Joni Pitkänen - tulevaisuuden huippupuolustaja?

LIIGA / Haastattelu
Oulun Kärpät on ollut perinteisesti hyvä juniorikiekkoilijoiden kasvattaja. Seura on aina kasvattanut lukuisia huippupelaajia niin maajoukkueeseen, SM-liigaan kuin NHL-seuroihinkin. Parhaimpia Kärppä-kasvatteja ovat mm. puolustajat Reijo Ruotsalainen, Janne Niinimaa sekä Mikko Haapakoski ja hyökkääjät Kari Jalonen, Mika Alatalo, Juha Riihijärvi sekä Esa Pirnes.

Tällä kaudella Kärppien liigaringissä on useita lahjakkaita nuoria pelaajia. Jatkoajan toimittaja Kari Heikkinen kävi lokakuun alussa ennen vieraspelejä Ilvestä ja Lukkoa vastaan haastattelemassa Kärppien liigajoukkueen junioreista ehkä lupaavinta, isokokoista puolustajaa Joni Pitkästä. Ennen Jonin haastattelua Jatkoajan toimittaja kyseli Kärppien valmentajan Kari Heikkilän mielipiteitä Joni Pitkäsestä.

Tulevan draftin kärkinimiä

JA: Millainen pelimies on Joni Pitkänen?

KH: - Jonin lahjakkuudesta on puhuttu paljon, ja hän tulee ensi vuonna olemaan draftin kärkinimiä - riippuen tietenkin siitä kuinka tämä kausi menee. Pelaajatyyppinä hän on pitkävartinen ja liikkuu hyvin, omaa hyvän pelisilmän ja mailatekniikan, hän on rauhallinen ja pystyy kovaankin peliin. Joni tarvitsee vielä hiukan lisää massaa, vaikka kesän aikana saikin 4-5 kiloa painoa lisää. Se oli hyvä, sillä massaa pitää tulla pieninä annoksina, etteivät muut ominaisuudet kärsi. Laukaus ja kaksinkamppailupeli ovat osa-alueita, joita pitää vielä parantaa.

Millainen rooli Jonilla on Kärpissä?

- Hän oli alkukaudesta meidän seitsemäs pakki. Ehkä Jonin omat ennakko-odotukset menivät kauden alussa hiukan yli, ja hän on istunut “penkillä”. Nyt hän on viime aikoina ollut kuuden pelaavan pakin joukossa, ja tulevaisuudessa voi jääaikaa ehkä tulla vielä lisää - sen mukaan miten pelit alkavat sujua. Sarjan alussa hän teki asioita hiukan liian vaikeasti, ja se tahtoi vähän kostautua.

Näin tuumasi siis Jonin valmentaja Kari Heikkilä. Mutta annetaan Joni Pitkäsen itse kertoa kiekkoilun aloittamisestaan, junioriajoistaan, nuorten maajoukkuueesta ja tietenkin Oulun Kärpistä.

Ura alkaa Majavissa

JA: Mitkä ovat ensimmäiset jääkiekkoon liittyvät muistosi? Minkä ikäinen tuolloin olit? Tuliko kipinä omasta perheestä tai esim. televisiosta? Miten urasi eteni aloituksen jälkeen?

Joni: - Oulussahan on pitkä talvi ja me asuttiin Rannanperällä kentän lähellä. Aluksi menin kentälle kengät jalassa huitomaan, mutta myöhemmin minulle ostettiin luistimet. Muistan lapsena kuunnelleeni Kärppäpelejä radiosta, ja televisiostahan tulee jääkiekkoa paljon, joten ei se voinut olla vaikuttamatta. Isä ja veli eivät ole pelanneet, joten sieltä kautta ei ole tullut kipinää.

- Pelailun aloitin ehkä viisivuotiaana, mutta joukkueeseen menin seitsemänvuotiaana. Aluksi vähän arvelutti mennä oikeaan seuraan, mutta sitten rohkaisin itseni, ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Pari ensimmäistä vuotta pelasin Kärppien kaupunginosajoukkueessa (Haapalehdossa) Majavissa. Sitten pääsin oman ikäluokkani all-starsiin (Kärpissä), joka pelasi aluesarjaa mm. Kuhmoa, Kajaania ja muita vastaan.

- Kärppien C-junnuihin menin vuotta muita nuorempana, ja olimme SM-sarjassa viidensiä tai kuudensia. Pääsin myös B-junioreihin vuotta nuorempana. Ensimmäisenä B-juniorivuotena olimme kymmenensiä, mutta toisena vuotena voitimme mestaruuden. Viime kaudella pelasin 20 peliä A-junioreissa, ja talvella pääsinkin jo pelaamaan miesten mukaan.

- Jalkapalloa ja pesäpalloakin tuli aikanaan pelattua. Jalkapallossa olin kovapotkuinen kärkimies. Olin jalkapallossa niin kauan hyvä, kunnes aloin kunnolla kasvaa. Lonkat alkoivat kipeytyä juostessa ja juoksuvauhtini alkoi kärsiä - enkä ollut jalkapallossa ikinä niin hyvä kuin jääkiekossa. Pituuskasvu ja sitä seuraavat vaivat eivät haitanneet luistelua ja jääkiekkoa.

Ketkä ovat esikuviasi jääkiekkoilussa ja urheilussa? Reijo Ruotsalainen? Janne Niinimaa?

- Niitähän on ollut tietenkin monta, mutta ehkä Reksa Ruotsalainen, hänhän on Oulusta. Ja Mario Lemieux, vaikka hän onkin hyökkääjä. Silloin kun aloin seurata NHL:ää, niin hän voitti juuri kaksi Stanley Cupia. Niinimaa on itsekin vielä aika nuori, mutta kun hän käy treeneissä, niin kyllä sitä seuraa. Onhan se aika pelimies.

Keitä SM-liigapelaajia seuraat? Tarkkailetko joitakin pelaajia esim. harjoituksissa, pelien aikana tai TV:stä, oppiaksesi heiltä joitakin uutta?

- Ehkä omasta joukkueesta tulee lähinnä seurattua ulkomaalaisia, Andrei Potaitchukia ja Brett Lieversiä, ja muitakin kokeneita pelaajia. IFK:sta tulee katseltua Marek Zidlickyä - se on aika hyvä pelimies. Ja Helmisen Raimoa. Ei sitä tietenkään liikaa saa katsoa, mutta kyllähän hyvät pistää silmään. Seuraan lähinnä minkälaisia ratkaisuja he tekevät missäkin tilanteessa, miten he pelaavat tietyn tilanteen, milloin he pitävät kiekkoa. Ei harjoituksissa välttämättä tule niin muita katseltua, keskittyy vaan omaan suoritukseen.

Pohjoinen, Kärpät ...

JA: Kuuluitko Pohjola-leirillä oman alueesi joukkueeseen? Minkä ikäisenä Pohjola-leiri tulee kuvioihin mukaan? Millaisia muistoja sinulla on leiriltä. Jäikö vastustajista ketään erityisesti mieleesi?

Joni: - Pohjola-leiri tulee 14-15 -vuotiaana. Me (Pohjoinen) oltiin leirillä kolmansia, joten ihan hyvin ollaan pärjätty. Oikeastaan me ollaan oltu aina kolmansia, sillä myös C-cupissa ja B-cupissa oltiin kolmansia. Pohjoinenhan perustuu pääosin Kärppien pelaajista, mutta myös Kajaanista ja Laserista taisi olla joitakin pelaajia. B-cupissa piti tulla yksi pelaaja myös Lapista, mutta ei hän tainnut lopulta tullakaan.

- Mukavia muistoja leiristä on jäänyt. Kyllä sitä mietti jo etukäteen, että tuonne pääsee, ja kun pääsi maajoukkuekuvioihin, niin oli aika onnellinen. Muista pelaajista mieleen jäivät mm. Tuomo Ruutu ja Mikko Koivu, olivat jo silloin pelimiehiä.

Millainen on mielestäsi hyvä juniorivalmentaja?

- Pitää hyviä treenejä, jotta pelaajat kehittyvät. Muistaa kannustaa ja antaa pelissä tehdä niitä juttuja, joita on harjoiteltu. Turha niitä on treenata, jollei niitä saa peleissä sitten tehdä. Vaikka pelaaja välillä epäonnistuisikin, niin jaksaa kannustaa.

Millaista on mielestäsi Kärppien juniorivalmennus? Kuka valmentaja on mielestäsi vaikuttanut uraasi eniten?

- Hyvää. Minulla on ollut aina hyvät valmentajat. Kolme ensimmäistä vuotta oli sama valmentaja, mutta muuten on ollut joka vuosi eri valmentaja. Onhan sitä ollut joskus varmasti vähän erimielisyyksiä, mutta ei mitään valittamista. Kuka valmentaja vaikuttanut? Jaa, paha kysymys, kun on ollut niin monta valmentajaa. Ehkä Meriläisen Ari, joka silloin alussa valmensi kolme vuotta, ja opetti aika paljon. Kyllä kaikki valmentajat ovat olleet tosi hyviä.

Miten tulet omasta mielestäsi toimeen valmentajien kanssa? Oletko helppo valmennettava vai pitääkö oppi ammentaa kantapään kautta? Pelityylisi on sellainen (kiekollinen pakki), että sitä on vaikea oppia.

- Ihan hyvin, ei minulla mitään ole koskaan ollut. Kyllähän koutsilla on varmaan joskus sydän tykyttänyt, mutta en minä kuitenkaan vastaan sano tai sellaista.

Edustusjoukkueen ringissä on useita nuoria pelaajia mukana, helpottaako se joukkueeseen sopeutumista, ja miten vanhemmat pelaajat suhtautuvat teihin?

- Joo, se helpottaa sopeutumista, kun on paljon samanikäisiä. Vanhemmat pelaajat suhtautuu ihan tasa-arvoisesti. Ei sitä ulkopuolinen varmaan edes hoksaisi harjoituksissa, että kuka on juniori ja kuka ei. Sikäli se on hyvä, jos joku tulee junioreista, niin on ainakin joku tuttu porukassa. On joku jonka kanssa puhua, ettei tarvitse yksin istua porukassa.

Sinähän loukkaannuit viime keväänä Jokereita vastaan käydyissä pudotuspeleissä. Mitä siinä silloin tapahtui, ja onko sinulla ollut muita pahoja loukkaantumisia?

- Ei ole ollut muita pahoja loukkaantumisia kuin tuo Jokeri-ottelussa tapahtunut, missä solisluu lähti pois paikaltaan (AC-nivel). Vastustajan maila jäi luistimeni alle ja kaaduin vauhdilla olkapää edellä päin laitaa. Kuului vain napsahdus, ja tiesin että nyt kävi aika pahasti. Käsi oli todella kipeä, mutta jouduin pelaamaan vaihdon loppuun asti. Samana iltana solisluu laitettiin takaisin paikoilleen, mutta kymmenen viikkoa siinä meni, ettei pystynyt tekemään paljon mitään. Kyllähän se harmitti, kun jäi SM-liigan playoffsit kesken, ja varsinkin kun jäi 18-vuotiaiden MM-kisat pelaamatta.

Mitä pidät tähänastisen urasi kohokohtana?

- Varmaankin B-junnujen Suomen mestaruus. Tietenkin viime kauden pudotuspelit - ja oikeastaan kaikki liigapelit, ne ovat kuumia pelejä. Junnuissa ei tullut muuta voitettua. Viime vuonna olisi A:ssa ollut hyvä mahdollisuudet.

B-junioreiden loppuottelu oli ennen SM-liigan karsintapelejä. Niiden takia karsintaottelun aloitus viivästyi vajaa puolitoista tuntia. Halli oli täynnä, ja kaikki kannustivat Kärppiä...

- Joo, ei siihen ollut niin tottunut, että oli paljon porukkaa katsomossa. Hieno ottelu ja hieno voitto.

... ja Suomi

JA: Olet päässyt poikien ja nuorten maajoukkueen mukana matkustamaan Suomen ulkopuolella. Onko jokin maa jäänyt erityisesti mieleen positiivisesti/negatiivisesti?

Joni: - Kun käytiin Kanadassa Torontossa, niin se jäi mieleen. Kaikki tuntuvat seuraavan lätkää ja kyllä huomasi, että ollaan jääkiekon synnyinmaassa - kiekko on siellä tärkeä juttu. Ehkä turnaus Puolassa jäi mieleen toisella tavalla, siellä ei ollut ihan niin mukavaa kuin Kanadassa. Mutta ei mitään niin pahaa ole tapahtunut etteikö tulisi lähdettyä kaikkialle toista kertaa, Puolaankin.

Olet pelannut kansainvälisissä nuorten turnauksissa. Miten Suomen pelityyli eroaa muiden joukkueiden pelityylistä?

- Kurinalaisempaa peliä kuin esim. Venäjä, mikä pelaa yksilökeskeistä peliä. Mutta Suomi pelaa kuitenkin hyökkäävää peliä, eikä pelkästään puolusta. Liikkuuvaa peliä. Kova yritys. Aika pitkälle samanalaista kuin Kärpissä.

Onko jokin vastustajajoukkue sinulle erityisen mieluinen seuratasolla ja maajoukkuetasolla? Tuntuuko jonkin joukkueen pelityyli erityisen vaikealta?

- SM-liigassa ei ole mukava pelata ainakaan Jyppiä vastaan, ne kahvaa ja koukkii koko ajan. Sellaisia joukkueita vastaan on mukava pelata, jotka pelaa liikkuvaa peliä: HIFK:iä, Jokereita, TPS:iä vastaan. Sellaisia pelejä, joissa tapahtuu paljon eikä huomaa, että oho, siellä seisoo viisi miestä punasella vastassa. Maajoukkueessa mieluisin on Ruotsi, niitä vastaan syttyy helposti ja minulla on mennyt ottelut Ruotsia vastaan hyvin. Samoin Venäjää vastaan ... ja jenkkejäkin vastaan on mukava pelata kun siinä tapahtuu koko ajan. Venäjä on hankala, jos niille antaa onnistumisia. Mutta niistä selviää sillä, että ei anna niille onnistumisia.

Oletko pukukopissa mielestäsi hiljainen vai äänekäs pelaaja? Millainen on mielestäsi johtajatyyppi?

- Pukukopissa olen ihan normaali, en siellä isommin hölötä. Osa haluaa puhua enemmän ja osa olla vähän hiljempaa. Johtajatyyppi näyttää esimerkkiä kentällä, heittää komean maalin tai muuta. Kyllä sen näkee kentällä, ja oivaltaa kuka on johtajatyyppi, nuorissa ehkä Koivu ja Ruutu.

Millaisena pelaajana näet itsesi? Millainen kiekkoilija haluasi olla viiden vuoden päästä? Millaisena näet roolisi maajoukkueesssa?

- Kiekollinen peli on vahvuus, hyökkäyspeli. Hyökkäävä pakki. Pitää sitä pakin tietenkin puolustaakin. Viiden vuoden päästä? Iso, taitava, taklaava. Hyökkäävä pakki, joka pystyy kovaan puolustuspeliin. Siinä kait se on, sellainen olisi aika täydellinen pakki. Rooli, hmmm ... miten tuohon nyt vastaisi? Omien vahvuuksien kautta pelaaminen, ehkä, joillakin vahvuuksillahan sinne on päästy, ei siellä mitään tarkempaa roolittamista ole.

Isokoinen, liikkuva, vahva? Miten pärjäät voiman puolesta noissa nuorten maajoukkueen peleissä?

- Ihan hyvin, mutta eihän lisävoima ikinä pahitteeksi olisi. Kyllähän voimaerot iän myötä kaventuu, pienissä junnuissahan on isojakin eroja.

Miten koet nuorisomaajoukkuetoiminnan merkityksen urasi kehittäjänä? Miten 20-vuotiaiden maajoukkue eroaa toiminnan tasolla 18-vuotiaiden maajoukkueesta?

- Onhan se aika tärkeä juttu, että pääsee pelaamaan oman ikäisiään kansainvälisiä huippuja vastaan. Todella tärkeää. Saa kovia pelejä, niin siinähän kehittyy. Ja näkee oman tasonsa verrattuna muiden maiden huippuihin. Kun tullaan vanhemmaksi, niin koko ajan toiminta ammattimaistuu. Onhan se jo 18-vuotiaissakin ammattimaista, koska sen ikäsilläkin on nykyisin isot MM-kisat, mutta vanhemmilla panos vaan kovenee. Kun pelaajatkin kasvaa, niin toimintaa alkaa olla maajoukkueessakin ”liigajoukkuemaisempaa”, ammattimaisempaa.

Miten ovat pelit menneet tällä kaudella maajoukkueessa ja omassa seurajoukkueessa?

- Maajoukkueessa pelit ovat menneet ihan OK. Tällä kaudella on ollut kaksi turnausta, Lake Placidissä ja Olomoucissa. Jenkeissä meni kyllä hyvin. Tsekäissäkin meni ihan hyvin, mutta silloin oli ollut paljon pelejä, ja huomasi, että oli vähän väsynyt. Ihan tyytyväinen olen ollut, mutta ainahan voi parantaa.

- Seurajoukkueessa pelit olisi voinut mennä paremminkin, kun ei ole voittoja tullut. Paljon pystytään vielä parantamaan. Niin henkilökohtaisella tasolla kuin joukkueena, aika huonosti ollaan pelattu koko joukkueena. Aletaan pelaamaan kunnolla, tekemään maaleja ja puolustamaan hyvin, niin eiköhän se sieltä.

Haastattelun jälkeen Kärpät pelasi voitokkaasti vieraskiertueella Ilvestä ja Lukkoa vastaan. Jonin alkukauden kohokohta tuli seuraavalla viikolla kotiottelussa Bluesia vastaan. 8-1 –kotivoittoon päättyneessä ottelussa Joni teki uransa ensimmäisen liigamaalin, ja tuuletukset olivat sen mukaiset. Maali tuli “jonimaisesti”: innokkaasti hyökkäyksiä tukevana hän seurasi Kärppien hyökkääjä Kimmo Koskenkorvan kurvailua hyökkäysalueelle. Koskenkorva jätti kiekon aivan maalin edessä vapaana olleelle Jonille, ja Jonilla oli helppo työ laittaa kiekko maaliin, ohi Blues-maalissa olleen maajoukkueikoni Jarmo Myllyksen. Jonin oli aika lähettää lentosuukkoja Raksilan kotiyleisölle.

Jonin tahti ei tuosta hiljentynyt, vaan hän teki peräti kaksi maalia kotiottelussa Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan. Kun joukkueella menee hyvin, menee myös pelaajalla hyvin. Alkukauden vaisuuden jälkeen ovat Kärpät saaneet uudestaan liigajuonesta kiinni, ja pisteitä sekä voittoja on alkanut tulla. Joni Pitkäsen alkukauden tehot ovat nyt 3 maalia ja 4 syöttöä, jotka ovat vasta 18 vuotta täyttäneeltä puolustajalta todella hyvä suoritus. Odotukset ensi kesän draft-tilaisuudesta kasvavat koko ajan...

Joni pelasi uransa ensimmäisen liigapelin viime kaudella (28.10.2000) Porin Ässiä vastaan kotona Raksilassa. Debyytti sujui hyvin, vaikka Jonin jäällä ollessa Ässät tekivätkin alivoimamaalin.

JA: Mitä muistoja tulee ensimmäisestä/ensimmäisistä liigapeleistä?

Joni: - Tamminen sanoi silloin vasta pelipäivänä, että ”Tänään on sun vuoro”, ja eihän sitä osannut jännittää etukäteen. Olihan sitä ennen peliä vähän jäätynyt, mutta meni vaan kentillä, ja siitä se lähti. Olihan liigasta haaveillut, ja se oli hieno juttu. Tasapeli Ässiä vastaan 3-3. Se oli kyllä kuuma matsi, Korpisaloa tuli vähän katseltua. Sitten menikin pari kuukautta ennenkuin tulivat seuraavat pelit. Pelaisin vielä kolme peliä Tammisen kanssa, ja Heikkilän kanssa kaikki pelit loukkaantumiseen asti.

Miltä pelit tuntuivat silloin tammi-helmikuun taitteessa?

- Siinä vaiheessa alkoi jo tottua, eikä jännittänyt enää niin paljoa.

Hieman tulevaisuudesta eli koulusta, armeijasta ja NHL:stä

JA: Opiskeletko tällä hetkellä jossakin vai keskitytkö pelkästään jääkiekkoon? Onko sinulla muita harrastuksia jääkiekon lisäksi?

Joni: - Peruskoulun yhdeksännen luokan jälkeen piti mennä kauppakouluun, mutta siellä harjoittelumahdollisuudet eivät olleet oikein hyvin järjestetty. Lopulta päädyin ammattikouluun hotelli- ja ravintolalinjalle. Se on kaksivuotinen, ja olen nyt käynyt sitä puolitoista lukukautta. Tänä syksynä ei ole tullut paljon käytyä, ei tahdo oikein ehtiä, kun liiga vie niin paljon aikaa. Jos huomenna pääsee inssistä läpi ja saa ajokortin, niin sitten voisi ehtiä vähän paremmin. En kuitenkaan usko, että vanhempana niitä hommia tulee paljoakaan tehtyä.

- Kyllä sitä tulee kaikkea muuta tehtyä, ei sitä pelkkää kiekkoa jaksa, onhan sitä muutakin elämää. Armeijan kutsunnat ovat kuukauden päästä. En tiedä vielä, pitää kattoa, voisihan armeijaan mennä vaikka tammikuussa. Ajokortin saantikin vaikuttaa hiukan asiaan. On palveluksen suorittamista vähän suunniteltu, mutta eihän sitä ikinä varmaksi tiedä...

Sinua ei ole vielä varattu NHL.ään, koska olit viime varaustilaisuudessa hiukan liian nuori draftattavaksi. Mainitsit jo tuossa aiemmin yhden joukkueen NHL:stä, onko sinulla suosikkiseuraa siellä? Mitä ajattelee NHL:ään lähdöstä?

- Ei mitään erikoisempaa suosikkiseuraa, kaikkihan ne ovat hyviä. Pienempänä seurasin jotakin joukkuetta, mutta se on jäänyt iän myötä pois. NHL on vielä niin kaukana, Kärpissäkin on vielä työsarkaa ja tässä on ihan tarpeeksi tekemistä kehitääkseen itseään. Ei NHL ole vielä ajankohtaista, sitä pitää elää tässä ja nyt. Onhan se tietenkin siellä jossakin haaveena, mutta ei sitä päivittäin pohdi. Jos sitä alkaisi haaveilemaan, sitä voisi haaveilla samantien sen ohi.

Kuka on pelaaja-agenttisi?

- Petteri Lehto

Mitkä ovat tavoitteet lähitulevaisuudessa?

- Päästä 20-vuotiaiden kisoihin. Ja Kärpissä saada tämä juttu kulkeen - playoffsit tietenkin. Pelata mahdollisimman hyvin, sieltä ne tulee kaikki muutkin.

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi kiekkouran jälkeen?

- Ura on vielä niin alussa, ettei sitä ole vielä oikeastaan miettinyt.

Kiitokset haastattelusta. Onko sinulla lopuksi terveisiä Jatkoajan lukijoille?

- Kannustakaa Kärpät voittoon!

» Lähetä palautetta toimitukselle