Mark Recchin nousu supertähtien joukkoon oli huima. Kanadalaishyökkääjä marssi taalajäille aikana, jolloin NHL-kaukalo tunnettiin lähinnä raamikkaiden karpaasien temmellyskenttänä. Hienoista juniorikausista huolimatta Recchin uskottiin kuitenkin olevan aivan liian pienikokoinen luodakseen hyvää uraa NHL:ssä.
178-senttiseksi listattu Recchi ponnisti kuitenkin korkealle ja valloitti kiekkomaailman kovalla työn teolla ja uskomattomalla peräänantamattomuudellaan. 22 NHL-kautensa aikana hyökkääjän tilille kertyi yhteensä 1652 pelattua ottelua suuressa show'ssa. Lukema riittää kaikkien aikojen tilastoissa peräti neljännelle sijalle.
Tämän lisäksi Recchi on vasta 13. pelaaja koko liigan historiassa, joka on yltänyt 1500 tehopisteen maagiseen rajaan. Ei hullummin pelaajalta, jonka NHL-ura piti olla tuomittu jo ennen kuin se ehti alkaakaan.
Kanukkihyökkääjä siis murskasi kaikki negatiiviset ennakko-arviot ja osoitti, että pienikokoinenkin voi onnistua isojen poikien peleissä.
Junnumaista ilotulitusta
Mark Louis Recchi syntyi 1.2.1968 Kamloopsissa Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa. Reilun kolmensadan kilometrin päässä suurkaupunki Vancouverista sijaitseva Kamloops oli Markin mukaan pienestä koostaan huolimatta antoisa kaupunki urheiluharrastusten kannalta.
Kanadassa tunnetusti jokainen hengittää jääkiekkoa keuhkoihinsa koko elämänsä ajan. Näin teki myös Mark, joka sai ensituntumansa lajiin maalivahtina pelanneen isänsä Mel Recchin kautta.
- Kaikkihan Kanadassa pelaavat jääkiekkoa. Itse aloitin homman joskus viisi tai kuusi vuotiaana. Pelailimme aina katulätkää ja fiilistelimme, että olisimme Stanley Cup -finaaleissa.
"Joka kesä vietin paljon aikaa kuntosalilla, jotta tunsin olevani tarpeeksi vahva pelaamaan."
Kuten niin monelle muullekin lapselle Kanadassa, oli NHL se kaikista suurin unelma myös Markille.
- Kyllä sitä lapsena mietti todella paljon. Kuitenkin vasta 18–19-vuotiaana aloin toden teolla uskomaan siihen, että minulla voisi oikeasti olla mahdollisuus yltää sinne.
Mark lähti jahtaamaan unelmaansa 16-vuotiaana Vancouverin kupeessa sijaitsevaan New Westminsterin kaupunkiin, jossa WHL-junioriliigajoukkue New Westminster Bruins pelasi vielä tuohon aikaan. Seuratoverinaan Markilla oli muun muassa myöhemmin Edmonton Oilersin veräjää menestyksekkäästi vartioinut Bill Ranford.
Kausi oli kuitenkin nuorelle pojalle vaikea. Koti-ikävä vaivasi ensimmäistä kertaa poissa kotoaan asunutta Markia ja hyökkääjä hamusi takaisin tuttavammille apajille. Nuorukaisen onneksi kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin. Hänen syntymäkaupungissaan pelaava Kamloops Blazers hankki Markin rivistöönsä vain kaksi päivää ennen seuraavan kauden alkua.
- Se oli kyllä siistiä. Aikani New Westminsterissä oli minulle tärkeä kokemus, mutta kun kotikaupunkini joukkue hankkii minut rivistöönsä, oli se huikeaa.
- Oli hienoa päästä takaisin kotiin ja elää jälleen vanhempien kanssa paikassa, jossa kaikki oli minulle tuttua. Kaiken lisäksi meillä oli vielä kasassa erinomainen joukkue, joten se teki kaikesta vielä paljon mukavampaa.
Ensimmäisellä kaudellaan WHL-liigaa tahkoavassa Blazersissa Mark pelasi 40 ottelua naputtaen yhteensä 76 (26+50) tehopistettä. Taitoa joukkueesta ei tosiaankaan puuttunut, sillä tuolla kaudella joukkueen pelaajista peräti viisi ylitti 100 tehopisteen rajan. Joukkueen paras pistemies Rob Brown niittasi kaudella seuraennätykseksi kirjatut tehot 76+136=212 ja tienasi esityksillään NHL-varauksen Pittsburgh Penguinsiin.
Penkin takana naruja käsissään pidellyt päävalmentaja Ken Hitchcock sairattaat pyörimään tehokkaasti ja tulosta tuli.
Kausi 1987-88 oli kuitenkin Markin suurta juhlaa, sillä mies paukutti 62 ottelussa peräti tehot 61+93=154. Erinomaiset esitykset siivittivät hyökkääjälupauksen myös edustamaan kotimaataan junioreiden MM-kisoihin muun muassa Joe Sakicin ja Theoren Fleuryn seuraksi.
Turnauksessa Recchillä oli vastassa Teemu Selänteen, Teppo Nummisen, Sergei Fjodorovin ja Aleksander Mogilnyn kaltaisia tulevaisuuden tähtipelaajia. Kanada pelasi kuitenkin vahvan turnauksen ja nappasi mestaruuden matkaansa kotijoukkue Neuvostoliiton nenän edestä. 0+5 tehot turnauksessa pyöräyttänyt Mark pääsi ensimmäistä kertaa urallaan kiinni mestaruuden riemuun.
Mainio kausi huipentui jälleen NHL:n varaustilaisuuteen. Erotuksena edellisten vuosien tapahtumiin oli se, että tällä kertaa Pittsburgh Penguins oli kiinnittänyt katseensa pienikokoiseen ja yli-ikäiseen kiekkojunioriin. Markin hulppea tehokausi ei siis jäänyt huomiotta.
- Penguins soitteli minulle ja tapasin heidät ennen varaustilaisuutta. Silloin he sanoivat, että aikovat varata minut neljännellä kierroksella. Tiesin siis, että varaus oli tulossa, mutta oli se silti jännittävää aikaa. Hyvä, että kaikki sujui hienosti.
Näin todella kävi. Pittsburgh Penguins poimi teholaiturin neljännellä kierroksella koko varaustilaisuuden 67. vuorolla. Tasan kaksi vuotta aiemmin organisaatio oli varannut Kamloops-tehoilija Rob Brownin aivan samalla vuorolla.
Alasarja ponnahduslauttana
Aina juniorivuosistaan lähtien Mark on tunnettu ensisijaisesti kovana työntekijänä suurilukuisista tehopisteistään huolimatta. Samaa kaavaa laituri toteutti aina viimeiseen NHL-otteluunsa saakka.
- Olin aina sellainen pelaaja, jolla oli varsin paljon taitoa. Samalla kuitenkin tiesin, ettei siitä olisi mitään hyötyä ilman kovaa työntekoa. Painoin aina täysillä duunia ja sen ansiosta taitotasonikin sitten kehittyi jatkuvasti entistä paremmaksi.
Myös se, että häntä pidettiin liian lyhyenä NHL-jäille, antoi huomattavasti lisämotivaatiota harjoitteluun.
"Pääsin sinne paikalle ja muistan, kun seisoskelin Toronto Maple Leafs Gardenissa ja katselin vain ympärilleni. Se oli huikeaa."
- Halusin aina todistaa kykyni muille, ja itselleni myös. Joka kesä vietin paljon aikaa kuntosalilla, jotta tunsin olevani tarpeeksi vahva pelaamaan.
NHL-varauksen jälkeen Mark kutsuttiin heti seuraavalle harjoitusleirille Pittsburghiin. Penguins lähetti hyökkääjänsä kuitenkin IHL-liigassa pelaavaan yhteistyöseura Muskegon Lumberjacksiin tutustumaan ammattikiekkoilun saloihin.
- Se oli aika odotettu siirto joukkueelta, joten se ei tullut minulle mitenkään yllätyksenä. Meille oli todella kova joukkue Muskegonissa ja se oli minulle tärkeää aikaa nuorena pelaajana. Joukkueessa oli monia vanhempia kavereita, jotka todella auttoivat minua kehittymään.
Muskegon Lumberjacks nappasi tuolla kaudella koko IHL:n mestaruuden.
- Se oli hieno voitto ja se opetti minulla paljon, kuten junioreiden MM-kisojen voittokin. On aina huikeaa päästä pelaamaan menestyvässä joukkueessa, jossa ympärillä on vanhempia veteraaneja, jotka ohjaavat sinua itseäsikin menestymään. He opettavat kuinka olla ammattilainen ja miten tietyt asiat tehdään oikein.
- Tuo kausi oli minulle todella iso juttu. Olen suuri kannattaja sille, että nuoret pelaajat lähetettäisiin aina mahdollisuuden tullen alasarjaan pelaamaan. Jotkut pelaajat ovat toki vain niin hyviä, ettei niin kannata tehdä, mutta useimpien nuorten tulisi ensin saada maistiaisia alasarjoista oppimisen takia.
Muskegonin mestaruuskausi oli loistava Markille myös henkilökohtaisesti. 63 ottelussa kanukki tehoili 99 tehopisteen edestä. Samalla sesongilla tulivat tutuiksi myös NHL-valot, kun Penguins kutsui ajoittain hyökkääjänsä esiintymään ykköstähtiensä rinnalle. Ensimmäinen NHL-ottelu onkin painunut tiukasti Markin muistiin. Täysin ymmärrettävästi.
- Minut kutsuttiin ylös Muskegonista ja Penguins pelasi vierasmatsin Torontossa. Päätäni koristi tuolloin mohikaani-kampaus, sillä kaikille tulokkaille oli vedetty sellainen. Minulla se oli vielä aivan vinossa, mies hekottaa.
- Pääsin sinne paikalle ja muistan, kun seisoskelin Toronto Maple Leafs Gardenissa ja katselin vain ympärilleni. Se oli huikeaa. Fiilis oli aivan mahtava.
Mark ei päässyt maalin makuun vielä NHL-debyytissään ja lopulta tie kävi takaisin IHL:ään. Muskegonin mestaruuskaudella hyökkääjä esiintyi kuitenkin yhteensä 15 NHL-ottelussa ja eräällä reissulla se maalitilikin sitten aukesi.
- Se tapahtui Winnipegissä. Me olimme pari maalia häviöllä ja minut iskettiin pelaamaan Mario Lemieux'n ja Phil Bourquen vierelle. Erään kuvion aikana ajoin luukulle ja Mario heitti sinne erittäin mainion lättysyötön. Maalivahti tuli vastaan ja ohjasin se hänen altaan verkon perukoille.
- Marion syötöstä tehty ensimmäinen NHL-osuma on kyllä todella mukava muisto.
Tie tähtiin avautuu
Markin seuraava kesä sujui jälleen Penguinsin harjoitusleirillä, mutta suurista odotuksista huolimatta suora paikka joukkueeseen ei auennutkaan. Hyökkääjä lähetettiinkin toisena kesänä perätysten hakemaan vauhtia alasarjasta.
- Jos edelliskesänä osasin siirtoa odottaa, olin tuona jälkimmäisenä kesänä todella pettynyt. Uskoin nimittäin, että olin täysin valmis NHL-kentille. Onneksi uuteen kutsuun ei mennyt kauaa.
Kaudella 1989-90 Mark ehti esiintyä IHL-jäillä vain neljässä ottelussa ennen kuin tie kävi takaisin Pittsburghiin. Tämän jälkeen hyökkääjä ei ole enää taakseen katsellut vaan naulasi itsensä NHL-maailmaan loistavan tulokaskautensa myötä. 74 ottelussa pienikokoisen laiturin pistetilille merkattiin lukemat 30+37=67.
Mies antaa hienosta tulokaskaudestaan huomattavasti kiitosta eräälle supertähdelle.
- Olihan se aivan uskomatonta pelata paljon Marion kanssa, sillä harvoinhan sitä saa mahdollisuuden kiekkoilla erään parhaan jääkiekkoilijan kanssa. Hän on todella hieno tyyppi ja loistava joukkuekaveri.
- Hän teki kaiken hyvin helpoksi minulle. Olemme vieläkin todella hyviä ystäviä.
Mark teki sen mihin kaikki huiputkaan eivät ole pystyneet - olemaan tehokas pelaaja heti ensimmäisestä kokonaisesta NHL-kaudestaan lähtien. Monet uskoivat, ettei Markista olisi luomaan pitkää uraa taalajäillä, mutta vahvasti sujuneen tulokaskauden jälkeen kriitikoiden takit pyörivät varmasti aivan tuuliviirinä.
Oleellisinta kaikessa tässä oli se, ettei siirtyminen maailman kovatasoisimpaan liigaan tuottanut pienikokoiselle hyökkääjälle juurikaan vaikeuksia.
- Olen joutunut pelaamaan isompien vastustajien seassa aivan ensimmäisistä pelivuosistani lähtien. Täten NHL:ään siirtyminen ei lopulta ollut niin hankalaa.
- Kaikki meni samoin kuin junioreissa ja alasarjassa. Minun piti jo tuolloin oppia olemaan lannistumaton ja vahva pelaaja.
Alasarjojen pölyt jaloistaan karistaneen Markin ensimmäinen kokonainen kausi Penguins-paidassa oli satumainen. Lemieux'n ollessa toipilaana kauden alkupuoliskolla Recchi otti joukkueensa harteilleen. 78 ottelussa hyökkääjä tykitti tehot 40+73=113 ja oli joukkueensa paras pistemies runkosarjassa kaikista nimimiehistä huolimatta.
Useiden vaihtokauppojen myötä Penguins nappasi runkosarjan päätteeksi Patrick-divisioonan voiton ensimmäistä kertaa organisaation historiassa. Meno ei kuitenkaan hyytynyt pudotuspeleissäkään, sillä joukkue marssi niin New Jersey Devilsin, Washington Capitalsin kuin myös Boston Bruinsin yli aina Stanley Cup -finaaliin saakka.
Lapsuuden pihapelit kävivät toteen jo 22-vuotiaana.
Finaalissa Penguinsin vastustajaksi asettui Minnesota North Stars, joka oli antanut shokkihoitoa koko kiekkomaailmalle kevään pudotuspeleissä. Pingviini-lauma ei kuitenkaan ollut yllätettävissä ja Stanley Cup -mestaruus matkasi lopulta Pittsburghiin kuudennen osaottelun 8-0 -murskavoiton myötä.
Recchistä tuli Stanley Cup -voittaja jo toisella NHL-kaudellaan.
- Se oli aivan mieletöntä. Tuolla kaudella joukkue hankki muun muassa Joe Mullenin, Bryan Trottierin sekä Jiri Hrdinan. Heistä jokainen oli aiemmin voittanut Stanley Cupin, joten heidän mukanaan tullut kokemus auttoi meitä todella paljon.
- Olikin erittäin hienoa olla osa tuota joukkuetta, pelata tuollaisten pelaajien kanssa ja ennen kaikkea voittaa Stanley Cup noinkin varhaisessa vaiheessa.
"Se ensimmäinen ei ole koskaan helppo"
Voitetun mestaruuden jälkeen Mark sai maistaa NHL-maailman raadollisuutta ensimmäistä kertaa. 58 pelatun runkosarjaottelun jälkeen hyökkääjä sai käskyn pakata laukkunsa ja suunnata Philadelphiaan monta pelaajaa sisältäneen vaihtokaupan myötä. Päivät menestyvässä Penguins-organisaatiossa loppuivat kuin seinään.
- Se oli aivan hanurista, en aio valehdella. Kasvoin niiden pelaajien kanssa ja meillä oli todella tiivis porukka tuon reilun kolmen vuoden ajan. Sitten yhtäkkiä sinun pitää vain aloittaa uusi elämä jossain muualla.
- Flyers oli vielä tuolloin jälleenrakennus-vaiheessa, joten se ei todellakaan tuntunut aluksi mukavalta. Tosin se ensimmäinen kauppa ei ole koskaan helppo paikka.
Mielenkiintoista lisäväriä vaihtokauppaan liittyvään tarinaan tuo tapa, miten Mark sai lopulta asiasta tietää.
- Paul Coffey itse asiassa kertoi minulle siitä. Me asuimme ihan lähellä toisiamme ja kello taisi olla jotain viisi aamulla, kun hän soitti minulle ja kertoi, että minut oli kaupattu Philadelphiaan. Siinä sitten ihmetyksen keskellä soitin agentilleni ja homma lähti etenemään.
Piakkoin Mark sekä koko Flyers-pelaajisto sai jälleen uutta shokkihoitoa. Organisaatio räjäytti kiekkomaailman palasiksi suorittamalla puhutuimman vaihtokaupan koko lajin pitkässä historiassa. 19-vuotias huippulupaus Eric Lindros oli yhtäkkiä Flyersin mies, eikä hänestä maksettu hinta ollut kevyt.
Lindrosin vuotta aiemmin varannut Quebec Nordiques sai pelaajastaan vastineeksi Peter Forsbergin, Steve Duchesnen, Mike Riccin, Ron Hextallin, Chris Simonin, Kerry Huffmanin, kaksi ykköskierroksen varausvuoroa sekä 15 miljoonaa dollaria rahaa.
- Se oli kyllä aivan hullua. On päivänselvää, että Eric on loistava pelaaja ja hän teki paljon hyvää Flyers-aikanaan. Kuitenkin, kun vaihdossa toiseen seuraan siirtyy puolet oman joukkueen pelaajista, varausvuoroja ja 15 miljoonaa dollaria käteistä, niin kyllähän siinä väkisinkin miettii, että kuinka hyvä tämä junnu oikeasti on.
Vaihtokauppa pysäytti kellot hetkeksi koko Philadelphiasta.
- Olimme kaikki aivan järkyttyneitä emmekä voineet uskoa, että näin oli juuri tapahtunut. Olimme kyllä seuranneet tilannetta ja tiesimme, että Rangers oli kiinnostunut hänestä, mutta yhtäkkiä Flyers iski kortit tiskiin.
- Hän oli kuitenkin oikeasti todella huikea peluri ja uskon, että tuo vaihtokauppa oli hyväksi molemmille organisaatioille.
Kaikesta huolimatta Mark viihtyi loistavasti Philadelphiassa. Ensimmäisenä kokonaisena Flyers-kautenaan hyökkääjä latoikin taululle oman piste-ennätyksensä 53+70=123. Tuo samainen saldo on edelleen koko Flyers-organisaation kausikohtainen ennätys.
- Se oli loistava kausi. Organisaatio oli jälleenrakentamassa tuolloin ja Lindroskin oli loukkaantuneena osan tulokaskaudestaan, joten minun varaani laskettiin paljon. Kehityin silloin pelaajana paljon ja on mukavaa edelleen nähdä, että tuo lukema pysyy historiankirjoissa.
Synkkä maisemanvaihto ei siis lopulta ollutkaan niin hirvittävä hetki nuorelle kiekkoilijalle, mitä aluksi saattoi luulla.
Seikkailun jälkeen paluu Philadelphiaan
9. helmikuuta 1995 NHL-maailman kiemurat pääsivät taas yllättämään juuri 27 vuotta täyttäneen Markin. Työsulun myöhästyttämä 1994-95 -kausi oli juuri pyörähtänyt käyntiin, kun hyökkääjä joutui jälleen vaihtamaan maisemaa. Flyers kauppasi Recchin Montreal Canadiensiin vaihdossa Eric Desjardinsiin, John LeClairiin sekä Gilbert Dionneen.
Vaihtokauppa tuli Markille jälleen aivan puun takaa, sillä mies oli juuri saanut rakennettua uuden kotinsa Philadelphian maaperälle. NHL:n raadollisuus vei miehen kuitenkin jälleen mennessään. Noin kolme kautta kestänyt urakka Philadelphiassa oli tullut päätökseen.
Recchi esiintyi Montrealissa vahvasti ollen joukkueen tehokkaimpia pelaajia jokaisella pelaamallaan kaudella. Seuran taustalla kuitenkin velloi, sillä menestys hylki montrealaisjoukkuetta pahemman kerran. Lopulta organisaation ylin johto painoi liipaisinta ja joukkueessa pitkään vaikuttanut toimitusjohtaja Serge Savard sai kenkää. Samalla ovenavauksella ulos lensi joukkueen mestariluotsi Jacques Demers.
Canadiensin otteet paranivat, mutta joukkue ei ikinä yltänyt pudotuspeleissä toista kierrosta pidemmälle. Lopulta Mark laitettiin jälleen markkinoille ja täkyyn tarttui vanha ja tuttu Philadelphia Flyers. Tällä kertaa hinta ei ollut enää niin suolainen. Vaihdossa Canadiens sai hyökkääjä Dainius Zubrusin sekä toisen ja kuudennen kierroksen varausvuorot.
Halvemmasta hintalapustaan huolimatta Recchi muodostui kultaakin arvokkaammaksi tekijäksi Flyers-laumalle. Hän naputti kovia tehoja LeClairin, Lindrosin, Simon Gagnen, Keith Primeaun ja Jeremy Roenickin vierellä seitsemän vuoden ajan.
- Flyers on mahtava organisaatio ja he kohtelivat minua aina todella hyvin. Siellä oli niin mukavaa, että kävinpä siellä sitten pelaamassa kahteen otteeseen, Mark virnistää.
Näinä vuosina Recchi johdatti joukkonsa kahteen otteeseen NHL:n pudotuspelien konferenssifinaaleihin asti, mutta viimeinen rypistys kohti Stanley Cupia jäi aina puuttumaan.
Tämä asia kaivelee Markia vielä tänäkin päivinä.
- En koskaan voittanut mestaruutta siellä, vaikka olisin niin halunnut. Kyseessä on niin mainio organisaatio, että voittaminen siellä olisi ollut todella upeaa.
Jatkoaika julkaisee vielä tämän viikon aikana kaksi seuraavaa osaa Mark Recchin uratarinasta! Ensimmäisessä osassa pippurinen laituri valotti sitä, miten kaikki sai alkunsa. Maanantaina 9. syyskuuta vuoron saa Recchin ällistyttävän NHL-uran myöhemmät vuodet.