Helsingin Jokerien kausi päättyi maaliskuun lopulla katkeraan puolivälierätappioon Lukkoa vastaan. Joukkueen päävalmentajan Tomi Lämsän mukaan pettymys oli niin suuri, että kaudesta on vaikea vielä parin viikon tauonkaan jälkeen löytää myönteisiä puolia.
– Vaikka on vähän yrittänyt analysoidakin, niin vieläkin on harmitus sen verran pinnassa, ettei ole oikein päässyt kiinni positiivisiin asioihin, valmentaja huokaa.
Hetken miettimisen jälkeen tyytyväisyyden aiheitakin tulee kuitenkin mieleen. Runkosarjan voitto tuli kuitenkin juuri sellaisella pelillä, jota valmennusjohto joukkueelta halusi.
– Koko kauden kesti ja näkyi se pelillinen identiteetti, johon pyrimme. Tietynlainen toistettavuus pelaamisessa oli erinomainen juttu.
Parhaimmillaan joukkue pystyi erityisesti kotikaukalossaan valmentajansa mielestä hallitsemaan pelejä suvereenisti.
– Vahvaa viisikkopeliä, jossa oli vahva taitoelementti, mutta myös tietynlainen aggressiivisuus ja fyysisyys mukana, Lämsä kuvailee joukkueen parhaita iltoja.
Kauden paras ei riittänyt
Jokerit hallitsi otteluita myös pudotuspeleissä, mutta dominanssi ei näkynyt maalisarakkeissa.
– Lukko-sarjassa pelasimme parasta jääkiekkoa koko kaudella, kun katsotaan pelin virtauksen tuottamia maalipaikkoja tasakentällisin. Suurimmat erot suhteessa vastustajaan tehtiin puolivälierissä, Lämsä kertoo seuran pelianalyysin tuloksista.
Ne ovat kuitenkin toissijaisia. Lukko voitti neljä ottelua, Jokerit kaksi.
– Se oli rehellinen sarja, ja kun tarvitaan neljä voittoa, siinä sattumankin osuus vähenee. Parempi menee jatkoon, ja se on ratkaisevaa, mitä näkyy tulostaululla.
Tulostaulun lukemiin vaikuttivat suuressa määrin maalivahdit. Eero Kilpeläisen torjuntaprosentti oli Lukko-sarjassa alle 87, joten päävalmentajan näkemystä joukkueensa ensi kauden maalivahtitilanteesta on pakko tiedustella.
– Totta kai tilannetta on tarkasteltava kriittisesti eri suunnista. Varmasti maalivahtipeli on yksi asia, joka kuuluu tarkastelun alle, Lämsä myöntää, mutta kiirehtii lisäämään, ettei ainoastaan se, vaan myös esimerkiksi ylivoimapelaaminen.
– Joukkuepelistä on kyse, ja eri elementit ovat erilaisissa rooleissa yksittäisissä otteluissa ja ottelusarjoissa. Jos joku elementti ei toimi, on pystyttävä jotain muuta nostamaan. Kokonaisuutta katsotaan kriittisin silmin ja mietitään, missä voidaan parantaa.
Oman joukkueen kauden päättymisen jälkeen Lämsä on seurannut SM-liigan välieriä lähinnä tavallisen katsojan tavoin.
– Kun talvella pyrkii seuraamaan muiden pelejä analyyttisin silmin, että "kun pelataan noita vastaan" ja "noi pärjää noin", niin ei ole kyllä nyt löytynyt paukkuja sellaiseen tässä vaiheessa, valmentaja myöntää.
– Se on varma, että kun aikaa kuluu ja taas ruvetaan nauhoja kelaamaan, niin palataan näihinkin välieriin ja finaaleihin.
"Hän ei missään vaiheessa ala vetää käsijarrua päälle"
Jos Jokerien kausi 2012–13 jostain muusta muistetaan kuin nöyryyttävästä puolivälierätappiosta, niin yhdestä pelaajasta: Erik Karlssonista. Ruotsalaispuolustajan vaikutus Jokerien runkosarjan menestykseen oli päävalmentajan mielestä kuitenkin pienempi kuin pelkkien pistekeskiarvojen perusteella voisi päätellä.
– Ei Jokerien menestys ollut siitä kiinni, oliko takalinjoilla Erik Karlsson vai ei, Lämsä kuittaa, mutta myöntää, että keväälläkin maailman parhaalle olisi ollut käyttöä.
– Erikoistilannepelaamisessa ei päästy sille tasolle, mitä olisi vaadittu. Siinä häntä olisi tietysti kaivattu.
Mielenkiintoinen tilastofakta on se, että Karlssonin pelaamissa otteluissa Jokerit jatkoi hyökkäysten vyöryttämistä, vaikka johtikin pelejä. Tyypillisesti johdolla oleva joukkue luovuttaa aloitteet tappiolla olevan käsiin.
– Hänen pelirohkeutensa ja päämäärä tappaa peli tulevat siinä esiin, Lämsä pohtii.
– Hän ei missään vaiheessa ala vetää käsijarrua päälle ja varomaan, vaan jatkaa sillä pelirytmillä ja pyrkimyksellä maalintekoon, millä hän pelaa koko ajan.
