Tällä viikolla Markku Kyllönen saavuttaa myös toisen merkkipaalun, kun hän täyttää keskiviikkona 50 vuotta. Merkkipaalut herättävät kokeneessa kiekkomiehessä monenlaisia tuntemuksia.
– Pitkä matka tulee ensimmäisenä mieleen, kun olen yli 40 vuotta saanut olla lajin parissa eri tehtävissä. Matkan varrella olen saanut pelata ja työskennellä hienojen ihmisten kanssa. Uralle on sattunut ylä- ja alamäkiä, mutta jääkiekko on ollut ja on edelleen iso osa elämääni, tuumii Kyllönen.
Yli 190-senttisen, oikealta laukovan laitahyökkääjän läsnäolo tiesi vastustajille yleensä vaikeuksia. Suoraviivaisen tahtopelaajan ura aikuisten sarjoissa alkoi 18-vuotiaana syksyllä 1980, jolloin Joensuussa kiekkoiltiin vielä ulkojääolosuhteissa.
Kyllösen aikuisuran viisi ensimmäistä kautta vierähti hyvällä menestyksellä Joensuun Kiekko-Poikien I-divisioonajoukkueessa. Tuolloin Kyllösen pelipaidan selässä komeili numero 25.
– Oli kaupunki mikä tahansa missä asut nuorena, on sen kaupungin edustusjoukkue esikuvasi. Sitten, kun itse pääset siihen edustusjoukkueeseen mukaan, otat pelipaikkasi ja saat sen ensimmäisen pelinumerosi miesten joukkueessa, jää se mieleen. Sen vuoksi on loogista, että numero 25 jäädytetään, selventää Kyllönen jäädytettävän numeron valintaa.
Kesällä 1985 Kyllönen siirtyi SM-liigaan SaiPan riveihin. Sieltä matka jatkui kahden kauden ajaksi Oulun Kärppiin, jossa ”Kyltsi” iski kaudella 1986–1987 pudotuspelit mukaan luettuna tehopisteet 27+18. Kauden päätteeksi kaulassa komeili SM-liigan hopeamitali.
Kesällä 1987 Markku Kyllönen varattiin NHL:ään, ja mies edusti Suomea Canada Cupissa, ollen Suomen joukkueen kuudenneksi tehokkain pistemies. Siirto Winnipeg Jetsin organisaatioon koitti kaudeksi 1988–1989. ”Kyltsin” ura taalaliigassa jäi vain yhdeksän ottelun ja kahden syöttöpisteen mittaiseksi, mutta Kyllönen on toistaiseksi ainoa Joensuussa kiekko-oppinsa saanut NHL:ään asti kurottanut kiekkoilija.
NHL:ssä ja AHL:ssä vietetyn kauden jälkeen Kyllönen palasi Joensuuhun, ja kotikulmilla vierähtikin seuraavat kuusi kautta. Kahden kauden ajan JoKP pelasi SM-liigassa, kolme kautta vierähti I-divisioonassa ja kaudella 1994–1995 Joensuussa tahkottiin konkurssin jälkimainingeissa kakkosdivaria Kiekko-Karhujen nimellä.
– Kun palasin vuonna 1989 takaisin Joensuuhun, oli Mannisen Jyrki ottanut muualla pelatessani numeron 25 käyttöönsä, ja minä pelasin viimeiset Joensuun vuoteni numerolla 28, kertoo Kyllönen.
Luisteluvoimainen laitahyökkääjä voitti I divisioonan maalipörssin kaudella 1990–1991. Kyllönen iski 44 ottelussa 42 maalia, ja oli yksi JoKP:n avainpelaajista liiganousuun päättyneellä kaudella. Pisteiden tekemisen ohessa Kyllönen hoiti uransa aikana myös velvoitteet puolustussuuntaan pelatessa, mistä huomionosoituksena muun muassa I divisioonan tehopelaajapalkinto kaudella 1990–1991.
Kyllönen pelasi urallaan SM-liigassa kaikkiaan viisi kautta, ja jokaisella kaudella hän oli joukkueensa viiden parhaan pistemiehen joukossa. Hän on joensuulaisen edustuskiekkoilun kautta aikojen tehokkain pelaaja. Kolmella eri sarjatasolla kotikaupunkinsa ylpeyden puolesta pelannut Kyllönen summasi 420 punanutussa pelaamassaan ottelussa yhteensä 232+262= 494 tehopistettä.
Jääkiekko tuo Kyllöselle leivän pöytään edelleen. Hän valmentaa Jokipoikien B-junioreita ja toimii jääkiekkovalmentajana Joensuun urheiluakatemiassa. Perheellinen mies ehtii toisinaan seuraamaan myös Jokipoikien Mestis-otteluita ja kiekkoilemaan veteraanijoukkue Musikoissa.
– Pienimmissä junioreissa Joensuussa on hyvin harrastajia, mutta isompien joukkoon tarvitaan enemmän volyymia. Päivittäin seurassa tehdään laadukasta työtä. Mottoni on, että tee joka hetki asiat niin hyvin kuin voit. Olit sitten pelaaja tai valmentaja, pitää olla intohimoa, Kyllönen päättää.
