Petri Lammassaari ja Markus Nordlund tekivät liigadebyyttinsä tällä kaudella, ja myös 1991- ja 1992-syntyneiden ikäluokkien kärkilupaukset Jere Laaksonen ja Riku Väkiparta ovat kotoisin Eurajoelta. Samoin 1988-syntyneiden vuosikerran ykkösprospekti Jasu.
Yhteinen kasvuympäristö ei ole ainut tekijä, joka liittää Juhani Jasun Petri Lammassaareen. Nuorukaiset ovat nimittäin serkuksia.
- Meidän mummu vitsailee aina, että hän oli minun ja Peten ensimmäinen valmentaja. Hakkasimme aina mailalla ja pallolla Peten kanssa parketit rikki, kun olimme mummun luona hoidossa. Jossain vaiheessa meiltä otettiin mailat poiskin, mutta eihän se mitään auttanut. Etsimme jostain tennismailat ja käytimme sitten niitä lätkämailoina, Jasu muistelee.
- Siinä vaiheessa mummu ja pappa varmaan ymmärsivät, että pakko ne mailat on pojille takaisin antaa.
Kolme vuotta vanhempi Lammassaari on ollut merkittävässä roolissa Jasun kiekkouralla. Edelleen serkukset painuvat tilaisuuden tullen Lammassaarten takapihalle Lapijoen kaukalolle harjoittelemaan kikkojaan, ja serkun nousu liigakuvioihin on antanut potkua omaankin peliin.
- On se Peten esimerkki vaikuttanut. Mummulassa tuli pelattua yhdessä, ja vuosien mittaan on tullut paljon kaikkia NHL-videoita yhdessä katseltua. Peten perässä olen tavallaan mennyt mukaan noihin kortteliliigatouhuihin, eli voi kyllä sanoa, että olen aina pitänyt Peteä esikuvana, Jasu kertoo.
MM-kisat ovella
Jasu on 1988-syntyneiden vuosikertaa, ja hänet valittiin mukaan Ruotsissa 12. huhtikuuta alkaviin alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin. Poikamaajoukkueiden vakiokalustoa oleva keskushyökkääjä on pukenut leijonapaidan ylleen jo kolmisenkymmentä kertaa.
Pikkuleijonien virallinen kisatavoite on vielä asettamatta. Kahdesti peräkkäin Suomi on pudonnut karsintasarjaan ja sijoittunut lopulta seitsemänneksi.
- Virallista tavoitetta ei ole asetettu, mutta paljon on puhuttu, että ylempään jatkosarjaan halutaan. Mutta kyllä mitalin voi ihan rehellisesti sanoa tavoitteeksi, sillä jos kaikki menee hyvin, niin on siihen mahdollisuudet. Mutta aika kova tavoite se on, Jasu näkee.
Tällä kaudella ikäluokan huippumaat mittelivät voimiaan jo syksyllä World Cupissa. Suomi sijoittui kolmanneksi.
- Se oli jo elokuun alussa. Hävisimme välierissä Kanadalle 3-2 ja voitimme pronssipelissä Venäjän rankkarikisassa, Jasu muistelee.
Uraman Lukko-kytköksistä ei etua
Ikäluokan maajoukkuetta valmentaa Rauman Lukon liigajoukkueen kakkosvalmentaja Rauli Urama. Vaikka päävalmentaja on vaikuttanut saman seuran organisaatiossa, Jasu ei koe päässeensä edustustehtäviin helpommin.
- Ei ainakaan itsestäni tunnu, että Urama olisi minua mitenkään suosinut. Hänhän oli jossain haastattelussa sanonutkin, että pojille on varmaan enemmän haittaa siitä, että hän näkee melkein kaikki pelit.
18-vuotiaiden MM-kisat ovat Jasulle paras näyttöpaikka todistaa kykyjään NHL:n suuntaan. Nuorukainen on syntynyt tammikuussa, joten hän on varauskelpoinen kesällä.
- En ole hirveästi uskaltanut edes miettiä NHL:ää. Jos menisimme joukkueena kisoissa pitkälle, niin ehkä se olisi sitä kautta mahdollista. Aika vaikea sanoa…
Viimeisissä harjoituspeleissä Jasu pelasi KalPan Jani Savolaisen ja JYPin Ilkka Heikkilän välissä.
- En tiedä yhtään, millaisilla kokoonpanoilla kisoissa pelataan.
Seurajoukkueen kausi päättyi pettymykseen
Ilkka Heikkilä oli omalta osaltaan lopettamassa Jasun kautta seurajoukkuetasolla. Lukon A-nuoret selvisivät pitkästä aikaa mitalipeleihin, mutta joutuivat tyytymään kirvelevään neljänteen sijaan. JYP oli vahvempi välierissä, ja Blues kaatoi pikkuketut pronssiottelussa.
- En voi sanoa, että olisin tyytyväinen A:n kauteen, kun jäimme ilman mitaleita. Meillä olisi kuitenkin ollut hyvät mahdollisuudet parempaankin, Jasu näkee.
- Ja itsellä henkilökohtaisesti peliesitykset heittelivät ihan liikaa kauden aikana. Ja pisteitä tuli liian vähän.
Lukon A törmäsi JYPiä vastaan etenkin seinään nimeltä Aleksis Ahlqvist. JYP-vahti piti kahdessa ensimmäisessä välieräottelussa maalinsa koskemattomana.
- JYPistä huomasi heti, että niillä oli kokenut joukkue. Eivät hermostuneet vaan jaksoivat jauhaa omaa peliään. Eli pitkälti henkisellä puolella se ottelusarja ratkesi, Jasu kertoo.
- Kyllä JYPistä huomasi jo runkosarjassa, että joukkuehenki on ihan mahtava.
Kausi melkein väliin jalkamurtuman takia
Nuoresta iästään huolimatta Jasu on jo pariin kertaan joutunut toteamaan urheilun raadollisuudenkin. Melkein koko viime kausi meni katsomon puolella, kun tilanteen jälkeen tullut taklaus mursi jalan.
- Se oli B-junnujen karsintapelissä ihan kauden alussa. Alivoimalla lämäsin purkukiekon laidan lähellä enkä yhtään odottanut enää taklausta. No, sellainen kuitenkin tuli jostain takaapäin, lensin pää edellä päin laitaa ja taju meni. Ei ole oikeastaan mitään hajua, miten se pohjeluu murtui, mutta kai se jotenkin vääntyi rikki, Jasu muistelee.
Jasun kausi jäi loukkaantumisen vuoksi torsoksi. Tilastoihin kirjattiin vain kuusi A:n ja neljä B:n runkosarjapeliä sekä yksi maajoukkueturnaus.
- Se oli uran eka aivotärähdys. Toinen tuli tällä kaudella maaottelussa USA:ta vastaan. Mutta siitä tilanteesta tuli sentään meille maali ja itselle syöttöpiste, Jasu nauraa.
Kuopuksen rooli tullut tutuksi
Juhani Jasun kiekkoilulliset lahjat on huomattu jo varhain, ja nuorukainen on jatkuvasti saanut pelata vanhempien joukkueissa. Tai joutunut pelaamaan.
- Kyllä siitä vanhempien kanssa pelaamisesta varmaan enemmän etua on ollut. Esimerkiksi A- ja B-junnuja verratessa A:ssa on paljon enemmän järkeä pelissä ja peli on fyysisempää. Siihen tottuminen puolestaan sitten auttaa kansainvälisissä peleissä, Jasu näkee.
”Junnu” on saanut tottua urallaan kiekonkeräilijän rooliin. Tällä kaudella hän ei enää ollut A-junioreiden nuorin pelaaja, mutta ikänsä puolesta juniorikiekon pelaaminen on mahdollista vielä kolmen vuoden ajan.
Ensikosketuksen miesten otteisiin Jasu sai alkuviikolla Lukon palattua harjoitusten pariin. Jasu nostettiin liigarinkiin, jossa hän harjoittelee ensi kesän.
