Kaikki sai alkunsa KooKoo:ssa, jossa "Jarru" debytoi kaudella 1993-94. Alkusysäyksen antoi marraskuussa Koo-Koon ruorin ottanut Anatoli Bogdanov.
- Oli hienoa nuorelle jätkälle, kun Anatoli Bogdanov kutsui nuoresta iästä huolimatta edustusjoukkueeseen. Ja sitten kun sai vielä pelatakin.
Paikka löytyi aluksi koko kiekkokansalle tutun Anssi Melametsän rinnalta. Melametsä muistetaan pelaajana, joka pelasi useaan otteeseen molemmissa helsinkiläisseuroissa. Lisäksi Melametsä pelasi yhdet olympialaiset, kahdet maailmanmestaruuskilpailut ja 27 NHL-ottelua.
- Oli hienoa opetella tavoille ja pelata kun sai kokeneelta pelurilta oppia, Suorsa myöntää.
Avausmaali syntyi heti ensimmäisellä miesten kaudella ja lisäksi tilille napsahti kahdeksan syöttöpistettä. Rangaistuksia ei juuri tullut, kauden lopussa sarakkeessa oli luku kymmenen.
Hyvin mennyt kausi toi paikan 18-vuotiaiden EM-kisoihin.
- Oli todella hienoa päästä joukkueeseen, mutta peliaika jäi vähäiseksi. Kotikisat ja mitalia lähdettiin hakemaan, mutta ei tullut. Ei siinä sen kummempia, Suorsa muistelee.
Kouvolalaisten ikisuosikki Suorsa jäi fanien mieleen värikkäänä pelaajana. Häntä kuvailtiin armottomaksi taistelijaksi, joka pelasi aina täysillä.
Toinen kausi meni jo paremmin ja pistesaldokin oli jo kohtuullisen kova. Pelaamissaan 38 ottelussa Suorsa iski tehot 10+8=18. Kauden aikana jäähypenkkikin kului suhteellisen paljon eli 91 minuutin edestä.
Kova mies Kouvolasta kiinnostaa liigaseuroja
Kaudella 1995-96 "Jarru" näytti parastaan ja pelasi hienon ja värikkään syyskauden Kouvolassa.
Esimerkiksi heti toisessa ottelussa tuli suihkukomento laitataklauksesta. Valmentaja Timo Turusen komennossa joukkue pelasikin melko miehekkäästi ja useita värikkäitä tapahtumia jäi katsojien mieleen.
Ehkä parhaiten Suorsan otteita kyseisellä kaudella kuvaa ottelu KooVeeta vastaan, jossa Jarru teki kaksi maalia ja lensi suihkuun toisessa erässä.
Pelillisellä puolella Suorsa oli ajoittain liekeissä ja kauden saldoiksi muodostuivatkin komeat yksitoista maalia ja viisitoista syöttöä 26 pelissä. Välillä vähän läikkyikin, sillä rangaistuksia kertyi hulppeat 99 minuuttia. Suorsan kanssa samassa ketjussa kauden mittaan pelasivat ainakin Tommi Vali, Antti Kiljunen, Arto Miettinen, Tatu Kattelus ja Jani Luoma-aho.
Yhden hienoimmista peleistään KooKoon paidassa Suorsa pelasi Haukkoja vastaan. KooKoo oli tappiolla jo 7-3, mutta sitten "Jarru" teki tehot 3+1 viimeisessä erässä. Tasoitus syntyi ajassa 59.33.
Lappeenrannassa Jari Suorsa ei ollut suosittu pelaaja. Kaikki alkoi kun Suorsa otti yhteen Veli-Pekka Nutikan kanssa Lappeenrannassa. Suorsa nappasi kynsiotteen Nutikan silmäkulmasta ja sai sen sillä tavalla auki. Nutikka puolestaan potki Suorsaa. Nutikka on vielä jälkikäteenkin ollut tuohtunut tapahtumasta.
Toisessa kohtaamisessa Suorsa mursi Jonas Hemmingin käden mailaniskulla ja lensi suihkuun. Tätä eivät enää Lappeenrantalaiset hyväksyneet ja jokunenkin SaiPa-peluri uhosi julkisesti kostoa. Tämä episodi jäi kuitenkin näkemättä kun liiga vei miehen.
- SaiPa-pelit olivat paikallispelejä, niissähän oli aina kovempi latinki. Ei siellä mitään sen kummempaa tapahtunut. Ei tainnut siellä tykätä mun pelityylistä, Jarru kuittaa.
8.12.1995 Kouvolan Sanomissa kirjoitettiin "Jari Suorsa lähtee joulutauolla kokeilemaan rahkeitaan Tampereen Tapparan riveihin. Miehestä ovat olleet kiinnostuneita muutkin liigajoukkueet, mutta hänen hurjat jäähylukemansa ovat nousseet esteeksi jatkotoimenpiteille."
- Enpä ole ikinä kuullutkaan Tapparan olleen kiinnostunut. Lukko oli kiinnostunut ja se oli yhtenä vaihtoehtona, Suorsa itse muistelee.
Joulutauolla Suorsa kuitenkin lähti näytille liigaan. Joukkueena oli Tampereen Ilves. Harjoitusottelu Nitzhni Novgorodia vastaan vakuutti valmennusjohdon ja Suorsa sai sopimuksen Tampereelle.
- Silloinen agenttini oli yhteydessä Ilvekseen ja mulla oli vaihtoehtona mennä joko Ilvekseen tai Lukkoon. En osaa sanoa miksi valitsin juuri Ilveksen, mutta se tuntui silloin paremmalta vaihtoehdolta. Tavoitteena oli vain päästä pelaamaan ja aloittaa ura jääkiekkoammattilaisena.
Sainkin pelata kaikki pelit joulun jälkeen ja samalla kävin armeijan loppuun Lahdessa, Suorsa muistelee liigauransa alkuvaiheita.
Tampereen Ilves #40, Jari Suorsa
Avauskausi liigassa oli tuonut 19 liigaottelua ja niissä tehot 1+1. Suorsan entinen pelikaveri ja nykyinen Ilveksen urheilupäällikkö Juha Hautamaa muistelee tulokasta.
- "Jarruhan" on sellainen todella mukava ja värikäs kaveri, sillä on aina sellainen pilke silmäkulmassa. Se oli sellainen fyysinen turva joukkueelle, ei mikään huipputaitava, mutta ei mikään kädetönkään. Oli kyllä todella pidetty kaveri joukkueen sisällä.
Rooli joukkueessa löytyi nelosvitjasta.
- Kyllä Jursinov Jr halusi, että neloskenttä taklaa ja lyö kiekkoa päätyyn. Virheitä ei hyväksytty ja jos tuli maali omiin niin ei sen jälkeen yleensä pelattu. Ei uskaltanut tai ei annettu oikein yrittää mitään ihmeellistä, Suorsa muistelee.
Toiselle liigakaudelle lähtiessä suurimman huomion keräsi legendan paluu.
- Hieno mies kaikin puolin ja oli mahtavaa saada pelata samassa joukkueessa "Raipen" kanssa. Rauhallinen kaverihan se on, mutta kun tarvi sanoa jotain niin kyllähän sieltä tekstiä tuli. Saunailloissa se enemmän äänessä oli ja "Farkkujen taskut välillä väärin päin" lähettää Suorsa terveisiä legendalle eli Raimo "Raipe" Helmiselle.
Kausi sujui liigajoukkueen ja A-junioreiden kanssa pelaillessa. Junioripeleissä iso ja vahva Suorsa oli suuressa roolissa ja pisteitäkin ropisi yli pisteen ottelutahdilla. Liigassa ei kuitenkaan vastuuta tai pisteitä juuri tullut.
- Jursin aikana ei juuri nelosketju pelannut, Juha Hautamaa muistelee.
Monen Ilves-fanin verkkokalvoille on kuitenkin jäänyt yksi upea kääntösyöttö Hannu Mattilan maaliin pudotuspeleissä. Suorsa itse muistelee rooliaan ja pistesaldoaan:
- Rooli oli melko samanlainen kuin edellisellä kaudella. Ei hirveästi peliaikaa tullut ja olihan liiga ihan erilainen sarja kuin divari tai junnupelit. Liigassa suurin osa pisteistä tehdään ylivoimalla ja sitä en päässyt pelaamaan. Tietysti myös peliaika vaikuttaa. On aika loogista, että jos pelaa 10 vaihtoa 30 sijaan, niin ei pisteitään juuri kerry.
Värikkäitä persoonia joukkueessa kyllä oli, yksi heistä oli juniorina Mario Lemieuxiin verrattu Igor Vjazmikin.
- Sellainen hyvin hiljainen kaverihan se oli ja erittäin vahva. Kulutti sellaiset 200 mailaa kaudessa ja Ilveksen huoltajat Lasse ja JP olivat todella kuumana. Kerran se eksyi, kun oltiin juoksulenkillä ja tuli tunnin muitten jälkeen hallille. Sattumalta törmäsin Igoriin tämän kauden alla, kun olimme pelireissulla Moskovassa. Hän valmentaa nykyisin jotain junnujoukkuetta ja röökiä kuluu, Suorsa kertoo.
Toinen hyvinkin mielenkiintoinen kaveri, joka pelasi samaan aikaan Ilveksessä on Forssan oma poika Timo Willman.
- Willman oli kovaotteinen puolustaja. Kovasti se nosteli painoja – penkki, vinopenkki ja penkki oli yleisimmät liikkeet. Ihan mukava kaverihan se on, näin tuossa kesällä viimeksi.
Suorsan viimeisin liigakausi alkoi Ilveksessä kaudella 1997-98. Veikkaaja luonnehti Suorsaa "todelliseksi voimahyökkääjäksi". Harjoitusotteluissa Suorsa pelasi hyvin "Isojen miesten ketjussa" yhdessä Riku Niemelän ja Hannu Mattilan kanssa.
- Harjoitusottelut menivät hyvin ja odotin hyvää kautta, tosin niinhän sitä aina odottaa.
Harjoitusottelussa Ässiä vastaan Suorsa otti tiukasti yhteen Jukka Tiilikaisen kanssa ja loukkasi lievästi nyrkkinsä. Toimittaja kuvitteli peliajan tyssänneen nyrkkivammaan.
- Nyrkki ei ollut kyllä kipeä kuin yhden päivän, Suorsa kuittaa.
Lopullisesti Suorsan aika Ilveksessä päättyi siirtoajan lopulla siirtoon Hermekseen.
- Pyysin itse siirtoa ja päätös oli helppo tehdä, kun Ilves hankki vielä muutaman kovan ukon joukkueeseen (Håkan Åhlund ja Robert Burakowsky). Ei kai niillä ollut käyttöä vanhalle pelaajalle.
Hermeksessä "Jarru" pelasi kuitenkin ainoastaan kahdeksan ottelua.
Kaukaloiden kiertolainen
Ilveskausien jälkeen alkoi Suorsan kiertolaiselämä jääkiekkoammattilaisena. Ensimmäisen etappi oli jo nyttemmin edesmennyt WCHL-liiga (West Coast Hockey League). Joukkueen nimi oli Fresno Falcons ja kausi 1998-99.
- Agentti hommas mulle pelipaikan sieltä. Se oli kova liiga, ei niinkään taitotasollisesti mutta muuten. Taklauksia, tappeluita ja kovaa vääntöä. Sopi mun silloiselle pelityylille oikein hyvin.
Ei mulla siellä mitään ihmeellistä roolia ollut, kovaa työntekoa ja maalille ajamista. Tarvittaessa piti itseään puolustaa. Muutama tappelukin tuli koettua, Suorsa muistelee aikaansa WCHL:ssa.
Jatko Pohjois-Amerikassa oli vaihtoehtona, mutta Suorsa päätti kuitenkin palata Eurooppaan.
- Oli hyvä ja ihan kiva vuosi takana, olisin kyllä voinut jatkaa siellä mutta WCHL tuli nähtyä.
Positiivisena puolena voi pitää myös sitä, että opin siellä hyvin kielen.
Kauteen 1999-2000 lähdettäessä Suorsa neuvotteli paluusta liigaan. Ensin Suorsa oli try-outilla HIFK:ssa ja myöhemmin Ilveksessä.
- HIFK oli kiinnostunut tekemään sopimuksen, mutta Ilves pyysi liian suurta siirtokorvausta. Sellaisella summalla ne sai maksettua saman tasoiselle pelaajalle vuoden palkan. Se oli sit siinä.
Ilveksen kanssa Suorsa pelasi Saksan turnauksen ajan ja sai tarjouksenkin.
- Jos oltais päästy edes lähelle rahassa, niin sopimus olisi syntynyt. Mutta siinä oli niin iso ero. En olisi sillä palkalla pystynyt edes elämään ja tuskin pankkikaan olisi mulle myöntänyt lainaa.
Loppujen lopuksi Suorsan joukkueeksi tuli Itävallan pääsarjassa pelannut Zell Am See.
- Mulla ei ollut mitään pelipaikkaa ja Sutisen Timo soitteli ja kertoi, että niillä oli yksi ulkomaalainen loukkaantuneena ja tarjosi kuukauden try-outia. Lähdin sitten sinne ja kausi meni hyvin ja sain pelata siellä koko kauden.
Kausi menikin todella hyvin sekä kaukalossa että sen ulkopuolella ja saldo oli vaikuttava. 29 pelissä syntyi tehot 31+33=64.
- Siellä pääsin pelaamaan niin paljon kuin jaksoin ja sen myötä pelikin sujui. Kuukautta mun jälkeen sinne tuli Laurilan "Hatekin" pelaan. Hieno kausi, tapasin mun vaimoni siellä, Suorsa muistelee.
Itävallan jälkeen vuorossa oli Englanti ja "suomalaisjoukkue" Newcastle Jesters, jossa pelasi peräti kahdeksan suomalaispeluria (Suorsa, Tero Arkiomaa, Santeri Immonen, Arttu Käyhkö, Tommi Sova, Timo Salonen, Tommi Satosaari ja Erkki Rajamäki). Pistesaldoksikin muodostui ihan kelvollinen 14+14=28 ja aitiosta peliä tuli katseltua 98 minuuttia.
- Ei ollut hirveästi vaihtoehtoja, mutta muutama kylläkin kun Jukka Jalonen otti yhteyttä ja pyysi sinne pelaamaan. Sitten se oli taas menoa uuteen maahan. Liiga oli tasoltaan ihan hyvä, siellä oli paljon pohjoisamerikkalaisia pelaajia ja peli sen mukaista. Yleisestikin ottaen ihan hyvät muistot jäi kaudesta, vaikka ei saatu kolmen viimeisen kuun palkkaa. Sieltä sain monta hyvää kaveria joiden kanssa yhä pidetään yhteyttä ja joiden kanssa kesäisin järjestettävä laivamatka on vuoden kohokohtia.
Perinteiset jalkapallosaaret saivat jäädä taakse kun tie vei jälleen uuteen kiekkomaahan. Tällä kertaa vuorossa oli Tanskan liiga ja siellä pelaava Vojens IK. Elettiin kautta 2001-2002.
- Agenttini ehdotti siirtoa Tanskaan ja sitten se oli menoa. Alla oli onnistunut kausi Englannissa ja sain Vojensilta hyvän tarjouksen. Taas sain nähdä uuden maan ja kaupungin. Se oli sellainen pieni maalaismainen kaupunki. Kalassa tuli käytyä Simosen Samin kanssa. Meillä oli ruotsalaisvalmentaja, jonka kanssa meillä oli joskus eri mielipiteet.
Vojensissa pelatuissa 34 ottelussa kertyi tehot 16+16 ja jäähyjä peräti 111 minuuttia. Äkkiä voisi kuvitella Suorsan pelanneen ns. powerforwardin roolissa.
- Oliko niitä jäähyjä tosiaan niin paljon? Kai minä sitten sellainen olin.
Pisteitä olis kyllä pitänyt tehdä enemmänkin kun pääsin pelaan niin paljon. Kausi alkoi huonosti kun loukkasin nilkan ennen kauden alkua ja jäi sitten tärkeä training camp väliin. Olin puolikuntoinen kauden alussa ja se jäi hiukan harmittamaan.
Epäonnistunut paluu kotikonnuille
Syksyllä 2002 Suorsa yritti päästä kouluun Kuusankoskelle ja ajatteli samalla pelailla tutussa seurassa eli KooKoo:ssa. Valitettavasti KooKoon valmentaja Reijo Mansikka oli toista mieltä.
- Mulla ei ollut mitään liigavirityksiä ja ajattelin pelata KooKoossa, mutta en ollut ilmeisesti tarpeeksi hyvä. Mansikka ei tarvinnut minun palveluksiani, Suorsa itse muistelee.
Jälkikäteen ajatellen oli huono veto laittaa keskenkuntoinen Suorsa pelaamaan suoraan sarjan ylivoimaisesti parasta joukkuetta Jukureita vastaan vieraissa. Mansikka kommentoikin Kouvolan Sanomissa, että "Suorsalle ei ole sellaista peliruutua, johon kokeneen pelimiehen voisi laittaa".
Näin ollen Jarrun tie vei Suomi-sarjan AaKoohon, jossa hän piti yllä pelituntumaansa.
Saksan kautta uuteen kotimaahan
Kauaa ei Suorsa kerinnyt pelailla Anjalankoskella, kun tuli tarjous lähteä Saksaan, jossa 2.Bundesliigassa pelaava Ev Regensburg oli menettänyt tähtipelaajansa Mark Woolfin sairastuvalle.
Kausi sujuikin todella hienosti ja fanit olivat innoissaan kun Jarru takoi luvut 15+7 vain 22 ottelussa.
- Regensburg on hieno paikka. Halli siellä on erinomainen ja muutenkin kaikki oli hyvin siellä. Pelit menivät todella hyvin ja voidaankin sanoa, että oli onni etten kelvannut KooKoolle, sillä siellä urani lähti uuteen nousuun. Valmentajana siellä oli legendaarinen Suomen kaataja Erick Kuhnhackl, joka oli todella mukava mies ja hyvä valmentaja. Iso kiitos hänelle.
2.Bundesliiga on Suomessa hyvinkin outo sarja. Suorsa koittaa tehdä selkoa sarjasta seuraavassa.
- Jos Suomeen verrataan, niin Mestiksen kärkitasoa ihan varmasti. Joka joukkueella on viisi ulkomaalaispelaajaa nostamassa tasoa.
Vuosien kiertelyn jälkeen jääkiekkoilija Jari Suorsa löysi paikkansa. Vaimon kotimaasta löytyi nykyinen seura Vienna Capitals, jota Jarru on edustanut kauden 2003-2004 alusta saakka.
- Kuulin, että minulla on mahdollisuus saada Itävallan kansalaisuus ja siksi päätin lähteä tänne. Rakastan tätä maata. Roolinani täällä on töitä ja tilaa tekevän laitahyökkääjän paikka. Tämä sarja on parantunut koko ajan. Nuoret pelaajat kehittyvät ja ulkomaalaispelaajat tekevät omalla panoksellaan sarjasta paremman. Täällä on sarjassa vain seitsemän joukkuetta, mutta siihenkin on syynsä. Ei ole riittävästi hyviä itävaltalaispelaajia ja jos haluaa pitää sarjan hyvänä, niin tarvitsee pelata vähillä joukkueilla. Katsomossa saa juoda kaljaa ja polttaa tupakkaa ja sitä kyllä tehdäänkin!
Tällä kaudella Jarru on pelannut yhdessä Oliver Setzingerin kanssa ja pelit ovat kulkeneetkin.
- "Ollin" kanssa on hienoa pelata. Se on kyllä huikea luistelija ja varmasti oppinut paljon Suomen reissullaan.
19 ottelussa kertyi mukavat tehot 9+7, mutta sitten iski loukkaantuminen ja Jarru on vielä sivussa muutaman päivän.
- Loukkaannuin kaksinkamppailutilanteessa, polvi vääntyi hiukan, sivuside repesi ja kierukassa oli jotain pientä. Olen nyt aloittanut jo luistelun ja palaan sunnuntaina 18. päivänä. Pelit on menneet henkilökohtaisesti ihan hyvin ja maalien suhteen hiukan yläkanttiinkin.
Itävallan maajoukkue ja muuta mielenkiintoista
Jari Suorsalla on nykyisin Itävallan kansalaisuus, mieleen nouseekin kysymys siitä onko mahdollista että Suorsa nähdään tulevaisuudessa Itävallan maajoukkueessa.
- Kaikkihan on mahdollista. Jos pelit menevät hyvin ja välttyy loukkaantumisilta. Tänä vuonna olisi kuulemma jo mahdollista pelata maajoukkueessa. Pitää pelata kolme kautta ensin sarjassa ja sitten saa edustaa maajoukkuetta. Meidän nykyinen valmentajamme Jim Boni on nykyinen maajoukkuevalmentaja, Suorsa selventää mielenkiintoista tilannettaan.
Suorsan tavoitteet kiekkoilijana ovatkin selvillä.
- Tottakai tuo maajoukkue kiinnostaisi ja tietysti haluaisin voittaa mestaruuksia. Terveenä kun pysyisi, niin vielä muutamia vuosia olisi mukava pelata.
Itseään jääkiekkoilijana Suomessa tulisieluisena rymistelijänä muistettu Suorsa kuvailee näin.
- Rauhallisempi olen ainakin nykyään kuin ennen ja tietysti kokeneempi, kun on tullut kierrettyä monta paikkaa. Kai se peli on siinä samalla kehittynyt.
Muutama pikakysymys loppuun
Mitä mielleyhtymiä sinulle tuo tamperelainen kiekkoporukka Kaakinmaan Kiekko?
- No sehän on yksi Tampereen parhaista kiekkoporukoista. Ilveksen aikana pelasin siellä muutaman pelin Kaipaisen Matin kanssa. Sieltä on ainoastaan hyviä muistoja. Mieleen on jäänyt maalivahti Syltty, joka pelasi paremmin kun otti muutaman oluen ennen peliä. Oli siellä muitakin huippupelaajia
Aiheuttiko MyPan jalkapallomestaruus mitään tunnekuohuja?
- Olihan se hienoa, että mestaruus tuli niinkin lähelle. Onhan ne ollut monta kertaa lähellä, mutta nyt tuli sitten täysosuma. Myöhästyneet onnittelut ennen kaikkea Lindströmin Jukalle.
Viime kesällä oli KooKoon toiminta lähellä loppumista, minkälaisia fiiliksiä siitä?
- Kyllähän se vähän ihmetytti, että asiat olivat menneet niin huonosti. Kiitokset Leppäsen Joukolle, että sai herätettyä seuran vielä henkiin.
Lopuksi Suorsa lähettää vielä terveiset kaikille tutuille Kouvolaan ja Tampereelle!
Palautetta tekijälle voi lähettää toimittajan kautta osoitteeseen Mika.Suonsyrja@jatkoaika.com .