Ässien Veli-Matti Savinainen on valmis vetämään työhaalarit ylleen jokaisessa ottelussa, mutta suuri osa yleisöstä vaikuttaa pitävän hyökkääjän panosta itsestäänselvyytenä. Savinainen on aliarvostettu – hän tekee kentällä paljon, mutta kukaan katsomossa ei tunnu sitä huomaavan. Hän pysyy poissa valokeilasta ja tekee illasta toiseen näkyvää työtä uutterasti joukkueensa eteen.
– Kai tällaisia näkymättömiä pelaajia tarvitaan taistelemaan. Yleensä ne ovat ne maalintekijät, jotka pyörivät otsikoissa, Savinainen tuumaa itse.
Miksi Ässät siis halusi jatkaa sopimusta espoolaissyntyisen näkymättömän pelaajan kanssa kahdella vuodella?
– Savinainen on monipuolinen, hyvä pelaaja, joka löytää itsensä joka paikasta. Mies lyö itsensä kunnolla likoon ja on meillä jokerina, sillä pystyy pelaamaan sentterinäkin, Ässien päävalmentaja Karri Kivi valaisee.
Tiivistettynä: Savinainen antaa kasvot joukkueensa pelitavalle ja taisteluilmeelle.
Uusi kipinä
Savinaisen kiekkoura lähti liikkeelle samalla tavalla kuin monen muunkin jääkiekkoilijan. Vuonna 1989 hyökkääjä iski ensimmäistä kertaa luistimet jään pintaan, kun tuolloin 3-vuotiaan Savinaisen isä vei poikansa tutustumaan ulkojäihin. Seuraavaksi Savinainen löysikin itsensä Espoon Kiekkoseuran riveistä.
Savinaisen perhe muutti myöhemmin Karkkilaan ja hyökkääjän isä ehdotti nuorelle miehelle Forssaa, jonne pelaaja lopulta päätyikin A-junioreihin, FoPSiin.
Junnuvuosien jälkeen Forssan Palloseuran miehistöön liittynyt Savinainen joutui kokemaan millaista on pelata joukkueessa, jossa lähes mikään ei toimi. Palkka ei kulkenut suuntaan eikä toiseen, ja pelaajat joutuivat maksamaan itse omat pelimailansakin. Kentällisten kasaaminen oli melkein tuskaa, sillä pelaajien vaihtuvuus joukkueessa oli suuri. Savinaista peluutettiin milloin missäkin, mutta hyökkääjä kokee peliajan olleen suurimpia tekijöitä, joiden avulla on päässyt urallaan näin pitkälle. Illasta toiseen jatkuneet isot peliminuutit toivat hyökkääjälle älykkyyttä ja oveluutta. Ässien nykyinen päävalmentaja Karri Kivi oli tuolloin Forssan Palloseuran ruorissa ja muistaa kyllä silloiset ajat hyvin.
– Se vuosi oli yhtä hullunmyllyä. Silloiset pelaajat kyllä tietävät millaista meno oli, Kivi puuskahtaa.
Jääkiekkoilijan elämään mahtuu niin ylä- kuin alamäkiäkin, sillä Savinainen oli jo kerran luopumassa jääkiekkoilijan urastaan. Hyökkääjää ei laji yhtäkkiä enää kiinnostanutkaan, joten pelaaja oli puolisen kautta poissa kaukalosta FPS:n riveistä. Kivi esitti Savinaiselle pyynnön.
– Savinainen meinasi luovuttaa, mutta soitin hänet takaisin ja sanoin, että järjestän Rantasen Anssin kanssa Poriin try-outille. Sanoin, että tekee jääkiekosta itselleen ammatin, käyttää sen kortin, Kivi muistelee.
Savinainen pelasi myös jalkapalloa jääkiekkoilun ohella, mutta lopullinen lajivalinta tapahtui noin 15-vuotiaana, kun hyökkääjä päätyi valitsemaan työkengikseen nappisten sijaan hokkarit.
– En mä siinäkään lajissa huono ollut.
Ässäpaidassa liigaan
Poriin vuoden 2007 syyskuun loppuun saakka kestäneelle näyttöpaikalle päässyt espoolainen täytti odotukset ja allekirjoitti liigasopimuksen kauden loppuun. Savinainen aloitti Ässien 13. hyökkääjänä ja haki ensimmäisellä SM-liigakaudellaan tuntumaa ylempään sarjatasoon. Pelaajalle kertyi kokemusta myös sentterin tontilta sekä molemmista laidoista. Ainut pelipaikka, johon Savinainen ei Kiven mukaan sovellu, on tolppien välissä veskarin varusteissa.
– Savinainen on monipuolinen pelaaja, ja se on hyvä asia, sillä se antaa valmennukselle enemmän mahdollisuuksia. Hänellä on hyvä pelisilmä ja luonne. Meillä on paljon teräviä jätkiä joukkueessa ja Savinainen on yksi niistä. Hän on saanut ison ruudun alivoimassa ja menee kovaa tilanteisiin, joihin normaalisti 79-kiloinen pelaaja ei menisi.
– En tiedä, onko se luonnekysymys. Menen sinne ja saatana otan sen kiekon. Kai se on se päättäväisyys, millä tilanteisiin menen. En mieti miten saattaa käydä, Savinainen selvittää.
Kauden aikana hyökkääjä vieraili 14 ottelun ja kuuden tehopisteen jälkeen kahden ottelun verran Mestiksessä KooKoon joukoissa, kun kouvolalaiset tarvitsivat lainapelaajia sairastuvan täyttyessä. Hyvän FPS-kautensa jälkeen Savinainen oli päätynyt myös KooKoon kiikareihin, mutta Ässät katkaisi Mestis-joukkueen haaveilut. Heti seuraavana liigakautena Ässissä hyökkääjä nakutti tehot 6+19=25 ja vakiinnutti paikkaansa joukkueessa.
Sivuun ratkaisevilla hetkillä
Kevät 2009 ei ollut Ässille eikä Savinaiselle valoisaa aikaa. Joukkueesta putosi pelaajia yksi toisensa jälkeen sairastuvan puolelle, ja helmikuussa koitti myös hyökkääjän vuoro. HPK:n Janne Kolehmainen taklasi ässäpelaajaa avojäällä, ja Savinaisen kausi päättyi niille sijoilleen, kun hyökkääjälle diagnosoitiin aivotärähdys ja nenämurtuma. Koko joukkueelta heikosti menneen kauden kruunasivat keväällä Vaasan Sportia vastaan pelatut liigakarsintaottelut.
– Loukkaantuminen tuli ja meni. Se sattui mulle hyvään aikaan, melkein loppukauteen. Sain siis aloittaa puhtaalta pöydältä kesällä. Kuuden viikon totaalisen levon päätyttyä pystyin treenaamaan saman tien sataprosenttisesti, hyökkääjä toteaa.
– Kieltämättä jännitti ensimmäistä kertaa elämässäni katsoa kiekkoa, kun pelattiin karsintapelejä. Koskaan ennen ei ole jännittänyt, mutta silloin kyllä hermostutti.
Ässät kuitenkin selvitti karsinnat edukseen ja joukkue sai jatkaa SM-liigassa. Vuoden 2006 kevään hopeasta kauteen 2009–2010 asti Ässät pelaili sarjataulukon häntäpaikoilla, ja Savinainen sai kokeilla joukkueessa monenlaista eri roolia.
Luonnonlapsi liikenteessä
Valmentajat ja joukkuekaverit kertovat Savinaisen olevan monipuolinen hyökkääjä, joka on tunnollinen molempiin suuntiin. Millainen pelaaja Savinainen sitten omasta mielestään on? Mikä tekee pelaajasta joka paikan höylän?
– Olen periksiantamaton. Riistän, raastan, revin, taistelen. Menen urheasti tilanteisiin, pelkoja kaihtamatta, luonnehtii Savinainen itse virnistäen.
– Kaukaloiden ritari, heittää ässähyökkääjä Antti Mäkilä vierestä.
– Kaukaloiden uljas ritari, Savinainen korjaa.
Valmentaja Kivi toteaa Savinaisen olevan pidetty pukukopissa ja että hyökkääjällä on varmasti oma ruutunsa joukkueessa.
– Velmu mikä velmu. On vain hyvä, että joukkueessa on tuollaisia luonnonlapsia, jotka eivät maanantaina mieti, mitä tiistaina tapahtuu, hymähtää Kivi.
Laidassa pelaava Savinainen kertoo omaksi vahvuudekseen juuri monipuolisuuden, joka on tullut eri pelipaikkoja kierrellessä. Hyökkääjä on saanut vastuuta ylivoimalla, mutta tuo parhaat ominaisuutensa esiin alivoimapelaamisessa, jossa on yksi ässäpakan parhaimmistosta.
– Pistettiin mut sitten mihin tahansa paikalle, osaan mukautua kenttään ja pelata sen tavalla. Kemiat toimivat sekä kopissa että jäällä. Alivoimalla vahvuuksiini kuuluu pelinluku, sillä osaan lukea vastustajaa, mitä se tekee kiekon kanssa ja sitä kautta sulkea syöttölinjoja.
Tunnollisuudestaan huolimatta Savinainen hukkaa välillä huomattavan määrän maalipaikkoja, mutta korvaa sen antamalla ketjukavereilleen tilaa ja mahdollisuuksia maalintekoon. Savinainen saa valmennukselta osakseen paljon kehuja, mutta Kivi muistuttaa, että jokaisella pelaajalla on kehittymisen varaa rutkasti, niin myös Savinaisella.
– Se on loputon oppimisprosessi. Ville Peltonenkin on 38-vuotias ja opiskelee yhä. Aina tulee jotain uutta opittavaa. Kerran Savinaistakin on jouduttu potkimaan eteenpäin. Viime kesä oli häneltä hyvä ja siksi varmasti pelaakin nyt hyvin.
Lempinimillä leikittelyä
Ässien kopissa lentää helposti astetta huonompikin huumori. Joukkuetoverit ristivät tämän lajin ehdottomiksi hallitsijoiksi juuri Savinaisen sekä ässäpuolustaja Miko Malkamäen, vaikka veskariosastonkaan huumoritasoon ei ole pitkä matka. Savinainen on pidetty niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
– Sanon, mitä sylki suuhun tuo. Välillä valitsen väärät sanat, mutta heitän kuitenkin silti puoliksi vitsillä. Olen erittäin puhelias ja tulen toimeen kaikkien kanssa. Malkamäkikin on ihan hyvä äijä, kun se nukkuu tai on poissa näkyvistä, hyökkääjä vitsailee.
Savinainen päätyi kuluvaksi kaudeksi myös sakkokeisarin rooliin ässäkapteeni Ville Uusitalon käskystä, kun kukaan muu joukkueen pelaajista ei tointa ilmeisesti havitellut. Sakkokassaa Savinainen rahoittaa itse harvemmin, mutta ei ole silti itse välttynyt maksuilta, sillä esimerkiksi eniten noottia hyökkääjä on saanut kopin lattialle jättämistään tavaroista.
Jääkiekkoilijoilla on tapana antaa joukkuetovereilleen erilaisia lempinimiä, välillä yleisöä jopa huvittaviakin. Savinaisen lempinimiksi ovat iskostuneet ”Vellu” ja ”Sati”, mutta välillä suihkuverhojen hämyissä kuullaan mainittavan myös ”Stamkosista”. Hyökkääjä selvitti, että NHL-tähti Steven Stamkosiin viittaavan lempinimen antoi Mäkilä, kun Savinainen onnistui yhdessä ottelussa pistämään kiekon suoraan syötöstä maalin perukoille.
Viime kaudella Ässien raskaan työn raataja teki kypärätempun TPS:ää vastaan, ja totesi ottelun jälkeen toteuttaneensa illan teemaa eli laukomista. Myös kuluvalla kaudella sama taika oli toistua, mutta maalit jäivät HPK:ta vastaan kolmen sijasta kahteen. Tälläkin kertaa Savinainen kertoi lehdistölle laukomisteemasta. Eikö Stamkos sitten muuten lauo?
– Laukoo, laukoo, mutta en ole yhtä ahkera kuin Stamkos. Mitä enemmän laukoo, sitä ”helpommin” maaleja tulee. Ei kiekko maaliin mene, jos se pyörii kulmissa.
Ässät julkaisi vajaa kuukausi sitten jatkavansa Savinaisen sopimusta kahdella lisävuodella, joten sopimus on voimassa kauden 2013–2014 kevääseen. Jatkopahvit takataskuun pistänyt hyökkääjä kertoi viihtyvänsä Porissa.
– Hyvältä tuntuu. Ässät halusi pitää, eikä mulla ollut kiirettä poistua. Päästiin yhteisymmärrykseen, laitettiin nimet paperiin ja nyt on kaksi vuotta lisää Porissa tiedossa.
Savinainen tähtää kevääseen
Kausi 2011–2012 on nyt puolessa välissä ja Ässät keikkuu sarjataulukon toisella sijalla. Syksyn aikana Savinainen on noussut kolmosketjusta kakkosvitjaan täydentämään kaksikkoa Tomas Zaborsky–Stephen Dixon, ja laituri nauttii ketjun kanssa pelaamisesta.
– Tosi hyvältä on tuntunut pelata siinä. Dixon on huippusentteri ja Zaborsky löytää itsensä jatkuvasti kiekon kanssa maalilta. On todella hienoa pelata siinä vieressä duunariroolia.
Kolmikon ollessa kaukalossa Savinaisen niin sanottu näkymättömyys korostuu, kun ulkomaalaispelaajat loistelevat valokeilassa. Monilta jää huomaamatta hyökkääjän antama jokailtainen panos. Savinainen voittaa prosentuaalisesti suurimman osan kaksinkamppailuista eikä pelkää mennä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kuluvalla kaudella hyökkääjä on haalinut tehot 8+8=16, ja pelaaja aikoo jatkaa samaan malliin tauon jälkeen. Savinaiselle tärkeintä on pitää joukkue korkealla.
– Minulla ei ole henkilökohtaisia tavoitteita tälle kaudelle, ei oikeastaan ole koskaan ollutkaan. Lähdetään parantamaan viime kaudesta ja pyritään auttamaan joukkuetta pidemmälle kuin viimeksi, Savinainen tuumaa lopuksi.
