Keni Karalahti kiekkoili ensimmäiset juniorivuotensa HJK:ssa ikäryhmänsä divarijoukkueissa. Kovia tehoja alasarjoissa tehnyt puolustaja siirtyi A-juniori-ikäisenä Kiekko-Vantaaseen, jossa hän pelasi kaksi kautta. Sen jälkeen edessä olikin jatkosuunnitelmien pohtiminen.
− Olihan se aika erilaista, tyyli muuttui melko paljon. Ensimmäinen vuosi pelattiin Liigassa ja sitten pudottiin A-nuorten divariin. Siinähän se ero tuli, kun Liigassa kaikki pelit olivat kovia, ja divarissa sitten taso vaihteli. Sielläkin suurin osa peleistä oli kovia, mutta sitten oli myös sellaisia pelejä, ettei siinä enää mitään järkeä ollut, kuvailee Karalahti aikojaan Kiekko-Vantaassa.
− Se oli viimeinen kausi, kun sain pelata A-nuorissa ja sen jälkeen piti vain yrittää päästä johonkin. Siitä kun ei sitten tullut mitään, niin ajattelin opiskelujen ja työpaikan olevan helpoimmat ratkaisut siinä vaiheessa.
Karalahti jo käytännössä lopetti uransa kauden 2012−13 jälkeen, mutta jäältä puolustaja ei pysynyt kuitenkaan poissa. Innostus pelihommiinkin syttyi uudelleen ja kaksi kautta kului III divisioonassa HJK:n sekä HC Vissyn riveissä.
− Kyllähän lopettaminen aina välillä on mielessä käynyt, mutta sitten on aina tullut tehtyä paluu jääkiekon pariin ja aina kun on paluun tehnyt, se on tuntunut hyvältä. Sitä on sitten vaan halunnut jatkaa. Jotenkin vaan veri on aina vetänyt jäähallin puolelle, Karalahti toteaa.
Jotenkin vaan veri on aina vetänyt jäähallin puolelle.
− Vaikka lopetin jo aikanaan, en koskaan ole ollut poissa jäältä. Varsinkin kesäisin tuli treenattua sellaisten ihmisten kanssa, jotka tätä lajia tekevät ihan tosissaan. Siinä sitten innostusta taas tuli ja kun huomasi, ettei ole se kierrettävä keila kentällä, niin se antaa uskon siihen että pitäisikö vielä yrittää.
III divisionassa Karalahti tehtaili kaikkiaan 30 maalia ja 42 tehopistettä puolustajan tontilta. Sarjan yleisilmettä hän kuvaili hyvin harrastuksen omaiseksi, vaikka tosissaan kentällä painetaankin.
− Aika runsasmaalinen sarjahan se on. Sarjan hiljainen sääntö on, että takakarvaaminen on kielletty, niin se antaa paljon mahdollisuuksia hyökätä ja sitä kautta syntyy paljon maaleja. Vauhtihan siellä tietysti on hitaampaa, mutta kyllä sieltäkin löytyy ihan osaavia pelaajia, Karalahti kertoo.
− Sarjan helppous on siinä, että siellä pystyy vain pelaamaan. Ei sitä nyt kovinkaan ammattimaiseksi voi sanoa, mutta hauskaa on, ja kaikki pelaavat kuitenkin tosissaan. Siinä ohella jotkut opiskelevat tai käyvät töissä eli harrastustahan se siinä vaiheessa on.
Vissyssä pelatun 23 maalin kauden jälkeen Karalahdelle tarjoutui mahdollisuus päästä kokeilemaan siipiään Mestiksessä. Puolustaja tarttui tilaisuuteen ja lunasti lopulta koeajan kautta paikkansa Ville Niemisen valmentamassa KeuPan miehistössä.
− Vaihdoin silloin Vissyyn pelaamaan, kun se oli töiden puolesta helpompaa ja siellä sitten yhdellä jengiläisellä oli tuttu Keuruulla. Kuulin sitten, että "Nemo" menee sinne ja niiden kontaktien kautta hän oli saanut ilmoituksen, että onko mahdollista päästä mukaan. Hän sitten sanoi, että jos uskaltaa soittaa, niin saa tulla kuukaudeksi koettamaan, Karalahti kertaa.
Elämätaparemonttia kavereiden ja veljen neuvoilla
Alasarjoissa vietettyjen kausien jälkeen ponnistaminen huomattavasti ammattimaisempaan Mestikseen ei ollut helppoa. Karalahti jakaakin kiitosta Niemiselle, joka jaksoi luottaa häneen.
Mestiksessä Karalahti pelasi 36 runkosarjapeliä ja 11 pudotuspeliottelua, joissa keräsi seitsemän tehopistettä. Keuruulaisryhmän vahva kausi päättyi kuitenkin hieman ikävästi, kun Jokipojat kaatoi joukkueen pronssiottelussa.
− Olihan se iso ero, ei voi kieltää. Kaikki tekeminen muuttuu, niin joutuu koko elämän muuttamaan, että pääsee siihen mukaan. Siinä oli vielä sekin, kun oli vähän jälkijunassa treenaamisessa ja muutenkaan ei voimatasot tai luistelu olleet lähellekään sitä tasoa, millä pitää olla. Onneksi "Nemo" oli tosi kärsivällinen ja jaksoi uskoa siihen, että minusta voi tullakin jotain. Siinä sitten treenattiin senkin edestä koko kaudella, Karalahti hymähtää.
Jos oli muutos pelillisesti iso III divisioonan ja Mestiksen välillä, tuli sitä myös kaukalon ulkopuoliseen elämään. Arkielämän muutoksissa Karalahti kertoi saaneensa paljon apua joukkuekavereiltaan.
− Elämäntapamuutoshan siinä tulee, kun joutuu keskittymään siihen, mitä syö, miten nukkuu tai mitä tekee milloinkin. Ei voi vain mennä sen mukaan, miten huvittaa, vaan pitää panostaa siihen, että varmasti jaksaa peleissä ja treeneissä vetää ihan tosissaan, Karalahti muistuttaa.
− Onneksi Keuruulla asuin kimppakämpässä, niin se helpotti muutoksen tekemistä. Niiden muiden elämää kun katsoi, niin oli helppo toteuttaa nukkumiset, ruokailut ja muut. Siinä helposti oppi, kun oli vierellä kavereita, jotka olivat tehneet sitä jo pidempään ja tekevät vieläkin.
Yhteisasumisesta joukkuekavereiden kanssa Karalahti piti myös sen vuoksi, että se mahdollisti asioiden läpikäymistä vapaa-ajallakin ja helpotti joukkueeseen sisäänpääsyä.
− Itse olen tykännyt siitä, että saa olla joukkuekavereiden kanssa jäähallin ulkopuolellakin. Kaikillahan se ei ole elämäntilanteen takia mahdollista, mutta jos se mahdollistaa sellaisen asumisen, niin se on hyvä vaihtoehto. Ei tule koskaan sellaista fiilistä, että olisit yksin, vaan sinulla on aina joku seurana ja pystyy helpommin miettimään, mitä tekee milloinkin. Aina on muutama kaveri ympärillä, jotka miettii kanssa mitä tehdään tai miten parannetaan omaa peliä. Helpompi se on niiden kanssa miettiä kuin yksin pähkäillä.
Neuvoja arkielämään Karalahti sai myös veljeltään Jere Karalahdelta, jolla on pitkä tausta niin Liigasta kuin maajoukkueesta ja ulkomaan kaukaloistakin.
− Ei se hirveästi pelihommiin neuvoja anna, vaan enemmänkin huomio kiinnittyy jääkiekon ulkopuoliseen elämään. Se tietää tasan tarkalleen, kuinka jäähallissa eletään. Kysymys onkin siinä, miten jäähallin ulkopuolella toimitaan ja mikä auttaa parhaiten siinä kehittymään.
Kulttipelaaja ei tilastoja mieti
Karalahden vauhdikas urakehitys sai jatkoa nopeammin kuin puolustaja itse edes kuvitteli. Nieminen siirtyi KeuPan penkin takaa Liigaan nousseen Jukureiden valmennusryhmään ja saman suunnan otti myös Karalahti. Suunnittelemattomasta siirrosta huolimatta puolustaja oli tyytyväinen uuteen askeleeseen, vaikka se toikin eteen jälleen uudet haasteet.
− Tietysti sitten tuli taas vastaan se, että peli muuttuu. Vauhti ei välttämättä kasvanut, mutta pelaaminen on taktisempaa ja paikkoja ei voi antaa niin helposti kuin Mestiksessä. Kyllähän siinä oli aikamoinen jännitysmomentti ensimmäisiin peleihin tultaessa, Karalahti muistelee.
− Ei se helppoa ollut viime kaudella, mutta sen olikin tarkoitus olla kehittymisen ja totuttelun kausi. Sen kun sai alta pois, niin tällä kaudella pystyisi panostamaan ja parantamaan omaa tasoaan niin paljon, että pystyisi pelaamaan tällä tasolla.
Kuluvalla kaudella Karalahti onkin osoittanut kehittymisen merkkejä: Viime kaudella puolustaja kokosi 44 ottelussa neljä tehopistettä, kun nyt hän on kerännyt saman pistemäärän 21 ottelussa. Joukkueen sisäisessä tehotilastossa Karalahti pitää puolestaan hallussa kärkitilaa lukemalla +5.
− Kausi lähti hyvin käyntiin, ja sain siinä alussa tehtyä pisteitäkin, mikä taas ruokkii itseluottamusta ja kaikkea yrittämistä kentällä. Silloin se puolustaminenkin tuntuu helpolta, kun on se fiilis, että onnistuu kaikki mitä yrittää.
− Kyllä sitä kehitystä on tullut ja paljon sen eteen on tehty töitäkin. Ei nyt tietenkään voi sanoa, että olisin vielä täysin tyytyväinen siihen, mitä on tehnyt tai miten kausi on mennyt. Omalta osaltani on kuitenkin hyvä, kun huomaa pelaamisen tuntuvan helpommalta verrattuna viime kauteen. Se antaa uskoa siihen, että tässä on mahdollisuus kehittyä vieläkin, vaikka ei enää olekaan mikään 18-vuotias.
Puolustaja muistutti kuitenkin, että tilastoja ei pidä tuijotella liikaa, sillä kautta on vielä paljon jäljellä.
− En kuitenkaan sanoisi, että hirveästi kannattaa niitä plus-miinus-tilastoja koko aikaa seurailla, koska tässä on vielä paljon kautta jäljellä. Lukema voi muuttua vielä moneenkin suuntaan, mutta toivotaan tietysti, että parempaan suuntaan. Sillä toivolla tässä eletään, että se kasvaisi koko ajan.
Karalahden onnistuneet suoritukset on huomattu myös katsomossa, sillä puolustajalle on tehty oma lakana. Muutenkin Karalahti on saanut eräänlaisen kulttipelaajan maineen, vaikka puolustaja itse ei tätä määritelmää täysin ostakaan. Hän kuitenkin myöntää huomanneensa kannustuksen.
− En nyt mistään kulttipelaajan asemasta puhuisi, mutta kyllä sen on huomannut. Olen puhunutkin sen uuden kannattajaryhmän kanssa, että hienoahan se on. Varsinkin se, että he ovat tuoneet lisäkannatusta peleihin. He jaksavat huutaa ja välillä pelien jälkeen ovat räväyttäneet soihtujakin hallin ulkopuolella, vaikka ollaan hävittykin. Se tuo hyvää uskoa hommaan, puolustaja myhäilee.
"Suuret on tavoitteet, mutta mennään askel kerrallaan"
Vaikka Karalahden kausi henkilökohtaisella tasolla onkin ollut varsin onnistunut, Jukurit majailee sarjassa viimeisenä. Joukkueen viime aikojen otteissa on ollut kuitenkin merkkejä paremmasta ja positiivisesti ajatteleva puolustaja uskookin joukkueen nousuun.
− Ensimmäisten pelien jälkeen oli ajatukset vähän sellaisia, että mitähän tästä nyt oikein tulee, kun ei onnistuttu oikeastaan missään, mitä yritettiin. Nyt on alettu pääsemään paremmin siihen peliin sisälle. Peleissä on tosi pienet marginaalit, ja me ollaan nyt aika lähellä sitä, että päästään taistelemaan voitosta ihan joka pelissä. Pienet virheet ovat rokottaneet aika paljon ja sen näkee sarjataulukossa, puolustaja pohtii.
Karalahti on ollut tyytyväinen myös joukkueen ja koko ympäristön ilmapiiriin vaikeiden aikojen keskellä.
− Se on mielestäni ollut aivan mahtavaa, että ei missään vaiheessa ole pystynyt olettamaan pelien menneen näin huonosti. Kaikilla on fiilis edelleen korkealla ja kaikki kesken mukaan tulleet äijät ovat päässeet hyvin sisään, koska joukkueen sisällä ei ole ollut vaikeaa. Kyllä sen kaupungillakin huomaa, koska ei täällä kivitetä suoraan, vaan usko ja tsemppi on kaikilla että kaikki on vielä mahdollista, Karalahti kehuu.
Joukkueen keskuudesta puolustaja haluaa myös nostaa yhden nimen esiin hengenluojasta puhuttaessa.
− Kaikillahan on oma osuutensa joukkuehenkeen ja kaikki ovat omia persooniansa, mutta jos äänekkäimmästä päästä lähtee, niin kyllä Kumpulaisen Janne on vahva kandidaatti siihen. Siltä ei lopu juttu koskaan ja aina löytyy hyviä tarinoita, Karalahti naurahtaa.
Karalahti pelaa Mikkelissä nyt toista kauttaan. Keuruun vuosien tapaan kommuunielämää viettävä puolustaja on pitänyt ajastaan Etelä-Savossa, ja aika kuluu kaukalon ulkopuolellakin helposti.
− Välillä käydään iltaisin tekemässä jonkin sortin harjoitteluja. Viime torstaina mentiin juhlimaan kiitospäivää Budishin luo ja tehtiin kiitospäivän ateria. Helppo tässä on olla, kun voi mennä mihin vaan ja ketään se ei haittaa. Kyllä täällä saa ajan kulumaan joukkuekavereiden kanssa hallin ulkopuolellakin, Karalahti linjaa.
Tulevaisuuden suunnitelmat 25-vuotiaalla puolustajalla ovat vielä avoinna. Kuluvalle kaudelle hänellä kuitenkin vielä riittää tavoitteita, mutta niistä hän ei ota valtavaa stressiä.
− On minulla kaikennäköisiä tavoitteita loppukaudelle. Jos mietitään esimerkiksi ihan tehopisteitä tai sitä kuinka monta kertaa on jäällä, kun omissa soi, niin kyllä kaikissa on jonkinlainen tavoite. Suuret on tavoitteet, mutta mennään askel kerrallaan. Jos ei tällä kaudella onnistu, niin sitten viimeistään ensi kaudella.