Vaikka uusi vuosi on aloitettu jo muutama viikko sitten, on aika katsoa vielä hieman taaksepäin. Juha Järvenpään joulu sujui kotiseuduilla Satakunnan sydämessä ja äidin ruokapatojen äärellä.
− Vietin joulun kotona Porissa ja sain tulla sieltä suoraan tapaninpäivän Ässät-KooKoo-peliin. Olin ollut ilmeisesti kilttinä, sillä sain paljon lahjoja. Joulupukki oli ehkä erehtynyt henkilöstä, maalivahti tuumii.
− Äiti oli pistänyt pöydän koreaksi. Sanoin jätkille ennen tapaninpäivän peliä, että tuli syötyä sen verran, ettei yksikään kiekko varmasti mene läpi tai mahdu kainaloistakaan. Sivuttaisliike sen sijaan saattaa olla hieman hitaanpuoleista.
− Sanoin jätkille ennen tapaninpäivän peliä, että tuli syötyä sen verran, ettei yksikään kiekko varmasti mene läpi tai mahdu kainaloistakaan.
Kinkulla kyllästetty porilainen pysäytti ottelussa lopulta 27 kiekkoa ja vähämaalisessa pelissä vain kaksi viuhui selän taakse. Peli rikkoi joulurauhan, mutta Järvenpää oli tyytyväinen tapaninpäivän ottelun suosioon.
− Tapaninpäivän pelit eivät ole pelaajille niitä miellyttävimpiä, sillä olisi mukava olla joulu rauhassa. Oli kuitenkin hienoa, että ympäri Suomea halleissa oli paljon katsojia: Porissakin reilut 5400 ihmistä paikan päällä. Nämä pelit tekevät hyvää myös seurojen taloudelle, hän pohtii.
Maalivahdin vuosi ei ole kuitenkaan alkanut ruusuisesti. Onko vuoden 2016 pohjakosketus otettu jo tammikuussa?
− Vuosi on alkanut kehnosti. Jos jollakulla on alkanut vielä surkeammin, sitten on melkoinen Aku Ankka kyseessä, Järvenpää puhisee.
Hetkinen, mitä oikein on tapahtunut?
− Ensin sain tämän sitkeän flunssan. Pari kertaa kävin treeneissä, mutta olo ja kuume aina vain pahenivat. Kuusi päivää kesti sitä riemua.
− Yhtenä aamuna auto ei käynnistynyt ja siihen joutui tekemään remontin. Autostani korjattiin vilkut, jarrut ja ajovalot sekä vaihdettiin uusi akku. Seuraavana päivänä läppärini pimahti ja se täytyi viedä korjaukseen Helsinkiin. Koneesta pitää vaihtaa kovalevy ja ties mitä ohjaimia, ei ole halpa keikka tulossa siitäkään, hän kuvailee vastoinkäymisiään.
Porilainen on joutunut olemaan pois kokoonpanosta sitkeän flunssan ja pienien kolhujen vuoksi. Mistään suurista asioista ei kuitenkaan ole kyse.
− Ensimmäinen päivä terveenä tämän vuoden puolella oli torstai, ja onnistuin heti saamaan pientä kolhua treeneissä. Ei mitään vakavaa, mutta pari peliä jää väliin. Onneksi niin minä kuin muutkin joukkueemme loukkaantuneista pelaajista olemme kuitenkin välttyneet isommilta vammoilta ja "puukolta". Josko tässä nyt olisi riittävästi u-tuuria ja suunta on vain ylöspäin, hän naurahtaa.
Kokemäenjoki jää porilaisen nenälle toiseksi
Akuankkamaisen vuodenvaihteen ilo on kuitenkin ollut Nuoret leijonat. Järvenpää seurasi kisoja kotoa käsin ja pääsi myös kuittailemaan joukkuetovereilleen.
− Seurasin kisoja kotisohvalta tuon erikoisflunssan ansiosta. Räkää ja limaa oli niin nenässä kuin keuhkoputkissakin enemmän kuin vettä Kokemäenjoessa.
− Räkää ja limaa oli niin nenässä kuin keuhkoputkissakin enemmän kuin vettä Kokemäenjoessa.
− Nuorten pelit ovat todella mielenkiintoisia. Otteluissa on aina vauhtia ja tapahtumia, eikä siellä juurikaan peruutella. Nuorten kisoissa näkee vuodesta toiseen parhaita pelejä. Kanadassahan ne ovat Änärin jälkeen isoin juttu. Hienoa, että ihmiset innostuivat myös Suomessa, hän hehkuttaa.
KooKoon joukkueen kanadalaisosasto pääsi kuitenkin katsomaan kisoja paikan päälle. Se, kenen kautta pelaajat saivat liput, ei yllätä ketään.
− Josh Green ja Ryan O'Connor onnistuivat saamaan Zwängin (Ari Vallin) kautta liput siihen Kanada−Suomi-peliin.
Suomen ja Kanadan välinen puolivälierä oli tiukkaa vääntöä ja maali-iloittelua, mutta riemua tuotti myös joukkueen ulkomaalaisvahvistuksien piikittely.
− Kuittailimme pelin aikana WhatsAppissa. Green aloitti sen, kun Kanada meni 3−2-johtoon, mutta pääsimme kuittaamaan melko nopeasti sen takaisin, Järvenpää nauraa.
Raumalta Poriin siirtynyt Aleksi Saarela teki kisojen tuoksinnan tauottua muutamia joukkuekavereidensa haastatteluja niin suoraan lähetykseen kuin Ylen insertteihinkin. Järvenpää on tyytyväinen nuoren pelaajan kehitykseen.
− Sehän on porilaistunut!
Nuoriin Leijoniin liittyvien ilonaiheiden lisäksi höpisevä maalivahti saattaa valloittaa tulevana vuotena uuden pelikentän. Kyse ei kuitenkaan ole seuran vaihdoksesta, vaan pesäpallon Itä-Lännestä, josta Järvenpäälle on tarjottu lajitaitoja vaativaa roolia.
− Eiköhän sinne joku kikka keksitä, mikäli mukana ollaan, mutten tiedä olenko tarpeeksi julkkis, hän naurahtaa.
