelu sujui siis kerrassaan mahtavasti, vaikka kamppailu olikin yhtä tunteiden pyörremyrskyä.
- Siinä oli kyllä tunteet pinnassa, sillä oli tiedossa, että tämä on nyt se viimeinen otteluni. Sitä vain mietti, että tämän jälkeen homma päättyy. Mutta minkä päätöksen sitten sainkaan uralleni. Se päättyi oikeaan nuottiin.
Mark pääsi vetäytymään eläkepäivilleen kolmen Stanley Cup -mestaruuden voittajana. Viimeisen voiton myötä hän liittyi niiden yhdeksän pelaajan joukkoon, jotka ovat onnistuneet voittamaan kolme Stanley Cup mestaruutta kolmessa eri joukkueessa modernin NHL:n aikana.
- Jokaisessa mestaruudessa on omat hienot puolensa ja arvostan niistä jokaista erilaisista syistä. Pittsburghissa voitin kannun ensimmäistä kertaa, mutta toisaalta oli upeaa mennä Carolinaan ja voittaa mestaruus siellä. Boston-mestaruus taas tapahtui original six -joukkueessa urani viimeisessä ottelussa.
- En yksinkertaisesti pysty arvostamaan yhtä näistä yli muiden, mutta sanon samalla, että niistä jokainen on erilainen. Kaikki kolme ovat todella mahtavia kokemuksia.
Mark muisti siis ensimmäisen NHL-maalinsa kristallin kirkkaasti. Miten on, muistaako mies myös uransa viimeisen täysosuman?
- Voi hemmetti, mikä se nyt olikaan...? Tein nimittäin kaksi maalia siinä pelissä, Mark pähkäilee hymyssä suin.
- Ainiin, se oli suoraan syötöstä viimeistelty osuma Marchandin tarjoilusta finaalisarjan neljännessä ottelussa. Eikun kolmannessa. Noh, jommassa kummassa.
Recchi-tarinan kolmas ja viimeinen osa julkaistaan Jatkoajassa vielä kuluvan viikon aikana torstaina 12. syyskuuta! Päätösluvussa rautapappa kertoo peliuransa jälkeisestä elämästään ja tulevaisuuden haaveistaan. Mukana on myös miehen ajatuksia nykypäivän NHL-kiekosta ja siihen kohdistuneista muutoksista vuosien varrella.