JYP - IFK
KOO - SPO
PEL - TPS
SAI - TAP
BOS - STL 2.00
NYI - NJD 2.00
NYR - CHI 2.00
TBL - TOR 2.30
NSH - WPG 3.00
MIN - ANA 3.00
DAL - LAK 3.30

Liian hyvä AHL:ään, liian huono NHL:ään

LIIGA / Haastattelu
Corey Locke on dominoinut kaikkia sarjoja, joissa on urallaan pelannut – yhtä lukuun ottamatta. Seuraavana asialistalla pitäisi olla SM-liiga, mutta miksi? Miten kovassa huudossa oleva kanadalaishyökkääjä päätyy parhaassa peli-iässä SM-liigaan?

Miltä tuntuisi olla Pohjois-Amerikan toiseksi kovimman jääkiekkoliigan arvokkain pelaaja, kaksinkertainen mestari, piste- ja syöttöpörssin voittaja ja nelinkertainen tähdistöpelaaja, jolla ei kuitenkaan ole mitään asiaa NHL:ään? Tilille kilahtaa neljännesmiljoona vuodessa, mutta jossain vaiheessa lähellä, mutta silti niin kaukana oleva unelma saattaa alkaa tympiä.

Ikävää, eikö?

Corey Lockelle skenaario on todellisuutta. Neljä eri NHL-organisaatiota on hankkinut farmiseuralleen menestystä palkkaamalla Locken, mutta yksikään ei ole päästänyt miestä NHL-jäille viittä kertaa enempää.

– Locke on keskitasoa heikompi luistelija keskivertolaukauksella. Lisäksi hän on pienikokoinen. Tämä kaikki söi tehoja NHL:ssä. Hänellä oli vaikeuksia tehdä itselleen tilaa ja päästä eroon puolustajista.

Näin Lockea kuvailee suositun All Habs –sivuston luoja ja päätoimittaja Rick Stephens.

– OHL:ssä ja AHL:ssä peli ei ollut yhtä nopeaa. Locke käytti ylivoimaista peliälyään, poikkeuksellista pelinlukutaitoaan ja vahvoja syöttötaitojaan tehokkaaseen hyökkäyssuunnan peliin. Hän uskaltaa viedä kiekon ahtaisiinkin paikkoihin, mikä Locken raameilla kostautui NHL:ssä ja johti liian helppoihin kiekonmenetyksiin. Hän on kahden suunnan pelaaja ja älynsä vuoksi hyvä myös puolustusalueella, Stephens jatkaa.


Montreal varasi Locken vuonna 2003.

28-vuotiaana Locke on ikuiseksi alasarjapelaajaksi leimattu hyökkääjä, joka on pelannut melkein 600 AHL-ottelua lähes piste per peli -tahtiin. Joukkueensa sisäisen pistepörssin Locke on voittanut kaikissa neljässä edustamassaan AHL-seurassa ja varakapteenin A-kirjain on koristanut paidanrintamusta kolmena viime vuotena.

Yhdeksän vuotta sitten Locke oli tuore NHL-varaus. Alla oli kolme kautta junioriseura Ottawa 67'sissä. Kahdelta viimeiseltä kaudelta historiankirjoihin jäi kaksi maali- ja pistekuninkuutta sekä peräkkäiset valinnat OHL:n parhaaksi pelaajaksi. Kolmessa vuodessa 186 ottelua, joissa 312 pistettä.

Muiden muassa Corey Perryä, Dustin Brownia, Eric Staalia, Mike Richardsia, ja montaa muuta nykyistä NHL-tähteä sekä Stanley Cup -mestaria kirkkaasti paremmat tehot eivät kuitenkaan sokaisseet NHL-seuroja. Pohjois-Amerikan junioreista ennakkoon 61. parhaaksi arvioitu Locke putosi lopulta vuoden 2003 varaustilaisuudessa kolmannelle kierrokselle.

Locken pitkä odotus ei ollut yllätys, sillä kykyjenetsijöiden harjaantuneet silmät näkivät pistesaldojen taakse.

– Hänen kykynsä selvitä NHL:n kovassa pelinopeudessa on kokoa suurempi kysymysmerkki. Nuorten maajoukkueleirillä hän tuskaili pelinopeuden kanssa, Kanadan jääkiekkoliiton pääkykyjenetsijä Blair Mackasey perusteli muutama päivä ennen varaustilaisuutta.

– Montreal pääsi tekemään matalan riskin varauksen, jonka palautus olisi voinut olla merkittävä. Locke oli OHL:n profiilipelaajia ja teki melkein kaksi pistettä ottelua kohden, Stephens muistelee Canadiensin numerolla 113 tekemää varausta.

Varauksen jälkeen Locke palasi OHL:ään vielä kaudeksi 2003–2004 ja johdatti joukkueensa itäisen konferenssin voittoon kirjauttaen vähintään kaksi pistettä 36 ottelussa, neljä pistettä kymmenesti ja viisi kerran. Vuodenvaihteessa 2003–2004 Locke intoutui kahden kuukauden ja 17 ottelun pisteputkeen.

Keväällä Lockesta tuli historian neljäs pelaaja, jonka media on äänestänyt OHL:n parhaaksi kahdesti. Äänestyksessä toiseksi sijoittui Stanley Cupin vuonna 2007, olympiakullan 2010 ja NHL:n maalikuninkuuden 2011 voittanut Perry.

16. syyskuuta Locke allekirjoitti kolmen vuoden tulokassopimuksen.

– Aina kun avautuu mahdollisuus nousta seuraavalle tasolle, se pitää hyödyntää. OHL oli loistava liiga kehittyä tälle tasolle, nyt haasteena on selviytyä AHL:ssä, Locke kertoi tuolloin.

– Pääsin pelaamaan erittäin hyvien pelaajien kanssa ja Brian Kilrea laittoi minut jäälle hyökkäyspainotteisiin tilanteisiin, sentteri muistelee kahdeksan vuotta myöhemmin Ottawa Civic Centren vaihduttua Turun Eerikinkaduksi.

''

Toisinaan näytti siltä kuin hän olisi voinut tehdä mitä tahtoi. Hän ei dominoi fyysisesti, mutta ottelupöytäkirjassa hänellä oli joka ilta kolme tai neljä pistettä.

- Brendan Bell 22.5.2003

Debyytti toisella yrityksellä

Pienin askelin Lockesta kehittyi AHL-jyrän sijasta AHL-tähti. Tulokaskaudellaan Locke oli nykyisen Habs-kapteenin Tomas Plekanecin johtaman Hamiltonin neljänneksi tehokkain pelaaja. Vuotta myöhemmin Locke voitti joukkueen sisäisen pistepörssin ja kaudesta 2006–2007 käynnistyi päättymättömältä vaikuttanut AHL-palkintojen putki.

Mestaruuteen päättyneellä kaudella Locke oli Bulldogsin tehokkain pelaaja ja voitti pudotuspelien maalipörssin. Kolmessa kaudessa Locke oli noussut joukkueensa parhaaksi pelaajaksi, mutta NHL-peliminuuttien saldo näytti edelleen nollaa.

Mahdollisuus tarjoutui vihdoin joulukuussa 2007. Canadiensin kapteeni Saku Koivu oli flunssassa ja joukkue tarvitsi keskushyökkääjän kuuden ottelun vierasotteluputken viimeiseen koitokseen New York Rangersia vastaan. Tuona sunnuntai-iltana 30.12. Montrealin kokoonpanossa oli kuitenkin vain 17 kenttäpelaajaa, sillä välilaskun jälkeen lento Torontosta New Yorkiin myöhästyi. Perillä selvisi toinenkin ongelma.

– Minut kutsuttiin ylös ja jouduin lentämään Torontosta New Yorkiin iltapäiväpeliä varten, mutta lentoyhtiö kadotti varusteeni jo Torontossa. Olisin joka tapauksessa myöhästynyt ottelun alusta, mutta valmennuksen mukaan olisin silti pelannut saavuttuani paikalle.

– Viikkoa myöhemmin pääsin takaisin NHL-ryhmään ja debytoimaan Chicagoa vastaan. Sen jälkeen menin joukkueen kanssa vielä Bostoniin, mutta en päässyt pelaamaan siellä ja palasin takaisin AHL:ään.

Locke sai pelata kuusi minuuttia Montrealin 3-4-jatkoaikatappiossa Chicagoa vastaan. Kolme päivää myöhemmin sentteri komennettiin takaisin farmiin ja neljästä tehokkaasta Montreal-vuodesta taskuun jäi AHL-mestaruus, yksi NHL-ottelu ja nousu Plekanecin ohi Bulldogsin kaikkien aikojen tehokkaimmaksi pelaajaksi.

– Olisin ilman muuta halunnut pelata enemmän minut varanneessa joukkueessa. Toisaalta pääsin pelaamaan puolentoista tunnin päässä kotoani, vanhempani pääsivät katsomaan pelejäni ja sain voittaa siinä organisaatiossa myös AHL:n mestaruuden, joten en voi oikein valittaakaan niistä ajoista. Tietenkin toivoin asioiden järjestyvän, mutta niin ei tapahtunut ja se on nyt mennyttä.

NHL-tähteys historiallisessa jääkiekkokaupungissa jäi haaveeksi. Paljon antaneelle organisaatiolle on kuitenkin vaikea olla vihainen.

– Olen tyytyväinen, että sain pelata edes yhden ottelun Montrealissa, varsinkin kun kyse on NHL:n alkuperäisjoukkueesta. Tunnelma siellä on todella ainutlaatuinen, fanit ovat uskomattomia ja olen onnellinen saatuani tilaisuuden pelata edes kerran minut varanneen joukkueen ja niiden fanien edessä.

– Se oli upeaa.


Vuonna 2010 Locke valitsi AHL:n ennen Eurooppaa.
Bridget Samuels

Kesällä 2008 Canadiens palkitsi Locken työn vaihtamalla silloin 24-vuotiaan hyökkääjän puolustaja Shawn Belleen. Locken uusi työnantaja oli Minnesota Wild, tarkemmin farmiseura Houston Aeros. Tarina oli jo tuttu: joukkueensa paras syötöissä, pisteissä ja ylivoimamaaleissa, toiseksi paras maaleissa, 23 yli yhden pisteen ottelua, joista yhdessä kaksi maalia ja kaksi syöttöä, sekä kymmenen ottelun pisteputki maaliskuussa 2009. Pudotuspeleissä joukkueen tehokkain maaleissa, syötöissä ja pisteissä ja koko pudotuspelien toiseksi tehokkain pelaaja.

Viimeistään Houston-keikan jälkeen Locke oli halutuimpia NHL:n ulkopuolisia pelaajia. Locke tarttui Glen Satherin tarjoukseen ja jatkoi uraansa New York Rangersin organisaatiossa.

Yhden vuoden sopimus kartutti NHL-uraa kolmella ottelulla. John Tortorella oli valmis antamaan kenelle tahansa pelipaikan vaikka pudotuspeleistä, kunhan se oli ansaittu. Pudotuspelitunnelmaa Locke ei koskaan päässyt haistelemaan. Sen sijaan Locke tykitti AHL:ssä 85 pistettä 76 otteluun. Joukkueen sisäisen pistepörssin voitto irtosi yli 30 pisteen erolla.

– Minnesotassa, tai siis Houstonissa, oli ainakin lämmintä vuoden ympäri. Siellä oli koossa hieno joukkue taitavan valmentajan alaisuudessa. Se oli myös ensimmäinen kerta kun pelasin Kanadan ulkopuolella. Rangers sitten taas on organisaationa aivan omaa luokkaansa ja siellä pääsin pelaamaan muutaman NHL-pelin lisää, Locke kertaa ansioluetteloaan.

''

Corey ei ole NHL:ssä puolustuspelinsä vuoksi. Jos hän saa mahdollisuuden, uskon hänen jättävän jälkensä.

- P.A. Parenteau 30.3.2010

Kesä 2010 oli Lockelle mietinnän paikka. Ura NHL:ssä tuntui päivä päivältä kaukaisemmalta tavoitteelta. Samalla Atlantin toisella puolen Locken tilastot olivat monilla työpöydillä niin Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa kuin ruplakasojen keskelläkin. Taas uusi AHL-kausi ei silti tuntunut yhtä harmaalta kun Ottawa otti yhteyttä. Locke allekirjoitti kahden vuoden sopimuksen.

– Silloin tarjolla oli paljon vaihtoehtoja Eurooppaa myöten. USA-vuoden jälkeen pidin Ottawaa kuitenkin parhaana. Kaupunki ja ihmiset olivat tuttuja, enkä kadu sinne siirtymistä.

NHL-pelejä vuosina 2010–2012: viisi. AHL-otteluita: 107. AHL-pisteitä: 127.

AHL-ura laitettiin ainakin toistaiseksi pakettiin jo etuajassa. Locke pelasi viime kaudella vain 38 ottelua, sillä lokakussa Locken ranne murtui ottelussa mailaniskun seurauksena ja 7. maaliskuuta koko kausi päättyi olkapäävammaan.

– Ottawa ei koskaan antanut Coreylle huippupaikkaa kokeilla NHL:ssä kärkiketjuissa, mutta toisaalta hän ei myöskään tehnyt harvoissa NHL-otteluissaan mitään, millä olisi ansainnut sen, sanoo SensTown-blogia kirjoittava Stephen Smith.

– Jotkut kykenevät löytämään sen pienen tilan, josta he saavat aikaan syötön tai laukauksen. Dany Heatley on heikko luistelija ja laiska, mutta silti hänen taitonsa auttavat häntä pääsemään vetopaikkoihin. Coreyn työmoraali on paljon parempi, mutta muuten he ovat samanlaisia. Jotkut onnistuvat tekemään tehoja olematta huippuluistelijoita, mutta yleensä siinäkin on raja. Coreylla se tuli vastaan AHL:ssä. NHL:ssä on isompia ja vahvempia pelaajia samoilla taidoilla, mutta jotka luistelevat paremmin, joten Corey ei päässyt etenemään huipputasolle.

Valmentajalegenda Kilrealle junnutähden tarpomisen seuraaminen on ollut turhauttavaa.

– Hän iskee kovat tehot vuodesta toiseen. Sitten hän katsoo ympärilleen ja jonkun lokero pukuhuoneessa on tyhjä, kun heidät on kutsuttu NHL:ään, Kilrea kertoi tammikuussa CBC:lle.

– NHL:ssä kaikkien ykkösketjun ulkopuolella pelaavien odotetaan vievän taklaukset loppuun asti. Corey on hyökkäyspään lahjakkuus. Hän ei koskaan oikein ajanut taklauksiaan loppuun, hänen piti vain varoa muiden taklauksia.

”KHL ei houkuttele”

Olkapäänsä kuntouttamisen ohessa Locke oli valmis siirtymään uudelle aikakaudelle. Huhtikuussa käynnistyneet neuvottelut päättyivät yhden vuoden sopimukseen Turun Palloseuran kanssa.

Syy valintaan on osittain maantieteellinen, sillä vaimonsa Chantalin ja 14. heinäkuuta syntyneen Kendersyn-tyttärensä mukanaan tuonut Locke arvostaa uuden työpaikkansa yhtäläisyyksiä kotimaansa kanssa. Pari tuntia pidempi lento olisi kasvattanut kassaa runsaammin, mutta elämä Venäjällä tuoreen perheen kanssa ei tuntunut houkuttelevalta.

– Täällä vietetyn ajan perusteella kulttuurierot Kanadaan eivät ole suuria ja alue muistuttaa Kanadan "cottage countryn" Muskokaa, missä asuimme aiemmin. Ympäristönsä puolesta Turku vaikuttaa hyvin samanlaiselta, kun taas Venäjällä jo kulttuurierot olisivat valtavia.

Eurooppa on pätevä vaihtoehto myös jatkoa ajatellen.

– Viihdyn täällä ja perheeni viihtyy täällä, joten ehkä pysymme täällä useammankin vuoden. Kaikki on kuitenkin niin uutta, että yritämme vain mennä päivä kerrallaan ja oppia elämään uudessa ympäristössä.

Kun Lockelta kysyy mahdollisuuksista siirtyä lähivuosina Venäjälle, mies hiljenee pitkäksi toviksi.

– En oikein tiedä. Olen saanut monia tarjouksia lähteä sinne. En ole tehnyt sitä vielä, enkä ole varma teenkö sitä koskaan, Locke sanoo hiljaisella äänellä.


Locke teki TPS-debyytissään 1+1-tehot.
Timo Savela

SM-liigassakin on omat erikoisuutensa. Selkein ero Pohjois-Amerikkaan on kaukalon koossa. Locke ei ole pelannut kansainvälisellä jäällä oikeastaan koskaan. Binghamtonin AHL-kaukalon vaihtuminen Turkuhalliin ei Locken mukaan ole kaikkein luontevin siirtymä.

– Junioreissa Bellevillen hallissa oli kansainvälisten mittojen mukainen kaukalo, mutta se on ainoa kokemukseni. Viimeiset kaksi vuotta olen sen sijaan pelannut AHL:n pienimmässä kaukalossa, kun taas Turussa on SM-liigan suurin, eli täysi vastakohta.

Isompi jää antaa tilaa luovuudelle, mutta asettaa samalla uusia vaatimuksia luistelulle. Locke on pyrkinyt parantamaan merkittäväksi heikkoudekseenkin nimettyä liikettä.

– Olemme hyviä ystäviä Zenon Konopkan kanssa, joten harjoittelimme kesällä 2011 yhdessä luisteluvalmentaja Paul Lawsonin kanssa. Olimme Ottawassa viikon keskittymässä vain ja ainoastaan luisteluumme.

Kauden päättänyt loukkaantuminen ei syönyt tehoja tämän kesän valmistautumisesta.

''

Hänen peliälynsä on varmaan aivan samalla tasolla kuin NHL:n parhailla. Hän luo tilanteita, jos vain saa aikaa ja tilaa.

- Bruce Boudreau 3.9.2011

– Harjoittelin tutun valmentajan kanssa Burlingtonissa. Olin kauden viisi viimeistä viikkoa sivussa ja vamma parantui kesän ensimmäiseen viikkoon mennessä, joten sen jälkeen olen pystynyt harjoittelemaan tavalliseen tapaan.

NHL-blogistit uskovat Locken kykenevän siirtämään tehonsa Eurooppaan.

– Coreyn uran alussa hänellä sanottiin olevan vaikeuksia työmoraalinsa kanssa. Hän on kuitenkin kääntänyt sen väitteen päälaelleen ja noussut omistautuneisuudellaan kannattajien suosikiksi jokaisessa seurassa, Stephens toteaa.

Tästä esimerkkinä voidaan pitää OHL:n konferenssifinaalia keväällä 2004. Sarjan kuudennessa ottelussa Locke sai lämärin kasvoihinsa, mutta palasi silti kehiin ottelun lopussa, mätti voittomaalin jatkoerässä ja vei finaalisarjan seitsemänteen otteluun. Pelkkä tahdonvoima ei silti vielä riitä.

– NHL:ssä mahdollisuuksia ei tullut montaa, mutta mielestäni muut prospektit menivät hänen ohitseen. En usko hänen palaavan NHL:ään, mutta hän voi silti tehdä tehokkaan uran muissa ammattilaisliigoissa.

Senatorsia vuosia seurannut Smith kokee isokokoisemmat kaukalot Locken kannalta positiivisena muutoksena.

– Pienelle pelaajalle tilasta on aina apua. Coreyn luistelu ei välttämättä ole loistavaa, mutta AHL:ssä on pääosin vähemmän tilaa sekä isompia ja nopeampia vastustajia kuin Euroopassa, joten jos hän löysi tilaa täällä, niin saman pitäisi onnistua suurella jäällä. Iso kaukalo korostaa aina taidon merkitystä ja se on hänen vahvuutensa.

Britannian passin ansiosta eurooppalaispelaajasta menevä Locke ehtii ennen SM-liigakauden käynnistymistä totutella uuteen elämäänsä European Trophy –turnauksen parissa. Muutama ottelu Turussa ja visiitti Keski-Eurooppaan ovat omiaan helpottamaan sopeutumista. Syyskuussa SM-liigakauden käynnistyessä Locken tehtävä on yrittää välttää monen Pohjois-Amerikasta Eurooppaan siirtyneen, mutta samalla tehonsa kadottaneen kohtalo. Häviämään Locke ei ainakaan ole tottunut.

– Voittaminen on jääkiekon paras puoli. Olen voittanut mestaruuksia ennenkin, joten olisi mahtavaa palata kotiin Suomen mestarina.

» Lähetä palautetta toimitukselle