Jani Keinäselle mennyt pelisesonki HeKissä oli koko uran ensimmäinen täysi kausi Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Kun tilillä on reilut kuusisataa liigaottelua, SM-kultaa ja ammattikiekkoilua ulkomaillakin, niin pitkien bussimatkojen Heinolasta muihin pikkukaupunkeihin olisi saattanut kuvitella syöneen jo intoa jatkoa ajatellen. Vaan vaikka miehellä onkin jo takanaan pitkä ura, niin lopettaminen ei vielä käynyt mielessä.
– Minulla oli muutama vaihtoehto Mestiksessä ja ulkomaillakin pari, mutta koin että KooKoo on hyvä haaste. Meillä pitäisi olla saumat voittaa sarja ja päästä sitä kautta kokeilemaan, kuinka kävisi liigajoukkueen kanssa. Voittavassa joukkueessa on myös haasteellisempaa pelata, kun pitäisi onnistua joka ilta.
Pelkästä rahasta kukaan ei Mestiksessä kiekkoile. Eikä 34-vuotiailla Keinäsellä tai Pasi Järvisellä tuskin ole varmasti enää tässä vaiheessa uriaan kovin suuria haaveita siitäkään, että sarja toimisi ponnahduslautana isompiin ympyröihin. Mutta mikä sitten saa konkarit vielä innostumaan Mestiksestä?
– Tätähän pelataan sen takia, että on mukavaa. Ja onhan tämä kiva ammattikin – tai ainakin hyvä harrastus, josta saa vielä kohtuullista palkkaakin, Järvinen sanoo.
Ja ainakin Järvisellä vaikuttaisi olevan mukavaa. Mies on yhtä hymyä, kun ”sopimisteknillistä asioista” on päästy yhteisymmärrykseen muutaman kuukauden väännön jälkeen.
– Ihmisen on hyvä olla Kouvolassa – ja se oli suurin syy jatkooni. Viime kaudestakin jäi vielä niin paljon hampaankoloon, kun matka jäi vähän kesken ja joutui sydänverellä katselemaan, kuinka Jokipojat pelasi Ilvestä vastaan.
– Tuntui siltä, että täällä olisi parhaat mahdollisuudet samanlaiseen tilanteeseen ensi keväänä. Ei sitä enää tämän ikäisenä viitsi ihan huvikseen lätkiä. Mestiksessä on aika harvassa ne paikat, jossa voi oikeasti tavoitella jotain. En mä olisi esimerkiksi Heinolaan lähtenyt pelaamaan, Järvinen myöntää.
”Taito ratkaisee”
Päävalmentaja Ismo Lehkosen mukaan joukkueeseen on saatu jo nyt sitä mitä on haluttukin. Jatkosopimuksiin on rustannut nimensä jo iso osa viime kauden runko- ja avainpelaajista ja se ainoa uusikin peluri, Jani Keinänen, on tuttu mies valmentajalle jo HPK-ajoilta.
– Seurajohto asetti minut palkatessani tavoitteet, että KooKoosta tehdään noin viidessä vuodessa huippu-urheiluseura ja niin pelaajat kuin muutkin asiat saadaan liigakelpoisiksi. Tällä matkalla tarvitsemme vahvoja persoonia ja johtajatyyppejä niin kaukalon sisä- kuin ulkopuolellekin.
– Valmennus ei pelkästään pysty kaikkea tekemään, vaan joukkueeseenkin vaaditaan suunnannäyttäjiä. Olenkin enemmän kuin onnellinen siitä, että olemme saaneet mukaamme näitä kokeneita kavereita.
Kuten jo aiemmin jutussa mainittiin, niin kokeneemmalla kaartilla arvot ja elintilanteet ovat hieman toisenlaiset kuin nuoremman kaartin Mestis-pelureille. Järvisenkin jatkosta palaveerattiin Lehkosen mukaan lähinnä perheen toisen puoliskon kanssa.
– Olen tosi tyytyväinen jo siihen, että Pasi jatkaa täällä, mutta että saimme vielä palanpainikkeensa Janinkin mukaan tänne… Heidän vaimonsa näyttelivät tässä jutussa aika isoa roolia. Joku voisi puhua, että raha ratkaisee, mutta kyllä tässä tapauksessa perhe oli se isoin juttu, valmentaja sanoo.
Eikä Järvisen jatko ollut ainakaan jarruna sille, että myös Keinänen päätyi Kouvolaan. Samanikäiset pelimiehet tuntevat toisensa hyvin niin kaukalosta kuin sen ulkopuoleltakin.
– Menin HPK:hon vuonna 1989 ja kaudet 1991-97 pelattiin käytännössä koko ajan samassa kentässäkin. Sitten menikin pitkä matka erillään, kunnes oltiin taas Ilveksessä yhtä aikaa, Pablo muistelee.
Niin Järvinen kuin Keinänenkin tunnetaan kiekollisina pelaajina. Kehityksen alkulähdekin on sama.
– Hietasen Juha peluutti suurin piirtein tämmöistä lätkää, mitä monet nyt pelaa. Välissä oli kaikenlaista kamppailu-urheilua, mutta nyt taas kaikki haluaa pitää kiekkoa, todistaa Järvinen kiekkoevoluution kulkevat sykleittäin.
Ja se taitoon ja pelisilmään pohjautuva lätkä sopii kummallekin konkarille.
– Kyllähän siinä tulee fysiikan laitkin vastaan vanhemmilla pelaajilla, jos pelkäksi kilpajuoksuksi menee. Taito ratkaisee nykypäivänä paljon enemmän, Keinänen sanoo.
Lisää jatkajia luvassa
KooKoon viime kausi päättyi pieneen pettymykseen pronssista huolimatta. Vaihtuvuus nimekkäässä joukkueessa ei tule kuitenkaan olemaan niin kovaa kuin ensi alkuun ounasteltiin.
– Toivon mukaan saisimme kolme jatkajaa lisää jo tällä viikolla. Aina parempi, mitä nopeammin orkesteri saadaan kasaan. Vaihtuvuutta tulee olemaan reilun kentällisen verran, ehkä noin 40 prosenttia. Uudet pelaajat ovat puolestaan sellaisia, jotka olen tuntenut jo pidemmän aikaa. Eli he tietävät kyllä mihin ovat tulossa, Lehkonen kertoo.
Päävalmentaja on luonnollisestikin erittäin tyytyväinen kaikkiin jatkosopimuksiin, mutta erityisesti mies maiskuttelee ajatuksella Kory Bakerin uudesta tulemisesta huippuiskuun.
– Mulla on sellainen kutina, että Baker tekee tosi kovan tasonnoston – ja sen pitääkin se tehdä – ja tulee yllättämään ensi kaudella. Meillä on nyt kesä aikaa laittaa Paalasmaan kanssa sen fysiikka sellaiseen kuntoon, että mies on siihen itsekin tyytyväinen. Vaikka pelasi ihan ok-kauden, niin se ei ollut vielä lähelläkään sitä, mihin hänen talenttinsa riittää.
Kouvolassa kasataan siis kovaa joukkuetta myös ensi kaudeksi. Ja sehän kelpaa niin valmentajalle, pelaajille kuin kannattajillekin.
– Mielenkiintoinen matka on varmasti tulossa. Kunhan saadaan vielä toiset kymmenen pelaajaa, niin ei ihan kaikkien tarvitse pelata puolta tuntia joka matsissa. Uskon, että meillä on hyvät saumat haastaa kaikki vastustajat tässä sarjassa – ja jos niin pitkälle mennään, niin miksei se liigan viimeinenkin, maistelee jo Järvinenkin.
Omien poikien aikakin vielä koittaa
Muutama lupaava KooKoon oma kasvatti pääsi näyttämään taitojaan edustusmiehistössä jo viime kaudella. Mitään kiintiöpaikkoja ei joukkueesta ole kuitenkaan luvassa synnyinpaikan perusteella. Lehkosen mukaan kesärinkiinkään ei ole järkeä ottaa mukaan sellaisia nuoria, joilla ei ole mahdollisuuksia murtautua vastuulliseen rooliin joukkueessa.
Hyppy A-nuorten divarista on Mestiksen kärkisijoille hamuavaan porukkaan on kova. Ja kovaa on myös kilpailu, sillä toiminnanjohtaja Olli-Pekka Hakkaraisen mukaan imua on ulkopuoleltakin hurjasti.
– Toivomme, että tulevaisuudessa joukkueessa olisi enemmän kouvolalaisväriä, mutta vielä ensi kaudella joukkueen taso tulee olemaan liian kova monelle. Tosin muutamalla muualla pelanneella KooKoo-lähtöisellä pelaajalla, kuten Jesse Lustbergilla ja Mikko Kansikkaalla, on vielä jonkinasteiset mahdollisuudet mahtua mukaan, Hakkarainen sanoo.
Tulevaisuuden tavoitteena Kouvolassa on kuitenkin entistä vahvempi omavaraisuus. Seuran on pystyttävä kasvattamaan pelureita ainakin omien alempien kenttiensä tarpeisiin. Yksi liike tähän suuntaan oli Jarno Kultasen siirtyminen pakin tontilta A-juniorien tuoreeksi päävalmentajaksi.
– Kultanen tulee nuorentamaan joukkuetta ihan pirusti. Meillä on toiveena, että pystyisimme jalostamaan tuosta ringistä muutamassa vuodessa 4-5 jätkää hyviksi Mestis-pelaajiksi. Tähtäimessä on lähinnä viime vuoden C-juniorit ja sitä nuoremmat: heistä pitäisi pystyä nostamaan tulevaisuudessa pari-kolme pelaajaa joka vuosi sen hetkiseen KooKooseen, eli jopa liigajoukkueeseen, visioi Lehkonen.
