Ryan Laschia naurattaa sanakikkailu lash/lasch.
Piskuinen hyökkääjä ei todellakaan kuulu kaukaloiden karskeimpiin karjuihin. Miehen tilastoihin kirjattu pituus, 175 senttiä, vaikuttaa luistimet jalassa mitatulta.
– En ole kuullut vitsejä nimestäni. Joskus junioreissa yhtenä vuonna kuittailtiin jotain, mutta ei mitään sen jälkeen.
– Saat kuitenkin käyttää sitä, jos haluat kuvata pelityyliäni niin, Lasch nauraa.
Vakavastikin puhuen sana "aggressiivinen" kuvaa Laschin pelityyliä hyvin. Harjoituskauden peleissä hän on tehnyt hurjaa jälkeä ja osoittanut, ettei koolla aina ole väliä.
– Olen kuullut kliseetarinat moneen kertaan. "Olet liian pieni tekemään sitä tai tätä, et sovi sinne tai tänne kokosi vuoksi." Tuntuu, että kovalla työnteolla olen päässyt yli siitä ja pärjännyt suurimmaksi osaksi hyvin.
Lasch on nopea, sähäkkä, arvaamaton, hyvä kulmissa ja kiekon suojaamisessa, terävä laukomaan. Ominaisuudet kunnon pistetehtailulle ovat olemassa.
– Kiekon kanssa hän on pirun hyvä. Kiekoton pelaaminen on se juttu, jonka kanssa pitää tehdä töitä., Pelicans-luotsi Kai Suikkanen teroittaa.
– Uskon, että hän pystyy tekemään maaleja, mutta sen varjossa saattaa unohtua, että yksi hänen parhaista ominaisuuksistaan on syöttäminen ja vapaan pelaajan löytäminen, Suikkanen jatkaa.
Laschin ketjukaveri Matias Loppi säestää:
– Pienestä koostaan huolimatta hän on vahva jätkä, jota ei noin vain tuupita kiekosta pois. Eikä hän ole puhdas maalintekijä. Mukava pelata, kun pystyy imemään pari jätkää itseensä ja sitten tarjoamaan mulle.
Rafalskin ja Stapletonin tiellä
Lasch, 24, on periamerikkalaiseen tapaan puhelias, kohtelias ja rento tyyppi. Hän on kotoisin eteläisestä Kaliforniasta, missä lämpö hellii ympäri vuoden, mutta hän on löytänyt paikkansa myös kylmistä Pohjoismaista.
– Muutin Kanadaan ollessani 16, joten olen tottunut kylmään ilmastoon. Jatkuvan pimeyden kanssa viime vuosi oli ensimmäinen, mutta ei se minuun vaikuttanut kovin paljon.
Viime kausi oli Laschille myös ensimmäinen ammattilaiskiekkoilijana. Yliopistosarjojen kasvatti teki kelpo läpimurron Elitserien-seura Södertäljessä: 55 ottelussa 12+18=30 pistettä.
– Henkilökohtaisesti täytin odotukseni, kun en oikein edes tiennyt, mitä odottaa. Joukkueen kannalta kausi oli valtava pettymys, kun se päättyi sarjasta putoamiseen.
– Tällä kaudella haluan kehittyä lisää. Varsinkin tasaisuuden kanssa on tekemistä, että taso säilyisi illasta toiseen.
Lasch on tyypillinen yliopistosarjojen pudokas. Kun pieni koko herättää epäilyksiä, pelipaikat Amerikan liigoissa ovat kortilla.
– Tein taustatyöni ennen tänne tuloa. Tiesin, että Brian Rafalski oli pelannut Suomessa, ja myös Tim Stapletonin nimi pullahti mieleeni.
Pieniä suuria miehiä kaikki tyynni. Listaan voi lisätä myös Lee Sweattin, joka päätti uransa tänä kesänä vain 25-vuotiaana, vaikka pelivuosia olisi ollut runsaasti jäljellä. Koulunsa käyneellä Sweattilla oli suuret urasuunnitelmat myös kaukalon ulkopuolella, liike-elämässä nimittäin.
– Opiskelin markkinointia ja liiketoimintaa, ja minulle oli tärkeää saada tutkinto suoritettua. On hyvä olla jotain, jonka päälle pudota. Koskaan ei tiedä, milloin kiekkoura päättyy, Lasch pohtii.
LLL sopii otsikoihin
Pelicansiin Lasch ei päättynyt aivan sattumalta. Tarjouksia oli myös muualta Euroopasta ja AHL:stä, mutta kontakteilla oli vaikutuksensa.
Pelicansin seurajohto oli Laschin perässä ja sai kaupan päälle hyvät suositukset Markus Seikolalta ja Petri Pakaslahdelta, jotka olivat hänen joukkuekavereitaan Södertäljessä. Tieto kulki myös toiseen suuntaan. Laschille oli tiedossa yksi ennestään tuttu joukkuekaveri, Seikola.
– Ei se ratkaisevaa ollut, mutta totta kai se helpottaa sisääntuloa, kun on yksikin tuttu kaveri joukkueessa, Lasch sanoo.
Lasch istuu pukukopissa tuoreen kanadalaisvahvistuksen Justin Hodgmanin ja viiden laudaturin ylioppilaan Marko Pöyhösen välissä. Siinä on helppo puhua englantia.
Lasch näkee toimivan kommunikaation yhdeksi suurimmista syistä siihen, että hänen, Matias Lopin ja Arttu Luttisen muodostama ketju on toiminut harjoituskaudella kuin unelma. Kolmen L:n ketjussa on potkua.
– Valmentaja kokosi ketjun päivänä numero yksi, ja se vain loksahti paikoilleen.
– Kemiamme toimii loistavasti. He puhuvat erinomaista englantia ja ovat erittäin peliälykkäitä pelaajia, Lasch suitsuttaa ketjukavereitaan, jotka sattumoisin kuuluvat joukkueen kapteenistoon.
Lopin mielestä ketjussa on erinomainen tasapaino ja sekoitus erilaisia tyyppejä.
– Arttu on vahva ja tykkää mennä maalin eteen, mutta on silti myös taitava. Ryan pystyy tekemään vähän kaikkea, ennen kaikkea kiekon kanssa. Mä heittelen kiekkoa keskeltä. Tulosta on tullut, ja nyt tuntuu tosi hyvältä.
Myös käskijä Suikkanen saa Laschilta kehuja niin valmennusosaamisensa kuin kielitaitonsa puolesta.
– Hänen harjoituksensa ovat ihan erilaisia kuin kenenkään muun. Menemme todella kovaa, meillä on kunnon "hard-nose"-työmoraali.
Useaan kertaan Lasch on joutunut ihmettelemään, mitä koko muu joukkue nauraa, kun verbaalivelho Suikkanen tykittää suomeksi.
– Itse asiassa hän on murjaissut muutaman aika hyvin vitsin myös minusta, saanut täysin nalkkiin.
Millaisia vitsejä?
– (nauraa) En usko, että ne toimisivat minun selittäminäni.
Suikkanen ei moisia tapauksia muista, mutta hänen pukukopissaan tilannekomiikka on joka tapauksessa tervetullutta.
– Varmaan hekin kertovat minusta vitsejä. Ryanin tapauksessa joukkue tekee juttuja hänen pienuudestaan. Kun mennään hotelliin, niin kysytään, onko Ryanille lastensänkyä, tai muuta vastaavaa.
Seikkailu vasta alussa
Ryan Laschia on treenikauden perusteella helppo suitsuttaa maasta taivaisiin. Pelko vaanii jo nyt, että hänen esityksistään saadaan Suomessa nauttia vain yhden kauden ajan.
– Hypetys on mennyt ehkä vähän yli. Tietysti se olisi meidän etu, että hän on liian hyvä tänne, mutta en jaksa uskoa siihen, Kai Suikkanen sanoo rehellisesti.
– Elitserieniin hän ei ainakaan ollut liian hyvä. Toki se helpottaa, että hän pelaa nyt toista kauttaan Euroopassa ja tuntee systeemit. Monella pohjoisamerikkalaisella alku menee ihmetellessä.
Onko harjoituskauden pistekuninkaalle ehtinyt kasautua paineita?
– Meillä on ollut erittäin hyvä harjoituskausi, mutta olemme puhuneet, ettei siihen pidä nojata liikaa. Pitää vain pistää jalat kuntoon ja olla valmiina kauden alkaessa, Lasch vastaa.
– Pidän joukkueemme koostumuksesta. Kemia on erittäin hyvä. Me tähtäämme playoffeihin, ja siellä voi tunnetusti tapahtua mitä vain.
Uransa tulevaisuuteen hän suhtautuu määrätietoisesti mutta rauhallisesti.
– Haluan testata mahdollisuuteni Amerikassa jossain vaiheessa, mutta tässä vaiheessa etenen kauden kerrallaan. Olen erittäin kunnianhimoinen ja haluan aina eteenpäin.
– NHL:ssä pelaaminen on unelmani, joka toivottavasti jonain päivänä käy toteen.
Kiire hänellä ei ole palata kotimantereelle. Jenkki on opetellut elämään maassa maan tavalla. Maapähkinävoita ja muutamia muita suosikkiherkkujaan Lasch on rahdannut Amerikasta mukanaan, mutta hänen kulttuuriseikkailunsa on vasta aluillaan.
– Näin viime vuonna maailmaa, joka oli minulle niin tuntematon, ja haluan nähdä lisää. Haluan nähdä Espanjan, Kreikan, mennä uudestaan Ruotsiin Tukholman alueelle… Suomessa minun pitää kokeilla ainakin junamatkaa Helsinkiin ja ajella täällä Lahden ympäristössä järven ja metsien äärellä, mutta en uskalla lähteä ilman navigaattoria!
– Venäjällä on kuulemma todella kova liiga. Sielläkin olisi varmasti hienoa pelata. Olen avoin kaikelle, mutta juuri nyt tykkään olla täällä.
Ilman avointa asennetta Ryan Lasch ei ehkä olisi ammattilaisurheilija. Hänen perheessään ykköslaji on baseball, mutta Ryan oli lahjakkaampi jääkiekossa. Hän hyväksyi tilanteen ja jätti Laguna Beachin auringon muuttaakseen kylmään Kanadaan 16-vuotiaana.
Todennäköisesti se oli ainoa oikea ratkaisu. Luistimilla hänen sähäkkyydestään on varmasti enemmän hyötyä kuin baseball-mailan varressa ja pallon koppaamisessa.
Taskuraketin lähtölaskenta kohti taivaita on käynnissä.
