ILV - IFK
LUK - HPK
SAI - JUK
SPO - PEL
WSH - SJS 2.00
OTT - ARI 2.30
CHI - NYI 3.30
CGY - CAR 4.00
EDM - DET 4.00

Juha Uotila – Tuntematon puolustajalupaus

NHL / Haastattelu
Moni enemmänkin jääkiekkoa seurannut hieroi silmiään loppusyksystä, kun mediassa perinteisesti uutisoitiin suomalaispelaajien siirtoja farmiin ja sieltä ylös. Heräsi kysymys, että kuka ihme on Juha Uotila? Jatkoaika otti selvää.

Tammikuussa 1985 Espoossa päivänvalon nähnyt Juha Uotila lienee suurelle yleisölle tuntemattomin suomalainen Pohjois-Amerikan ylemmissä kiekkosarjoissa. Ura on vienyt puolustajan Leppävaaran ulkojäiltä yhdysvaltojen yliopistosarjan kautta aina NHL:n porteille asti.

– Kuvailisin itseäni nuoresta iästä huolimatta maailmaa
nähneeksi peluriksi. Aloitin jääkiekkoilun ja pelailuin ”Lepuskin” ulkojäiltä. Sieltä siirryin Stadin vanhimmaksi kasvattajaksikin kutsutun Karhu-Kissojen juniorijoukkueisiin, josta D-juniori-ikäisenä siirryin
HIFK:hon, 183-senttinen ja 85-kiloinen peluri kertaa urakulkuaan.

– IFK:ssa pelasin juniori-ikäluokat läpi ja pääsin viimeisinä vuosina vähän haistelemaan liigameininkiäkin vierestä. Parikymppisenä tie vei rapakon taakse yliopistokiekkoilun pariin ja Pohjois-Amerikkaan olen siltä tieltä jäänyt AHL:ää Torontossa pelaamaan.

– Omia vahvuuksia ovat vahva liikkuminen ja luistelu sekä
pelikäsitys, Uotila toteaa.

Yliopisto jäi kesken kiekkoilun takia

Juha Uotilan tie kiekkoilijana sai harvinaisen suunnan juniori-iän jälkeen, kun nuorukainen päätti lähteä Pohjois-Amerikkaan pelaamaan yliopistokiekkoa. Päätöstä helpotti vaikea harppaus junioreista miesten peleihin.

– Yliopistokiekkoilu oli aina vaihtoehtona taustalla A-juniori-ikäluokkien aikana. A-juniorivuosien jälkeen päädyin tulokseen, että mahdollisuudet pelata ammatikseni Suomessa eivät olleet korkeat.

– Nuorisomaajoukkueiden kanssa Pohjois-Amerikassa pelatessa eri turnauksissa eri koulujen scoutit olivat katsomassa pelejä ja ottivat yhteyttä, sekä kysyivät kiinnostusta yliopistokiekkoiluun, Nebraska-Omahan yliopistoon päätynyt Uotila kertaa taustoja.

– Lopullinen päätös syntyi vasta viimeisen juniorivuoden jälkeen Suomessa. Tarjottu stipendi ja mahdollinen rooli joukkueessa sekä mahdollisuus kehittyä pelaajana auttoivat päätöksessä.

Uotilan ura Nebraska-Omahan joukkueessa sujui mallikkaasti. Ensimmäinen kausi 2005–2006 tuotti 41 ottelussa tehot 1+14 ja toisella kaudella tehot nousivat vielä komeammiksi. Tuolloin puolustajan saldo oli 40 ottelussa 5+18.

– Yliopistopeleistä ja -elämästä ei jäänyt mitään muuta kuin hyviä muistoja ja mahtavia kokemuksia. Pelit sujuivat ja kehitystä syntyi vuosi vuodelta. Kyllä enemmän kiekollista puolta pelasin ja myös valmentajat sitä painottivat pelaamaan. Ylivoimaa sekä alivoimaa pelasin kaikkina vuosina ja uusia asioita pääsi oppimaan jääkiekosta.

Kolmannella yliopistokaudella mukaan tuli kuitenkin ongelmia. Ei kuitenkaan jäällä, vaan kentän ulkopuolella. Uotila pääsi peleihin mukaan vasta joulukuussa opintovaikeuksien vuoksi. Vauhtiin päästyään Uotila kohensi pistetahtinsa kuitenkin ennätyslukemiin. 22 pelissä plakkariin jäi komeat tehot 1+14.

– Viimeisen mahdollisen vuoden yliopistokiekosta jätin käyttämättä kun mahdollisuus pelata ammatikseni Pohjois-Amerikassa nousi ilmoille viime kesänä. Kolmantena vuotena jouduin kärsimään rangaistusta koulussa suoritettavien kurssien puutteen vuoksi ja täten pelejä ei kertynyt normaalisti, nelivuotisen yliopiston kolmeen kauteen jättänyt puolustaja selventää tapahtumia.

Ammattilaiseksi AHL:aan!

Kolmen hyvinsujuneen yliopistokauden jälkeen Uotila asetti tähtäimensä ammattilaisuuteen. Haussa oli paikka AHL-liigasta. Tie vei Toronton organisaatioon. Uotila solmi ammattilaissopimuksen AHL-seura Toronto Marliesin kanssa.

– Saavuin Torontoon syyskuun alussa, jolloin järjestettiin Maple Leafsin rookie- turnaus. Pelasimme Pittsburgin,Ottawan ja Floridan rookie-joukkueita vastaan. Siitä sitten seuraavalla viikolla alkoi
NHL-camp, josta suurin osa AHL/ECHL-pelaajista siirtyi Toronto Marliesin leirille noin viikon jälkeen.

Marliesissa Uotila on ensimmäisellä kaudellaan ammattilaisena pelannut 10 ottelua tehoin 0+2 (tilanne 14.11). Plus-miinus saldon näyttäessä lukemaa -8. Uotila on viihtynyt kovassa kiekkokaupungissa Torontossa.

– Marliesissa pelaaminen on ollut hienoa. AHL-joukkueita ei ole Kanadassa kuin kolme kappaletta ja yleensäkin jääkiekon seuraaminen Torontossa on jotain sellaista mitä muulta maailmasta ei löydä. Kokemus penkin takana on melkoinen, joten joka päivä on mahdollisuus oppia uutta ja tulla paremmaksi pelaajaksi, muun muassa Staffan Kronwallin ja Josef Boumediennen parina pelannut Uotila kertoo.

– Oma rooli joukkueessa on pelata vahvaa 5 vs. 5 -kiekkoa ja tukea hyökkäyksiä mahdollisuuden saadessa. Hoitaa oma ruutu toisin sanoen. Ylivoimaa olen nyt
myös päässyt pelaamaan enemmän.

Suomessa AHL-liigalla on maine raskaana bussisarjana, jossa pelimatkat ovat pitkiä ja arki raskasta. Uotila ei ainakaan vielä valita.

– AHL-pelaajan arki on melko vaihtelevaa, kotipelejä pelatessa melko paljon helpompaa kun reissussa ollessa. Matkustusta tulee jonkin verran. Aamulla hallille mahdollista palaveria varten. Sitten treenit ja jään jälkeen salille rautaa heittelemään ja iltapäiväksi kotiin, Uotila kertaa rutiineja.

Kerran IFK, aina IFK?

Tammikuussa 24 vuotta täyttävä Uotila ottaa kiekkoilun tällä hetkellä hetki kerrallaan. Uraa ei ole suunniteltuna pitkälle eteenpäin, vaan uraa suunnitellaan kausi kerrallaan.

– Tulevaisuuden suunnitelmia ei pahemmin tässä vaiheessa mietitä, keskitytään kauteen ja pelataan niin hyvin kun pystytään. Jatko Pohjois-Amerikassa on ehdottomasti ykkösvaihtoehto. Tykkään pelityylistä ja muutenkin elämästä täällä. Tietenkin mielipide saattaa muuttua vuosien myötä mutta nyt olen tätä mieltä.

Uotilan juniorivuosien seura Helsingin IFK mainostaa sloganilla ”en gång IFK, alltid IFK” eli kerran IFK, aina IFK. Juha Uotila ei tyrmää ajatusta paluusta Nordenskiöldinkadulle.

– Mahdollista Suomeen paluuta en ole miettinyt vielä sen vakavammin. HIFK on hyvin perinteikäs ja aina voittoa janoava organisaatio ja mahdollisesti juuri sellainen, jossa lähes jokainen jääkiekkoilija haluisi pelata – itseni
mukaan lukien. Mutta en vielä ole ajatellut moista.

» Lähetä palautetta toimitukselle