BOS - NYR 2.00
MTL - PHI 2.00
TBL - SJS 2.00
STL - OTT 2.00
DAL - WPG 2.00
NSH - FLA 3.00
MIN - CBJ 4.00
EDM - CGY 5.00
VGK - PIT 5.00
CHI - WSH 19.30
NYI - ANA 22.00
VAN - DET 23.00

Jennica Haikarainen, ruotsalaistunut tamperelainen

Muut Sarjat / Haastattelu
Haikarainen (numero 41) ei arastele likaisen työn tekemistä.
Kuva © Adam Göransson
Syntynyt Kuopiossa, sittemmin tamperelaistunut, kiekkoura pääosin Ruotsissa. Jennica Haikarainen on iskenyt näppinsä tiukasti kiinni tikettiin keväällä Malmössä pelataaviin MM-kisoihin. Urheilupsykologiksi opiskeleva Haikarainen avaa haastattelussa mm. Ruotsin ja Suomen pääsarjojen välisiä taso- ja kulttuurieroja.

Jennica Haikarainen on syntynyt Kuopiossa, mutta kiekkoura naisten sarjoissa lähti liikkeelle Ruotsin Linköpingistä kaudella 2009−2010. Linköpingissä vierähti kaksi täyttä kautta. Kolmannen sesongin alussa hän siirtyi Suomeen ja Ilveksen riveihin. Ilveksessä pelatun kahden kauden jälkeen Haikarainen siirtyi takaisin Ruotsiin, tällä kertaa MoDon riveihin. Ei ole ihan tavallinen kiekkoilijan tarina.

Haikarainen pelaa tällä hetkellä Ruotsissa jo viidettä kauttaan, eikä loppua ole aivan heti näkyvissä. 25-vuotias, tamperelaiseksi itseään luonnehtiva keskushyökkääjä opiskelee urheilupsykologiksi Ruotsissa yliopistossa, ja peliurakin etenee opintojen ohella mainiosti.

Ilveksessä vietetyn kahden kauden myötä kokemuspohjaa löytyy Suomesta sekä Ruotsista, ja Haikarainen osaakin nähdä sarjojen väliset erot selkeästi.

− Olen miettinyt tätä kysymystä paljon. Suurin ero on ehdottomasti ulkomaalaisissa. Täällä pelaa paljon norjalaisia, suomalaisia ja muutenkin muualta tulleita. Tietenkin kun olen täällä paljon pelannut, kulttuuri on myös erilainen kuin Suomessa. En halua astua kenenkään varpaille, mutta mielestäni sarja on tasokkaampi kuin Suomessa.

Vaikka Ruotsin valloittaminen alkoi Linköpingin riveistä, Suomen visiitin jälkeen suunnaksi tuli yllättäen MoDo. Tutun ja turvallisen vaihtamiseen uuteen ympäristöön löytyy kuitenkin selkeä syy. Mutta millä opiskelija pärjää vieraassa maassa, kun pelaamisesta tulot eivät ole kovin suuret?

− Joukkueen vaihtoon on selvä syy, MoDo oli kouluani lähimpänä oleva joukkue. Opiskelen urheilupsykologiksi yliopistossa. Opinnot ovat vielä kesken, ja työharjoittelu pitää suorittaa Ruotsissa. Se puoltaa myös Ruotsissa pelaamista. Opintotuet tulevat Suomesta, niillä minä pärjään täällä.

En halua astua kenenkään varpaille, mutta mielestäni sarja on tasokkaampi kuin Suomessa.

Paluu Suomeen tulevaisuudessa?

Vaikka Ruotsi on jo tullut tutuksi, ei Suomessa pelaaminen tulevaisuudessa ole ulkona kuvioista.

− Suomeen palaaminen tulevaisuudessa ei ole mitenkään poissuljettu vaihtoehto. Kunhan opinnot on saatu pois alta, miksipä ei. Kyllä sinne voisi tulla pelaamaan ja vaikka työskentelemäänkin.

Haikarainen kokee kehittyneensä Ruotsin vuosina paljon, eikä kehityskäyrä ole todellakaan vielä huipussaan. Tavoitteita ja nälkää riittää.

− Olen kehittynyt paljon vuosi vuodelta ja minulla on vielä paljon pelivuosia jäljellä. Lähitulevaisuudessa suurimpia tavoitteitani on voittaa seuramestaruus. Haluan pelata mahdollisimman paljon maajoukkueessa, olympialaiset etenkin ovat se suuri unelma.

Haikaraisen arvostuksesta joukkueessaan kertoo myös MoDon valmentaja Björn Edlundin arvio hänestä pelaajana.

− Jennica on vahva kahden suunnan pelaaja joka pelaa erinomaisesti molempiin suuntiin. Hän lukee peliä hyvin. Jennican suurimpiin vahvuuksiin kuuluu erinomainen aloitustaito. Hän liikuttaa kiekkoa hyvin pienessä tilassa ja hänellä on hyvä laukaus. Käytämme häntä paljon neliön keskellä ja kulmassa ylivoimalla josta hän ajaa maalin eteen. Jennica ei pelkää tehdä likaista työtä. Hän kyselee paljon, ja hänellä on suuri halu oppia lisää. 

− Hän matkustaa Uumajaan joka viikko, missä hän opiskelee urheilupsykologiksi. Jennica vaikuttaa vakaalta ihmiseltä, vaikka hän viettää aikaa itsekseen suurimman osan ajasta. Eniten läpi paistaa suuri halu kehittyä pelaajana.

Haikarainen vaihtoi Suomen visiitin jälkeen MODO-paitaan.
Kuva © Håkan Nordström

Tason lisäksi näkyvyys edellä Suomea

Suomessa naisten jääkiekon heikkoon näkyvyyteen on alettu viime aikoina hieman heräilemään, eikä Ruotsissa muutama vuosi takaperin tilanne ollut kovinkaan paljoa parempi. Nyt Ruotsissa ollaan niin resursseiltaan kuin näkyvyydeltään Suomea edellä. Varsinkin MoDossa.

MoDo tukee hyvin naiskiekkoa, täällä on varmaan paras tilanne koko maassa. Saadaan jopa pientä korvausta pelaamisesta. 

− MoDo tukee hyvin naiskiekkoa. Täällä on varmaan paras tilanne koko maassa. Saadaan jopa pientä korvausta pelaamisesta, Haikarainen naurahtaa.

− Naiskiekon näkyvyys on Ruotsissa kasvanut paljon. Etenkin nyt, kun maajoukkueen uusi päävalmentaja Leif Boork tuli mukaan. Nyt meistä kirjoitetaan paljon juttuja jopa Aftonbladetissa ja muissa isoissa lehdissä. Tietenkin tulevat kotikisat vaikuttavat myös paljon. Naiskiekko kiinnostaa nyt Ruotsissa.

Niin, tämä herra Boork. Vuonna 1949 syntyneen Boorkin valmennusura on kestänyt reilut 40 vuotta, ja sinä aikana mies on nähty mm. Ruotsin sekä Norjan miesten maajoukkueen peräsimessä, sekä lukuisten eri SHL-seurojen päävalmentajana.

Mielenkiintoista on myös se, että konkari on valmentanut SaiPaa kaudella 1985−1986. Ruotsissa otetaan selvästi naisten kotikisat tosissaan.

Naisleijonien riveissä seuraava suuri mahdollisuus on kevään MM-kisoissa Malmössä. Haikarainen antoi naisten EHT:lla vahvat näytöt tulevia kisoja ajatellen, eikä kisalipun pitäisi jäädä niistä kiinni. Vaikka hän on ainut Ruotsin sarjoissa pelaava maajoukkuepelaaja, sopeutumisongelmia joukkueeseen ei ole ollut.

− Ainakin itselläni on hyvä olo MM-kisojen suhteen. Koen antaneeni hyvät näytöt. Kaikki on nyt kiinni siitä, miten johto kokee pelityylini auttavan joukkuetta. Hyvin olen tänne sopeutunut. Tykkään maajoukkueen harjoittelusta ja harjoitteista todella paljon, enkä koe mitään ekstrapaineita vaikka olen ainoa Ruotsista, Haikarainen naurahtaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle