Kimmo Leinonen on maailmalla ehkä tunnetuin suomalainen kiekkovaikuttaja. Kansainvälisen jääkiekkoliiton markkinointipäällikkönä Leinosella on pääsy sinne missä tapahtuu. Hänet tuntevat tietävät, että mies ei mene koskaan sanattomaksi ja kontaktipiiri on laaja.
Pitkällä urallaan Leinonen on toiminut Ilveksen ja myöhemmin liigan markkinointipäällikkönä, järjestänyt juniorijoukkueille pelimatkoja Kanadaan, myynyt suomalaisia mailoja Kanadassa, kommentoinut jääkiekko-otteluita televisioon ja nyt siis IIHF:n markkinointipäällikkönä. The Hockey News-lehti julkaisee vuosittain NHL:n 100 arvostetuinta persoonaa. Jos kansainvälisessä jääkiekossa tehtäisiin samanlainen lista, Leinonen olisi siinä listassa korkealla.
Kinaa MM-kisojen tv-signaalista
Muutama viikko sitten suomalainenkin lehdistö noteerasi pienin otsikoin uutisen, jonka mukaan MM-kisojen tv-lähetykset olivat vaarassa. Kevään MM-kisoissa tv-signaalista vastaa Tsekin yleisradioyhtiö, mutta kisahallin, Sazka-Areenan, omistajayhtiö vaatii tv-yhtiöltä suuria korvauksia siitä, että saavat lähettää signaalia heidän hallistaan. Nähdäänkö Suomessa vain musta ruutu ja kuullaan Mertarannan hehkutukset?
– Asiat ovat edenneet kohti lopullista ratkaisua ja viimeinen kokous asiasta pidetään 16. helmikuuta, jolloin tuotantosuunnitelmat lopullisesti lyödään lukkoon, toppuuttelee Leinonen. Mitään hätää ei siis ole.
Jatkoajassa oli taannoin juttu Latvian jääkiekkopiirien ongelmasta. Siellä virallisen liiton rinnalle on perustettu kilpaileva liitto, joka on ottanut hoitaakseen mm. maan kiekkosarjat. Latvia järjestää vuoden 2006 MM-kisat, mutta Leinonen kuulee tästä uudesta liittoasiasta nyt vasta ensimmäistä kertaa.
– Kaikkien IIHF:n jäsenliittojen tulee olla kansallisten olympiakomiteoiden hyväksymiä, joten ensin asia kuuluu Latvian olympiakomitealle, joka päättää kuka latvialaista jääkiekkoa edustaa.
Tulevana syksynä pelataan pitkästä aikaa jälleen World Cup ja tulossa on taas parin vuoden päästä myös olympiakisat, jossa mahdollisesti ovat mukana myös NHL-miehet. Joka kevät puhutaan myös MM-kisojen arvostuksesta ja siitä, että kisoja on liian tiheään tahtiin.
– Tosiasia on se, että joka vuosi MM-kisoihin myydään yli 400 000 lippua ja kaikkien aikojen ennätys on Suomen kisoista 1997, jolloin myytiin 523 000 lippua. Tulevana keväänä odotetaan myytävän lähes 600 000 lippua, kiitos Prahan uuden jättiareenan. Mielestäni nämä luvut kertovat vääjäämättömästi kisojen arvostuksesta ja suosiosta.
Tulossa on myös IIHF:n organisoima seurajoukkueiden mestaruusturnaus. Turnaus järjestetään ensimmäisen kerran ensi tammikuussa ja tarkoitus olisi tehdä turnauksesta jokavuotinen perinne. Leinosella on tätä turnausta silmällä pitäen suurempiakin suunnitelmia.
– Tavoitteena tulevaisuudessa luonnollisesti on, että Euroopan paras kohtaisi Stanley Cupin voittajan, mutta sen näyttää vasta tulevaisuus. Kunhan se Euroopan paras nyt saadaan ensin muutaman kerran valittua.
Paljon on puhuttu myös miesten MM-kisojen ottelumäärästä. Monien mielestä määrää pitäisi supistaa jopa kahteentoista. Leinonen on nykyisen systeemin kannalla ja muistuttaa, että yllätyksiä on nähty.
– Kansainvälisen jääkiekkoliiton tavoitteena on jääkiekon suosion ja tason levittäminen. Joukkuemäärän nostaminen aikanaan ensin kuudesta kahdeksaan ja sitten kahteentoista levitti jääkiekon tasoa. Kun Neuvostoliitto hajosi ja markkinoille tuli uusia maita, kasainvälinen liitto päätti antaa useammille maille mahdollisuuden mitata tasoaan maailman parhaiden kanssa ja verrata omaa osaamistaan huippujen kanssa. Näin joukkuemäärä nousi kuuteentoista. Luonnollisesti yksittäisissä otteluissa saattaa tulla muutamat murskalukemat, mutta ne ovat aika harvinaisia.
– Viime kisoistakin kannattaa muistaa, että Tanska voitti ensikertalaisena USA:n ja pelasi ainoana joukkueena tasan tuleevaa mestaria Kanadaa vastaan. Tuoreessa muistissa on muitakin esimerkkejä, kuten Valko-Venäjän voitto Ruotsista Salt Lake Cityn olympialaisissa, Sveitsin voitot Venäjästä muutamien viime vuosien aikana, Norjan voitto Kanadasta Pietarissa ja Itävallan tasapeli Suomea vastaan samoissa kisoissa. Tämä osaltaan kertoo pienistä tasoeroista.
Junioreiden kisoissa tilanne on samankaltainen, nytkin kisoissa oli yksi heittopussi, Ukraina. Ongelmanahan on se, että maiden taso vaihtelee ikäluokkien välillä, pienillä mailla vielä enemmän. Ja kun joukkueet nuorten MM-kisoihin on valittu edellisenä talvena, jolloin pääroolissa on ollut eri ikäluokka, ei nuorten kisoissa välttämättä pelaa ne oikeasti parhaat. Esimerkiksi Saksa oli viime talvena U20-kisojen heittopussi, mutta tällä kaudella olisi pärjännyt selvästi paremmin.
– Kysymys on aiheellinen ja siihen etsitään vastauksia kansainvälisen liiton valiokunnissa. Ikäluokkakohtaisten suoritustasoerojen vuoksi asiaa pitää pohtia todella tarkasti. Asiaa tutkitaan tämän kevään aikana.
Punaviivaa, kahta tuomaria, pelaajamääriä
SM-liigassa on puhuttu kokoonpanomäärien pudottamisesta 18 kenttäpelaajaan ja kahteen maalivahtiin. Kysymys on avoin myös MM-kisoissa, joissa toki perusteet ovat hieman erilaisia. Onhan kyse vain kahden viikon pikarypistyksestä.
– Olen markkinoinnillisesti avannut keskustelua MM-kisoissa pöytäkirjaan merkittävien pelaajien lukumäärästä, en kisoissa osanotto-oikeuden omaavien määrästä. Näkisin mielelläni pöytäkirjassa juuri 18+2, ja näin huippupelaajat saisivat enemmän peliaikaa otteluissa. Joukkueillahan voisi olla vaikka 23+3 pelaajaa loukkaantumisten varalta, mutta peleissä vain 18+2.
– Erkka Westerlund Vierumäen kehityskeskuksen johtajana tekee parhaillaan tutkimusta pelin eri osa-alueiden ominaisuuksista ja mainittu asia on hänenkin listallaan. Odotan raporttia mielenkiinnolla.
Westerlund ryhmineen on tutkinut myös miten punaviivan palauttaminen vaikuttaisi peliin. Leinonen itse on nykyisen säännön kannalla.
– Westerlundin raporttia en ole vielä nähnyt, mutta omien kokemuksieni pohjalta katsojana, ei niinkään analyytikkona, sanoisin, että nykyinen sääntö on parempi. Pääsääntöisesti seuraan pelejä Sveitsissä, missä nykysääntö toimii varsin katsojaystävällisesti.
SM-liigassa punaviivan palauttamisesta on puhuttu paljon, ja liiga aikookin ehkä poiketa kansainvälisistä säännöistä ja ottaa kahden viivan syötön jälleen käyttöön.
- Säännöistä poikkeaminen on jokaisen maan oikeus, enkä voi ottaa siihen kantaa. Uskoisin kuitenkin pelin kärsivän, jos kaikissa maissa on hieman toisistaan poikkeavat säännöt. Asia olisi mielestäni keskusteltava halki kansainvälisissä ympyröissä. Pienet sääntötulkinnat ovat luonnollisesti mahdollisia, mutta suurissa linjoissa en näe sitä mahdolliseksi.
Eniten kummastusta Leinosessa herättää suomalaisten kiekkopäättäjien taannoinen intoilu kaukaloiden kaventamiseen kohti NHL-mittoja.
– En saata millään uskoa, että kymmenen yhtä aikaa kentällä olevaa isokokoista ja raavasta pelaajaa saattaa suorittaa peliin kuuluvia huippusuorituksia kapeassa kaukalossa yhtä hyvin kuin leveässä. Siinä on ehkä miettimisen paikka suomalaisille kiekkopäättäjille.
Eräs Suomessa keskustelua herättänyt seikka on ollut tuomareiden määrä. Suurin osa liigavalmentajista liputtaa kahden päätuomarin perään. MM-kisoissa mennään kuitenkin yhdellä tuomarilla. Samoin myös Sveitsissä, jossa Leinonen pelejä seuraa.
– En ole nähnyt kahden tuomarin järjestelmää kunnolla käytössä, niin en voi oikein arvioida. Mikäli tuomari on toimiensa tasalla, uskoisin yhdenkin pärjäävän mainiosti.
Zherdev ja lakon vaikutus NHL-korvauksiin
Kesken kauden Venäjältä Columbuksen NHL-joukkueeseen loikanneen Nikolai Zherdevin tapaus on saamassa ratkaisunsa lähiaikoina.
– Välimies on valittu ja juttu ratkeaa helmikuun aikana.
Leinonen ei usko, että case-Zherdev vaikuttaa mitenkään tulevaisuuden siirtokorvauksiin.
– Tämä tapaus on erillinen asiansa, eikä sillä ole vaikutusta sopimukseemme, joka päättyy tämän kauden jälkeen.
Liiton ja NHL:n välinen sopimus päättyy, eikä uutta ole tiedossa, kiitos Pohjois-Amerikan työtaistelujen.
– Uutta sopimusta pääsemme neuvottelemaan vasta, kun NHL ja NHLPA ovat sopineet oman sopimuksensa. Mielenkiintoinen kysymys onkin, mikäli heidän sopimuksensa valmistuu vasta pelikauden kynnyksellä tai sen jälkeen, miten käsitellään mahdollisesti kesän aikana NHL-sopimuksen allekirjoittavia pelaajia.
Painavia sanoja moneen suomalaisiakin puhuttaneeseen asiaan. Leinonen asuu nykyään Sveitsissä, jossa hänen työpaikkansakin on. Eikö tällaiselle miehelle löytyisi töitä myös kotimaisista ympyröistä? Varmasti. Kysymys onkin vain, kiinnostaako paluu kotimaahan?
– Olen suomalainen ja Suomessa syntynyt. Vaikka asia ei tällä hetkellä olekaan ajankohtainen, niin vuosien varrella olen oppinut, että milloinkaan ei saa sanoa ei.