Manny Malhotran kausi sai ikävän käänteen maaliskuun puolivälin kotiottelussa Coloradoa vastaan. Ilman visiiriä pelannut Malhotra sai kiekon silmäänsä toisen erän alussa ja verta valuva hyökkääjä poistui vauhdilla pukuhuoneeseen.
Malhotra ei enää palannut kaukaloon ja tilanteen yksityiskohtien paljastuessa käynnistyi kanadalaisen koko uraa koskenut huhumylly. Vancouverin tiedotteen mukaan Malhotra ei palaisi joukkueen kokoonpanoon runkosarjassa tai pudotuspeleissä ja sentterin näkökyky oli vaarassa.
Kaksi leikkausta ja kaksi kuukautta myöhemmin Malhotra kuitenkin osallistui ensimmäistä kertaa Vancouverin harjoituksiin täydessä varustuksessa. Viime viikolla Malhotra otti jälleen uuden askeleen ja sai luvan myös fyysiseen kontaktiin. Tarinan viimeinen kappale sai alkunsa viikonloppuna, kun lääkärit antoivat Malhotralle peliluvan.
– Kahden kuukauden matka kauden päättymisestä tiedottamisesta mahdollisuuteen pelata Stanley Cup –finaalissa on ollut jännittävä. Mukaan mahtui paljon hyviä ja huonoja hetkiä, mutta tämänhetkinen tilanne herättää paljon toivoa, Malhotra kertoi lauantaina lehdistötilaisuudessa antaessaan ensimmäiset julkiset kommenttinsa loukkaantumisen jälkeen.
– Viimeisten kahden kuukauden aikana olen ollut päivittäisessä tarkkailussa. Lääkärit olivat tyytyväisiä toipumisen edistymiseen ja kokivat, että jos tunnen itseni valmiiksi, on pelaaminen mahdollista. En tehnyt päätöstä kolikkoa heittämällä, vaan lääkärit ovat vakuuttaneet kaiken olevan kunnossa. Parantuminen on vielä kesken ja olen edelleen jatkuvassa tarkkailussa, ja jos lääkärimme ei pidä näkemästään, hänellä on lopullinen sana.
Ympäristön tuki toipumisen salaisuutena
Malhotran tie nykykuntoon oli pitkä. Huhut uran päättymisestä ja jopa vasemman silmän sokeutumisesta eivät olleet pelkkää spekulaatiota, mutta raskaan toipumisprosessin jälkeen 31-vuotias Malhotra on jatkamassa uraansa. Lehdistötilaisuudessaan Malhotra jakoi erityiskiitoksen NHL-yhteisölle ja omalle joukkueelleen, jonka läsnäolo oli merkittävä tekijä parantumisen aikana.
– Olen saanut paljon tukea koko seuraltamme faneja, joukkuetta, valmennusta, joukkueenjohtoa ja omistajatasoa myöten. Muiden joukkueiden pelaajat sekä toimitusjohtajat ja valmentajat joiden alaisuudessa en ole koskaan edes pelannut, ovat toivottaneet pikaista paranemista. Toipumisessa on aina vaihe, jossa alkaa epäillä itseään ja pystyykö enää koskaan tekemään tiettyjä asioita, mutta sain onneksi tärkeää tukea kaikilta, etenkin vaimoltani ja joukkueeltani.
Joukkueensa lisäksi Malhotra sai arvokasta tukea aiemmin silmävammoista toipuneilta Brian Berardilta ja Mattias Öhlundilta. Öhlund oli sivussa 38 ottelun ajan kauden 1999–2000 alussa saatuaan kiekon silmäänsä harjoitusottelussa. Berard tunnetaan NHL:n vakavimmasta silmävammasta, sillä amerikkalainen joutui vuosien 2000 ja 2001 aikana seitsemään leikkaukseen ja yli vuoden pakkolepoon loukkaannuttuaan maaliskuussa 2000.
Sekä Öhlund että Berard palasivat NHL-jäille pitkien toipumisjaksojen jälkeen. Nyt Malhotra on lähellä samaa, ja kertoi lauantaina keskustelleensa Öhlundin kanssa vain kaksi päivää loukkaantumisensa jälkeen. Myöhemmin Berard nousi vielä merkittävämpään rooliin ja jakoi omia kokemuksiaan Malhotran kanssa.
– Hän oli merkittävä tekijä toipumisessani, vastaili kysymyksiini ja opasti minua toipumisen eri vaiheissa. Välillä ilmassa oli paljon kysymyksiä tulevaisuuteni suhteen, mutta hän rauhoitteli minua ja oli koko koettelemuksen ajan hyvä ystävä.
Ensimmäisissä julkisissa esiintymisissään loukkaantumisensa jälkeen Malhotra piti suuria, tummia aurinkolaseja ja peitti vasemman silmänsä vammat. Ulkoiset ruhjeet eivät kuitenkaan pitäneet Malhotraa poissa joukkueensa luota, vaan sentteri oli edelleen osa Canucks-ryhmää loukkaantumisestaan huolimatta.
– Oli tärkeää, että pystyin olemaan joukkueen mukana. Sain käydä heidän kanssaan videonauhoja läpi ja keskustella asioista, ja tavallaan jatkaa normaalia elämää.
– Sain tulla hallille joka päivä, matkustaa joukkueen kanssa vierasmatkoille ja yksinkertaisesti kuulua joukkueeseen. Olen pelannut joukkuelajeja lähes koko elämäni ja joskus loukkaantuneet pelaajat jäävät joukkueen ulkopuolelle, joten tavalliseen palaaminen oli merkittävä osatekijä etenkin henkisessä toipumisessa.
Yksi askel jäljellä
Malhotran pelaaminen Stanley Cup –finaalissa ei vielä ole varmaa lääkärien suostumuksesta huolimatta. Seuraavaksi Vancouverin on analysoitava joukkueensa tilanne ja tutkittava, löytyykö maaliskuusta asti sivussa olleelle keskushyökkääjälle edes sopivaa paikkaa hyvässä vauhdissa olevasta Canucks-kokoonpanosta. Mitä luultavimmin Vigneault raivaa Malhotralle tilaa Vancouverin nelosketjusta, ja sentteri on jo harjoitellut Cody Hodgsonin ja Jeff Tambellinin rinnalla.
Viime viikkoina Malhotra on harjoitellut parhaansa mukaan mahdollisesta sivuroolista huolimatta ja tekee jatkuvasti ylimääräisiä harjoituksia joukkueen yhteisten tapahtumien ohella, tavoitteenaan pukea Vancouverin pelipaita ylleen vielä ennen ensi syksyä.
– Varsinainen työmäärä on alkanut näkyä. Paluu kahden kuukauden toipumisen jälkeen tammikuussa ei ole samanlainen kuin paluu kahden kuukauden toipumisen jälkeen kesäkuussa. Panokset ovat nyt suuret, tempo on paljon korkeampi ja vastakkain on kaksi NHL:n parasta joukkuetta. Olen aina unelmoinut Stanley Cup –finaalissa pelaamisesta, mutta en aio mennä kaukaloon ennen kuin koen voivani auttaa joukkuetta, Malhotra totesi ja lisäsi NHL-ottelun pelaamiseen vaadittavan kunnon eroavan pelkän harjoittelun vaatimuksista.
– Olen harjoitellut jo kunnolla joukkueen kanssa ja tehnyt vielä ylimääräisiä harjoitteita, ja jalkani sekä keuhkoni ovat alkaneet jälleen sopeutua tahtiin. Aina voi kuitenkin polkea kuntopyörää ja harjoitella punttisalilla niin paljon kuin haluaa, mutta varsinaista pelikuntoa ei voi tietää ennen kuin astuu kaukaloon ottelun alussa. Tällä hetkellä kaikki on kiinni itseluottamuksestani ja siitä, etten halua vaarantaa itseäni tai joukkuettani.
Malhotran vakava loukkaantuminen tulee olemaan puheenaihe myös Stanley Cupin finaalisarjan aikana, pelasi Malhotra tai ei. Myös Malhotra itse tiedostaa tämän, mutta aikoo omien sanojensa mukaan pitää sekä oman että joukkueensa keskittymisen voittamisessa.
– Meillä on vielä pari päivää aikaa harjoitella ennen ensimmäistä ottelua, ja loukkaantumiseni tulee olemaan sivuaihe koko sarjan ajan. Keskitymme kuitenkin vain pelaamiseen ja jos koen itseni valmiiksi, on oma pelaamiseni lopulta valmennuksen käsissä.
