Kolme mätää munaa samassa korissa

LIIGA / Haastattelu
Pari vuotta sitten puskista Ässien liigamiehistöön nousseen Matti Kuparisen ura otti viime kaudella ison askeleen taaksepäin. Polvivamma pakotti ajaksi pitkäksi ajaksi sairauslomalle, eivätkä pelit toipumisen jälkeen kulkeneet sen paremmin edustusjoukkueen kuin A-nuortenkaan mukana. Mieli oli maassa. Nyt kaikki on toisin. Kuparinen on taas löytänyt myös kiekkoilullisen syyn hymyillä.

Porin Ässien tämän kauden yllättävä porskutus on perustunut muuhunkin kuin maalivahti Juuso Riksmaniin tai tehotandemiin Marko Kivenmäki-Kristian Kuusela. Otsikoissa viihtyneiden ratkaisijoiden takana iso joukko työn raskaan raatajia on yltänyt odotuksista täysin poikeavaan menoon.

Yksi näistä on patapaitojen nelosketju Juha Kiilholma-Matti Kuparinen-Patrik Forsbacka. Perusporilaisista koottu kolmikko, jolta kukaan ei odottanut mitään. Ei yhdessä, eikä erikseen.

Yksi kankea suomisarjalainen, yksi pelihuumorinsa ja valmentajan luottamuksen kadottanut välimallin hyökkääjä ja yksi polvivammaan viimeisenkin rippeen liikkeestään hukannut korkeintaan keskitason peruspuurtaja. Kolme 20 ja risat ikäluokan pelaajaa, jotka eivät olisi päässeet liigaa pelaamaan missään muualla kuin Porissa. Kolme mätää munaa samassa korissa. Siitä tuskin olisi leivottavissa edes pannukakkua.

Harjoitusotteluissa trio ei vielä juurikaan pelannut yhdessä. Eikä heistä kukaan erityisemmin säväyttänytkään. Try outilla ollut Forsbacka rajulla tsempillään sentään sen verran, että hän sai jäädä liigamiehistöön. Sekin tuntui lähinnä olevan hiljaisten markkinoiden ja Ässien huonon vetovoiman ansiota. Jollainhan se joukkue piti saada täyteen.

SM-liigan paras nelosketju

Nyt kuusi kuukautta myöhemmin samaisesta ketjusta on puhuttava täysin toisenlaiseen sävyyn. Veljekset ottivat paikansa ja vetivät runkosarjan porilaisyleisöä sytyttävällä tyylillä: kuvia kumartelematta, repien, räiskyen ja taistellen.

Varsinkin Isomäessä ketju löysi ilta toisensa jälkeen draivin, joka sekoitti vastustajan pasmoja. Vastuuta tuli usein enemmän kuin vastaavan ruudun miehillä keskimäärin. Entisiksi luullut pelimiehet pelastivat uransa yhdessä ja erikseen sarjan parhaassa nelosketjussa.

- Viime kaudesta jäi niin huono maku, ettei voinut muuta kuin lähteä parantamaan. Mutta ei minulla ollut oikein mitään odotuksia syksyllä, Kuparinen muistelee.

Nuoren sentterin huonoon kauteen isoin syyllinen oli syksyllä tullut polvivamma. Siitä hän toipui loppukaudeksi pelikuntoon, mutta pohja oli pudonnut pois.

- Liike ei ole koskaan ollut minun suurin valttini, mutta viime kaudella tuntui polvivamman jälkeen, että kaikki lentävät ohi. Eivät ne pelit kulkeneet lainkaan, ei liigassa, eikä A-junnuissa.

- Kaikki oli tosi vaikeaa. Nyt on ollut aika paljon helpompaa. On taas voinut hymyilläkin, Kuparinen iloitsee.

Ketjukaverit Forsbacka ja Kiilholma ovat Ässien kasvatteina Kupariselle luonnollisesti tuttuja pelimiehiä jo juniorivuosilta. Kovin paljon pari vuotta nuorempi keskushyökkääjä ei kuitenkaan ollut laitureidensa kanssa ennen tätä kautta pelannut.

- ”Patun” kanssa pelattiin jonkin verran samassa ketjussa, kun pääsin A:han haistelemaan ilmapiiriä. Kiilholma oli silloin enemmänkin ratkaisijaroolissa.

Vähäisestä yhteiskokemuksesta huolimatta sama sävel löytyi syksyllä nopeasti. Sen jälkeen kaverukset ovatkin olleet kaukalossa erottamattomat Forsbackan sairauslomaa lukuunottamatta.

- Helposti se yhteinen peliajatus löytyi. Ollaan kaikki aika samantyylisiä pölvästejä. Yritetään rikkoa ja saada vastustajan peli sekaisin. Kyllähän siellä monella hermo meneekin, kun iso intiaani tulee lujaa päälle, Kuparinen hymähtää.

Mutta on herrojen peli muutakin ollut kuin rikkomista. Piste-ennätyksetkin ovat rikkoutuneet kaiken muun ohessa. Parhaimmillaan Mika Toivola on palkinnut nelosketjunsa hyvät otteet jopa ylivoima-ajalla.

- Kyllä meidän ketjun onnistumisessa kaikki on lähtenyt siitä, että joukkue on pärjännyt. Ja onnistumiset ovat vain ruokkineet uusia onnistumisia, sentteri miettii vaatimattomana.

Koiruuksia takataskusta

Olympiatauon ja sen jälkeiset viikot kovennettua treeniä vetänyt patapakka on valmistautunut pudotuspelisarjaan Tapparaa vastaan lähinnä paikkoja herkistelemällä. Toki harjoituksissa on otettu vastustajan erityispiirteitäkin huomioon.

- No, onhan siellä tiettyjä juttuja, mihin on valmistauduttu. Esimerkiksi Tapparan nousevat pakit pitää ottaa huomioon. Muuten on vedetty lähinnä nopeita ja lyhyitä harjoituksia. Jalkojen pitää liikkua torstaina, Kuparinen selvittää.

Tappara on ollut runkosarjassa Ässille paha vastus. Monien mielestä pahin mahdollinen.

- Tappara sopii meille ihan hyvin. Kovia ne ovat vääntämään, mutta ei meiltäkään vääntö kesken lopu, vaikka aika pieniäkin hyökkääjiä porukasta löytyy. Kaivetaan arsenaalista kaikenlaisia koiruuksia. Mitä isompia vastustajat ovat, sitä korkeammalta ne putoavat.

- Tunteet ovat varmasti vahvasti mukana, ja mitä vain voi tietysti tapahtua, kun on play offseista kyse. Ei siellä ainakaan selkää käännetä. Muutamia koiruuksia on varastosta kaivettava, mutta mihinkään ylilyönteihin en usko. Niihin ei yksinkertaisesti kummallakaan ole varaa. Paappasen tapaukset ja muut eivät tässä vaiheessa vaikuta, nyt keskitytään vain pelaamaan, Kuparinen uskoo.

21-vuotias porilainen myöntää, että joukkueessa on odottava tunnelma. Pudotuspelikokemus on kauttaaltaan varsin vähäistä, joten kovin tarkkaan ei ole tiedossa, mitä tuleman pitää. Siinäkin piilee kenties vaaransa.

- En silti usko, että lataus menisi yli. Kyllä meillä rento meininki on kuitenkin säilynyt. On tässä niitä kokeneempiakin kavereita, jotka nousevat tällaisessa tilanteessa enemmän esiin. Rauteen Mikkokin on ollut voittamassa kahta mestaruuta, kyllä sellaiset tietävät, miten nämä pitää hoitaa.

Porissa Ässien otteet ovat synnyttäneet pienoisen huuman. Laihat vuodet ovat saaneet kannattajat nälkäisiksi, ja tulevan lauantain Isomäen ilta onkin myyty jo hyvissä ajoin loppuun. Pelaajat ovat toki tiedostaneet tilanteen, mutta Kuparisen mukaan se ei tuo lisäpaineita.

- Kyllä se tietysti on tiedossa minkälainen huuma täällä on lauantaina luvassa. Mutta kyllä me keskitymme vain omaan tekemiseemme, emmekä vielä mieti tulevaa. Pelataan avauspeli nyt ensin, kakskakkonen toppuuttelee mitalinkiilto silmissään.

» Lähetä palautetta toimitukselle