Loppuun asti, joukkueen eteen

MESTIS / Haastattelu
Janne Sinkkonen on pelaajaurallaan miettinyt lopettamista monta kertaa ja kerran tehnytkin sen. Henkilökohtaiset tavoitteensa hän myöntää jo saavuttaneensa, nyt periksiantamaton hyökkääjä laskee vain joukkueen pisteitä.

Mestiksessä ja Suomi-sarjassa pelaa paljon jääkiekkoilijoita, joiden peliura on tilastoissa samantapainen kuin Janne Sinkkosella. Jonkin verran liigapelejä, muutama kausi alemmissa sarjoissa ja kierros ulkomailla.

Sinkkosella on kuitenkin tilillään kaksi varsin harvinaista saavutusta, jotka molemmat hän arvostaa korkealle. Toinen on Ranskan cupin voitto 2003 Ours de Villard-de-Lansin riveissä, toinen pronssimitali opiskelijoiden talvikisoissa Innsbruckissa 2005 Suomen joukkueen kapteenina.

- Universiadien mitali on kiekkourani suurin saavutus. Minulla oli iso rooli joukkueessa, ja sain pelata hienossa ketjussa Miikka Kuuselan ja Juho Luoman kanssa. Oltiin kuin maajoukkue, Suomen paidat päällä. Oli täpötäysi halli, punaiset matot, mitalit ja kukitukset. Kaiken lisäksi pronssipelissä kaatui Itävalta, jonka kakkosvalmentaja Jorma Siitarinen oli ennen kisoja kuvannut Suomen joukkuetta sanoilla ”paska nippu”.

- Ranskan cup taas on maassa hyvin arvostettu ja paljon julkisuutta saava tapahtuma. Loppuottelukin tuli tv:stä. Oli hieno tunne vihdoinkin voittaa jotakin, nostaa pokaali ilmaan. Olkoonkin ettei Ranskan cupia Suomessa tunneta eikä arvosteta.

Ennen ulkomaankierrostaan Sinkkonen nautti hyvistä kiekkoilijan vuosista myös kotikaupungissaan Lahdessa. Kari Eloranta nosti Kiekko-Reippaan juniorijoukkueiden runkopelaajan ensin Pelicansin kesäharjoitusrinkiin ja vähitellen kokonaan edustusjoukkueeseen. Ensimmäinen täysi kausi edustuksessa oli 1998-99. Se huipentui liiganousuun.

- Nousu oli tietysti mahtava kokemus. Koko Lahti tuntui olevan vähän aikaa aivan sekaisin.

SM-liigaa Sinkkonen pelasi kaudet 1999-2001. Seura oli edelleen Pelicans, joka tarjosi omalle kasvatilleen kohtalaisesti vastuuta.

- Kyllä sellainen tunne jäi, että mahdollisuus annettiin. Liigassa näki kuitenkin omat rajansa, en vain ollut riittävän kova pelaaja siihen sarjaan.

analyysi

HeKi luottavaisena ensimmäiseen Mestis-kauteensa.
[lue lisää]

Liigakausien aikana peliaika vaihteli, mutta rooli pysyi samana. Karvaamista, rymistelyä.

- Sarja asetti aika tiukat rajat roolille, kiekolliseen peliin ei siinä vauhdissa ollut oikein eväitä. Ehkä olisi ollut järkevää pelata vielä muutama kausi ykkösdivarissa ja koettaa kehittää kiekollisia taitoja.

Syksyllä 2001 Sinkkonen suuntasi Uudellemaalle etsimään Mestis-paikkaa. KJT:ssä sukset menivät seuran kanssa ristiin jo harjoituskaudella, ja Ahmoissa ura jäi viiteen runkosarjapeliin.

- Omassa asenteessani oli silloin paljon vikaa, mietin jo lopettamistakin. Sitten entiset junioriaikojen pelikaverit soittelivat ja houkuttelivat HeKiin.

Suomi-sarjassa rymistelijälle oli tarjolla kiekollinen rooli ja pelaaminen tuntui taas hauskalta. HeKi vaikutti muutenkin miellyttävältä seuralta.

- Asiat hoidettiin täällä tosi hyvin, esimerkiksi loukkaantumisiin puututtiin heti. Seuran pienuus tietysti vaikutti joihinkin asioihin, mutta joka tapauksessa peleistä jäi niin hyvä maku, että Heinolaan oli helppo myöhemmin palata.

Värikkäitä vuosia tuntureilla ja alpeilla

Pistäytyminen HeKissä jäi lyhyeksi, sillä kevätkaudeksi 2002 löytyi pelipaikka Norjan pääsarjassa pelanneessa Manglerud Starissa. Kaudesta jäi hyviä muistoja, vaikka joukkue menetti pudotuspelipaikan runkosarjan viimeisellä kierroksella.

- Kokemus oli kaikin puolin kasvattava, olin ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla. Vastustajien taso vaihteli Suomi-sarjan kärkipään tasolta SM-liigan häntäpäähän.

haastattelu

Urheilutoimenjohtaja ei pelkää riskejä.
[lue lisää]

Manglerud Staria valmensi kiistelty Geir Myhre, joka tunnetaan Norjassa aggressiivisuudestaan sekä pelaajana että valmentajana. Eräät Myhren valmennuksessa pelanneet pelaajat ovat haastaneet hänet oikeuteen syyttäen valmentajaa henkisestä väkivallasta.

- Minä tulin kuitenkin Myhren kanssa hyvin toimeen, hänen tyylinsä sopi minulle. Myhre vaati paljon, mutta myös antoi paljon.

Jatkaminen Norjassa oli Sinkkoselle varteenotettava vaihtoehto, mutta Manglerud Star ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Paluulento Suomeen oli maksettava itse.

Mielessä kävi jälleen lopettaminen, mutta sitten soi puhelin. Pelicans-aikojen pelikaveri Tomi-Pekka Kolu pyysi pelaamaan Ranskan liigaan nousseen Ours de Villard-de-Lansin riveihin. Lähtöön oli aikaa kaksi viikkoa.

- Se oli hauska vuosi, jonka kruunasi cupin voitto. Joukkueessa oli paljon hyviä ulkomaalaisia, Suomesta minun ja Kolun lisäksi Antti Karhula.

Villard de Lans on 4000 asukkaan alppikylä, jossa jääkiekon asema on vahva. 2500 katsojaa vetävä halli oli yleensä loppuunmyyty.

- Myös paikallinen lehdistö oli erikoinen tuttavuus. Ensin suomalaispelaajat kehuttiin maasta taivaaseen, ja heti viikon päästä sama toimittaja vaati vahvistusten vaihtamista.

Takaisin Suomeen Sinkkosen toi opiskelupaikka Vierumäen urheiluopistossa. Alkoi aherrus kansainvälisen, valmennukseen painottuvan liikunnanohjaajan tutkinnon saavuttamiseksi.

- Ulkomailla pelaaminen olisi edelleen kiinnostanut, mutta koulu ratkaisi. Tarkoitus oli samalla pelata HeKissä hieman jäähdyttelymielellä, mutta eihän siitä mitään tullut. Valmentajaksi tullut Jarno Pikkarainen ei jäähdyttelijöitä katsellut, vaan harjoittelu oli jopa laadukkaampaa kuin monissa Mestis-joukkueissa.

HeKissä Sinkkonen pelasi kaksi hyvää kautta. Keväällä 2005 joukkue pääsi Mestis-karsintoihin, ja samana talvena Sinkkonen kipparoi Suomea universiadeissa. Kauden jälkeen takki oli tyhjä.

- Universiadien jälkeen tuntui siltä, että henkilökohtaiset tavoitteet on nyt saavutettu. HeKin nousu jäi haaveeksi, joten sekään ei innostanut jatkamaan. Päätin lopettaa.

Urheilutoimenjohtaja päivystää virka-aikaan

Paluu HeKiin tapahtui viime keväänä pelaaja-urheilutoimenjohtajana. Takana olivat kausi Kiekko-Reippaan b-juniorien toisena valmentajana ja loppuun saatetut opinnot Vierumäellä.

- Päätin tarttua mahdollisuuteen, kun sellaista tarjottiin. Tajusin oikeastaan vasta joulun aikaan todella lopettaneeni jääkiekon, ja sen jälkeen olin kaivannut pelaamista, erityisesti pukukoppielämää.

Suhtautuminen Sinkkosen kaksoisrooliin urheilutoimenjohtajana ja pelaajana vaati joukkuetovereilta hiukan opettelua.

- Ensi alkuun saatettiin vaihtojen välillä kysyä, milloin mun lavat tulee ja milloin mun luistimet tulee. Nyt on kuitenkin tehty selväksi, että olen peleissä mukana vain pelaajana. Urheilutoimenjohtajan tehtäviä hoidan virka-aikaan, ja pelipäivinä joukkueenjohtaja toimii sijaisenani.

Hyökkääjä Sinkkonen kuuluu alkavan kauden HeKissä joukkueen kokeneimpiin ja meriiteiltään kovimpiin pelaajiin. Luvassa on rooli jossakin kolmesta pelaavasta kentällisestä.

- Alivoimaa pelaan ainakin paljon, ylivoimavastuu on vielä auki. Joka tapauksessa rooliini kuuluu pelata tilanteet loppuun asti.

Eikö pelaamisen taso kärsi, jos henkilökohtaiset tavoitteet on jo saavutettu?

- Kyllä joukkueen tavoitteet tulevat aina ennen omia. Ulkomailla pelatessa tuli vielä tarkkailtua omia pisteitä ja mietittyä näyttöjä SM-liigaan, mutta nyt riittää se, että tuntee auttaneensa omaa joukkuetta. Vain joukkueen saamat pisteet ovat tärkeitä.

» Lähetä palautetta toimitukselle